Kaikki elämäni koirat -blogi oli taas kerran innoittajana ja niinpä listaan tähän joidenkin koirieni nimiä ja niiden taustoja.
Musti oli ensimmäinen oma koirani. Olin vasta noin 8-9 vuotias ja koiran nimeä ei sen enempiä mietitty. Musti oli käypä nimi koiralle kuin koiralle ja oma Mustini oli sopivasti väriltäänkin musta.
Inka sai nimensä pitkän pohdinnan jälkeen. Ajatuksena oli Etelä-Amerikan inka-kansa ja harmikseni mieleen putkahti kuitenkin useasti Inka Oy:n kanttinauha.
Pippo on italian kielellä Aku Ankan Hessu sekä Giuseppe-nimen lempinimi. Pippo-nimisiä koiria meillä on ollut kaksi kappaletta ja lisäksi poikani koira on myös Pippo. Suvussa kulkeva nimi siis.
Niilo kuulosti minun korvissani jotenkin lappalaiselta nimeltä ja tuntui siksi sopivalta lapinkoiralle. Helppo ääntää ja huudella. Tämän nimen mieheni valitsi kirjoittamastani nimilistasta, jossa oli kaikki minulle mieleiset nimet.
Hessu tuli Niilon kaveriksi ja oli tärkeää, että nimet eroavat ääniasultaan toisistaan selkeästi. Oikeastaan Hessu oli alunperin Heikki, eli se työkaverini, joka aikoinaan suositteli lapinkoiraa minulle. Äitini mielestä Heikki ei ollut kyllin kaunis nimi koiralle ja hän alkoi kutsumaan Heikkiämme Hessuksi, ja se nimi sitten vakiintui käyttöön.
Vili sai nimensä mieheni edesmenneen isoisän mukaan. Muita ehdotuksia ei ollutkaan ja mieheni ehdottaessa tätä nimeä hyväksyin sen heti. Tämä isoisä oli hyvin eläinrakas ja ihana ihminen, olisi varmaan mielissään, että koiramme on hänen kaimansa.
Jos Vili olisi ollut tyttökoira, saattaisi olla todellakin niin, että nimeksi olisi tullut Tipsu. Se oli nimittäin isäni minulle antama lempinimi ollessani vielä ihan pieni.
Vilin edeltäjiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti