torstai 14. huhtikuuta 2011

Mistä näitä oikein tulee?

Ei tällä kertaa senttejä eikä pennejä, vaan näitä kummallisia kohtauksia Vilille. Taatusti ei ainakaan Saunalahdelta.

Vilillä on taas totaalinen vetämättömyyskohtaus. Eilen ja edellisiltana jätti ruuan syömättä, söi kuitenkin muut ateriat ihan normaalisti. Kahtena edellisenä päivänä leikkisyys oli nollan luokkaa, mutta muuten oli ihan vetreä oma itsensä. Käveli pitkiä lenkkejä ja kantoi häntäänsä komeasti selän päällä. Yöt on nukkunut hyvin.

Tänä aamuna oli veto täysin poissa, lenkitys ei maittanut, häntä roikkui alhaalla, oli aivan flaatti. Ei ripuloi, ei oksentele. Vatsa on normaalin tuntuinen, pehmeä eikä vaikuta sitä aristavan. Vili on nukkunut tänään koko päivän, mitä kaksi kertaa on käynyt pissalla. Ei ole syönyt mitään, hiukan on vettä käynyt juomassa.

Näitä flaattipäiviä Vilillä on aina silloin tällöin. Mikä pojalla on vikana? Ymmärtäisin, jos oksentelisi tai vatsa olisi kuralla. Mittasin lämmönkin, oli 38,9 astetta. Toivon, että huomenaamulla herää se pirteä Vili, muuten ei kunnian kukko meille laula.

1 kommentti:

Maija kirjoitti...

??????? On todella omituista ja harmillista varsinkin. Mikään ei hermostuta/ärsytä enempää kuin asiat joista ei saa tolkkua, joille ei löydy järkevää syytä.
Meillä mennään ehkä parempaan suuntaan, jos nyt uskallan varovaisesti toivoa ja edes sanoa ääneen. Näyttäisi siltä, että Essille se hyvä tuki kropalle on löytynyt niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ternimaitotabletit. Näissä ternimaitotableteissa on myös mukana niin probiootit kuin prebiootitkin. Eivät sisällä mitään haitallisia sideaineita kuten esim. tuo riivatun liivate. Massu voi hyvin, korvat on taas priimat ja muutenkin typy on ihan ok. Toivon tämän tietysti jatkuvan. Nyt ollaan pysytty kepeästi siinä joka kolmas päivä vauhdissa lääkityksen suhteen. Jos näin hyvin jatkuu, pudotan annostuksen pienemmäksi.
Kyllä tuo varmaan pitäisi tutkia tuo Vilin hepuilu. Että pystyisi jotenkin auttamaan ja edes ymmärtämään mitä nuo kohtaukset ovat.
Piristy pian Vili, Essi lähettää voimahalin ja pehmoisen suukon.
Ei meitä koiraäiti-ihmisiä saa tollai pelotella, kun se rakkaus ja kiintymys tekee meistä muutenkin jo ihan kaheleita.