Sivut

lauantai 2. helmikuuta 2013

Uudella ellillä

Vilin ensivisiitti uudella eläinlääkärillä. Torstaina oli tunne, että ideat itsellä ovat vähissä, oikeastaan lopussa enkä tiedä, miten edetä Vilin suhteen. Joten seuraava etappi oli loogisesti eläinlääkäri. Meillä on onnea sikäli, että lähin eläinlääkäri on vain 5 minuutin kävelymatkan päässä, joten toivoin kovasti, että on miellyttävä elli, ettei tarvitse vaihtaa toiseen, kauempana olevaan. 
Onni oli tässäkin myötä, sillä eläinlääkäri (naispuolinen) oli hyvin miellyttävä, hän muistutti paljon edellistä, Vettorin eläinlääkäriämme. Hän ei ollut liian nuori eikä liian vanha, ei siis kokematon keltanokka eikä myöskään työhönsä leipääntynyt ja eläkettään odottava. 

Hän oli kuunteleva, harkitsevainen, humoristinen ja kertoi tarkkaan, mitä pohti ja mitä teki. Olin printannut lappuselle Vilin sairaushistorian eikä hän tyrkännyt sitä heti minulle takaisin, vaan otatti siitä kopion Vilin tietoihin. Pieneläinhoitaja oli myös ylen ystävällinen. Eläinlääkäri käytti paljon aikaa Vilin asiassa, olimme siellä kai noin kolmevarttia tai enemmänkin.

Vilin status: "Vilin korvat ja silmät siistit, iho myös, ei kutia, ei raavi, ei oksentele, vatsantoiminta ok, ruokahalu nälkäisyydestä huolimatta huono, paino laskee, on haluton, kävelee ulkona vastentahtoisesti, hitaasti, asettuu kadulle makaamaan."

Tutkiessaan käsikopelolla Viliä, hän (ja minäkin) havaitsi, että Viliin sattui kovasti paljon ylävatsan kohdalta, mutta ei mistään muualta. Kertoi epäilevänsä vatsakalvontulehdusta, haimavaivaa tms. Ei kuitenkaan halunnut "ampua varpusia tykillä" Vilin historian luettuaan, vaan halusi ensin kokeilla lempeitä keinoja.
Totesi Vilin myös laihaksi, selkäranka ja kylkiluut ovat kovin pinnalla, mutta eihän ne tuuhean turkin alta näy (onneksi). Painoa oli 7,4 kg, kotona punnittaessa 7,1 kg. Vilin aikuispaino on ollut 8,4-8,5 kg.

* Ensinnäkin pitää ottaa ulostenäyte eli kolmena päivänä kerätä mukaan saatu putkilo täyteen. Jos ei ole matoja, niin ei anneta matokuuria.
* Saimme mukaan 3 tablettia Alfavet Dia-nimistä purutablettia, joita piti antaa puolikas aamuin illoin. Tabletin tarkoitus on rauhoittaa vatsan imeytymishäiriöitä yms. Vili ei tykännyt mausta, joten joudun antamaan ne muulla tavalla.
* Saimme myös 13 valmiiksi vedettyä ruiskullista lääkettä nimeltä Emeprid, annetaan aamuin illoin. Tätä lääkettä on aikaisemmin myyty nimillä Primperan ja MCP. Lääkettä käytetään mm. oksentelun estämiseksi. Ellin ajatus tässä oli, että se poistaisi Vililtä ehkä mahdollisesti olemassa olevan lievän pahoinvoinnin, joka estää nälästä huolimatta syömistä. Vili ei ole aikoihin oksennellutkaan, mutta lievää inhotusta voi hyvinkin olla. Tämän lääkkeen mausta Vili ei pidä ollenkaan, vastustelee raivokkaasti ja yrittää pärskiä lääkettä suustaan.
* Vili sai kolme piikkiä erilaisia vitamiinivalmisteita, niitä ei kuulemma voinut vetää yhteen ruiskuun, yksi niistä oli kirvelevä ja sen Vili saikin viimeisenä. Sitten elli antoi Vilille palkkioksi ihan pieniä palasia jotain kuulemma  sopivaa herkkua, Vili ottikin ne vastaan innolla, en olisi uskonut, että huolisi ollenkaan niiden kolmen piikin jälkeen yhtikäs mitään.

