Sivut

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Päivä vain ja hetki kerrallansa....

Nyt ollaan tuon kortisonin kanssa vaiheessa 25 mg joka 2.päivä. Olen suunnitellut, että mahdollisesti Vili ei saakaan huomenna lääkeannostaan, vaan siirrytään vaiheeseen joka 3.päivä. Jos onnistuu.

Kutinoista Vili ei ole vieläkään päässyt eroon. Ehkä kutinat ovat vielä peruja siitä takapakista tai sitten joku nykyinenkään ei oikein sovi. Tassuja katselee vähän sillä silmällä ja hiukan tutkiskelee niitä ja nuolla lipaiseekin. Korviakin ravistelee monta kertaa päivässä. Perinteistä rapsutusta ilmenee myös. Mutta tilanne on kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä, mikään paikka ei punoita eikä ole rikki. Pahin asia tuntuu olevan oma pelkoni siitä, että tilanne uudestaan ryöstäytyy käsistä.

Sydän syrjällään olen antanut Vilille kalkkunaa, peläten, että jos sekin alkaa olemaan ei-toivottu vieras Vilin ruokakupissa. Eilen Vili sai myös naudanmahaa, josta ei ole aikaisemmin tullut mitään oireilua, mutta nyt epäilen jo sitäkin.
Lihasorttien valikoima tuntuu nyt suppealta. Kaupoista on vaikea saada mitään, pitäisi kai käväistä siellä saksalaisessa marketissa. Suomi on metsästäjien maa, mutta mistä saa jänistä, hirveä, peuraa, sorsaa?
Luottavaisin mielin syötän Vilille lammasta, heppaa, hirveä, ja poroa. Epäilyttävien listalla ovat vehnä, sika, kalkkuna ja nauta. Pannaan julistettuja ovat kala, muna, kana ja broileri.

Olisi kivaa saada vastauksia eikä joutua aina vaan arvailemaan!

Olen huomannut, että Vili syö mieluummin koirille tarkoitettuja lihoja kuin niitä monta kerta kalliimpia ihmisten lihahyllyn tuotteita. Esim. marketin karitsan jauheliha, hirven tai lampaan palapaisti jäävät kuppiin, josta ne syödään vasta, kun alkaa heikotus. Nyt olenkin sekoittanut näitä hienoja ihmisten gourmet-lihoja ja koirien omia kurmeita sekaisin ja jopas maistuu Vilille.

Onneksi Vili on vain pieni tiibettiläinen eikä vaikkapa bernhardilainen!

Penu pieni koiraseni
aina harras haukkujani
tule minun turvakseni
Metsolahan mennessäni,
ettei naiset naurahtaisi
piiat pilkkana pitäisi
ukotki urahtelisi
partasuut pahoin puhuisi !
- Kanteletar -

4 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Riivatun kortisoni, kun sotkee allergiatestiin menon, jottei teidän tarttis enää arvailla. Saisi ne suuntaviivat edes, vaikka testejäkään ei voi kuin lakikirjaa lukea. Vehnän jättäisin pois, koska se on niin usein allergisoiva. Poro saattaa myös olla sitä, ainakin meillä se on pannassa vaikka peura on sallittu.
Sanopas sitä! Mistä ihmeestä saisi noita pupusia tai sorsaa. Hitsi, ostaisin vaikka riikinkukon jos tietäisin mistä. Prismassa on strutsia aivan järkyllä hinnalla. Ja kuten totesit, onneksi on pieni koira ja pienet annokset, muuten tulisi konkurssi.
Talvi pakkasineen kutisuttaa, ei kutina aina ole ruuasta johtuvaa. Atooppinen iho vaan ei oikeen kestä pakkasta kuivumatta. Kosteuttavaa öljyä tai vastaavaa ihoon yöksi niin pärjää päivän. Aloe rauhoittaa korvat meillä ja ihonkin kutinaa, mutta iho tarvitsee myös sitä kosteuttavaa.
Kyllä se tästä, älä sure. Baby steps, niillä se lähtee menemään. Pitää taas muistaa ne perustotuudet. Meillä on vaan allergiaa, eikä sekään pahimmasta päästä. Tilanne voisi olla paljon pahemmin, tästä tilanteesta pitää olla melko lailla kiittollinen. Niin kahelilta kuin se kuulostaakin. Nenä tuuleen pystyyn ja eteenpäin. Lumessa. Sitä tuntuu taas riittävän. HUOH !!!

