Sivut

maanantai 28. tammikuuta 2013

Mörköjen matkassa

Painajainen jatkui, onneksi kuitenkin eri tavalla kuin pelkäsin.
Torstaina kirjoitin edellisen huoahtamispostaukseni. Torstaipäivä kuluikin mukavissa merkeissä. Vili sai ensimakua raakaravinnosta, päivän mittaan söi yhden kananmahan, yhden pilkotun 70 g kanansiiven, naudan jauhelihaa pienen määrän sekä lisukkeeksi normiruokaansa eli kypsää jauhelihaa+perunaa+munaa. Ruokintamuutoksen evääksi sai yhden Inupekt Forte tabletin. Sitä oli tarkoitus antaa muutamana päivänä ruuansulatuksen tueksi.

Ja mitä toikaan perjantaiaamu tullessaan? Vili oksensi aamulla kaksi kertaa ihan pienen määrän epämääräistä liejua. Sen jälkeen poika vetäytyi kirjoituspöydän alle nukkumaan. Ulkona kävi vain pikapissalla, häntä roikuksissa ja heti takaisin kotiin, nukkumaan. Vain vettä käväisi juomassa. Näin sujui koko perjantai.

Entäs lauantai? Toiveikkaina odotimme Vilin olevan entisellään, mutta niin ei käynyt. Ainoa muutos oli, ettei enää mannut kirjoituspöydän alla, vaan keskellä lattiaa. Kuin raato. Ei edes vesi  maistunut. Muistelin ohjetta Mauri-sedältä ja Vili sai jauhelihalla höystettyä vettä ensin millin ruiskulla suuhun muutamia kertoja, myöhemmin joi itse koko vesikuppinsa tyhjäksi. Makoilu ja osallistumattomuus jatkui ja olimme aika maassa itsekin. Näitä oireita en enää yhdistänyt siihen possunlihavirukseen, joten se huoli oli poissa. Olimme kyllä ymmällä. Eläinlääkärille menoa pohdimme ja itse olin sitä mieltä, että maanantaina sitten, jos ei olotila muutu ja viikonloppuna päivystykseen, jos tila pahenee. Ruokaa veimme kuonon eteen, mutta se ei saanut mitään reaktiota aikaiseksi.


Muistelin, että letuista Vili tykkää. Ihan hurjan paljon. Tein nimittäin lokakuussa pitkänpitkästä aikaa lettuja itselleni ja Vili innostui niistä ihan mielettömästi. Vilille letut olivat uusi makuelämys, ei ollut aikaisemmin sellaisia saanut. Vaikka aina välillä on ollut epäilys vehnäallergiasta, niin päätimme silti antaa Vilin syödä lettuja niin paljon kuin haluaa, taka-ajatuksena, että sittenpähän selviää, onko aihetta vältellä vehnää. Silloin ei mitään selkeää oireilua tullut, mutta vehnän suhteen jäimme hieman epävarmoiksi, koska olimme typerinä koiranomistajina antaneet muutakin, joka ilmeisesti aiheutti harmia.

Nyt sitten päätin kokeilla letuilla, josko Vili palaa takaisin "elävien" kirjoihin. Heiluttelin letunpalaa lattialla uinuvan Vilin nenän edessä ja kas kummaa, Vili kiinnostui letuntuoksusta.
Kello 15.30 Vili pomppasi pystyyn, häntä komeasti taas selän päällä ja lähti etsimään ruokaa, matkalla keittiöön poimi kaikki lattialla olevat muruset suuhunsa ja sitten poika söi lettuja koko illan ja osittain seuraavanakin päivänä. Vili oli virkeä, mutta ei halunnut lenkkeillä sentään ostoskeskukseen asti. Saas nyt sitten nähdä, miten vehnä vaikuttaa, Vili kun nyt ei saa mitään purutikkuja enää eikä muutakaan epämääräistä.

