keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kaikenlaista

Helteet ovat onneksi ohi!
Tervetuloa perinteinen, viileän vanhanaikainen suomalainen kesäsää. Rakastan sinua. 

Ostin Vilille Antepsin 1 g tabletteja, ovat aika isokokoisia, mutta onneksi niissä on jakouurre välissä. Laskin (toivottavasti oikein), että Antepsin-liuoksessa 2 ml = 400 mg sukralfaattia ja yhdessä Antepsin-tabletissa = 1 g eli 1000 mg, joten puolikas tabletti sisältäisi sen mukaan 500 mg sukralfaattia Näin ollen Vili saa hiukan suuremman annoksen tabletin muodossa kuin liuoksena. Annoin kahtena päivänä x1 puolikkaan Antepsin-tabletin, sitten kaksi päivää sujui ilman, eilen annoin taas. Yritän lukea Viliä ja hänen vointejaan, ressu kun ei osaa itse kertoa mitään tuntemuksistaan. Yöt ovat taas sujuneet oikein mallikkaasti.

Kutinatilanne on erittäin vaihteleva. Muutamia päiviä jo ehdin olla onnellinen vähäisistä kutinoista, kunnes tänä aamuna yllättäen Vili jyrsi tassuja sellaisella innolla, ettei auttanut huomion siirtäminen eikä edes kieltäminen. Aikani sitä seurattuani annoin pojalle kortisonitabletin (2,5 mg) ja kuinka siinä kävikään: heti tabletin nielaistuaan Vili asettui rauhallisesti nukkumaan. Murr. Olisin voinut purra itseäni vaikka minne, että miksi ehdinkään antaa sen vietävän kortisonin...
Minulle on käynyt aikaisemminkin monasti niin, että kun olen antanut Vilille jonkin lääkkeen (närästykseen tai kutinaan), se on heti oitis asettautunut rauhallisesti lepäilemään, ennen kuin se lääke on voinut edes auttaa. Pitäisikö Vilille antaa lumelääkettä, plaseboa? Ehkä kokeilen sitä ensi kerralla, kun tuntuu siltä, että Vili tarvitsee jotain, niin annankin vaikkapa maitohappotabletin....

Antepsiniä ei suositella ihmisille kauempaa kuin korkeintaan 8 viikkoa, joten ei se kai ole hyväksi koirallekaan kovin pitkään annettuna. Nyt yritän antaa Vilille kaikkea mahdollista vatsaa hellivää, kaura- tai pellavalimaa, naudanmahaa, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta, lakritsaa, mineraalivalmistetta. Tuo naudanmaha on ollut kysymysmerkki tähän asti, en ole varma, onko nauta allergisoiva, aina on vähän siltä vaikuttanut ja nyt kun annoin yhden satsin naudanmahaa, niin nyt 4 päivää myöhemmin iski tassujen jyrsintä. Tai sitten se on poro, jota Vili sai kolmena päivänä tölkistä? On tämä vaikeaa... Kai se nauta on nyt sitten poistettava listoilta tai sitten kokeilen vielä yhden kerran, ilman poron samanaikaista antamista.

Kaivoin kätköistäni esille klikkerin. Vilin ollessa vielä pentu, ei klikkerille ollut mitään käyttöä. Vili oli kuuro kaikelle, mikä viittasi vähän oppimiseen päinkin, kuin olisi kissalle yrittänyt jotain opettaa. Nyt vanhempana Vili jaksaa paremmin keskittyä tähän elämän vakavampaan puoleen ja heti parin yrityksen jälkeen poika osasi jo kehoituksesta istua. Seuraavaksi ehkä harjoitellaan tassun antamista, se onkin haasteellista, sillä Vili ei omaehtoisesti tarjoa milloinkaan tassuaan.
Käytän Vilin kanssa jutellessa paljon samoja sanoja, peruja jo entisiltä koiriltani. Suppean sanavaraston oppii koira kuin koira kuin itsestään. Käytän usein myös käsimerkkejä samanaikaisesti.

Ihmeellisellä tavalla Vili osaa tulkita puheluitani. Jostain tietystä sanasta Vili tekee sen johtopäätöksen, että juttukaveri on tulossa meille ja asettuu ulko-ovelle odottamaan. Vili on hyvin kärsivällinen ja sitkeä odottaja ja on tulkinnoissaan 99% osunut oikeaan. En tiedä vielä, mikä se sana on, jonka perusteella Vili tietää tulevan vierailun.
Vili on myös itseoppinut ilmoittamaan murinalla ja haukunnalla, jos kännykkä soi enkä itse ole kuuloetäisyydellä. Viisas Vili.

Asiaan mitenkään littymättä liitän tähän runon, johon tykästyin ihan valtavasti.
Opetellaan elämään kiireettä.

"On nopsasti puettu, lehti puoliksi luettu.
Juoksuennätys lyöty, lounas hetkessä syöty.
Aika kiireisen retken - lento kestää vain hetken.
Sitten aivojen työ ja uneton yö.
Ja kun kaikki on loppu tämä hirveä hoppu
ja kaamea luisto,
elämästä on jäljellä hailakka muisto."
- Virginia Brasier: Time of the Mad Atom

1 kommentti:

Maija kirjoitti...

mahtava runo, joka pääsikin heti salaisuuksieni kirjaan. Eli siihen , johon kokoan kaikenlaisia helmiä aforismeista runoihin.
Samalla tyylillä elellään meilläkin. epäilen rapsuttelun olevan täälläkin pikkuisen ainakin sitä huomionhakua. Ja kun sen saa, ollaan taas tyytyväisiä. Kortisoniton aika meillä menossa ja olen tosi tyytyväinen ratkaisuuni. Joskaan se ei ole elämästä poistanut tuota vahtihaukkana oloa.
Tsemppiä sinne ja mukavaa kesää sinulle ja Vilille, sille veijarille ja muruselle kerrassaan. Essiltä terveiset myös.