sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ei ymmärrä, ei...

Koville otti vuodenvaihteesta selviytyminen. En ollenkaan ymmärtänyt, kuinka se otti voimille, vasta rauhan palattua huomasimme, kuinka hirveän väsyneitä me olemme. Kaikki kolme.
Vili otti univelkojaan takaisin ja samoin me. Vili on taas ihan entisensä, syö hyvin, nukkuu yöt, on iloinen ja reipas. Ei tietoakaan närästyksestä eikä mistään muistakaan vaivoista (kop-kop, toivottavasti kehu ei tuota harmia, kuten jo monasti). Kaikki oli "vain" tuon joulun jälkeisen viikon aiheuttamaa stressiä koiraressulla.
Ehkä ensi vuonna hakeudumme heti joulun jälkeen lomailemaan rauhallisempiin maisemiin. On nimittäin tarjolla tuolla rannikolla koiraperheille hotelleja alueilla (saarilla), joissa uudenvuoden paukuttelu on kokonaan kiellettyä. Pitää varmaan varata ajoissa. Täytyy miettiä...
Saksassakin on kaupunkeja, joissa yksityisihmisiltä on raketit yms. kiellettyjä. Tosin poliisin on mahdotonta vahtia kaikkia lakia rikkovia, mutta kai tuollainen kielto ainakin rajoittaa. Mielestäni kaikissa maailman suurkaupungeissa pitäisi olla kiellettyä ykstityishenkilöiltä ilotulitteiden hankinta. Esim. Australian useimmissa osavaltioissa on raketit lailla kielletty. Siellä niiden myynti ja ostaminen on laitonta. Sydneyn kaupunki uhraa vuosittain noin kuusi miljoonaa dollaria ilotulitteisiin ja siitä kyllä luulisi riittävän iloa ihan kaikille.

Eräs asia, jota en ymmärrä alkuunkaan, on se, että ihmiset eivät vahdi koiriaan uutena vuotena paremmin. Hämärtyykö ymmärrys ns. iloliemen liiallisesta litkimisestä? Valistusta on saatavilla ihan yllin kyllin ja jos ei ymmärrä asian tärkeyttä, niin luulisi ihmisten havahtuvan edes lukiessaan uutisia tuosta jokavuotisesta kadonneitten koirien suuresta määrästä aina vuodenvaihteen jälkeen.
Typerimmät koiranomistajat jopa ottavat koiransa mukaan "katsomaan" raketteja! Monen monta chihuahua- ym. pientä koiraa hävisi nytkin lumihankiin tai ketunruuaksi suomalaismetsiin. Isommilla koirilla ei ole sen helpompaa, vaeltavat talvipakkasessa nälkäisinä ja pelästyneinä päivätolkulla, osaa ei löydetä koskaan. Voi olla, että ketunruuaksi joutuminen olisi armollisempaa... Mieleeni on jäänyt se rottweileriuros, joka oli eräänä uutenavuotena perheineen mökillä Turun saaristossa ja  karkasi raketteja pelätessään meren jäälle. Löydettiin kevään tullen, ei ollut koirapoloisella mitään mahdollisuutta päästä omin avuin avannosta pois, pippeli oli pelastumisen esteenä. Voivoi. Villieläimille on uusivuosi ihan yhtä pelottavaa, mutta niiden selviytymiskyky on tietenkin hurjasti lemmikkejä parempi.




Yksi asia, jota Vili ei ymmärrä, on se, että ostoskeskus on sunnuntaisin ja pyhäpäivinä suljettu. Päättäväisesti poika suuntaa sinne, nostaa koipea edellisessä kulmassa, koska tietää, että ostoskeskuksessa on pissiminen kielletty. Sitten kuono toiveikkaana itseaukeavan lasioven eteen, sitten seuraa odotus, ihmettely ja pettymys. Ovi ei aukea, ei vaikka kuinka tassuilla yrittää työntää. Sen jälkeen Vili suuntaa toiselle ovelle (Vilihän ei luovuta helpolla) ja sama stoori toistuu.
No, huomenna sitten, Vili-kulta. Eilenkin Vili jaksoi maata pitkän tovin ostoskeskuksessa penkin alla ja seurata kenkäkaupan asiakkaita. Toisina päivinä suuntaa eri penkille, esim. tarkkailemaan pankin tai leipomon asiakasvirtaa. Usein myös kävelee vain ostoskeskuksen läpi jäämättä oleskelemaan. Huvinsa kullakin. Vililläkin.





PS. huomasin sanajärjestysten olevan taas päin prinkkalaa, mutta antaa olla, kukaan ei ole täydellinen, vaikkakin melkein!


2 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Meitä ei sanajärjestykset haittaa eikä kyl paljoo kiinnostakaan, meitä kiinnostaa teijän jutut. Niitä on aina kiva lukee. Terkkuja Vilille!

Merja Hannele kirjoitti...

Olen lueskellut tässä nyt ennen ja jälkeen näitä suomalaisia palstoja, joilla koiriaan etsivät ovat ilmoittaneet. Ei varmaan ole helppoa heillä - jos ei koirillaankaan.

Itse olen aina yrittänyt ennakoida asioita. Jos uskallan koirani päästään pihaan - silloin kun ne juoksevat suoraan pihalla odottavaan autoon - niin ei tulis mieleenikään pitää niitä AUKI uuden vuoden yönä!

Joo, en ole minäkään täydellinen - minusta puuttuu kaikki virheet! :)