Sivut

tiistai 5. helmikuuta 2013

Uudestaan uudella ellillä

 Maanantaiaamuna vein Vilin ulostenäytteen eläinlääkärille, matoja ei ollut. En kyllä epäillytkään, että olisi ollut, mutta hyvä, että tuli tutkittua eikä annettua "varmuuden vuoksi"-matokuuria. Harvemminhan aikuisella, pentuna hyvin madotetulla koiralla on matoja. Tuo tutkimus maksoi 16e.

* Sitten minun on oikaistava eräs asia edellisestä postauksestani. Puusilmä minä. Onhan siellä ellin odotushuoneessa sittenkin pieni kaappi, jossa on lukkojen takana eläinten ruokapusseja ja tölkkejä myynnissä. Kuinka en sitä huomannut edellisellä käynnillä? Koska istuin sen kaapin vierellä ja nyt vastapäätä... Joskus tuntuu, että "ei ole tarpeeksi valoa vintillä", usein on jotain kadoksissa tai en muuten vaan muista mitään. Jouluksi oli tarkoitus antaa Vilille aikaisemmin ostamani lelu joululahjaksi. En vaan ole vieläkään sitä löytänyt, "talteenhan se vanha pistää, vaan ei muista, minne", kuten vanha sanonta kuuluu. Huoh.

Maanantai-iltana mentiin sitten taas jo uudestaan moikkaamaan elliä. Vili nimittäin oli jo parina päivänä nuoleskellut ahkerasti pepaansa, mutta en havainnut mitään erityistä. Maanantaina kuitenkin olin huomaavinani, että anaalirauhaset olivat pullollaan ja pinkeät. Torstaina oli eläinlääkäri katsonut ne anaalit eikä silloin ollut mitään vielä havaittavissa. Lämpimällä suihkulla yritin helpottaa tilannetta, mutta sitten lähdettiin varmuuden vuoksi ellille. Olin ihan sekaisin jo tästä jobinpostista, vatsassa kiersi ja hermostuksissani söin pussillisen suklaatryffeleitä, niin kuin se olisi asiaa auttanut, paha olo vain tuli. Liian tuoreessa muistissa ne kaksi aikaisempaa anaalirauhasen paisetta, edellisestä juuri vasta puoli vuotta kulunut.

Vastaanotolla oli nyt toisena lääkärinä läsnä sellainen "viittä vaille valmis", joka sitten hoiteli Vilin peräpäätä ja muutenkin koko visiittiä. Rauhaset olivat vähän täyttyneet, vasen rauhanen oli aika piukassa anaalinesteistä ja elli tyhjenteli niitä. Ei suositeltu ollenkaan anaalirauhasten poistoleikkausta, kuten Suomessa jo alusta alkaen. Kehoitettiin käymään ensin kahden tai neljän viikon välein tarkistuttamassa, jos ok, niin sitten kuuden viikon päästä ja jos silloinkin ok, niin kahdeksan viikon kuluttua jne. kunnes löytyy se Vilille sopiva väli. Tämä anaalirauhasten tyhjennys maksoi noin 8 euroa.

Sitten siirryttiin keskustelemaan Vilin vatsavaivoista. Vili kävelee nyt jo taas reippaasti, voinnin mittana voidaan pitää sitä, haluaako ostoskeskukseen vai ei. Leikkinytkin on ihan oma-aloitteisesti ja yöt nukkuu hyvin eikä oksentele (saa sitä pahoinvoinnin estolääkettä silloin tällöin...). Ruokahalu on minun mielestäni suhteellisen huonoa, Vili syö kuitenkin ainakin kertaalleen päivässä kuppinsa tyhjäksi. Ehkä se onkin riittävän paljon? Kanan siipeä olen antanut pikkuerissä ja naudan jauhelihaa perunan kera.
Ellit olivat sitä mieltä, että ei sittenkään olisi aihetta suurempiin tutkimuksiin ainakaan vielä tällä kertaa. Kotiin sain varalle Antra Mups 10 mg tabletteja, joista saa antaa yöksi puolikkaan. Vaikuttava aine on omeprazoli eli kauppanimellä Nexium ehkä tutumpi.
Kuulin elleiltä myös sellaisesta, että Hannoverissa on eläintieteellinen korkeakoulu, jonka yhteydessä on myös koirakissaklinikka ja maksua vastaan laskevat kotiruokaa saavan koiran aterioitten ravintoarvot.

