Sivut

torstai 21. helmikuuta 2013

Vilin kuulumisia

Vilin vaiheet ovat viime aikoina olleet vaihtelevaisia. Jossain vaiheessa, väsyneenä liian aikaisiin herätyksiin Vilin taholta, päätin kokeilla niitä elliltä saatuja omeprazoleita. Annoin Vilille kolmena iltana sen sovitun puolikkaan eli 5 mg, illat ja yöt sujuivat hyvin, mutta päivät eivät. Vili oli jo heti aamusta levoton, vaelsi ympäriinsä, istuskeli ja nuoleskeli huuliaan. Iltaa kohden rauhoittui. Tämä toistui siis kaikkina kolmena päivänä, jolloin oli edellisenä iltana saanut sitä vatsahappolääkettä. Päätelmä oli siis, että Vili ei tarvitse mitään happolääkkeitä, kysymys ei ole ollut närästyksestä.

Sitten lääkkeen antaminen lopetettiin ja siitä saakka Vili on voinut loistavasti. Vilistä tuli leikkisä, iloinen, ulkona kävelee tosi pitkiä lenkkejä, komean ylväästi häntä oikein korkella selän päällä. Haistelee, potkii maata, haukkuu perään. Osansa tähän kaikkeen on vissiin narttujen juoksut. Onneksi ei sentään sisällä voihki juoksunarttujen perään, vaan on ihan iisi ja purkaa tarmonsa leikkeihin.



Ystävänpäivän illan kunniaksi Vili tempaisi. Poika oli nukkumassa makuuhuoneessa, nukkui yllättävän pitkää pätkää. Me vanhukset olimme olohuoneessa ja töllötimme televisiota. Jossain vaiheessa Vili ilmestyi sinne unenpöppöröisenä, käveli suoraan meitin siniselle pikkuplyysimatolle ja liritteli siihen pissat kyykistyen kuin tyttökoira, loppua ei tullut ennen kuin Vili nostettiin pois.
Isäntä lähti siltä istumalta äkkiä Vilin kanssa ulos. Siellä Vili päästi kahteen kertaan vielä niin pitkät pisut, että vana valui ajotielle asti. Tankki ei ihan vieläkään tyhjentynyt, vaan merkkauksiin riitti vielä liruja.
Tällaista tapahtuu Vilille noin kerran vuodessa. Tämä oli ensimmäinen kerta täällä uudessa kotimaassa. Oliko Vilin rakko nukkuessa ehtinyt täyttymään niin, että hanat vaan aukesivat, vai liittyikö tämä pissailu johonkin muuhun? Vilillä on oikea seurapiirirakko, ollut jo ihan pennusta asti, aamuisin ei ole lähes koskaan kiire ulos, vaan Vili voisi ongelmitta ihan hyvin nukkua kello 9 tai 10 asti.


Ostoskeskuksen takapihalta,
jossa pidetään 2x viikossa toria,
löytyi uusi kaveri.

Vilin ruokavalio on mukautunut jotenkin, en kuitenkaan ole siihen tyytyväinen. On aivan liian yksipuolista, mutta ehkä kuitenkin alku johonkin parempaan. Peruna on out. Uskomatonta. Peruna kelpaa ainoastaan keitoista ongittuna, mutta ei ollenkaan enää keitettynä ja muussattuna. Liha on nykyään sentään raakaa, naudan- tai kalkkunan jauhelihaa, possunlihaa kun ei saa antaa raakana täälläpäin maailmaa. Hepanlihaa ei olla vielä lähikaupoista löydetty muussa muodossa kuin lasagnessa... Harvakseltaan syö kanansiiven. Luista ei välitä. Kalaa ei syö. Kanasta ei tykkää. Eli hyvin yksipuolista. Se, mikä menee nykyään perunan tilalla lisukkeena, jääköön mainitsematta. Jos kertoisin, saisin kaikkien moitteet päälleeni. Saatte arvata, jos haluatte.


Vai pitäis mun syödä terveellisemmin?
Eiks riitä, ett kuppi  tyhjenee?

Olen muuten tyytyväinen Vilin vointiin, laiha ruipelohan se on nykyään, mutta paino ei sentään laske, joten kai se 7,5 kg on Vilin uusi aikuispaino. Tosin salaa pelkään taas uutta muutosta huonompaan. Niinhän se on Vilin kohdalla tähän asti aina ollut, että aikansa menee oikeinkin hyvin ja sitten tulee takapakkia. Yritän kovasti elää tässä päivässä ajattelematta tulevia, muuten menee hukkaan ilo nykyisestä. Carpe diem.
Tassuja ei kirputa, ei raavi, ei oksentele, korvat ovat puhtaat eikä silmät vuoda, vatsa toimii hyvin, on reipas ja hyväntuulinen, mitä tässä enempää toivoisikaan? Jospa osaisin olla tähän tyytyväinen, vaikka muutama toive olis kyllä vielä mielessä...


Onks muns jottai valittamist vai?

