Sivut

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Rapsua

Heti kun antibioottikuuri loppui, lisääntyi kutina. Vili jyrsii anturoitaan, ne punoittavat sen verran, että Betadinehuuhtelut otetaan käyttöön. Vili kirputtaa myös kylkiään ja lisäksi rapsuttaa perinteisellä tavalla itseään. Aamuöisin Viliä vaivaa myös joku asia, koska tulee herättelemään.

Taas tuntuu siltä, että huoletonta päivää ei meille taida olla luvassa milloinkaan.

Selasin nettiä ja sieltä löysin mainintoja, että antibioottikuurin jälkeen lisääntyvään hiivaan monet koirat reagoivat kutinalla. Yksikään aikaisempi koirani ei ole joutunut antibiootteja napsimaan eikä kai ihan perusterve koira kovin herkästi oireilekaan kuin nämä atooppiset tapaukset. Onneksi ei ole vielä tarvinnut tarttua kortisonipurkkiin.

Sen sijaan Vili saa nyt levätabletteja sekä Lacto Seven-maitohappobakteereita. Vitamiineja en nyt anna, koska nuo levätabletit sisältävät runsaasti kaikenlaisia ravinteita. Harmikseni joudun vielä toistaiseksi antamaan yöksi happosalpaajatabletin, jotta ne vatsan limakalvot toipuisivat.
Saapa nähdä, mitä tuleman pitää...

8 kommenttia:

Danny ja Eikka kirjoitti...

Voi ei kylläpä Viliä taas koetellaan :/ Ehkä se kroppa taas puhdistautuu antibioottien jälkeen. Toivotaan että rapsuttelu menee pian ohitse ja voitte jatkaa hyvää taivalta! Tsemit!

Liftari kirjoitti...

Rapsuttelua voisi helpottaa joko aloevera-suihke tai kosteuttavaa suihketta (saa eläinkaupoista). Lactoseveniä , en muista mitä kaikkea siinä on, mutta eläinlääkäri asiaa kysyttäessä piti parempana valmiteita joissa on nämä probiootit ja prebiootit kuin vain pelkät maitohappobakteerit. Luonnonjugurtti ruokaan on auttanut Essiä noissa närästyksissä. Homeopatiassa auttaa Sulphur puhdistamaan kroppaa.
Kyllä Vili siitä selviää ilman kortisonia, uskon niin.
Essin antibiootti on sellainen, jota myös iho-ongelmiin on käytetty, joten kun ei aiemminkaan ole hiivaa siitä tullut, toivon ettei nytkään.
Vaikka uskoa koettelee nyt moni asia teillä ja meillä, ei saisi sitä uskoa parempaan huomiseen menettää vaan ohjata kaikki energiat luomaan sitä parempaa huomista. Taisteltu ollaan kumpikin kuin tasmanialaiset pussipirut asioiden eteen, lakaistaan nyt ne loputkin roskat tuvasta ulos tunkiolle ja pysykööt siellä.

Hanne kirjoitti...

Kiitos rohkaisevista kommenteista!

Käytän nuo jäljellä olevat LactoSevenit pois ja sitten perehdyn muihin vastaaviin. Eihän tuo LactoSeven mikään autuaaksi tekevä tuote ole ylitse muiden, se on vain yksi niistä monista hyväksihaukutuista.

Vili ei reagoi ihollaan, ei ole punoitusta eikä näppylöitä ja korvatkin ovat kuin vastasyntyneellä, Vilin riesa on kutina.
Antibiootit ovat taivaanlahja, mutta niilläkin on tuo kääntöpuolensa, tuhoavat hyviäkin bakteereita, niitä "siviiliuhreja". Voihan punaisena kukkiva korvakin olla hiivan aiheuttama aivan kuin punaiset anturat?
Olisi kivaa olla oikein viisas ja tietää kaikki eikä heitellä villejä arvauksia...
Parempi olla tasmanialainen pussipiru vaan.

Danny ja Eikka kirjoitti...

Meillä on ollut käytössä LACTO HEALTH:
"Lisäravinne tukemaan suoliston mikrobikantaa, varsinkin ripuliin/suolistovaivoihin sekä hiivatulehdus oireisiin. Suositellaan aina antibioottikuurin yhteyteen."

Tuoteseloste:
Enterococcus Faecium (DSM 10 663) , Lactobacillus Acidophilus (DSM 13 241) Maltodextrin, paakkuuttumisen estoaine.

Hyväksi todettu ainakin meillä.

