torstai 22. syyskuuta 2011

Paluu arkeen

Olihan nuo muutamat päivät todella kivoja ennen tätä paluuta arkeen, ei toki kuitenkaan harmaaseen. Ulkona kylläkin sataa vähän väliä ja pimeä tulee iltaisin yllättävän varhain eikä aamuaurinkokaan enää herättele. Siitä kaikesta huolimatta arki ei tunnu harmaalta, noin niin kuin sisäisesti koettuna.
Vili näykkii taas kaikkia tassujaan, mutta ei mitenkään ihan hurjasti, pahempiakin päiviä on koettu. Nyt huomasin, että poika on nuollut tai kirputtanut takajalkojensa nilkat/ranteet lähes karvattomiksi. Sitä ei ole aikaisemmin tehnytkään. Siis jotain uutta tässä meidän arjessamme.

Arvatkaapa, mitä Vili tekee sunnuntaiaamuisin!

Vili suuntaa aina sunnuntaisin aamulenkkinsä määrätietoisesti Prismaan. Ainoastaan sunnuntaisin. Vili käy tarkistamassa koirahäkit, kiertää koko rakennuksen, nostaa koipea pääoven lähellä olevalle pylväälle. Jos Otto-automaatille on tulossa joku nostamaan rahaa, niin Vili asettautuu siihen lähistölle seuraamaan, että toimitus sujuu ongelmitta ja henkilö poistuu paikalta. Sitten jatkuu aamulenkki, tsekataan bensa-asema ja mahdolliset tankkaajat. Mistä Vili tietää olevan sunnuntain, liikenteen vähäisyydestäkö? Vai katsooko kalenterista?

Viikon kuluttua menemme Vilin kanssa eläinlääkärille. Olen valmistautunut taustatiedoin, jotta en ole hoomoilasena siellä, kuten joskus on käynyt, varsinkin puheliaan eläinlääkärin sattuessa paikalle. Toivoisin eläinlääkärin kuuntelevan enemmän ja puhuvan vähemmän. Tämä on yksi niistä lukuisista toiveista, joita kohdistan Viliä hoitaviin henkilöihin...

Eipä ole Turun Eläinsuojeluyhdistys ehtinyt hakea niitä koiranruokatölkkejä.  Sen sijaan nopeasti saapuivat Vilin mittatilausvaljaat Vänttiseltä. Nyt on pari senttiä pelivaraa rinnanympäryksen säätämiseen eikä piukota enää.

Ei kommentteja: