Kuten lomalla on tapana, monet asiat tehdään toisin kuin normaalissa arjessa. Vilin ruokailu oli juuri sitä "toisin tekemistä". Mukaan otettiin kyllä pakastettua possun kieltä, sydäntä, kanan ja broilerin lihasuikaleita ja perunoita. Lomahuumassa Vili sitten sai Frolicia, nappulaa, ns. lihatikkua (joka tuskin on lihaa nähnytkään), Ziwipeak'ia, spagettia, leipää, kakkua, kermavaahtoa jne. Mukana reissussa oli purkillinen kortisonitabletteja, kaiken varalta. Onneksi ei tarvittu! Koko tammikuu on sujunut hienosti, ei ainuttakaan kortisonitablettia, vaikka ruokavalio on ollut aika riskaabelia.
Pakkasessa odottaa vielä lintuNEU, jota en ole vielä uskaltanut antaa, koska siitä edellisestä NEU-kokeilusta seurasi aikamoinen allerginen hepuli poloiselle pojalle. Olen vähentänyt perunan antamista Vilille, nykyään annan ainoastaan pienen nokareen joka aterialla (syö 4x päivässä), olen ollut huomaavinani, että korvat töhnäävät vähemmän, tai ehkä vain kuvittelen.
Ihmettelen edelleenkin kauhiast tuota Vilin kehitystä allergisuuden tai oikeammin kutiavaisuuden suhteen.
* Olisi mielenkiintoista kuulla edes joku teoria, miksi asiat ovat muuttuneet näin positiiviseen suuntaan.
Jatkuvasti olen kuitenkin jännittynyt siitä, mitä tuleman pitää ja pelkään pahinta. Tosin välillä onnistun unohtamaan totaalisesti Vilin mahdollisen kutinan. Aivan ihanaa huomata unohtaneensa, useinhan unohtaminen on negatiivista, tässä tapauksessa se on lepoa sielulle.
Kipulääkettä (Rimadyl) Vili ei ole saanut enää moneen viikkoon. Minulla on ollut joka kuukaudelle lista pakastekaapin ovessa, johon olen merkannut kaikki ruuat ja lääkkeet ja huomiot. Tämä kuukausi on ollut merkkausten puolesta aika tyhjä, joten aion nyt olla ottamatta helmikuulle uutta listaa, katsotaan, pärjätäänkö ilman.
*******
Lopuksi pari ikävän harmaata videonpätkää, sää oli pilvinen ja kameran asetukset päin prinkkalaa, enkä osannut näitä videoita jälkeenpäin mitenkään korjata...
Vahtikoira Vili haukkuu outoja ääniä ( = pilkkiaukon poraamista) kesto 140 sek.
Pippo ulkoilee Vilin kanssa, kesto 35sek.
2 kommenttia:
Mää haukun täällä, on se ny ihme ettet lähe sieltä. :)
Vili oli ihan sen näköinen kuin olisi pörhistänyt kaikki takamuskarvansakin uhoon, että mokoma häipyy sieltä häiriimästä.
Tuota toista videota katsoessa tuli vähän haikee olo, kun tietää ettei Pippoa enää ole. Kylläpä sen liikkeistä näki, että kovin oli jo vanha.
Sanopas muuta, teoria vois olla poikaa täälläkin. Meilläkään ei oo tarvittu apuja nyt vähään aikaan, kuhn ei oo kutisuttanut. Onko se sitten vaan niin, että iän myötä nää asiat helpottaa. Tai sitten ollaan vaan löydetty ruokinnassa joku tietty juttu mitä ei nyt sitten itse edes tiedosteta. Tai meissä itsessämme on tapahtunut joku relaaminen ja samalla koiran stressitaso laskenut ja avot, ei kutista enää eikä hepuloida.Mitä tahansa tää onkaan, tästä on pidettävä kiinni, jotta se jatkuu.
Kun kevät tulee ja leppä vissiin ensimmäisenä alkaa pölyillä tai paju, aloitan Heinixin antamisen. Kun en voi estää siitepölyjä niin varaudutaan sitten ärsytyksiin. Viime kesäkin meni yllättävän hyvin niitten turvin.
Meillähän menee hyvin, Vilillä ja Essillä. Siitä on syytän olla iloinen, jo ihan siitäkin syystä, että se on mahdollista.
Haleja Vilille Essilästä.
Vili, sulla oli oma uranaukaisija :D Sulla oli aivan fantastinen loma. Hiano juttu.
Lähetä kommentti