Mietteitä ja periaatteita...

Viimeisen puolentoistavuoden aikana eli siitä lähtien, kun Vili elokuussa 2009 ensi kertaa allergisoitui, olen joutunut paljon pohtimaan allergian olemusta ja keinoja, miten siitä selviäisi edes hieman väljemmille vesille. Näin maallikkona on moni asia ollut ihan hepreaa ja olen joutunut noukkimaan tiedonrippeitä sieltä ja täältä. Vähitellen olen omaksunut tiettyjä näkemyksiä.

Oljenkorsia, joihin tarttua, kun mitään toivoa ei tunnu olevan.

Nyt yritän koota näitä ajatuksiani ihan asiaksi asti. Vaikeaa on pukea sanoiksi juuri niitä asioita, joita haluaisin, ne ovat edelleenkin niin sikinsokin myllerryksenä mielessäni. Toisin sanoen, niitä on vaikea esittää muiden luettavaksi juuri siten, kuin tarkoitan.
Yritän nyt edes.

HUOM. Nämä ovat siis omia päätelmiäni, eivät mitään faktoja.

1. Kaikkein tärkeimpänä lähtökohtana allergiasta ja kortisonilääkityksestä selviämiselle on vahva perusta, ennen kuin voi alkaa rakentamaan mitään uutta, terveempää elämää.
Allergia on ja pysyy, mutta sen voi saada hyvällä onnella aisoihin. Lääkityksestä voi samoin edellytyksin päästä jopa kokonaan eroon.

2. Allergian koettelema koira, ja sen kipeä, rikkinäinen, elimistöön kuulumattomien aineiden kyllästämä kroppa ovat huono uudisrakennustyömaa. Sen immuunisysteemi on heikko, sekaisin, ärhäkkä ja ylirasittunut.

3. Elimistön pitää ensin puhdistautua, rauhoittua, vastustuskyvyn on kohennuttava, tietty perustasapaino täytyy löytyä, ennen kuin "parantuminen" voi alkaa. Keinoja ovat mm. terveellinen ravinto, luonnonmukaiset vitamiinilisät, puhdistautumista edistävät luonnontuotteet (esim. marjat, yrtit, merilevä). Kunnon kohentuminen ei tapahdu kädenkäänteessä, vaan vaatii oman aikansa. Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys ovat valttia!

Omia tavoitteitani allergisen koirani hyväksi ovat olleet mm. seuraavat seikat.

*Olen pyrkinyt välttämään turhia lääkityksiä. On tilanteita, jolloin on aivan pakko käyttää rankkojakin lääkevalmisteita. Muissa tapauksissa kannattaa etsiä vaihtoehtoja, lempeitä hoitokeinoja, luonnonlääkintää, vanhankansan konsteja, maalaisjärkeä...
* Olen käyttänyt mahdollisimman vähän kaikkia turhia hoitoaineita, tuoksuja yms. Pesen koirani "harvoin", en käytä kuratassujen pesuun muuta kuin vettä. Varsinaiseen pesuun käytän luonnonshampoota.
* Vältän turhia rokotuksia. Osa rokotuksista on tärkeitä, jopa välttämättömiä, osa turhia. Rokotteet sisältävät runsaasti täyte- ja apuaineita, vieraita proteiineja ja aineita, joista ei anneta lainkaan tietoja julkisuuteen.
* Vältän rutiininomaisia, tiheitä madotuksia. Ulostenäytteen voi viedä eläinlääkärille tutkittavaksi, ja jos koira on madoton, miksi madottaa? Madotukseen löytyy myös luonnonmukaisempia aineita kuin apteekin hyllyltä ostetut. Hyväkuntoisella, aikuisella koiralla on harvoin matoja. Pentujen madotus sensijaan on paikallaan!
* En ruoki koiraani ns. kuolleella ruualla eli kuivamuonalla, "nappuloilla". Voisin jättää nappuloita kuppiin huoneenlämpöön vaikka vuosikausiksi, ne eivät homehdu, eivät pilaannu, vaan pysyvät ikuisesti samanlaisina. No, ehkä niissä oleva rasva eltaantuu, jos ei ole jo valmiiksi härskiintynyt. Vain pölyä kertyy päälle.
Eikö se ole kauhistuttavan ihmeellistä?

Kaikenlaisia mitättömän tuntuisia seikkoja olen myös yrittänyt huomioida. Valitettavasti ei ole olemassa reseptiä, jota noudattamalla voisi pelastaa koiransa paremmalle elämälle, joten on ollut pakko yrittää kantaa korsia kekoon kaikenlaisilla vähäpätöisyyksillä. Penni on miljoonan alku ja pikkuasioiden yhteissumma voi olla juuri se oljenkorsi, jota tarvitaan.

- Koirani ruokakupit eivät ole muovia, ei edes elintarvikemuovia, vaan materiaalia (terästä, posliinia jne), josta takuuvarmasti ei irtoa mitään aineita. En menisi koirille tarkoitetuista ruoka-astioista takuuseen, etteikö niissä käytettäisi myrkyllisiä maaleja ja materiaaleja. Löytyyhän niitä jatkuvasti lasten leluista ja tuttipulloistakin.
- Koirani peti pidetään puhtaana eikä siinä ole pesuainejäämiä eikä huuhteluainetta, vaan se on mahdollisimman  hajuton.
- Kotia on saneerattu, höyhentyynyt ja -täkit ovat saaneet poistua, pölypesiä on vähennetty, imuria on huudatettu aikaisempaa useammin, ilmanpuhdistaja on hankittu. Huoneilmanraikastajia ei käytetä. Sisällä ei tupakoida.
- Koirani saamista ruuista ja reaktioista olen pitänyt kirjaa ja yrittänyt tehdä niistä jotain järkeviä johtopäätöksiä.
- Olen etsinyt tietoa kaikkialta, mm. vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olevilta sekä lukenut uskomattoman määrän sivuja internetistä, sitten yrittänyt seuloa jyviä akanoista...

Vieläkin tuntuu ihmeeltä, että Vili on pärjännyt yli kuukauden ilman kortisonia ja vieläpä ihan hyväkuntoisena. Pelkoni Addisonin taudista on onneksi väistynyt takavasemmalle, toivottavasti se ei milloinkaan tule ajankohtaiseksi.
Vili on nykyään reippaampi ulkoilija ja leikkisämpi koiraveijari kuin miesmuistiin. Toivottavasti ei tule takapakkia...