Seuraavat pyhät ovatkin sitten kai vasta joulun aikaan, vai unohdinko jonkun siitä välistä? Kaupunkijuhannus ei ollut ollenkaan hassumpi, liikenteen melua ei ollut juuri lainkaan ja muutenkin oli hyvin rauhaisaa. No, jussit on juhlittu ja nyt tuttu harmaa? arki on taas elettävänä.
Vili nukkui monen monta yötä normaalisti ihan aamuun asti ja nyt koettiin taas puoliksi valvottu yö. Muistelen, että ensi kertaa alkoi näitä huonosti nukuttuja öitä esiintymään joulukuussa viime vuonna. Sittemmin selvisi, että syynä on gastriitti. Yöt tuntuvat olevan niin kovin erilaisia, onko se sitten niin, että vatsa välillä vaivaa ja välillä taas ei?
En tajua, mikä se seikka on, joka saa Vilin nimenomaan aamuyöstä levottomaksi, päivät kun sujuvat aina ihan tavalliseen tahtiin.
Nyt siirryin taas antamaan Vilille Pepsid'iä ja se, jota kutsun mineraalihiekaksi, jätettiin tauolle. Eräät suosittelevatkin sitä vain kuuriluontoisesti annettavaksi ja jos aikoo antaa jatkuvasti, niin annosta olisi hyvä pienentää.
Pohdin, pitäisikö kokeilla Vilille omeprazolia (Losec) tuohon vatsakatarriin, se on joissain maissa virallisesti rekisteröity eläinlääkkeeksi (ei Suomessa). Tosin sillä on kuulemma yleisenä sivuvaikutuksena ripuli, ja sitä taas en kyllä Vilille halua, mutta sitä ei tarvitsisi antaa kuin kerran päivässä. Antepsin'in parantavaa vaikutusta en osaa arvioida, suojaako se vain mahalaukun seinämiä, vai tapahtuuko sen avulla myös jotain edistystä? Ehkä soittelen eläinlääkärille ja kyselen...
Sen gluteenittoman lakritsan jätin myös pois Vilin herkkulistalta, vaikka lakua suositellaan vatsavaivaisen herkuksi. Pysytellään nyt edelleen vain lakritsanjuurivalmisteessa, siinä ei ainakaan ole mitään lisäaineita.
Gastriitin paraneminen on kuulemma aikaa vievää touhua, joten työsarkaa on. Kermaviili, josta älysin vasta nyt ostaa laktoositonta vaihtoehtoa, pysyy jokapäiväisenä ruuanlisänä niin kauan, kuin Vili sitä suostuu syömään. Nyt näyttää ainakin maistuvan hyvin. Kaura- tai pellavalimaa ujutan myös jatkuvasti joka ruokaan, sellaisenaan Vili ei niitä halua syödä.
Eikä ole sanottua, että Vilin gastriitti paranee koskaan. Luin, että ruoka-aineallergisen koiran mahalaukun limakalvot joutuvat jatkuvasti allergeenien vaikutuksen piiriin, sillä ihan kaikkea allergisoivaa on lähes mahdotonta poistaa ruokavaliosta, kaikkia ei tiedetä, aina jää joku pieni joukko vaivaamaan ja uusia syntyy. Vili pärjää kuitenkin kohtalaisesti ja se on hyvä niin.
4 kommenttia:
Vili nauttii kesäpäivästä puun varjossa. Varmasti tulee kuuma tuommoisessa komeassa turkissa.
Meidän äippällä oli samoja oireita kuin Vilillä. Hän on allerginen vehnälle ja kauralle.
Mukavia kuvia Vilistä, joka näyttää nauttivan elostaan.
Meille sanottiin antepsinista, että se suojaa myös ruokatorvea jos sieltä refluksina tupsahtaa jotain ylöspäin. Losecin sijaan meille suositeltiin esim Ranitidinia. Losecia piti eläinlääkäri liian vahvana. En tiiä, ehkä kumminkin näille kortisonin kiusaamille kropille on parempi nuo miedommat ja apuna nuo luonnonmukaisemmat jutut. Nyt heinäaikana Essi joutuu silloin tällöin ottamaan sirppusen kortisonia, mutta heinien poistuttua palaamme taas kokonaan antihistaminien pariin. Arrggghhh tätä vuoristoradalla olemista. Välillä venyttää hermot ihan viulunkielelle, kun koko ajan nyt tuntuu olevan jotain. Jos ei koiralla niin itsellä. Tai jollain läheisellä. Tää vuosi on todella ihmeellinen, kun kaikkialla sairastetaan oikein urakalla.
Omasta kokemuksesta Minin kans, niin minähän syötin kuukausia antepsinia ruokatorven/vatsalaukun tulehdukseen. Auttohan se jollaki lailla, mutta me tarvittiin kuitenkin tuo omeprazoli parantamaan ruokatorvi kokonaan.
Itelläni harmitti se että meni niin kauan, ennen ku saatiin aikaseksi hommattua omepratzolia, vaikka sitä mietittiin.
Suosittelen, jos vatsa kovin vaivaa, eikä meinaa mennä ohi. Tosin ellääkärin kautta, että saa oikeaa ainetta oikealla annostuksella :)
Ja tuo että aamuyöllä oireillaan. Niin se oli meilläkin. Ihme juttuja.
ps. ihania kesäkuvia Vilistä
Myrsky,
olisikin parempi, että äipeillä ja papoilla olisi nuo vaivat, me koirat kun ei osata kertoa voinnistamme juuri mitään. Kärsitään vain ja toivotaan, että se äippä arvaa hoitaa oikein.
Terveisin Vili
Maija,
taitaa olla yksilöllistä, mikä lääke sopii millekin koiralle, sen kun vaan tietäisi, mikä sopii ja mikä ei...
Vuoristoradalla todellakin ollaan, uusi päivä aina täynnä yllätyksiä, joskus oikein mukaviakin. Onneksi.
Mites sanotaan, kyllä se päivä risukasaankin paistaa, joten toivoa on, itse kullakin!
creek,
sinähän olet ehtinyt Minin kanssa käymään läpi jo koko skaalan lääkkeistä, ikävä asia toisaalta, mutta hyvä kuulla kokemuksia, ovat avuksi, jos itse joutuu päätöksiä tekemään.
Lähetä kommentti