Ne aikaisemmalla kerralla saadut Emeprid/(Primperan) ruiskulääkkeet aiheuttivat myös päänvaivaa, sillä Vili muuttui lääkkeen antamisen jälkeen levottomaksi. Kuulemma se on eräs lääkkeen sivuvaikutus ja minun pitää antaa Vilille puoli milliä vähemmän ja jos siitäkin tulee oireilua, niin vielä toisetkin puoli milliä pois jne. Taidan jättää koko lääkkeen pois...

Nyt älysin pyytää myös laskut printattuina, joten näen, mitä mikin maksaa. Ensinnäkin, Vili on noissa papereissa Willi, Tibet Terrier, tiibetin terrieri. Huoh. Miksi senkin nyt pitää olla väärin, ensi kerralla täytyy huomauttaa siitä.
Laskuissa ei ole ollenkaan laskutettuna toimisto/poliklinikkamaksua eikä lääkärinpalkkiota, mitkä ovat ihan positiivisia asioita. Sen sijaan on maininnat "koiran yleistutkimus" (14,44e) sekä "anaalirauhasten manuaalinen tyhjennys" (6,86e) ja niiden hinnat. Hintoihin tulee lisäksi 19% arvonlisäveroa.
Hinnastosta elli luetteli joitakin hintoja, mm. iso verenkuva kaikkine tutkimuksineen ja kuluineen maksaa noin 160e ja anaalirauhasten poistoleikkaus kaikkiaan 350e. Muut eivät jääneet mieleen.

Vilin ravinnon suhteen pyrin raakaravintoon, niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, saattaa olla että siirtymäkausi tulee olemaan pitkä, täydelliseen barffiin en pyri eikä ole resurssejakaan ainakaan juuri nyt. Olen lukenut artikkeleita ja osan printannutkin, mm. kaikki Marian barffausta koskevat tekstit, Musch-Blogin ja saksankielisestä netistä Drei Hunde NachtLisäksi ne kaikki lukuisat ja kiitollisuudella vastaanotetut neuvot blogini kommentoijilta. Huh, olipa vaikea sana. Olen lukenut myös mielenkiintoista tekstiä mukaellusta barffauksesta ja se kuulostaa sopivalta Vilin tuntien ja myös omaan ajatusmaailmaani. Seuraavan postauksen kirjoitankin aiheesta, jos ei mitään kiireellisempää ilmaannu.


PS. Jotenkin tuntui siltä, että annoin siellä eläinlääkärillä itsestäni kuvan 
vanhana, hysteerisenä koiranomistajana.


9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh! Huvitti tuo P.S.-kommenttisi :-D

Onnistuin antamaan itsestäni hermostuneen kuvan viime kesänä kun vein yhden karvakorvista eläinlääkärille yleistarkastukseen, koska se oli ollut hieman haluton liikkumaan/laiskahko pitkillä lenkeillä.

Pidän itseäni aika rauhallisena ja monissa liemissä keitettynä, olenhan hoitanut vuoden verran kroonista haimatulehdusta sairastavaa koiraa. Istunut sen kanssa tiputuksessa seuraneitinä kokonaisia työpäiviä, käyttänyt verikokeissa, seurannut sen vointia melkeinpä suurennuslasilla, heräillyt yöllä ruokkimaan yms.

Kuitenkin tuo kesäinen eläinlääkäri sai minut hermostumaan hokemalla koko ajan kuinka hermostuneelta näytän, ja kuinka emännän pitäisi nyt rauhoittua, ja ettei tässä nyt mitään hätää ole jne. Herranjestas sentään, että alkoikin hermostuttaa. Muutenkin vierastin koko lääkäriä pahasti.

Lopulta lääkäri ilmoitti, että vika ei ole koirassa vaan siinä, että olen valinnut väärän rodun. Jos haluan kävellä pitkiä kävelyjä (jopa 1- 1 1/2 tuntia!!!), minun pitäisi harkita jotain toista rotua. Olin ällistynyt :-O. Kyseessä on kuitenkin eloisa, hyvinkin liikkuva pikkuinen paimen.