Sunnuntaina Vili sai syödäkseen ihan normiruokaansa taas, kypsää lihaa perunan kera. Odotimme mielenkiinnolla Vilin vatsan toimivan, kun sellaista ei ollut tapahtunut kuin torstaina viimeksi. No, odotuksemme palkittiin runsain määrin, Vili on siis eilisestä lähtien tehnyt joka ulkoilulla sellaisen lehmänlantaläjän, että kotona on pitänyt pestä Vilin villahousut. Kyseessä ei siis ole ripuli, vaan koostumukseltaan lehmänläjää muistuttava aikaansaannos. Inupekt Fortea on nyt annettu päivittäin. Nyt sitten odotetaan, että tuo vatsantoiminta vakiintuu ennalleen eli Vilille tyypilliselle "prinssinakkitasolle".


Maanataita eletään nyt. Vili on nukkunut yönsä taas hyvin, ruokahalu hyvä, kävi jopa tsekkaamassa ostoskeskuksenkin. Luulisi jo, että letuista olisi tullut jokin reaktio, jos olisi vehnäallergiaa, mutta Vili ei rapsuttele ollenkaan eikä edes kiehnaa kuonoaan, korvat ovat puhtaat eivätkä silmät vuoda.

Mikä meni pieleen tuossa raakaruuan aloituksessa? Kannattaako enää edes jatkaa kokeilua? Pakkasessa odottavat kanansiivet, -mahat ja jauheliha, (ei kuitenkaan possua!).


21 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

No voisiko olla, että Vili on ollut jotenkin muuten kipeä, kuin vatsasairas? En tiedä ja minä kun pidän sen meidän ruokinnan niin simppelinä kuin olla ja voi. Lähinnä niitä allergiaruokapipanoita, joskus kanaa ja kalaa. Barffaukseen emme taida alkaa, ei sen puoleen etteikö se olisi hyväksi, vaan siksi, että jos ruoka ei maita (raakavihannesraasteet lähinnä), niin voin kuvitella, että Ossimme on syömättä varmaan viikon. Kolmesta päivästä en huolestuisi tippaakaan, mutta siitä pitempi aika on jo hmm, outoa. Tuota ihmetellen kyselen, että jos olet huolestunut vehnäallergiasta, niin miksi menet syöttämään Vilille lettuja, niin että "napa natkuu"?. No jos, Vili on kunnossa, niin sittenhän ei ole mitään hätää ja lettujenkin syönti voi jatkua. Yleensä käsittääkseni muuten ruoka-aineallergiat lisääntyvät jotenkin siinä suhteessa, kuinka paljon sitä allergisoivaa ainetta annetaan. Olen minäkin joskus antanut Ossille palan pullaa ja yhden letun, mutta molempia syödään meidän taloudessa ihmistenkin kanssa tooooosi harvoin. Terveisii M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Minä en ota selvää tuosta Vilistä, mikä sitä milloinkin vaivaa. No, vehnäallergia on ollut kysymysmerkki tähän asti, välillä tuntuu, että vois ollakin ja sitten taas ei.
Vili sai napansa täyteen lettuja kahdesta syystä: jotta syö edes jotain, laiha luiru kun on ja että sittenpä selviää mahdollinen allergisuuskin ja se on tiedonarvoinen asia.
Lettuja me syömme ani harvoin, nyt tosin kaksi kertaa täällä ollessa, mutta tosi pitkä tauko sitä ennen. Nyt kun olen leiponut täällä eikä ole puolen litran maitotölkkejä, niin on pitänyt ostaa litran tölkki ja siitä jää se puoli litraa yli, joten on käytetty lettutaikinaan. Ehkä siitä syntyy uusi täkäläinen tapa meille? Edellyttäen tietenkin, että Vili ei oireile, ei me voitais syödä itse lettuja ja samanaikaisesti olla antamatta hänelle...

Marja-Leena kirjoitti...

Siis totuushan on, että meidän rakkailla lemmikeillä voi olla periaatteessa ihan kaikki samat taudit kuin ihmisilläkin, vaikka vatsahaava. Tuli vain mieleen, kun kesällä naapurin mökiltä, siis itse asiassa ihan tuosta vierestä löytyi ihan hetken aikaa sitten kuollut kauris. Naapuri soitti hädissään meille, kun tietää mieheni metsästäjäksi. No mies otti hanskat ja jätesäkin ja kävi raahaamassa kauriin tuonne parinsadan metrin päähän pellolle, supien ja kettujen ja korppien iloksi. Sitten kun pähkäilin miehelle, että mihinkähän tuokin kuoli, niin mies sanoi, että sitä ei tiedä kukaan. Saattoi saada vaikka sydänkohtauksen. Jotenkin ei ole tullut ajatelleeksi, että tosiaan niillä eläimillä saattaa olla ihan juuri kaikki ne viat, kuin ihmiselläkin.... M-L ja Ossi

Merja kirjoitti...