Jatko katsotaan sitten ulostenäytteen tutkimisen jälkeen. Jos vointi ei lähde kohentumaan, niin sitten olisi tarkoitus ottaa ainakin verikoe ja tutkia haiman tilanne uudestaan (se on tutkittu syksyllä 2011 ja oli ok) ja aloittaa mahdollisesti myös antibioottikuuri vatsakalvon rauhoittamiseksi.

Tämä visiitti lääkkeineen maksoi 58 euroa. Lienee samaa tasoa kuin Suomessa olisin maksanut? Olin sen verran pöllähtänyt, että kun maksaessa kysyttiin, haluanko printatun laskun myös, sanoin, että en. Toki olisin sen halunnut, siinä olisi ollut eriteltynä kaikki maksun osa-alueet, tyhmä minä. No, seuraavalla kerralla sitten, tuo kysymys vaan pääsi niin yllättämään, ei Suomessa sellaista kysytä ikinä.

Tein havaintoja sen verran siellä odotushuoneessa, että lemmikkien ruokahyllyjä ei näkynyt missään. En tosin ole käynyt muissa eläinlääkärinvastaanotoissa, joten en tiedä, mikä on yleinen käytäntö. Oletan, että niitä myydään myös eläinklinikoilla, mutta takahuoneesta tai varastosta, eikä niin kuin Suomessa, on kuin astuisi sisään lemmikkiruokakauppaan eikä eläinlääkärille. Esillä oli ainoastaan esitteitä (ei kuitenkaan ruokaesitteitä)  ja alan lehtiä. Odoteltiin siellä yhtaikaa yhden dobermannin ja kissan kanssa. Kaikki ihan siivosti ja hiljaa, vaikka odotushuone oli suhteellisen pieni.
Vastaanotto oli hyvin varusteltu, leikkaussali ja kaikki mahdolliset laitteet, pieneläinhoitajia oli paikalla kaksi ystävällistä tyttöä. Tämä vain yhden lääkärin vastaanotto toimii ajanvarauksella (hätätapauksia lukuunottamatta) ja vastaanottoajat ovat klo 9-12 ja 16-18/19 arkipäivisin.

Nyt on lauantai ja Vili on reippaampi. Kävelee ulkona jo taas paremmin, oiskohan vatsa vähemmän kipeä. On syönytkin jonkin verran enemmän. Muuta en osaa vielä päätellä.



18 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Hienoa, että löysitte mukavan ELLin. Hinta on kyllä mielestäni halvempi kuin mitä ELLit laskuttavat täällä pääkaupunkiseudulla. Ossin käydessä ELL:illä hinta on helposti liki sata euroa. Tässä hinnassa on sitten tassushampoo jos tarvitaan ja antibioottikuuri. Silti tuo 58 on minusta edullinen.

Toivotaan, ettei Vililtä löydy mitään vakavampaa. Ainahan kaikki on kuitenkin mahdollista. Jonkinverran Vili on laihtunut, jos kerran on painanut jopa 8,4-8,5 kiloa. Toisaalta siihen en sitten osaa ottaa tippaakaan kantaa, olisiko silloin mahdollisesti ollut vähän liikaa painoa. En ole livenä nähnyt ainoatakaan tiibetinspanielia. kait niissäkin on hieman eroja sitten onko uros vai naaras ja saattaa olla tietysti vähäsen kokoerojakin.

Vai tulvii siellä Fischmarktin alueella. Minä olen käynyt siellä kymmeniä vuosia sitten ja ihan siellä torillakin käväisimme. Joutui tosin heräämään ihan hirmuisen aikaisin ja minähän en ole koskaan ollut mikään "aamuihminen". Hyvä, ettei teidän sentään tarvitse siirrellä autoa tulvan pelossa. Terveisiä M-L ja Ossi.

creek kirjoitti...

Verikokeet on kyllä hyvä ottaa laajana, haiman, maksan ja munuaisten tilanne kannattaa tarkistaa kun on ongelmaa elimistössä.

Vilin oireilu kuulostaa etäisesti samoilta kuin Minin (laihtuminen, haluton liikkumaan) ja ruumiinavauksessa selvis nuo haimatulehdus ja vatsakalvontulehdus.

Tsempit Vilille ja parempia vointeja!

