Nämä kuluneet kaksi vuotta olen ollut vakuuttunut siitä, että Vili on allerginen kalalle ja kananmunalle, enkä ole tätä seikkaa lainkaan kyseenalaistanut. Vilin reaktiot silloin aikanaan olivat melko rajuja ja ilmiselvästi liittyivät jotenkin em. ruoka-aineisiin.
Nyt olen sen verran valaistunut, että olen alkanut pohtimaan asiaa syvällisemmin. Niihin aikoihin Vili söi monenlaista ruokaa, viljoja ja nappulaa, ties mitä. Ajallisesti nuo kaksi rajua allergisoitumista tosin osuivat kalan ja kananmunan kanssa hyvin yhteen.
Jos asia kuitenkin on toisin? Jos olenkin tulkinnut väärin? Tunnen itseni aivan ääliöksi. Niin monessa asiassa olen erehtynyt, pakko myöntää oma rajallisuus.
Nyt Vili on saanut kalaa tiistaista lähtien eli 5 päivää, pieniä annoksia sekoitettuna muuhun ruokaan. Pakasteseitiä sekä -merilohta höyrytettynä. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut. Ainakaan vielä. Olen silti edelleen sydän syrjällään jännityksestä, kortisonipurkki käden ulottuvilla, valmiina antamaan ensiapua...
Mitä opimme tästä? Mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen tai siltä vaikuttava reaktio on mahdollinen, jos jotain, kuten kalaa tai kananmunaa, syö epätavallisen runsaasti pitkän aikaa. Juuri näinhän silloin Vilille kävi. Kokonainen viikko syötiin joka päivä kalaa, kukkuramitoin, Ahti oli nääs ollut antelias.
Olen alkanut tutustumaan perussuomalaiseen, ehkä nykyään aliarvostettuun juurekseen nimeltä nauris. Se sisältää perunaan verrattuna vähemmän hiilihydraattia, mikä on hyvä asia Vilille, joka saa herkästi hiilareista tassukutinoita ja korvan töhnimistä. Toivottavasti se on vatsaystävällistä (keitettynä), niin sillä olisi käyttöä lisukkeena.
Näitä ruokakokeiluja on tarkoitus jatkaa tässä pitkin syksyä. Jos Vili aikanaan osoittautuu allergiseksi naudanlihalle, niin silloin saattaa käydä niin, että myös kermaviili sekä muut maitotuotteet poistuvat Vilin ruokalistalta. Nauta on siis myös jonossa tähän kokeiluprojektiin. Samoin kananmuna, luomusellainen.
Monen monta ajatusta pörrää tuolla päässäni, aika näyttää, kehkeytyykö niistä mitään vai katoavatko tyhjyyteen...
4 kommenttia:
Tiiäkkö, minäkin olin siinä uskossa että Mini on kalalle allerginen (saattaahan se tosin ollakkin, jos pitemmän päälle syöttäis) koska sen isällä on kala-allergia, enkä siis koskaan syöttäny sille kalaa. Kerran sitten ostin muistaakseni Megaderm öljyä, jota annoin vain kerran ja siitä tuli niin hillitön kutina, ettei mistään muusta ikinä ole tullut sellaista reaktiota.
Kyseisessä pullossa ei ainakaan silloin lukenut mistä aine on tehty, ja kiikutin sen eläinkauppaan takasin, jossa myyjä sano sen olevan peräisin lohesta. (muistaakseni, kalasta kuite) Se sitten vahvisti tietysti kala-allergia epäilyä.
Mutta nyt monta vuotta sen jälkeen syötin varauksella seitiä ja lohta. Eikä mitään sellaista reaktiota tullut.
Eli onkaan Minikään kalalle allerginen, vai vaan megadermin mahdollisille säilöntäaineille? Ajattelinkin itsekkin alkaa syöttämään silloin tällöin taas kalaa :)
Taas tipahti tiedonmuru sieltä. En ole ajatellutkaan naurista ennen. Sitäjhän täällä syötiin ennenkuin peruna tuli ja valloitti arkipäivän. Jep, naurista ostamaan ja keittelemään ja murusina anosstamaan varoen Messisenkin kuppiin. Josko olisi hyväksi täälläkin.
Melkoista seikkailua tää elämä allergisen koiran kanssa on. On todella mukavaa, että kohtalotoverit jakavat kokemuksia ja näitä murusia toisten lautaselle. Koiruleilla on takuusti helpompi taival tassuteltavana. Ja henkisesti helpottää täällä äireen pääkopassa.
creek,
jostainhan ne johtopäätökset on tehtävä, arvauspeliä tämä syiden ja seuraamusten ruotiminen tuntuu usein olevankin.
Minäkään en uskaltanut aiemmin edes pohtia antavani Vilille kalaa kokeilumielessä, kun koko ajan oli joku akuutti kutina päällä. Nyt on olosuhteet jotenkin selkeämmät ja tuo ajatuskin ilmaantui ihan itsestään päähäni.
Maija,
ei niitä tiedonmurusia ole mitenkään runsaasti, enemmänkin se ell-käynti sai itämään kaikenlaista pikkujuttua tuolla pääkopassa sekä katsomaan asioita piirun verran eri näkökulmasta. Siis jonkun ajatusprosessin alku, ehkä? Tai sitten sain taas kerran uutta uskoa tähän touhuun.
Oikeastaan asiat ovat todella hyvin niin Minillä, Essillä kuin Vililläkin, että ei enää tarvitse panikoida. Hienosäätöä vain vielä.
En suosittele tuota nauriin antamista suurina määrinä, minulle on täysin epäselvää, onko se hyvin- vai huonostisulavaa.
Sen sijaan taaro-mukula,( = taro, kookosjamssi, eddo) on tunnetusti erittäin hellä vatsalle, kun sitä vaan jostain löytäisi...
Jep, asiat on kyllä hyvin jos verrataan mitä aikaisemmin tapahtunut :)
Lähetä kommentti