En tiedä ymmärsinkö nyt oikein, mutta kokeilitko Vilillä raakaravintoa? Meillä Caron terveys palautui just raakaravinnolla....mutta mulle sanottiin, että jos antaa raakaa ruokaa, ei saa samaan aikaan antaa kypsennettyä, siitä seuraa oksennusta.
Siksi suositellaankin "laakista" siirtymistä ja meillä se ainakin toimi - ei oksennusta eikä vatsavaivoja. Tyttären koira yritettiin siirtää myöskin vähitellen raakaravinnolle ja se oksensi, kunnes sai vain raakaravintoa.

Hanne kirjoitti...

Oikeassa olet, minäkin olen nähnyt metsässä ihan terveen ja ehjän valkohäntäpeuran kuolleena, silloin mietin, mikähän on sitäkin vaivannut, kun päälle päin ei näkynyt mitään sairauteen viittaavaa. Eikä noista koiristakaan selkoa saa, arvauspeliä on niiden oireiden tulkinta.

Hanne kirjoitti...

Me sekoitimme Vilin ruokaan sekä raakaa että kypsää, ajattelin, että olisi hyvä tapa tehdä niin. Ei kai sitten ollutkaan...
Vili tosin ei sen enempiä oksennellut.
PS. ei viestisi minnekään kadonnut, olen ottanut sattuneesta syystä kommenttien valvonnan käyttöön.

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko se kokonainen siipi ollut liian iso aloitusannos... :-) Kannattaa aloittaa ihan pienestä määrästä, tyyliin teelusikallinen. Varsinkin kun Vilillä on ollut haasteita ruoansulatuksen kanssa.

t. Vilin blogin seurailija jo aika monetta vuotta

Merja kirjoitti...

Barfaamisen aloittamisen yhteydessä sanotaan, että on normaalia, jos koira oksentaa aluksi (varsinkin jos aloittaa luilla). Meillä luut oli pannassa virtsakivien takia, mutta muuta raakaa syötin. Ekat annokset olivat aika pieniä ja sisälsivät paistijauhelihaa, naudanmahaa (hyvä kun Carolla oli vaikea suolistotulehdus) ja tuoretta kurkkua ja lehtisalaattia, kaikki hienona soseena.

Monet sekoittavat kypsää ruokaa mukaan, mutta asiantuntija sanoi minulle, ettei se tässä ole suositeltava tapa, koska se vain pitkittää sopeutumista raakaruokaan ja aiheuttaa monelle koiralle oksentamista ja ilmeisesti myös vatsanpuruja.
Kunhan muistan tämän henkilön nimen laitan sen sinulle, koska hän kirjoittaa myös blogia. Vanhuus ei tule yksin, nimet naamoista tahtoo kadota...:)

Hanne kirjoitti...

Varsinaista barffaamista ei ollut tarkoitus aloittaa, vaan antaa mahdollisimman paljon lihat raakana. Vili ei kasvissoseita syö, on aikoinaan kokeiltu moneen otteeseen eli peruna on se Vilin kasvis.
Varmaan sorruin siihen virheeseen, että annoin liikaa samana päivänä. En aio tästä lannistua! Otan mielelläni vinkkejä ja myös kritiikkiä vastaan, oppia ikä kaikki. Siis se blogi olisi myös kiinnostava, jos muistat sen.
Jännityksellä seuraan itsekin, miten tämä tästä lähtee etenemään...

Merja kirjoitti...

Itse asiassa se oli kirja; Riikka Lahti - BARF - Raakaruokinta käytännössä (lainasin kirjastosta). Mutta hän kirjoittaa blogiakin ja mikä parasta - ymmärrettävällä tavalla.

