torstai 24. tammikuuta 2013

Mörköjä


Näin on. Meillä kävi mörköjä, oikein pahoja mörköjä.

Aloitetaan nyt vaikka viime viikosta. Vili alkoi taas valvottamaan öisin, nukkui vähän jos ollenkaan, oli levoton, ei kuitenkaan ollut kovin ahdistunut tai näennäisesti kipeän oloinen. Arvuuttelin, oliko taas kyseessä närästys, ruoka ei oikein maistunut. Vili ei oksennellut kertaakaan ja kantoi ulkona häntäänsä komeasti selän päällä, joka on merkki kohtalaisen hyvästä voinnista. Reippaasti ulkoili pitkiä lenkkejä.
Ulos pyrki aamuöisin, vatsantuotos oli hieman löysempää kuin normaalisti, eli ei mitään ripulia vaan koostumus vain reilusti pehmeämpää. Mitään uutta ei ole ruuaksi saanut. Ei kutise, ei raavi, korvat puhtaat, selkä tuskin oireilee, koska hyppii vaivatta.
Parina aamuyönä tutkin taas kerran nettiä, että pitäisikö antaa sittenkin kokeeksi närästyslääkettä, en kuitenkaan päätynyt antamaan, muistissa se kauhea viimeinen kerta.Vilin vointi oli niin epäselvä, etten halunnut viedä lääkärillekään, mitään kovin selkeitä oireita ei ollut, paitsi tuo vähäinen nukkuminen, öinen häiriköinti ja huono ruokahalu. Mitä se ellikään olisi osannut päätellä Vilistä, tuskin mitään.

Sitten keksin kokeilla rahkaa, jota löytyi vielä joulun jäljiltä jääkaapista. Teelusikallinen suoraan suuhun, siitä lähti mielestäni vointi paranemaan. Rahkaa Vili sai aina silloin tällöin, miten minusta siltä tuntui, että "nysse tarvii sitä". Yöt rauhoittuivat reilusti, mutta ei kokonaan. Vili ei enää häiriköinyt eli ei herätellyt meitä, mutta käyttäytyi tosi oudosti ollakseen Vili, se viilipytty Tiibetistä. Kun yöllä nousin ylös, ponkaisi tuo koira kuin ammus sänkyyni, lensi kuin luoti. Kun palasin petiini, sama toistui eli Vili lähti kuin raketti pois, ei yhtään katsonut, mihin hyppää. Todella outoa käytöstä Vililtä, joka normaalisti torkkuu kuin tukki tai ainakin olevinaan. Vilillä on pari kertaa ollut noita kamalia hepulikohtauksia, jotka muistuttivat tätä sinkoilua. Ero on siinä, että tähän ei liittynyt kutinaa eikä raapimista ja että silloin ne kohtaukset olivat pitempikestoisia ja ne saatiin tainnutettua kortisonilla (onneksi!). Nyt tämä samankaltainen tilanne oli vain pari sinkoilua ja sitten kun taas jatkoin nukkumista, oli Vilikin ihan hiljaa ja paikallaan. En tajua, mikä Viliä on vaivannut jo monta päivää ja varsinkin yötä.


Eino Leinoa lainaten, se murhe, mi eilen mun murtaa oli, suli hymyks, kun tänään suurempi tuli...


Sitten tapahtui jotain aivan kauheaa.

Maanantaina isäntä toi kaupasta luomujauhelihaa Vilille. Illalla Vili mourusi ruokaa ja sanoin isännälle, että "anna sitä jauhelihaa jääkaapista, ties vaikka söisi, kun se on luomua". Kuinka ollakaan, Vili söi innokkaasti ja sai lisääkin kaksi kertaa, kun niin hyvin maistui. Aloin suunnitella raakaruuan lisäämistä Vilin ruokavalioon, josko se saisi Vilin pysymään terveempänä, olisi vatsahapoillekin terveellisempää, luonnollisempaa ruokaa.

Sitten se iski tajuntaan: Vili oli saanut nyt vahingossa raakaa possun jauhelihaa, se luomupakkaus kun sisälsi nautaa+possua! Olin täysin unohtanut hetkeksi sen, että koira ei Saksassa saa syödä possunlihaa raakana ollenkaan, ei missään tapauksessa! Ei myöskään luomua. Ei edes barffaava koira. Aujeszkyn tauti! Sen voi kissa tai koira saada raa'asta possunlihasta. Se on aina tappava tauti! Siat voivat sitä virusta kantaa sairastumatta itse siihen tautiin ja täten tauti voi levitä raakaa possunlihaa syövään koiraan. Koirasta se ei tartu enää eteenpäin millään tavalla, vaan koira kuolee.


Aujeszkyn tautiin sairastunut koira

Oireita ovat mieletön, yleensä toispuolinen kutina, oksentelu, syömättömyys, käyttäytymisen muutokset, tajunnan tason lasku, korkea kuume, halvaantumisoireet, koiran katse muuttuu ahdistuneeksi, pelokkaaksi, syke tihenee. Nämä oireet ilmestyvät 1-3 vrk aikana ja oireitten ilmestymisestä koira kuolee 48 tunnin kuluessa. Suositeltavaa on koiran armahtaminen lopettamalla heti, kun diagnoosi on selvinnyt. Tämä tauti on ilmoitusvelvollinen, Saksassa viimeinen virallinen tapaus sattui 2009, kun metsästyskoira söi villisian lihaa. Ilmoittaakohan jokainen koiranomistaja, vaikka koiransa kuoleekin tähän tautiin?

