maanantai 2. tammikuuta 2012

Startti uuteen vuoteen

Vuosi 2012 on nyt sitten korkattu ja meillä kaikilla on lupa ja oikeus maistella sen anteja. Lunta ei ole uusi vuosikaan kyennyt vielä taikomaan, mutta eiköhän sitäkin vielä tänä talvena nähdä. Kiire tulee kylläkin, kohta alkaa kevättalvi. Päivät ovat jo pidentyneet molemmista päistä!

Uudenvuoden yöstä selvisimme jotenkuten. Viliä ei saanut lenkille enää klo 17 jälkeen, seuraava ulkoilu olikin sitten vasta aamulla klo 3. Sillä välin olimme täällä kotona  visusti suljettujen sälekaihtimien takana, ettei vaan ainoakaan ilotulite näy. Olisihan niitä ollut kiva katsella ikkunoista, nyt piti tyytyä television tarjontaan, onneksi Helsingin Senaatintorin ilotulitus oli kyllä ihan hyvä korvike.
Uudenvuodenpäivän aamulenkillä Vili marssi koko kaupunginosan kaikki tiet läpi rinta rottingilla, poika oli kuin miliisi tarkistuskierroksella, halusi nähdä kaikki öisen mekkalan jäljet. Vielä tänäänkin Vili oli vahtivuorossa ja epäileväinen, vähäisetkin äänet porraskäytävästä kommentoi pienellä murahduksella. Valpas vahti.

Vilin vointi oli viikko sitten hiukan kiikun kaakun. Oksenteli tiuhaan eikä ruoka oikein maistunut. Kauhistuen ajattelin taas närästysrumban alkavan. Pelontunne heräili tuolla jossain sielun uumenissa ja juuri silloin oli sovittu soittoaika Vilin lääkärille. Hän sanoi, että se on aina ongelma, kipulääkitys ja herkkä vatsa. Erittäin huono yhdistelmä. Sovittiin, että jatkossa Vilille täytyy löytyä kipulääkkeestä se pienin auttava annostus ja se on sitten minun tehtäväni selvittää, mikä se on.
Nyt Rimadyliä on mennyt 6 viikkoa aamuin illoin 10 mg ja tällä hetkellä saa vain yöksi 10 mg. Viikon päästä on tarkoitus lopettaa kokonaan ja toivoa, että pärjää ilman. Eläinlääkäri painotti sitä, että kipuilevan koiran kipua ei saa jättää hoitamatta, vaikka vatsa olisi herkkä, kivun lievitys on ensisijaisen tärkeää. Hän muistutti myös siitä, että vatsan saa parhaiten tutkittua gastroskopialla ja selkärangen magneettikuvauksella. Juuri nyt en pidä kumpaakaan ajankohtaisena enkä tarpeellisena, mutta ehkä joskus.

Vilin onneksi tuo oksenteluvaihe hävisi parissa päivässä ja nyt vointi on taas ihan hyvä. Salaa toivon, että perunan kuuluminen ruokavalioon hoitaisi Vilin vatsan terveeksi eikä jatkossa olisi enää ikinä mitään närästyksiä. Hiukan Vili rapsuttelee, mutta kai kunnon koiran kuuluukin rapsuttaa. Ainakin vähän. Ehkä perunan syytä, että Vilin korvia täytyy nykyään putsailla noin kahden viikon välein, kun aikaisemmin niitä ei tarvinnut puhdistaa juuri lainkaan. Putsaan niitä ruokaöljyyn kostutetulla vanupuikolla pyyhkien vain korvalehtiä, sen syvemmältä en koskaan kronki.

Vili on hyväntuulinen, iloinen, kantaa lelujaan joka päivä, joskin peuhaamiset ovat aina olleet vähäisiä. Tuo lelujen hakeminen on yksi varma mittapuu arvioimaan Vilin vointia. Jos leikki jää, on jotain huonosti.
Nyt ovat asiat kuitenkin hyvin, Vili, reipas koirapoikani.

3 kommenttia:

Jaltsalandia kirjoitti...

Uudenvuodenpäivän aamuna oli kyl vaik mitä mielenkiintosia hajuja, ja sit kaikenlaista nuuskittavaa kuten raketinjämiä ja skumppapulloja... sai vähän väistellä sirpaleitakin, täällä keskustassa :(

Toivotaan Vilille tervettä vuotta 2012! Lelunkanto on kyllä oiva merkki terveestä koirasta :)

Olli kirjoitti...

Vaikka meillä ei rakettien paukuttelu koiraa haittaakaan niin tunnen kyllä syvää myötätuntoa kaikkia paukkuarkoja koiria ja heidän perheitään kohtaan. Mielestäni ilotulitukset voisi kieltää kokonaan ja siirtyä vain yleisiin ilotulituksiin, joihin on haettu asianmukainen lupa.

Sanna kirjoitti...

Samaa mieltä Ollin kanssa, koira pelästyy ihan turhaan jotain mihin ei oikein voi omistajakaan vaikuttaa. :(