Hanne kirjoitti...

Muistui juuri mieleeni, että elli kysyi, onko Vilistä koskaan otettu verenkuvaa, sanoin, että ei kai, pelkkä haimakoe vain otettu. En ollut varma, mistä se haima tutkitaan, verenkuvastako vai mistä. Hyvä, että muistutit, kun seuraavaksi mennään sitä verikoetta ottamaan, niin otan puheeksi. Kiitos!

Hanne kirjoitti...

Vili painoi ensimmäisenä vuotenaan, silloin kun allergia puhkesi, jo tuon 8,5 kiloa, jolloin sanottiin, että on liian lihava pentu, sai silloin vielä nappularuokaa. Tuon >8 kiloa on painanut jo kolmisen vuotta eikä ole ellit lihavaksi sanoneet. Nyt todettiin laihaksi, minkä tosin tiesin jo itsekin, luiseva on.
Hassun hauskaa, että olet ns. vanha tekijä Hampurin suhteen, minä kun en entuudestaan tunne Hampuria lainkaan. Olen toki käynyt Reeperbahnilla ja satamassa, mutta siinä se sitten onkin. Ja nyt asun täällä. :) Leuto talvi täällä on yllättänyt positiivisesti. Kevättä odotellaan. ♥

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Asiallisen olonen ell. Olispas tosi onnelista, ku Vili toipuis. Onpas joki tulvinut!

Liftari kirjoitti...

No voihan mählä. Mutta tosi hienoa, että noin lyhyen matkan päässä on noin luotettavan tuntuinen elli. Hötkyilemätön ja tietävän tuntuinen.
Hyvinkin voi Vili olla herkkänä koirana vatsallaan asioihin reagoiva. Ja eihän se sitten enempää tarvitsekaan. Minä annan essille myös välillä luonnonjugurttia tasaamaan massua ja Antepsiniakin. Essi tässä yksi päivä oli oksentanut hiukan ja siitä heti huolestuin. Mutta Essi on kyllä hyvällä ruokahalulla kaiken syönyt ja lisääkin kerjää eikä aristele mitään .
meillä taitaa kummallakin olla koira, jonka kanssa saa olla enempi vähempi varpaillaan koko ajan ja jotensakin valppaana. pitää vaan koko ajan muistaa kaikki ne satamiljoonaa asiaa ja olla tosiaan valppaana. Hermoja se kysyy, mutta ei auta.
Me pidämme peukkuja ja olemme kuulolla. Tsemppiä sinne Viliselle ja emännälle. Olemme hengessä mukana ja lähettelemme voimaa antavia energioita sinne.
Ja arvaa mitä. Työkaverini, joka kävi hakemassa itselleen sen Siirin taannoin, hakee maanantaina sen toisenkin tipsun sieltä kotiin. Eikö ole ihanaa. Siirikin on jo kotiutunut oikein hyvin. Maailmassa on onnea ja hyvyyttä.

Merja kirjoitti...

Voi sentään, teilläkin sairastetaan. Sitä ei toivoisi.

Meillä oli Carolla samantyyppiset oireet ilman tuota laihtumista. Sen paino ei noussut, mutta ei myökään laskenut.
Verenkuva otettiin ja se sitten olikin enemmän ja vähemmän epänormaali. Pahiten oli maksa-arvot pielessä. Toinen arvoista oli yli 1200, ymmärtääkseni kymmenkertainen normaaliin nähden - jos en väärin muista. Tulehdusarvokin oli koholla, samoin veren kalsium. Haima-arvot koholla.

Jatkotutkimuksissa etsittiin syytä kortisolin erityksestä. Joko Addison tai Cushing. Caron oireet viittasivat enemmän Cushingiin, koska Addisonissa koira laihtuu. Mutta kortisoliarvot olivat normaalit. Ei siis kumpaakaan oireyhtymää ollut.

Antibiootin se sitten sai (silloin vajaa vuosi sitten) ja siitä vaihdoin sille raakaruuan (ellin siunauksella). Kaikki oireet hävisivät, jolloin tuomioksi jäi: allergia syötetylle ruualle.

Caro oli niin huonossa kunnossa viime keväänä, että me jouduimme miettimään jo nukuttamistakin...Mutta kaikki selvisi. Ja samaa toivon sinne Vilille. Se on joskus niin pienestä kiinni.