Hmm.. tuolle ellille emme enää mene kuin hengen hädässä. Onneksi selvisi, ettei koirassa ollut muuta vikaa kuin mukavuudenhalu :-)

t. blogin seurailija jo monen vuoden ajan

creek kirjoitti...

Mini sai kans primperania silloin kun sillä oli se käpyleikkaus. Muistaakseni ohjeena oli vain muutaman kerran antaa, kunnes ruoka sitten pysyy sisällä. Kotona ruoka pysy sisällä ja seur. pvänä kun elli soitti Minin kuulumisia ja kerroin ettei ole oksentanut, annanko silti primperania, niin kehotti jättämään mahdollisimman pian pois. Liekkö sen takia kun sillä oli nippu muitakin lääkkeitä ja mitään ylimääräistä ei kannattanu antaa.
Mullon tuo pullo edelleen tallella, (jep, pieni kotiapteekki koirien lääkkeistä löytyy vieläkin:D) haittavaikutuksina on väsyneisyys, heikkous, huimaus mm. Suuria annoksia käytettäessä hallusinaatioita, sekavuutta ja tajunnan häiriöitä.
Ehkä sun kannattaa käyttää oksennuksen estolääkettä vain tarvittaessa?

Omeprazolin puolesta mä liputan. Se taiskin olla ainoa lääke joka oikeasti paransi niinku piti.(ruokatorventulehdus parani) Ja käsittääkseni suojaa vatsaa tehokkaammin, kuin normi renniet. Ainaki kokemuksesta.

Kuulostaa jotenkin tutulta tuo, että kokeillaan tämmöstä ja tämmöstä lääkettä. Vähän tätäki, sen enempiä kuitenkaan tietämällä mitä oikeasti hoidetaan? Oireita kyllä, mutta mistä johtuvia oireita? Arpapeliähän se on, kun on eläimistä kyse. Sitten vasta kun lääkkeet on käyty läpi, aletaan kunnolla tutkimaan ja etsimään sitä syytä oireille.

Onkaan tällainen käytäntö eläinpuolella sen takia, että pelkistä oireista voidaan päätellä mikä eläimellä on, joten "ylimääräinen" tutkiminen on turhaa ja kallista? Ikäänkuin vahvistusta diagnoosille haetaan lääkkeiden kautta. Ja lääkkeitä oireille kirjasta/mitä koulussa opetetaan?

Ei päteny meille silloin. Mini söi ja kun kirjoissa luki mahdollisista sairauksista mitä muut oireet kuitenkin olisi voinut tarkoittaa, että silloin koiralla olis ollut myös ruokahaluttomuutta. Niin "se ei voi sitä olla."
Mutta kylläpäs se sitten oli, yks ellääkäri sanokin ettei sen oikeesti pitäs syödä. (tais olla vierasesineiden löytyminen) Mä kehotin heittää kirjat pois.

Marja-Leena kirjoitti...

Nyt ihan arvailuja: Jos Vilillä anaalirauhaset on tyhjennettävä säännöllisin välein, niin voisiko olla mahdollista, että se levoton käytös ja huonovointisuus liittyvät näihin rauhasiin? Eli suomennettuna omaa arvailuani: Joku ruoka-aine edesauttaa niiden anaalirauhasten täyttymistä ja se joku ruoka-aine ei sovi Vilille, joten se ikäänkuin "ennakoi" tätä rauhasten täyttymistä? Siis onhan käsittääkseni koiria joiden rauhaset joudutaan tyhjentämään säännöllisesti ELLeillä, jos omistaja itse ei tähän operaatioon kykene. Siis anaalirauhasten tyhjennys ei käsittääkseni ole kovin monimutkainen homma. Järkyttävän pahanhajuinen vain... Vili-terrierille:) terveisiä M-L ja Ossi.

Merja kirjoitti...

Meillä ei ollut verenkuva kyllä noin kallis - oli jotain 40-60 euron väliltä.

Mielenkiintoinen tämä mukaeltu barffaus. Meillä voisi olla samasta kyse nykyisin, kun pitää tasapainoilla niin monen vaivan kanssa. Aloitin silti ihan täysbarffilla.

On meilläkin ollut kivoja rotuja ellien papereissa. Alkuun (v. 2003) ei osalla eläinlääkäreistä ollut lainkaan "kleinspitz"iä ja Aku olikin välillä sitten mm. mittelspitz ja suomennettuna "Saksan Pystykorva". Väärin rotu kirjoitetaan usein - syyllistyn siihen itsekin välillä hätäpäissäni.

