sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viikonlopun vilinää

Sissi kävi kylässä
Viikonlopun vilinää on riittänyt. Elämän ruuhkapäiviä, ihmiset tosin puhuvat ruuhkavuosista. 
Ensin kävi Sissi kylässä, sukuun liittynyt uusi koiranpentu. Monirotuinen tyttönen itärajan takaa. Vili sai kyytiä, kun tyttö oli niin vauhdikas, kooltaan kuitenkin Vilin sorttinen ja myös matalajalkainen.

Sitten Betsi Pietarintytär tuli päivähoitoon. Tohinaa riitti niin, että vain tämä yksi ainoa kuva oli julkaisukelpoinen, kun pariskunta asettautui ruokailemaan, onneksi edes nuo pöytätavat on sisäistetty. Joten kuten.

Betsi & Vili

Tarkastuskierros voi alkaa.

Jo kutsuivat sunnuntain velvollisuudet. Totutun tavan mukaan Vili kävi heti aamutuimaan tarkastamassa Prisman alueen, eihän sitä koskaan tiedä, mitä öiset kulkijat ovat aikaan saaneet. Ties vaikka, joku olisi unohtanut koiransa häkkiin...


Helppohan se on postilaatikon edusta katsoa,
mutta tänne taakse ei mahdu
 kuin pitkulaisen mallinen tarkastaja.
Häkit on nuuskittava tarkkaan.
Hyvältä näyttää.
Ostoskärryjen ryhdikäs komppania vastaanottaa ohimarssia.
Deitti-ilmoitukset voi tsekata tässä samalla.
Hoh-hoijaa, olipa rankka kierros.
Onneksi on penkkejä huilaamiseen.
samalla voi  hiukan kytätä, jos vaikka
näkyisi jotain mielenkiintoista... 
♥ Viikonlopun vierailija ♥

7 kommenttia:

Myrsky kirjoitti...

Kyl sulla on paljon tarkastettavaa lenkurallasi. Mä olisin vissiin tarpeeks pitkulainen sinne postilaatikon taakke?

HooPee kirjoitti...

Voisit hyvin tuurata noissa ahtaissa paikoissa, sulla ei oo edes tuuheaa turkkia, joka likaantuis, sulta vois pyyhkäistä roskat pois vaikkapa tiskirätillä...
Terveisin Vili

Maria, mäyräkoiran ihminen kirjoitti...

Hymyilyttää tuo koirien luontainen uteliaisuus...ja aina puhutaan vaan siitä, miten kissa on utelias. Koira olisi yhtä utelias jos mahtuisi kaikkiin niihin pikkukoloihin joihin kissa kykeneen työntymään ;)

Suloinen tuo nuori koiraneiti :) Ajokoiraa vissiin pienokaisesta löytyy kun sitä olen näkevinäni tosi paljon, ainakin tuon kuvan perusteella :)

HooPee kirjoitti...

Tuo pikku-Sissi on kahden sekarotuisen rakkauden hedelmä, kumpikin vanhemmista on niiiin montterirotuisia, ettei niistä selvää saa. Oikea Sissi-Mix. Kovin on vanttera ja raskastekoinen, paksut jalat ja koko koira vahvaa tekoa, vaikka on ihan vauva vielä, juhannuksena 3 kk tulee täyteen.

Ulla kirjoitti...

Löysin tämän blogin ihan sattumalta kun etsin tietoa koiran nenäpunkista. Kiitos asiantuntevasta tiedottamisesta. Hyvin olit tiivistänyt asiat ja tietoa oli jopa lääkkeistä.
Niin tämä meidän koira on pientäkin pienempi venäjän toy, ihan supisuomalainen vanhempiaan myöden. Elämän vähän kaltinkohtelema, tappouhan alla viety ihmiselle, joka tekee "Ihmeitä" viallisten koirien kanssa ja me saimme tämän ssieltä ostaa omaksemme.
Tällä on aamulla varsinkin sellaista kirnuamista, jota räkäiset lapset tekevät ja joskus lenkilläkin sitä ilmenee. En ole varma tuosta punnkiasiasta ja mietinkin, kun kissan rokotusaika on ihan kohta, tilata pidennetyn ajan, että katsottaisiin tuo koirakin... pelottaa kuitenkin tuolle 1,7kg painavalle antaa tuju lääkitys.
Niin ja se miksi kirjoitan tähän kohtaan tätä johtuu juuri epäluulostani tuota niskaan laitettavaa lääkettä kohtaan. Meidän sakemannipennulla kutisi kovasti, näkyi pieniä jälkiä mahanahassa ja eläinlääkäri oli varma, että punkeista on kyse. Määräsi tuon lääkkeen ja minusta tuntuu, että siitä lähtien koiran allergiat ja järjetön kutina alkoivat. Sitä kutinan määrää ei pysty kuvaamaan, vaikka itsekin tiedän kutinan omakohtaisena kokemuksena. Sakemannista tuli lopulta niin allerginen, että jos se nuoli itseään esim. paljaalta ihltaan, se sai ihan nokkosrokon kaltaiset punaiset kohoavat laimiskat. Kaikkia ruokia yritettiin etsiä, huonoin tuloksin. Kortisoni auttoi vähän, minun oma vahva kortisonivoide oli ainoa auttava asia pariksi tunniksi ihottuman kutinaan. Viimeiset viisi viikkoa se eli leikkauskauluri päässään.. en voinut enää katsella sen kärsimystä ja viimeisellä eläinlääkärikäynnillä kerroin meidän nukkumisetkin, yöllä minun rasvani turvin parin tunnin torkkuja käsi kaulapannalla. Muutoin se tuohosi kotia tuskaisena. Eipä ollut lääkärilläkään enää mitään lääkettä mitä oltaisiin voitu kokeilla ja niin päästimme tämän nuoren, todella kauniin ja oppivaisen koiran tuskistaan.
Onko kenelläkään muulla vastaavaa kokemusta? Tai osaisiko kukaan muu yhdistää tämän yleisesti käytetyn lääkkeen aiheuttaneen allergiaa koirassaan? Itse epäilen sen lääkkeen aktivoineen liiaksi elimistön puolustustekijöitä, niistähän allergiassa on kyse.
Kaikkea hyvää ja oireetonta kesää koirille ja omistajille :)