Kirjoittaa näin blogissaan:
"2008-2009 kirjoitin kirjan koirien raakaruokinnasta nimeltä "BARF- raakaruokinta käytännössä", josta löytyy listätietoja täältä. Kirjan kirjoittamisen jälkeen olen luennoinut raakaruokinnasta sekä tehnyt yhteistyötä Mucshin kanssa. Musch on kotimainen koiran- ja kissanruokavalmistaja jonka pääpaino on raakapakasteiden tuotannossa. Toimin mm. heidän koirien BARF-asiantuntijana sekä kirjoitan säännöllisesti heidän sivuillaan olevana blogiin. Vuoden 2013 alusta toimin täysipäiväisesti heidän palveluksessaan" Ja se blogi on täällä: http://www.musch.fi/Riikka

Itselläni on vaan hyviä kokemuksia barffauksesta. Aika sekalaiselta tuntu ennen kuin mulle neuvottiin Porissa tämä Riikka ja hänen kirjansa ja Blogi.

Hanne kirjoitti...

Saattaa olla, että näin oli. Se iso siipi kaiken muun lisäksi. Muistelen, että suomalaiset siivet olisivat olleet hiukan pienempiäkin? Pitänee jatkaa maltillisemmin ja lukea lisätietoa netistä.

Hanne kirjoitti...

Kiitos linkistä, olikin ihan hyvä linkki, oikea tietolipas.

creek kirjoitti...

Mulla kans tuli mieleen, että ehkä annoit liikaa ekalla kerralla? Ja mieluiten totutat yhden lihan kerralla, ja kun on tottunut yhteen lihaan lisäät varovasti seuraavaa jne. Broisku ja kalkkuna on hyviä alotuksia, vähärasvasia ja helpommin sulavia. Maitohappobakteerit + muut vatsaa tasapainoittavat on hyvä lisä, niinku olet antanutkin.

Minille kun alotin aikojen alussa jotain uutta ruokaa, siirtymä oli pitkä -teelusikallinen monta päivää, pikkuhiljaa lisää ja lopuksi kokonaan. Joka lihassa aluksi näin. Sen jälkeen ei ollut väliä vaikka meni pitkäkin aika kun sai seur kerran jotain jota sai tosi harvoin, kuten sisäelimiä tai joitain luita.
Jostain syystä tosin Mini ei voinu hyvin jos söi kalkkunaa. Vaikka kalkkunassa sanotaan olevan jotain rauhottavaa vaikutusta ja hyvin vatsaystävällistä ja sulavaa. Mutta ei se vaan jostain syystä toiminu sillä, vaikka monesti kokeilin. Kuralle ei vatsa menny, mutta olotilasta näki ettei ollut hyvä olo.

Jotkut taas sanoo että vuorokauden paasto koiralle ja sen jälk. kerralla siirtyminen uuteen ruokaan. Elimistö ikäänkuin "käyttää" vanhan ruoan pois kokonaan, jolloin uudesta ei tulisi mitn oireita. Mahtanee olla vähän samaa mitä Merja tuossa yllä kirjoitti?
Tiettävästi on toiminut, itsellä ei kokemuksia.

Mutta kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä :)

Liftari kirjoitti...

Voi Vili ja mystiikka. Niin on yhtä kryptinen kuin temppelherrat Tiibetissä. Sanoja kun ei ole, niin selvitäppäs siinä sitten. Vehnää jos käytät, ehdotan käyttämään gluteenitonta. Silloin siitä on poistettu se allergisoiva osio, keliakiahan on sulle tuttu juttu. Ehkä se varmistaisi ettei mitään reaktioita tule. Tiedän monien vatsavaivaisten ihmisten tasoittaneen vointiaan gluteenittomalla ruokavaliolla vaikka keliaakikkoja eivät olekaan.
Meillä sitten taas Essi syö keitettyyn perunaan sotkettua raakaa jauhelihaa eikä oksentele. On syönyt jo kauan. Tuntuu vain siltä, että enemmän hän itse tykkää kypsennetystä jauhelihasta. Raakaraasteista ei piittaa lainkaan. Vain porkkana ja kurkku,kesäkurpitsa just ja just kelpaa. Muut ei. Tällä omalla ruokavaliolla on nyt pysytty kunnossa, että tuskin meillä mennään tän kummosempaan. Eikä ainakaan äkkirysäyksellä. Se tuntuisi liian rajulta puuhalta herkälle suolistolle. Tietäähän sen itsestäkin jos ruokavaliota muuttaa yhtäkkiä johonkin suuntaan äkkiä. Minä ainakin itse olen omista kokeiluistani senverran itseni kohdalla viisastunut, etten sitä virhettä tee toiste.
Vili voi olla ongelmavatsainen ja siksi välillä flaati. Olet hänet niin monta kertaa osannut hoitaa, että älä hermoile nytkään. Otat vain käyttöön kaikki ne konstit millä olet pojan tolpilleen saanut ennenkin. Ja tärkeintähän se olisi pitää ruokasysteemit vakiona. Vaihteleminen voi tuoda epätasapainoa. Ainakin herkälle koiruudelle.
Vili on ihana tipsupoika, se on ainakin varma asia. Ja muuttumaton asia. Siitä voi iloita vaikka ruokailujutut välillä stressaiskin.
Terkkuja sinne Vililään Essilästä.