Suomessa tätä tautia ei ole tavattu.. "Aujezskyn tautia ei esiinny Suomessa. Suomi on virallisesti Aujeszkyn tartunnasta vapaa maa Euroopan yhteisöjen komission päätöksellä 94/961/ETY, vahvistettu viimeksi päätöksellä 2008/185/EY." Evira




Arvaatteko, kuinka järkyttynyt olin? Jokainen poikkeama Vilin käyttäytymisessä sai minut vajoamaan syvään kuiluun, itsesyytösten helvettiin. Olen maanantai-illasta lähtien elänyt kädet kyynärpäitä myöten ristissä, peläten pahinta, että olen tappamassa omaa koiraani. Laskenut päiviä. Nyt on kolmas päivä sen maanantain jälkeen, joten voinkohan jo hengittää rauhassa ja lähettää kiitoksia yläkertaan? Jossain luki nimittäin, että itämisaika voisi olla joskus harvoin jopa 5-9 päivää...

Vili makaa nyt tyytyväisenä lattialla, viime yö oli ensimmäinen viikkoon, että Vili nukkui koko yön aamuun asti. Kaipa voin jo huoahtaa helpotuksesta? Jotenkin tuntuu nyt siltä, että tuo painajainen on ohi.


se on talvi ny



6 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Siis toki varovainen kannattaa olla. Minäkin olen ylivarovainen monen asian suhteen. Kuitenkin olen ihan ja täysin vakuuttunut sen suhteen, ettei Vili ole saanut Aujeszkyn tautia. Mahdollisuus siihen on kuitenkin niin äärettömän pieni. Koeta rauhoittua. Terveisiä lumen keskeltä Marja-Leena ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Minä postasin tuon tekstinkin mahdollisimman äkkiä, ihan kuin niin saisin tämäm pelästyksen ja painajaisen päättymään. Toki on suurta sattumaa, jos Vili olisi sairastunut tuohon tautiin, mutta se olisi ollut mahdollista. Jokuhan siihen seuraavaksi sairastuu. Onneksi ei (kai) meidän Vili. Nyt ainakin muistan ikäni, että ei raakaa possua koiralle!
Täällä on muutenkin kaikissa lihapaketeissa kauheat varoitukset, että ei saa syödä raakana ja muistakaa pestä kädet käsittelyn jälkeen. Ihan kuin kaikki olisi saastunutta. Jotenkin hui, kun ajattelee Suomen pieniä kuvioita lihankasvatuksessa.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Kauhea tunne, jos joutuu pelkäämään tuolla tavoin ja odottamaan mahdollisten oireiden ilmestymistä! Ymmärrän hyvin, että olet ollut hermona.

Sitä on Suomessa niin tuudittautunut siihen, että lihat käyvät läpi sellaiset tarkistukset, että huoletta voi syöttää koirillekin kaikkea sitä mitä on myynnissä...muualla ei sitten ehkä ollakaan näin onnellisessa asemassa. Muistan elävästi hullun lehmän taudin jälkimainingit kun täälläkin ihmiset lakkasivat ostamasta mm. liivatetta kun siinä on eläinperäisiä osia...Teidän tapauksessa on kuitenkin kyse ihan konkreettisesta tilanteesta josta on olemassa raportoituja tapauksia ja vaara on akuutti.

HooPee kirjoitti...

Totta tosiaan, tuo tunne vääjäämättömästä katastrofista on totaalisen masentava. On tehnyt jotain peruuttamatonta, kuolemaan johtavaa, eikä sitä voi millään tavalla estää, enää. Tiesin toki, että mahdollisuus on minimaalisen pieni, mutta se mahdollisuus oli ja on silti olemassa. Se olisi kuin venäläistä rulettia, jos ruokkisi koiraa/kissaa raa’alla sianlihalla.
Tuohon täydellisen avuttomuuden tunteeseen on toisten vaikea eläytyä, sellaisia tilanteita on elämässä onneksi harvoin.
Kiitos sinulle, että osasit myötäelää. ♥

Sheriffit kirjoitti...

Jopas, onneksi Vilin kanssa selvisitte säikähdyksellä. Sitä kyllä osaa oikeasti luoda itselleen sellaiset kauhukuvat, että aivan varmasti koiran jokainen liike ja ele tulee tulkittua kuten diagnoosissa sanotaan. Ainakin itse olen huomannut.

HooPee kirjoitti...

Tuo on niin totta, että sitä seuraa koiraa kuin suurennuslasilla ja pienenkin oudon asian ilmetessä muljahtaa koko sydän ympäri ja kouraisee rintakehässä. Hetkeksi pääsi tilanne unohtumaan, kun oli muuta tekeillä, mutta sitten se aina palasi kuin musta verho pimentämään päivää. Onneksi olemme nyt selvinneet siitä.