Ihana, kamala antibiotti. Eikalla oli viime kesänä ja syksynä usein ripulia, masu löysällä. Sain masun kotikonstein rauhottumaan joka kerta, kerran Eikalla oli todella huono olo ja soitin ell että pitäisikö miettiä antibioottikuuria. Yllätykseksi ell ei suositellut antibiootteja, sanoi että ne tuhoavat ne viimeisetkin hyvät bakteerit. Olisihan se hienoa jos joka vaiva taltutettaisiin kotikonstein, mutta joskus sitä vaan on turvauduttava antibiootteihin.

Hanne kirjoitti...

Painanpa tuonkin tuotteen mieleeni. Maitohappobakteeritabletteja ei saa antaa yhtä aikaa antibiootin kanssa, vaan pitää olla useampi tunti väliä. Laiskuuttani(ko) aloin antamaan niitä vasta koko ab-kuurin päätyttyä, virhe?
Vili ei ole reagoinut mihinkään ripuloimalla, mutta kai siellä suolistossa ja mahassa voi silti jotain oireilua olla? Tuonko nyt taas tietäisi, eikä tarvitsisi arvuutella?
Pohdin myös sitä, että onko koiran ja ihmisen bakteerikannat verrannollisia, että nämä ihmisille tarkoitetut maitohappobakteerit todellakin sopivat koirallekin...

Sanna kirjoitti...

Hiivaan on myös suun kautta annettava lääke Sporanox. Humaanipuolen valmiste, reseptillä. Ymmärtääkseni monet hiivaan taipuvaisen koiran omistajat pyytävät aina antibiootin rinnalle hiivalääkityksen, koska ab tosiaan tappaa myös elimistön hyviä bakteereja ja laukaisee helposti hiivan. En ymmärrä, miksei tuota hiivalääkitystä tarjota herkemmin rinnalle jos koiralla on taipumusta hiivaan!

Meillä kahden viikon Sporanox-kuuri vei ruokahalun, mutta myös hiivan, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan kunnolla. Mulla siis koira tassutulehduskierteessä ties kuinka pitkään, hoidettu on kaiken maailman kotihoidoilla ilman kunnollista vastetta. Vasta pitkät ab-kuurit + hiivalääkitys + paikallinen kortisonisuihke Cortavance toivat avun, ja koira on suhtkoht oireeton ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen.

Löysän hirren tunteen kyllä tunnistan! Tsemppiä teille.

Hanne kirjoitti...

Sanna,
painanpa nuo lääkkeet mieleeni. Kiitos vinkistä!
Ihmeellistä, että eläinlääkäreiltä ei saa automaattisesti informaatiota näistäkään lääkityksistä. Yhtä ihmeellistä, että joidenkin eläinlääkärien mielestä antibiootti ei aiheuta hiivaa eikä edes suolistobakteerien katoa. Nehän ovat tunnettuja tosiasioita ihmisten kohdalla, ei kai antibiootit ja bakteerit eri lajeilla sentään kovin eri lailla toimi...

Sanna kirjoitti...

Joo, samaan olen itse päätynyt, kaikkea täytyy osata itse kysyä, vasta sitten tihkuu tietoa. Tosin hyvä vakkarieläinlääkäri on kullanarvoinen, varsinkin jos olisi mahdollisuus käydä sellaisella joka on erikoistunut juuri siihen oman koiran ongelma-alueeseen. Sitten ei aina tarvitse kertoa kaikkia tapahtumia vuosien takaa uudelle ihmiselle.

Ikävä kyllä monilla yleiseläinlääkäreillä menee sormi suuhun kun kyseessä on jokin sellainen oirehdinta joka ei ole ilmiselvästi jotain yleistä, tunnettua tautia. Helposti tulee omistajallekin olo, että olenko vaan luulosairas. Ja hoidoksi tarjotaan ne samat vakiot, ellei omistajalla ole kanttia sanoa että tää on kokeiltu eikä toimi (meillä esim. tassuväleihin Canofite, tuntui että se vaan vie tilannetta huonompaan).

Mutta noihin paikallisiin kutinoihin ja punoituksiin tassuissa suosittelen pyytämään kokeeksi Cortavance-kortisonisuihketta (jos siis on näytteellä tutkittu ettei siellä ole hiiva- tai bakteeritulehdus päällä). Miksi turhaan rassata koko elimistöä kortisonilla jos paikallinenkin riittäisi? En tosin tiedä, onko teillä kortisonia määrätty muihinkin oireisiin, en ole vielä ehtinyt kahlata koko Vilin blogia läpi :)