Sivut

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hengissä selvitty

Uudenvuodenaatosta klo 14 lähtien jatkuva pauke. Tuntitolkulla. Tosin jouluaaton jälkeen vähitellen kaikki jo alkoi, mutta eilen ei ollut hetkenkään taukoa paukuttelussa, aivan tolkutonta meteliä. Pimeän tullen lenteli jo muutama rakettikin. Meillä on hyvin ääniä eristävät ikkunat ja niistä huolimatta alkoi tuo "tykkien" jylinä jo ahdistamaan. Parvekkeella meteli oli sitten jo aivan sietämättömän kovaäänistä. Ihan kauheaa.

Enää tuskin on montakaan suomalaista elossa, joka olisi omakohtaisesti kokenut rintamalla olon, sen kuolemanpelon ja aseiden paukkeen. Sellaisen kokeneelle tuo uudenvuoden pauke täytyy olla kauhea kokemus, joka tuo pintaan sen vanhan pelon. Tosin sodan jaloista maahanmuuttaneet kuulunevat osittain tähän ryhmään, luulisin, että sodan kokenut kokee sodan vuodenvaihteissa aina uudestaan ja uudestaan. Itselle tuli mieleen loppumaton sotadokumentti. Olin juuri muutama viikko sitten nähnyt televisiosta dokumentin  Stalingradin taistelusta, joka oli hirveän kauhean ahdistava ja se muistui mieleen, melkein itku pääsi tätä melskettä kuunnellessa ja mielessä mielikuvat siitä dokumentista.

Varsinainen hupi alkoi sitten vähän vaille puolenyön. Raketteja ja meteliä taivaan täydeltä, enemmän kuin koskaan olen missään nähnyt, kuullut tai kokenut. Ja olen sentään aika monta uutta vuotta vastaanottanut, mutta en ikinä miljoonakaupungissa. Aamukuuteen jaksoivat eräät vielä paukutella, joten Vili pääsi pissille vasta aamun valjetessa. Edellisestä olikin kulunut jo 20 tuntia. Nämä olivat ne faktat sylvesterin yöstä, me ja Vilin vointi oli sitten se toinen puoli.


äänet maksimiin = vastaa todellisuutta

Huoh.

Vilin kanssa valvottiin myös uudenvuodenaattoa edeltävä yö, ihan kokonaisuudessaan. Vili oli levoton ja vaelsi koko yön, sänkyyn ja pois ja sänkyyn ja pois. Olin itse aivan lohduton, kun en tiennyt, miten auttaa, koin olevani totaalisen epäkelpo emäntä lemmikilleni. Yö oli pitkä ja uuvuttava. Ei ollut apua perunapalleroistakaan, närästyslääkettä en uskaltanut antaa.
Siis joulusta lähtien on tätä uudenvuodenpauketta ollut. Ja vasta eilen minä onneton tajusin, että Vili voi huonosti sen takia. Kahteen kertaan joulun jälkeen Vilillä on ollut vatsa hiukan löysä, joka on epätavallista Vilille, tälle standardikakkijalle. Vili on huohottanut ja läähättänyt samalla tavalla kuin meidän muuttomatkamme aikana, Vili kun ei siedä automatkailua. Jotenkin ykskaks osasin laskea yhteen näitä asioita. Miksi sitä onkaan toisinaan niin hirveän typerä eikä osaa nähdä asioita oikealta kantilta? No, seuraavat päivät osoittavat sitten aikanaan, missä mennään.

Vili viisaana koiran ratkaisi sitten ongelman omaksi parhaakseen eli muutti omasta aloitteestaan kylpyhuoneeseen. Meillä ei ole ikkunaa siellä, kuten yleensä saksalaisissa kylpyhuoneissa on ja tässä tapauksessa se olikin erinomaisen hyvä asia. Pari kylpypyyhettä laitettiin lattialle ja siellä Vili asusteli tiiviisti pahimman yli. Vili on vieläkin aika otettu tästä kokemuksesta, väsynytkin, kun on niin paljon valvonut. Nytkin näytti taas menneen kylpyhuoneeseen makoilemaan, siellä on tilaakin paljon, ei ole neliöitä säästetty.