Hanne kirjoitti...

Saattaa olla, vaan ei ollenkaan varmaa, että tuo uudenvuodenaika paukkuineen on käynyt Vilin vatsalle, joka muutenkin on herkänpuoleinen. Tutkitaan nyt kaikki tarpeellinen ellin toimesta ja katsotaan, mitä tuloksia saadaan.
On ihan totta tuo, että sitä säikähtää jokaista koiransa oksentamista ja raapimista, joista ihan terveen koiran omistaja ei olisi moksiskaan.
Ei suinkaan se uusin tipsu ole 8 vuotias tai niillä main, sellaisen tiedän Leyserillä olleen vielä? Onnenpaikka noille Vilin ent. suurperheen koirille, että pääsivät hyvään kotiin, ja jos heillä ennen on ollu sakemanni, niin kyllä 2 tipsua tarvitaan sakemannin saappaisiin astumaan...

Hanne kirjoitti...

Tosi hyödyllistä tietoa sinultakin, kiitos siitä! Kyllähän jotain noista luinkin blogistasi, mutta en millään jaksa kaikkia muistaa prikulleen. Nyt minulla on enemmän valmiuksia vastata ellin kysymyksiin ja aikomuksiin, tiedän, mitä haluta, se on jo paljon se.
Raakaruuan suuntaan ollaan kallistumassa, vaikka täysbarffia ei tulla toteuttamaan, luulisin niin. Täytyypä perehtyä siihen, mitä kaikkea Caro nykyään saa lautaselleen, ehkä blogistasi löytyy sekin tieto. ♥

Hanne kirjoitti...

Niin oli. Elli parhaasta päästä, ainakin niin uskotaan ja toivotaan.

Marja-Leena kirjoitti...

No ehkä turistina voi sanoea, että "vanha tekijä". Olen käynyt kaupungissa varmaan kymmenkunta kertaa. Hampuri on ollut aina sellainen tosi mukava pysähdyspaikka pariksi päiväksi, kun olemme autolla, tai prätkällä menneet Eurooppaan. Sitten olemme vissiin kolme kertaa lentäneet sinne, kun tyttömme on ollut mukana. Ihana ostoskaupunki ja muutenkin mukava kaupunki turistille. Reeberbahnin poikkikadulla (Herbertstrasse?) kävin kerran vaikka varoiteltiin, että nainen voi saada siellä vaikka potan sisällön päähänsä. Niissä rautaovissa lukikin, ette "Die Frauen sind unerwöhnlich", meniköhän oikein? Nyt sinun tarvitsee alkaa tutustumaan kotikaupunkiisi, vähän niinkuin turistina:), että osaat oikein opastaa kaikki kivat paikat, jos sinulle sinne tulee viikonloppuvieraita...Terveisiä M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Vai olet uskaltautunut Herbertstrasselle, ainakaan nuorena naisena ei sinne kannata eksyyntyä, luulen, että teksti on ollut "Die Frauen sind unerwünscht" eli "naiset ovat ei-toivottuja" eli miesten maailma.
Muistan joskus kauan sitten Stuttgartissa, kun vanhempani olivat vierailulla ja isäni halusi välttämättä nähdä bordellin eli sikäläisittäin "Dreifarbenhaus" ja niin sinne sitten mentiin. Isäni meni yksin sisään ja me jäimme äidin kanssa kadulle odottelemaan. Isäni viipyi ja viipyi ja äitini hermostui jo. Kun hän vihdoin ja viimein tuli ulos, niin kertoi äitini huojennukseksi, että oli kävellyt rauhallisesti kaikki kolme kerrosta päästä päähän läpi. Ihan uskottavaa olikin, isäni tuntien...
Minulle taitaa riittää ainakin toistaiseksi tämä nykyinen kaupunginosa, tuskin lähden keskustaa ihailemaan, paitsi jos ihan asiaa sinne päin ilmenee.

Liftari kirjoitti...

Tarkoittaisitkphan nyt sitten Siiria. Siiri on kyllä kuusi vuotias ja tää poika jonka hän sieltä maanantaina hakee on vasta puolivuotias, tipsu hänkin. Muita tipsuja ei Leyserillä ollut. Mutta ihanaa, että nämä saivat kodin Kaitsun luota. Koirarakas ihminen. Jää eläkkeelle syksyllä, että siihenkin katsoen Siirillä ja Elviksellä tulee olemaan loisto-olot. Reviirinä iso piha maalaismaisemassa ja iso koti. Jeee.

creek kirjoitti...

