Talvea odotellessani kirjaan tähän muutamia faktoja ja sen sellaista.
Antepsin-liuoksen antaminen Vilille loppui nyt. Keskiviikkona Vili pisti niin energisesti hanttiin, että sen antamisesta ei tullut mitään. Vili ei tykännyt siitä aikaisemminkaan yhtään, mutta antamisessa ei silti ollut mitään vaikeuksia, mutta nyt Vili päätti toimia toisin. En aio enää antaa sitä liuosta, varmuuden varalle ostan Antepsin-tabletteja ja toivon, että niistä saa Vilille sopivan annoksen. Tabletit Vili ottaa usein ihan itse, kun vaan ojentaa. Nyt olen antanut Vilille ruuan ohessa kauralimaa, siitä ei ainakaan ole haittaa.
Kutinat ovat olleet tällä viikolla minimaalisia. Nyt kukkii heinät, niistä ei tunnu tulevan mitään oireita. Tuo vatsa tuntuu olevan se, joka nyt eniten vaivaa. Juuri tänään Vili ei ole aamuruokaansa huolinut ja makaa vain jossain sängyn alla. Toivottavasti johtuu vain tästä helteestä...
 |
| Rakas irvileuka |
Katsastin Vilin aikani kuluksi.
Silmät
- kauniit, puhtaat, ei rähmää eikä vuotoa
Korvat
- puhtaat ja terveet, ei likaa, ei mönjää
Karvapeite
- kaunis, kiiltävä, kylkien karva kasvanut tiheämmäksi kortisonilääkityksen loputtua
Hampaat
- puhtaan valkoiset, ei hammaskiveä eikä pahaa hajua. Hampaat suussa kuin huolimattoman halot puuliiterissä, mutta kaaoksessakin on joku tolkku; ne ovat symmetrisesti kolmessa rivissä eivätkä haittaa mitenkään. Suu menee normaalisti kiinni.
Hammasrivistö on seuraus siitä, että Vili ei ole tyypillinen lyttykuonoinen tiibetinspanieli, vaan omaa pitkähkön kuonovärkin.
Ruokahalu
- pääsääntöisesti hyvä
Vatsantoiminta
- hyvä ja säännöllinen, ei ilmavaivoja, vatsa tuottaa kylläkin ajoittain kovaäänisiä kurinoita.
Tassut
- anturoitten iho on tullut sileämmäksi, kunnian annan öljyille, joita Vili on saanut jo 1½ vuoden ajan joka päivä. Aika ajoin tassunpohjia nuollaan ja jyrsitään, samoin nilkkoja. Kuitenkaan iho ei ole mistään kohtaa rikki.
Iho
- terve ja tasavärinen kaikkialta, ei näppylöitä, ei punoitusta.
Muita huomioita
- lähes päivittäin Vili puree ja näykkii kylkiä/vatsan aluetta, kipu?
4 kommenttia:
heips Vili, täällä "Pippasen" kutinakuulumisia emännän toimesta. Monen vuoden harkinnan jälkeen päätimme ostaa koiran,tiibetinterrierin. Ja kasvattaja kertoi, että koirat ovat olleet aina terveitä ei allergioita eikä perinnöllisiä sairauksia. Sehän mukavaa, koira ostetaan.
Koira kotiutui meille itsenäisyyspäivänä -10, helmikuussa -11 on ensimmäinen ell käynti kutinan takia. Sen jälkeen on käyty ell luona joka kuukausi, parhaana kaksi kertaa! Tietenkin emäntä syyttää itseänsä, erilaisia ruokia liian nopeaan tahtiin, pesuja liian usein, pölyä kotona...Pippasemme on saanut kortisonia, erinäisiä raksuja eläinlääkärin kautta, kosteuttavaa sampoota, hiivasampoota, DAP-"psyykelääkettä" (emännän nimittämä). Joskus on ollut hiivaa, lievästi, kerran kokkibakteeri korvassa ->lääkitykset ja kontrollit olleet. Lääkityken jälkeen ok, ei kutinoita. Kunnes taas kohta uudelleen ja taas lääkäriin...
Parisen viikkoa olemme saanet syödä täysjyväriisi-possua, siis kotiruokaa -> näytti, että nyt elämä helpottaa! Kunnes mäkärät söivät ja kutina alkoi!
Ensi viikolla on kontrolli Atopica-tablettien tehosta. En tiedä, onko tehonnut vai ei. Pippasen turkki on nyt suht koht kunnossa, maha on ollut välillä punainen + kainalot. Kainaloita raapii, mahaa puree "lutkuttaa" -> sitten olen laittanut Bebantenia, en tiedä, onko lääketieteellisiä perusteita..jossain nettisivuilla luki, että koirahan nuolee sen...mutta punoitus ja näppylät häviää, jos siitä jotain apua, niin menköön osa rasvasta vaikka mahaankin...