Danny ja Eikka kirjoitti...

Onko mahdollista antaa broilerin siipiä tai kaulaa valmiiksi jauhettuna? Eikka söi alkuunsa siipeä kokonaisena, ei malttanut syödä sitä oikein vain hotkaisi isoina paloina -> Vatsa löysnänä. Seuraavaksi kokeilin saksia ja murskata siipeä pienemmäksi, tästäkin välillä masu oli löysällä. Nyt ostan valmiiksi murskattuna eikä ole mitään ongelmia. Eikka on herkkävatsainen koira myös ja alussa kypsästä lihasta siirryttäessä raakaan lihaan vatsa oli löysänä, pienensin annoksia ja vatsa rauhoittui. Ilman muuta kannattaa jatkaa Vilin raakaruokaprojektia, vaikka tiedän omasta kokemukseta että heti jos tulee takapakkia niin alkaa miettimään että mitähän tästä tulee ja olisiko helpompaa vaan jatkaa samaan, vanhaan malliin. Sisäelimiä suositellaan annettavaksi kerran viikossa, mutta ne mömmöt ovat liian tuhtia tavaraa Eikalle, olen antanut vain 1 rkl kerrallaan. Siitä ei taida pahemmin hyötyä olla. Nyt löysin kanan sydämiä, ne ovat tosiaan kokonaisia ja eikä mitään hirveitä mömmöjä kuten muut sisäelinseokset. Eikka tykkää kovasti ja ne kuulemma luokitellaan sisäelimiksi. Suomalaiset siivet painavat yleensä 70-80gr joten eivät sen pienempiä ole täälläkään.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Raakaa ja kypsää ruokaa ei kannata antaa sekaisin, varsinkaan jos koiralla on vähänkään haastava ruuansulatus. Barffaus olisi varmasti Vilille hyvä ratkaisu, siis tuo HC-barffaus mitä me harrastetaan: lihaa, luita, vähän kasvista/hedelmiä, raaka kananmuna, ei viljoja, ei hapanmaitotuotteita, ei kypsennystä.

Barffaus aloitetaan yleensä kerta rysäyksellä, ei vähitellen, eikä sekoitellen, seurauksena saattaa olla ripulia ja oksenteluakin kun elimistö alkaa puhdistaa itseään. Joillakin koirilla sitä on kestänyt usemman päivän, meillä Aslanilla meni kerran vatsa löysälle, Alphonse ei oirehtinut mitenkään. Mä suosittelen - lämpimästi - kaikille barffausta. Se on kuitenkin se ainut luonnonmukainen tapa ruokkia koira, vuosituhansien ajan ollut. Nappuloita on ollut olemassa muutama hassu vuosikymmen ja koirilla valtavasti allergioita.

Luita saa jauhettuna, jos kokonaisia ei halua syöttää. (Meillä ei muuten broitsun jauheliha sovi Alphonselle, jolla on herkkä vatsa, menee siitä sekaisin ja olen kuullut aika monesta muustakin koirasta jolla on sama ongelma. Broitsun siivet ja kaulat sen sijaan sopivat paremmin kuin hyvin), mutta kannattaa tosiaan syöttää jauhelihat ja luut aina eri aterioilla. Meillä menee aamulla kasvikset ja liha/tai kala/tai sisäelin, päivästä riippuen, ja aina illalla luuateria.