En tiedä nyt, oliko Vilillä ollenkaan närästystä vai pelkkä pelkotila vai stressin aiheuttamaa närästystä? Nyt paukuttelun loputtua ei nuoleskele suupieliä eikä huohota ja aamulla löysin pojan makaamasta kauniisti selällään koivet oikosenaan sieltä vessan lattialta.
Ensi vuonna kokeilen Vilille ehkä Serene-UM-kuuria, luin vasta nyt tästä aineesta Kelpien blogista.

Tämä on hirveän sekava sepustus, olen itsekin vielä väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mieskin sanoi jopa, että tämä oli hänen elämänsä kauhein vuodenvaihde. Tuo koiran ahdistuksen seuraaminen on hirveän ahdistavaa, itse vielä kestäisikin kaiken paukuttelun, mutta paniikissa olevan koiran auttaminen on todella vaikeaa. Kunpa ilotulitteet yms. sallittaisiin vain järjestöille, yhdistyksille, kaupungeille ja muille organisaatioille eikä ollenkaan vähittäismyyntiä yksityisille ihmisille. Sattuisi vähemmän, jos ollenkaan onnettomuuksia ja vammoja.


7 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Olipa kokemus. Ei mitään tolkkua ole tässä "maalaistenkaan" paukuttelussa, mutta toi kuullostaa jo tosi pahalta. Onneksi Vili ottaa jo rennosti, kun tilanne on ohi. Rauhallisempaa uutta vuotta teille!

Marja-Leena kirjoitti...

No rinta rottingilla kuitenkin kohti uutta vuotta. Toivottavasti koko vuosi on rauhaisa teidän kannalta. Vili-pienoiselle kaukorapsutukset. Tiedän, että paukkuarat koirat ovat kamala kokemus, sekä isännälle, että koiralle. Voiko koiralle käyttää korvatulppia, tai kittiä? Ainakin voisi kokeilla. Sitten sitä rauhoittavaa feromeni-DAPpia M-L ja Ossi.

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Meijän iskä luuli, että toi oli sotavideo. Vaik kysymys oli ilosta. Siis kenen? Mekään ei tykätty, ei pätkääkään.

Vili ja emäntä, nukkukaa pois väsymys ja taas mennään.

Liftari kirjoitti...

Sanopas muuta. Joku on sitä mieltä, että pauketta läähättävä koira on vain innoissaan. Haloo !! Toinen pelkää sydän kurkussa.
Moiset paukkeet voisi lopettaa, sillä dementiaosastoilla ne ovat tuskaa ja pelkoa. Vanhukset ovat peloissaan ja hokevat sodan tulleen. Kaikki pelottavat muistot tulvivat mieleen. Ja toinen asia on sitten se kauhea rahamäärä mikä siihen palaa ja mitä se tekee tälle ilmakehälle.
Mutta eivät päättäjät näitä mieti. Ilotulitteet pois yksityisiltä ja vain julkiset ja yhteisöt saisivat niitä järjestää. Nytkin Suomessa sattui useita silmävammoja, ihan vakaviakin. Ja eniten ajattelen sitä 7-vuotiasta poikaa, joka sai räjähteen kasvoilleen. Enempää hänestä ei ole kerrottu, liekö saanut pysyvät vammat.

Viisas Vili. Löysitpä paikan missä olla rauhassa. Koirat on viisaita.
Hyvää jatkoa sinne. kyllä vilikin palautuu taas normaaliin rytmiin kun pauke on lakannut.
Terkkuja Essilästä.

Aikku kirjoitti...

Onneksi uusi vuosi on vain kerran vuodessa ja kesä sentään joka vuosi :)

Hyvää uutta vuotta!

Jalo kirjoitti...

Aikamoinen pauke! Vili-parka. DAP-haihdutin vois toimia, jos ette ole kokeilleet. Ja kaverikissoille on syötetty muuttostressiä ehkäisemään Zylkene-nimistä valmistetta, se sopii myös koirille.

Toivottavasti seuraaviin paukkuihin on vuosi aikaa, ja tämä vuosi on rauhallinen ja mukava :)

Hanne kirjoitti...

Onneksi on vuosi aikaa seuraavaan koitokseen. Tiedämme ainakin, mitä on odotettavissa, nyt kaikki oli ylläriä. Toivottavasti uusi alkanut vuosi on kaikille hyvä vuosi, nousuineen ja laskuineen. ♥