HooPee kirjoitti...

Ihan ekaksi laitan tähän yhden linkin blogilistaltani, jossa puhutaan myös punkeista yms.: http://kaikkielamanikoirat.blogspot.fi/2012/05/viela-niista-punkeista.html

Pienikokoiset koirat usein ryystävät niinkuin sisäänpäin, kuten pikkulapset nuhaansa. Sitä teki meidän Vilikin nuorempana usein, vaikutti melkein hengenahdistukselta. Siihen auttoi, kun sormella painoi koiran nenää niin, että se ei saanut vedetyksi henkeä. Sormea pidettiin vain ehkä 5-10 sekuntia nenällä ja sitten päästettiin irti. Ja kohtaus oli ohi. Ei kyseessä tarvi olla aina nenäpunkki. Kannattaa kokeilla harmittomia konsteja ensin eikä tietääkseni se nenäpunkkikaan mitenkään hengenvaarallinen lie.
Kyllä nuo rokotteet, (joista moni on aivan turha ja liian usein annettu, toki on tärkeitäkin rokotteita) ja punkinestomyrkyt ovat kaikki tujuja aineita ja laittavat koiran mahdollisesti heikosti kehittyneen immuunisysteemin pois raiteiltaan. Kannattaa olla kriittinen kaiken lääkkeenannon suhteen. Nykyään koirat joutuvat alttiiksi niin monille elimistölle vieraille aineille, ettei ole ihme, että moni koira on sairas.
Eläin on haasteellinen hoidettava, kun se ei osaa kertoa vaivoistaan, täytyy osata arvata, mikä on ja miltä koirasta tuntuu. Ja kuka tietää, mitä sivuvaikutuksia koira saa lääkkeistä, kun se ei niistä voi kertoa?
Hirveän surullista, miten koirallesi kävi, mutta oikea päätös oli päästää koira piinastaan, koska apua ei löytynyt.
Neuvoisin sinua olemaan tarkka pikkukoirasi suhteen, noin pienelle kaiken annostelukin on jo matemaattinen haaste. Tuossa alussa olevassa linkissä on juttua pikkukoiran sairastumisesta punkkiaineesta.
Terveisin!

Liftari kirjoitti...

Mooii Vili.
Sulla onkin ollut taas melkoinen reissu noitten tarkastettavien kohteiden kanssa. Ihanat noi sun "pöksyt". Et muistanu kertoo kuka ja mikä siellä koiraloosissa oli ollut, mitä sait selville.
Sulla on näköjään muitakin kavereita kuin vain karvajalkoja. Kiva poika. Meillä ei vaan noita näy, joten on kait sitten pakko tyytyä Onniin ja Tiukuun.
Meiän mäykkypojalla oli muutaman kerran nenäpunkki. Ihan hirveää ääntä se sisäänpäin kuorsaaminen. Toisella kertaa sain semmoisen nenäpunkin kiinni, kun tuli nenänpieleen katsomaan maailmaa. Öklön näköinen valkoinen otus ja pieni. Nenähän on herkkä elin, joten punkki siellä on kuin roska silmässä. Ja myrkyt on myrkkyjä, ei niitä mielellään käytä. Mutta jos sitä punkkia ei häädä on siitäkin kyllä haittaa. Ei se punkki siellä koskaan varmaan ihan yksin ole. Hoitamattomana niitä saattaa kohta olla enempi kuin tarpeeksi.
Olen samaa mieltä siitä, että pienen koiran kanssa saa aina olla itse skarppi eikä ilman muuta vain hyväksyä kaikkia ellin juttuja. Aina parempi ottaa yksi askel taakse ja sitten katsoa asiaa uudelleen. Ellejäkin on kaikentasoisia nimittäin, ihan kuin ihmislääkäreitäkin. Kumpaankin kastiin riittää mämmiköuria. Tavattu on, valitettavasti.
Teerkkuja Vilille.