Emännän omaatuntoa hieman lohduttaa, että Pippasemme siskolla myös kutinaa eli ehkä ei kaikki kutina ole kotikutoista vaan voisiko olla jotain perinnöllistä?
Tuo Vilin rapsutus sai emännän kirjoittamaan ja lohduttamaan Viliä, että on täällä toinenkin koira, jota kutittaa ja paljon. Lieneekö tällä helteelläkin osuutensa. Myös meitä lohduttaa, että on joku koiraperhe, jossa kutinaa on enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Ja se ettei oikein tiedä mistä johtuu, on kaikkein tympeintä ja harmillisinta.
Toivomme teille mukavia kesäpäiviä! PP
Surullista kuulla muista allergisista koirista, mutta toisaalta mukavaa tietää, ettei ole aivan yksin taistelemassa sen ongelman kanssa. Vertaistuki on arvokasta, kultaakin kalliimpaa!
Toivon oikein sydämeni pohjasta, että saat jotain käyttökelpoista tai edes kokeilemisen arvoista vinkkiä tästä meidän blogista sekä joistakin blogeista tuolta blogiluettelosta ja toisella sivulla olevista linkeistä.
Jokainen atooppinen koirahan on erilainen taudinkuvaltaan ja -syiltään, joten se on aikamoista hakuammuntaa löytää se oikea tapa ruokkia koira. Siinä ei auta kuin kokeileminen ja emännän/isännän ahkeruus ottaa asioista selvää.
Suosittelen meidän blogin lukemista alkaen vanhoista postauksista aina tähän päivään asti. Mekin Vilin kanssa ollaan kuljettu jo pitkä tie ja opittu paljon. Silti meidän oppimaamme ei voi sellaisenaan siirtää kenenkään muun koiran käyttöön, mutta jotain toivottavasti sentään.
Pippaselle kutinatonta kesää ja emännälleen onnea Pippasen hoitamisessa!
Kerrothan Pippasen kuulumisia jatkossakin?
Nyt piti tulla vastavierailulle Vilin blogiin tutkimaan Vilin hampaita kun emäntä oli sanonut että ne ovat sikin sokin niin kuin Sennilläkin. Joo-o.... totta. Sennillä on kans ihan sikin-sokin suu :-) Meillä nyt taistellaan sen kortisonin lopetuksen kanssa että saataisiin allergiatestin tehtyä syyskuun lopulla. Välillä rapsutellaan kyllä. Tänään pitäisi mennä viimeinen annos. Nyt on mennyt muutaman kerran viikon välein.
Katsoin että asutte Turussa niin kuin mekin. Ettehän sattumoisin olleet tipsuyhdistyksen kevätkenkillä Ruissalossa? Mietin vaan ollaanko törmätty koskaan missään kun nämä koirapiirit ovat niin pienet kummiskin. Nimet eivät aina tule esille kun ollaan koiraporukalla jossakin.
...Jos teitä kiinnostaa, niin meillä on aidattu piha ja meille ovat leikkikaverit aina tervetulleita. Olisi hauska kun Vili ja Senni tapaisivat kun samassa kaupungissa asuvat. Senni on tosin enemmän vieressäistujatyyppiä mitä tulee koirakavereihin, mutta kyllä se joskus innostuu leikkimäänkin. Ja saataisiin blogeihimme kuvat Sennistä ja Vilistä yhdessä <3
Vilillä on ollut epäonni joutua tällaisen vanhanpuoleisen pariskunnan koiraksi kerrostaloon eivätkä ne mokomat omista enää edes autoa.
Siis emme ole olleet Vilin kanssa tipsukävelylläkään eikä Vilillä ole koskaan ollut mahdollisuutta leikkiä vapaasti ulkona toisen koiran kanssa.
Se onkin suuren suuri suruni ollut. Nimittäin edellisten koiriemme kanssa vielä harrastin kaikenlaista, sunnuntaikävelyjä, koiraleirejä, koulutuksia, Leena Piirallakin kävimme ja olin jopa sihteerikkö eräässä koirayhdistyksessä. Silloin meillä oli vielä autokin ja itsellä ikää vähän vähemmän.
Jos bussimatkan päässä asutte tai saisin tyttäreni tuomaan/hakemaan, niin olisi varmaan lottovoitto Vilille päästä kirmailemaan tyttötipsun kanssa!
Lähetä kommentti