Kun Vili on levoton, olen minäkin. Kärsitään yhdessä, Vili fyysisesti ja minä henkisesti.
Iltaa kohden tilanne onneksi helpottui. Vili pystyi ulostamaan kunnollisesti ja ilmeisesti vain vähin kivuin. Siitä käynnistyi sitten parempi vaihe päälle ja tuntuu jatkuvan edelleenkin.
Kuva: Vilin avanne
Tämä päivä on ollut selkeästi edellisiä parempi. Pepun avanteen nuoleminen on ollut hyvin vähäistä, se ei tunnu enää olevan Vilin elämän keskipiste. Mikä helpotus! Suihkutuksia jatketaan.
Kävin hakemassa eläinlääkäriasemalta ne puuttuvat antibiootit. Huomenna aamulla Vili saa viimeisen kipulääkkeen ja siitä sitten vaan odottelemme avanteen paranemista...
Hyvältä näyttää, ainakin tällä hetkellä.
2 kommenttia:
Kyllä se siitä. Kaikki kudosmyrkyt on nyt sitten varmaan tulleet ulos ja nyt vaan parannellaan peppu priimakuntoon. Hyvä Vili, niin sitä pitää.
Toi on niin tuttu tunne tuo hermoilu. Sama homma täällä.
Kai tuo hermoilu toisaalta on ihan normaali reaktio ja jopa tärkeäkin, kunhan ei mene yli äyräiden. Meillä taitaa olla nuo äyräät aika matalia...
Se vasta kauheaa olisi, jos mikään ei saisi hermostumaan!
Lähetä kommentti