Hanne kirjoitti...

Maija,
oikeassa olet, tilanteet niin teillä kuin meillä voisivat olla paljon pahempia. On siis syytä olla kiitollinen tästäkin hyvästä eikä ehdoin tahdoin tavoitella sitä kuuta taivaalta. Ollaan sovinnolla kortisoniaddikteja, jos ei muuta kerran ole tarjolla.

En ole ajatellut viedä Viliä ollenkaan allergiatesteihin. Jos kyseessä on ulkopuoliset allergiat, kuten pölyt etc. niin niille ei mitään voi.
Ruoka-aineallergioita voi syntyä koko ajan uusiakin enkä halua mitään sinnepäinvastauksia, tuota arvuutusta osaan itsekin. Silkasta uteliaisuudesta voisin antaa ottaa näytteet, mutta se on liian kallis hupi.
Meille sopii parhaiten tämä käytännön kokeilu kaikessa. Jos oltaisiin kortisonittomia, niin ehkä mielipiteeni muuttuisi...

Kuulin, että Kupittaan Citymarketissa olisi useita lihalaatuja pakkasaltaassa, kengurua, antilooppia. On se kyllä kumma, että noin kaukaa täytyy eksoottista lihaa tuoda, tarpeeksi eksoottisia olisivat suomalaiset peurat, ankat ym.
Kauppahallista saa karhunlihaakin, hinta vaan oli pilvissä...

Anonyymi kirjoitti...

Vilin blogin inspiroimana olen päättänyt aloittaa uusien lihojen testailun Eikan ruokavalioon:) Viikon verran olen antanut raakana peuran lihaa kypsennetyn hepan sekaan. Masu ei ainakaan ole reagoinut mitenkään, korvia on rapsuttanut enemmän kuin normaalisti tai sitten vain kuvittelen. Pakkanen laittaa Eikan ihon kutiamaan normia enemmän, ravistelee ulkona ollessaan ja rapsuttaa lenkin aluvaiheessa. Tästä tulee vielä pitkä talvi :(
Paikallisessa lemmikkiliikkeessä (josta nykyään haen kaiken lihan eikalle) myyjä sanoi että Eikka on todella hyvässä kunnossa verrattuna moniin muihin allergisiin koiriin joita liikkeessä on vieraillut. Tuli tästä kommentista hyvä mieli ja sain tästä valtavasti positiivisia viboja, mutta toisaalta tuli paha mieli, kun kertoi että todella monien allergisten koirien ihot ovat olleet ihan järkyttävässä kunnossa ja haisevat pahalle. Kyllä asiat ovat vielä hyvin siinä vaiheessa kun iho on (vielä) hyvässä kunnossa. Tosiasia on, että näitä allergisia, yliherkkiä, atooppisia koiria on ihan valtavasti. Kyllä Vililläkin on pullat hyvin uunissa kun ei ole iho rikki, tulehtunut tai karvaton. Mutta tiedän että sitä niin haluaisi että oma koira olisi täysin oireeton.

Toivottavasti löytäisitte peuraa, on nimittäin sesonkilihaa nyt. Tsemit ja rapsutukset.
Heli ja Eikka

Hanne kirjoitti...

Heli ja Eikka,

onneksi Eikka on pärjännyt ilman lääkkeitä, pelkällä ruokavaliolla ja tukitoimilla. Saat olla tosi onnellinen siitä!

Sitä on itse kukin niin uppoutunut oman koiransa ongelmiin, että helposti unohtuu, että kaikesta huolimatta meidän koiriemme asiat ovat suht'koht hyvin!

Peuraa aiotaan "metsästää" tulevalla viikolla, saa nähdä, löydämmekö...