Hanne kirjoitti...

Kyllä noita eläinlääkäreitä on moneksi, oikein ihmetyttää. Oiskohan joillakin ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen ja siksi juuri ajautuneet tuohon ammattiin, jossa potilaat eivät ole ihmisiä? ja niille elukoitten omistajille ei sitten aina osata puhua ollenkaan niin kuin pitäisi.

Hanne kirjoitti...

Juu, aikamoista hakuammuntaa on tuo eläinten hoito. Toisaalta asiakashan ne tutkimukset maksaa, joten en tajua, miksi niitä ei mielellään tehdä. Tehdään kyllä, jos asiakas väkisin ne haluaa, mutta muuten ei. Olisiko siinä se, että elli jotenkin kokemuksensa perusteella pitää tiettyjä tutkimuksia turhina. Vilin vointi jos olisi mennyt huonompaan päin viikonlopun aikana, niin luulenpa, että verikokeet olisi jo otettu. Toisaalta meille kävi eilen niin, että se toinen lääkäri otti tavallaan johdon käsiinsä tietämättä, mitä olin sen varsinaisen lääkärin kanssa jo aikaisemmin sopinut ja puhunut. Ne oli molemmat kyllä siinä läsnä, mutta toinen ei kai halunnut puuttua keskusteluun tms. Aika ikävä tilanne tavallaan. Olisin mieluummin ollut kahdestaan sen "oikean" ellin kanssa.
Pelkään aika lailla tuon omeprazolin antamista, kun viimeksi Vilille tuli tosi paha olo vastaavasta lääkkeestä, vaikka oletin tarvetta siihen olleen.
Jos on arpapeliä koiran sairauksien hoitaminen, niin arpapeliä on myös hyvän ellin löytäminen.

Hanne kirjoitti...

Lisäsin blogitekstiin selvennystä tuohon verenkuvan hintaan, nyt se on selkeämmin kerrottu. Kuulemma se täältäkin lähetetään jonnekin ulkomaille laboratorioon.
Nuo spitzien eri rodut ovat mullekin vaikeita suomentaa tai ylipäätänsä erottaa toisistaan, niistä kuulee niin paljon erilaisia versioita. Täällä on tuo tiibetin terrieri yleisempi kuin spanieli, joten siksi Vilistäkin sellainen tehtiin, luulivat kukaties, että minä en osannut sanoa oikeaa rotua, tyhmyyttäni. :)

Hanne kirjoitti...

En ole mikään tietoviisas noiden anaalien suhteen, koska Vili on kaikista koiristani ensimmäinen sellaisen vaivan kanssa. En osaa yhtään sanoa, mikä niihin vaikuttaa, huomaan vain Vilin käytöksestä, että jokin on vialla. Istahtelee, katselee peppuun päin, nuolee sitä seutua, on haluton kävelemään. Loppu on kaikki arvaamista.
Terveisin Terrieri nimeltä Vili :)

Merja kirjoitti...

Täällä meillä kerrottiin, että omaa labraa halvemmaksi tulee Tampere. Se on kyllä edullinen, jota tämä meidän klinikka käyttää.

Noista anaalirauhasista. Kun Caro oli huonommillaan niin ell tutki anaalit ja kun ihmettelin miksi, hän sanoi, että juuri ne voivat aiheuttaa koirassa mitä kummallisimmat oireet. Meillä ei anaalit olleet "tautiset", mutta jäi vaan mieleeni, että oireiden kirjo saattaa olla melkoinen silloin, jos niistä on kyse.

Aku on sellainen, että jos se on kipeä (jollakin tavalla) se ei syö kunnolla. Ja kun se ei syö, se oksentaa aika helpolla. Joskus Akun ollessa nuorempi huomasin, että siltä erittyi sylkeä enemmän kun se voi pahoin ja kun kysyin elliltä voiko runsaampi syljen eritys olla pahoinvoinnin merkki, hän sanoi, että voi. Niinpä opin huomaamaan, koska Akulla oli paha olo. Siinä kohden vaihdoin aina ruuan kevyempään ja tilanne meni ohi.

Aku sai nuorena kortisoonia pienen ajan celluliittiin ja se on voinut tehdä sille huonon vatsan, sanottiin joskus.