keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Onni yksillä, kesä kaikilla

Otsake ei kohdistu mihinkään konkreettiseen, se tuntui vaan niin sopivalta. Päivä paistaa, kookosöljy on taas juoksevassa muodossa. Suomen suvea kauneimmillaan.

Vilin ruoka-asioita.
Minä tunnollisena koiranomistajana ostin hänelle laktoositonta kermaviiliä, mutta Vili ei sitä syö. Tavallinen kermaviili sen sijaan maistuu. Sitä syötän, kun olen siinä uskossa, että hapan on hyvää gastriitille. Toivottavasti on näin. Toivon myös, että Vilin innostus ei lopahda tähän kermaviiliin, kuten piimän kanssa kävi.
Siitä lähtien, kun Vili saa osaksi myös tölkkiruokaa, Vili ei suostu syömään enää ollenkaan raakaa lihaa. Aikaisemmin söi sitä aina jonkin verran, mutta nyt se on loppu. Kaikki liha kypsennetään kevyesti. Vilin luontaishoitaja varmaan näkee punaista, kun lukee tästä, että tölkkiruokaa eikä enää lainkaan raakaa... Tölkkiruualle perusteluni ovat omasta mielestäni riittävät eli se varmistaa Vilille sopivan ruuan siltä varalta, että tulee syystä tai toisesta katkos tähän oman keittiön tuotantoon.

Gastriittia hoidan nyt pelkällä Antepsin-tabletilla, ainakin toistaiseksi. Annan iltaisin puolikkaan ja ainakin nyt se tuntuu riittävän, viime yönäkin Vili nukkui peräti aamukahdeksaan asti. Pari päivää sitten kokeilin Pepsid-tabletilla ja taas sattui niin, että noin 5 tuntia ruokailun jälkeen Vili oksensi ruuat täysin sulamattomina pois. Nettitieto on kertonut, että varsinkin liharuoka tarvitsee (runsaasti?) vatsahappoja ruuansulattamiseen. Maalaisjärjellä päättelin, että jos Pepsid vähentää liian roimasti niitä happoja, niin vatsa ei kykene sulattamaan ruokaa ja siksi se palautuu matolle täysin koskemattoman näköisenä. Voi olla, että maalaisjärki vie metsään, mutta näin päättelin kuitenkin. Oletan ja toivon, että Antepsin suojaa vatsan limakalvoja ja ne siten ehkä voivat parantua ja jopa vahvistua?
Olisi kivaa olla oikein viisas. Kaikki hoito tuntuu totaaliselta hakuammunnalta, toivottavasti edes muutama luoti osuu maaliin! Vilin vatsa ei ainakaan viime aikoina ole enää pitänyt sitä kovaäänistä konserttia, kuten yleensä, sitä pidän hyvänä merkkinä, kuten myös hyvin nukuttuja öitä. Kaikki voi hetkessä kuitenkin muuttua, siihen on tässä ehtinyt jo tottua...

Kutinoista sen verran, että niiden taso vaihtelee päivästä toiseen. Joskus raapii ja lutkuttaa oikeinkin kovasti, sitten tulee aivan rauhallisia päiviä ja sitten ehkä päiviä näiden ääripäiden välistä. Ei aavistustakaan, mikä milloinkin mitäkin aiheuttaa. Ruokavalio on jotakuinkin sama koko ajan. Oikein rajun kutinapäivän pelastan  kortisonilla (2,5 mg), onneksi niitä päiviä on ollut harvassa. Listaan ne oman vajavaisen muistini tueksi tuonne Yhteenveto-sivulle, jos jotakuta kiinnostaa.

 
Allerginen koira on ikänsä allerginen, allergia ei parane eikä häviä, se saadaan korkeintaan hallintaan. Joten kuten.

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Mukavaa kun Vilillä menee mukavasti. se on niin totta, että allerginen koira ei parane vaivastansa ja aina saa olla skarppina. Meillä on samat metodit käytössä; pahimpia kutinoita paukautetaan kortisonilla metikköön ja sitten jatketaan torjuntaa taas antihistamiineilla. Yhtä mystistä kuin teillä on meilläkin, ei aina tiedä miksi se kutitus iskee.
Meillä on tassupesuralli, pyyhesirkus ja rasvamarkkinat koko ajan. Saa nähdä onko sitten talvella rauhallisempaa jollain näistä.
ihailtavan monipuolista tuo Vilin lihavalikoima. Meillä on harkinnassa nyt strutsi ja voishan tuota kenguruakin kokeilla. Sitä on tuolla citymarketin laarissa. Kun on vain yksi koira, niin asiaa voi harkita. Kallistahan se on.
Tällä hetkellä meilläkin on vilinää Tiukun ja Onnin toimesta.
Vilille herkkuehdotus, kastapas mansikkaa kermaviiliin ja napsaise suuhusi. terveellistä herkkua.

annamari kirjoitti...

Hei!

Ilmottaudun täällä kommenttiloorassakin bloginne seuraajaksi! Sain mäyräkoira Myrskyn äipältä vinkin tulla kurkkaamaan blogianne.

Meillä on hyvin allerginen westie-mummu 14,5 v. Kaikenlaisia konsteja ja systeemeitä ollaan vuosien saatossa kokeiltu sekä hyvin että huonoin tuloksin. Nyt meillä on myös westien pentu 8 kk, jonka maha reagoi myös todella helposti kaikkeen. Westiet ovat monasti allergisia, huonovatsaisia ja ihottumista kärsiviä, ikävä kyllä..

Luen mielenkiinnolla ja oikein ajan kanssa kokemuksiasi Vilin allergioista!

Hyvää kesää ja mahdollisimman mukavaa vointia teille molemmille! Ü

HooPee kirjoitti...

Maija,
kiitos vinkistä; mansikkaa ja kermaviiliä, en olekaan kokeillut koskaan, Vili ei sellaisia tohdinne syödä, mutta emäntä kyllä. Tuleepa ne laktoosittomat kermaviilit syötyä pois.
Niitä kenguruja ja strausseja kannattaa antaa herkkuina, vaihteluina, niin ei tule niin kovin kalliiksi sentään ja eikä Essi pääse kyllästymään niihin.
Pitkän tien kulkemista tämä on eikä loppua näy, mutta Maija, mehän ollaan onnellisia, että asiat ovat näinkin hyvin, eikö vaan? Reipasta pesurallia sinne toivotellen, mitä sitä ei kultansa hyväksi tekisi...

annamari,
komeaan ikään on tuo sinun westie-mummusi kaikesta vaivastaan huolimatta päässyt, onnittelut siitä. Tuttavallani on jo 17 vuotias westie, onnekseen täysin terve koira. Eihän ole mitään rakkaampaa kuin vanha koira.♥
Harmillista, että nuori westiesi on myös herkkää sorttia, nyt onneksi olet jo ehtinyt hankkia kokemuksia, miten edetä. Mitään yleispätevää neuvoa ei ole olemassakaan, allergiat ja sen kaltaiset herkkyydet ovat niin monen asian summa, ettei sitä aloitteleva allergiakoiran omistaja osaa aavistaakaan.
Terveisiä sinne koirakolmikollesi, käväisin jo tsekkaamassa heidät...