8 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Ai Vili ei pidä kalasta eikä kanasta. Jännä otus. Sattuuhan sitä vahinkoja, jos on karmea pissahätä.
Ai syötät pullaa Vilille, etkä tunnusta:) Terveisiä teitille sinne Saksan maalle. kohtahan teitillä alkaa olla varmaan ihan kevät siellä.. Terveisiä, M-L ja Ossi.

Liftari kirjoitti...

Meille ellu sanoi, ettei koiran ruoka välttämättä tarvii niin monipuolinen olla. Hyvin pärjää sillä vakiollakin elonsa päivät. Tuntuisikyllä selostuksestasi, että ruokavalio on tarpeeksi monipuolinen, elä siis sure mittää. Ja Vilin vointihan sen parhaiten kertoo.
Tuosta lorottamisesta meillä on myös kokemusta. Tyttären Onni-poika on ollut ikänsä ongelmallinen. Tutkittu on varpaankynnestä korvakarvoihin asti vaan mitään vikaa ei ole löydetty. Poju lorottaa välillä pissaa minuuttitolkulla ja silti riittää myös merkkailuun. Ja toisena päivänä ollaan ihan normipoikaa. Me emme ymmärrä emmekä enää edes yritä. Olemme sopeutuneet tähän sillä Onni on ihan virkeä hyvinvoiva poju. Mitäpä sitä sitten miettimään sen enempiä. Onpa sitä itselläkin päiviä jolloin nesteet tuntuu liikkuvan kiihkeämmin kuin toisina.

Mää pikkuse epäilen et mahtaaks Vili syärä plätyi? Jos syä, me ei tuamita, mut kateellissi voiraan olla. Nim pal hyvi ova. :)

Terveissi sinne täält Essiläst. Plätyt kelppaa täälki, et taireta paista.

Hanne kirjoitti...

Toisinaan Vili syö kalaa ja kanaa, mutta nyt ne on out. Joskus on jopa ollut oikein innokas kalan ja kanan syöjä. Jännä otus, ei voi muuta sanoa.
Pullaa Vili ei ole koskaan syönyt, vaikka on joskus tarjottukin. Aikaisemmat koirani nimittäin saivat aina oman pullan, kun leivoin. Mutta ei Vili.
Lunta täällä juuri nytkin satelee, mutta ei maahan mitään jää, silti on heti kadut jo aamuvarhaisella suolattu ja sepeliä levitetty. Ihan turhaan intoilevat. Kevättä odotellessa, terveisiä täältä etelästä!

Hanne kirjoitti...

Ihan totta, useasti hifistellään koirankin ruokavalion ravintoarvoja enemmän kuin ainutkaan ihminen omia syömisiään laskee, ihan merkillistä. Olen nyt juuri sitä mieltä, että ihan tärkeintä on, että Vili syö eikä paastoa, ettei vatsa ala oireilemaan eikä anaalirauhaset kiusaamaan, ehkä turhia pelkoja, mutta silti.
Plätyi, plätyi... tutun tuntuisia sanoja, mutta ei nyt millään tule mieleen, mitä ne plätyt oikein olivatkaan, plätyi? plätyi? koitan miettiä, ehkä muistuu mieleen... ♥ Terveisiä Essilään!

Jalo kirjoitti...

Taitaa nirsous olla rodulle tyypillinen ominaisuus. Ei maistu Jalolle lihaisat hirviluut, ei kanansiivet, ei raakaruokapakasteet... Jauhisliha menee. Ja HK:n Aito Nakit, joita "putoilee" välillä ruuanvalmistuksen yhteydessä. Keitetty maksa on ensimmäinen suuren kiinnostuksen herättänyt nami. Me siirryttiin koirakouluttajan ohjeesta kerran päivässä -ruokailuun, ja se on kyllä toiminut hyvin. Ruoka maistuu illalla paljon paremmin, osa ravinnosta tulee lenkeillä nameina ja lenkeillä huomiokyky ulkoiluttajaa kohtaan on ihan uudenlainen, kun vähän nälkäistä koiraa namipalkkaus kiinnostaa ihan uudella tavalla.

creek kirjoitti...

Jep, kyllä koira pärjää, vaikka syöttäis vain yhtä samaa lihaa ja yhtä hiilaria loppuelämän.
Kunhan! Muistaa myös syöttää vitamiinit purkista ja ehkä jopa öljyjäkin joskus. Eikös sulla ollutkin jotain vitsku valmistetta Vilillä, muistelisin :)

Hanne kirjoitti...

Ilmeistä tiibettiläisten ylimielisyyttä siis. Me ollaan siinä vaiheessa, että pienempi aamupala ja isompi iltaruoka, meillä kun ei ole tuota koulutusta ohjelmassa. Tähän asti ollaan hyvin pärjätty. Kivaa, että kertoilit Jalon ruokailuista, ajattelinkin jo kysäistä, kun muistelin jotain ronkelikonkelijuttua Jalostakin.

Hanne kirjoitti...

Meillä on Viliä varten vitamiineja joka lähtöön eli ne tärkeimmät, perusjutut. Ihan totta, moni allergikkokoira (Vili?) joutuu pakostakin syömään niukkaa ruokavaliota, ilmeisesti pätee myös näihin ronkeleihin koirankutaleisiin. :) Sinä se osaat aina sanoa noita viisaita asioita...