Juu, haimatulehdus tutkitaan verikokeesta. (TLI)
Mutta se ei ymmärtääkseni ole täysin varma tuo TLI- pitoisuuksien mittaaminen, vain varmin keino. Kuten Minilläkin moinen jossain vaiheessa oli, eikä TLI arvot olleet testiä otattaessa kuin vähän koholla. (jonka ellit sivuutti, en tiä miks)

Maksa- ja kilppari arvot kans katotaan verikokeilla, munuaiset yleensä pissanäytteellä.

Samaan syssyyn kannattaa kattoa noita muita veriarvoja, tulee ainaki täälä suomessa halvemmaksi kattoa kaik kerralla, kuin juosta moneen kertaan lähettämässä vetlabille näytteitä. Ja onhan ne arvokasta tietoa, kun ei sinne sisälle aina näe ;)

Hanne kirjoitti...

Ei, luulin, että toinen narttu oli tulossa, mutta poikahan sieltä. Kuinka noin nuori onkaan päätynyt Leyserille? Toki tuon nimen olis pitänyt kertoa mulle, että kyseessä on poika, vaan enhän minä heinähattu sellaista hoksannut.

Hanne kirjoitti...

Lisätietoa on hyvä olla. Tiedäthän, kuinka pitää itse olla asiassa mukana, kun eläintä tutkitaan ja tietää edes jotain itsekin. Harmitus vaan, että tuo tieto itselle tulee pisimmän tien kautta eli vasta vuosien hoitojen ja tutkimusten jälkeen. Hyvä, että edes niinkin.
Kiitos taas! ♥

Merja kirjoitti...

Mä olen ymmärtänyt, että haimatulehdus diagnosoidaan usean eri veriarvon ollessa "jotain", ihan yksi ei siitä tosiaan kerro. Carollakin oli koholla, mutta ne muut (mitä olis tarvittu) ei ollu....joten sillä ei ollut haimatulehdusta.

Ne maksa-arvot on vastaavanlaisia, kun toinen niistä kertoo maksan omasta toiminnasta ja toinen sisältää muualta tulleita vaikuttajia, kuten esim. lääkkeet. Se sappihappotesti (joka Akulle tehtiin) kertoo myös maksan toiminnasta.

creek kirjoitti...

Oikeassa olet Merja. Haimatulehdus voidaan todeta muistakin arvoista, mutta kuten kirjoitin niin _varmin_ tulos on saatu katsomalla TLI pitoisuuksia. Ainakin pari kolme -enemmänkin? vuotta sitten, en tiedä onko nykyään muuttunut.
Mun muistaakseni Minin kohdalla juuri katsottiin niitä "muita arvoja" jotka oli kunnossa, tämän takia haimaa ei sen enempää tutkittu, kuin vasta kun itse vaadin TLI koetta. Mikä oli ellääkäreiden mielestä turhaa.
Niin turhaa, että vasta ruumiinavauksessa nähtiin että moinen sillä todella oli ollut.

Samoin kyllä, maksan tilannetta voi nähdä eri verikokeilla, ALAT, AFOS.. mitä niitä nyt on arvoja. AFOS muistaakseni on kytköksissä sappeen ja ALAT maksatulehduksiin, esimerkkinä. Tätäkään en muinoin tiennyt ja siksi näitä epäillessä ne pitää erikseen pyytää, jollei ellääkäri itse sellaista epäile. Ns. ei automaattisia verikokeita.

Kilpirauhasissa myös katsotaan T4 ja TSH pitoisuuksia, jos jotain häikkää epäillään. Oliko lie toinen liikatoimintaa ja toinen vajaatoimintaa kertova. vai vertailiinko muuten keskenään? Voin valehdella. En muista enään :)

Noita ku aikoinaan mietin, ni tosissani harmittelin etten lukenut lääkäriksi. Tosi vaikea ymmärtää, mut ellääkäri onneksi avas aika hyvin noita arvoja tavalliselle pulliaisellekkin kun nätisti pyysi.