Naudan mahalaukku olisi varmasti Vilille hyvää, koska on niin lempeää vatsalle. Kannattaa kokeilla, vaikka haju onkin tyrmäävä! Meillä vedellään lisäksi sian- ja broitsunsydämiä, mutta Suomessa ne luetaan lihaksi, ei sisäelimiksi. Sisäeliminä syötetään yleensä puhdasta naudan maksaa ja sitten siihen mukaan laitetaan broilerin kivipiiraa.

Juuri toinen mäyräherroista vetäisi naamariinsa häränhäntää ja toinen söi hirven kylkeä. Kyllä taas maistui ja armoton rouske kävi kun leuat jauhoivat! :D Vatsa pönköllä ja pinkeinä nyt makaavat yhdessä läjässä :)

Vilille paljon rapsuja, toivomme hyvää ruokahalua ja vielä parempia vointeja!

ps. kokeile ihmeessä barffausta, jos suinkin voit...sillä on niin moni koira parantunut :) Niin meilläkin <3

Hanne kirjoitti...

Kiitos vinkeistä, koitan etsiä jonkun Vilille sopivan systeemin. Nyt ihme ja kumma, on kiinnostunut raakaruuasta enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Yritän olla kärsivällinen...

Hanne kirjoitti...

Lohdulliset kaksi lausetta tuossa loppupuolella, olen ihan samaa mieltä!
Peruna on myös Vilin kasvis, mielestäni parempikin kuin kasvikset ikinä, koiralle. Vaan mikä minä olen sanomaan, kun on kokemusta vain tästä yhdestä koirasta...
Yritän minäkin, jos Vili innostuisi sekoituksesta "Carne con Patate". Kerron, että Essikin syö sellaista. Josko vaikka auttaisi. ♥

Hanne kirjoitti...

Jos vaan löydän jostain jauhettuja siipiä, on hiukan hankaluuksia sen suhteen. Nuo sydämet ovatkin oivan kokoisia palkkioherkkuja, Vili tosin ei niistä juuri nyt ole kiinnostunut, ehkä joskus sitten maistuu, huoh, on tämäkin hommaa, nähdä niin paljon vaivaa yhden koiran ruokailuista, mutta minkäs teet.
En aio luovuttaa, vaan otan vinkeistä vaarin ja katsotaan, mitä tuleman pitää!

Hanne kirjoitti...

HC-barffaus? Mitähän lienee...
Toistaiseksi on meillä vaikeuksia löytää paikka, josta mukavasti saisi kaikkea koiranruokaa. Lähimailla ei ole ainuttakaan, täytyy vielä etsiskellä.
Kiitos hyvistä vinkeistä, saas nähdä, miten me selvitään eteenpäin. :)

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Siis, heh, joo, HC-barffauksella tarkoitan hard core-barffausta, jossa on riisuttu ruokavaliosta kaikki mahdollinen kemikaalijämä ja prosessoitu aines pois. Monet barffaavat vähemmän ryppyotsaisesti eikä näin perin fundamentalistisesti kuin meikäläinen, mutta ajattelin, että näillä mennään, pidetään homma niin yksinkertaisena, että jos jotakin oireita koirille (lähinnä Alphonselle, siis) tulee, niin tiedän heti mistä on kyse, mikä sen aiheuttaa. Mutta mitään ei ole tullut, kaikki on mennyt nappiin ja näin on hyvä jatkaa.

Toivottavasti löydätte kaupan josta saa kattavasti sellaista ruokaa jota Vili voi syödä ja josta tykkää :) Ihmisruokakaupasta tietenkin saa lihoja ja luitakin, mutta saattaa tietenkin tulla hintoihinsa...meillä ostetaan pojille ihmisten lihatiskeiltä ruokaa silloin kun ovat tarjouksessa (päiväys menossa umpeen), esim. just häränhäntää ja naudan maksaa, joskus jauhelihaakin.

Pitelen peukkuja, että saatte Vilille sellaisen ruokavalion, että koira on terveenä ja ihmiset tyytyväisinä <3