keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kesäkoira

On taas koittanut se aika vuodesta, jolloin aina jostain ilmestyy hoitokoira. Tällä kertaa se on, kuten viimeksikin, tyttäreni koira. Koira on kuitenkin uusi, viimeksi oli Sindi (k. 11/2011), Tallinnan tyttö ja nyt tänä kesänä koira on Betsi (s. 3/2010), Pietarin tyttö.
Betsin menneisyys on kuitattu muutamalla lauseella, kopioitu sivulta Elämä koirille:
"Betsi pelastettiin pentuesisarustensa kanssa öljyteollisuuden alueelta. Tällä hetkellä koira asuu Pietarissa sijaiskodissa. Luonteeltansa Betsi on älykäs, lempeä, ystävällinen ja leikkivä neiti. Tulee toimeen hyvin muiden koirien ja lasten kanssa. Sisarukset ovat Bim, Best, Barri. Betsi on steriloitu."
Betsi on nyt asunut Suomessa uudessa kodissaan noin ½ vuotta. Betsi on älykäs, oppivainen ja äärimmäisen ystävällinen koira. Betsi on hyvin nöyrä ja alistuvainen, se arkailee uusia asioita ja vieraita ihmisiä, voisi sanoa, että Betsi on sellainen peräkammarin tyttö, joka ei ole vielä paljonkaan nähnyt maailmaa. Aggressiivisia piirteitä Betsissä ei ole lainkaan, ainoa murina on kuultu, kun Vilillä on ollut ns. taka-ajatuksia Betsin suhteen.


Olen uneksinut vieressäni nukkuvasta koirasta, Vili ei moiseen suostu, mutta Vilin edeltäjä Hessu oli sänkykoira. En oikeastaan tiedä ihanampaa kuin nukkua koiran vieressä, ja nyt unelmani täyttyi. Tosin Betsin kokoisessa (säkä noin 55 cm) hurtassa on kyllä vähän liikaa sitä unelmaa. Hyvin ollaan silti yksi yö pärjätty, ihmeen pienen tilan Betsi vei eikä paljon asentoa muutellut, samaa voin sanoa itsestäni...
Läheisyyttä kaipaa Vilikin, ei nimittäin ole koskaan aikaisemmin nukkunut sohvalla, mutta nyt hakeutuu ilman niitä taka-ajatuksiaan Betsin vierelle nukkumaan. Tai mitä minä niistä taka-ajatuksista tiedän, ehkä Vili noudattaa jotain strategiaa saavuttaakseen Betsin suosion?



Heti hoitosuhteen alkajaisiksi Betsi joutui mm. pedikyyrille sekä punkkisyyniin, syystä että oli viettänyt juhannuksen saaristossa, punkkien valta-alueella. Betsi on ihanan helppo hoidettava, kiltisti antaa tehdä kaikki toimenpiteet. Mikä helppous puhdistaa ison koiran korvia! Vanutyyny kostutettuna korvaöljyyn mahtuu kokonaisuudessaan sormen ympärillä korvakäytävään, puhdasta tulee ja ilman pelkoa satuttamisesta. Toista se on pienen koiran korvien puhdistaminen, onneksi Vilin kohdalla ei useinkaan ole siihen tarvetta. 
Ulkoilu ei suju molempien koirien kanssa yhtä aikaa niin, että on vain yksi taluttaja. Betsi aloittaa ulkona välittömästi riehumisen, jos Vili on mukana eikä Vili halua leikkiä noin isojen koirien kanssa. Vili suorastaan pakenee Betsiä, mitä nyt pieniltä kintuiltaan pääsee. Terve itsesuojeluvaisto näyttää toimivan Vilillä hyvin.



En voisi kuvitellakaan itse omistavani noin isoa koiraa, en varsinkaan tämän ikäisenä, kuin nyt olen. Nuorempana oli periaate, että voin ottaa koiran syliin, se oli siis koiran maksimikoko. Suurimmat koiramme olivat suomenlapinkoiria, juuri ja juuri jaksoin heidät nostaa, painoa oli noin +/-25 kg. Minulle on aina ollut tärkeää, että kykenen hallitsemaan koirani ilman mitään erityisiä varotoimia, kuten vedonestovaljaita tms. 
Betsin ulkoilu jää pakostakin isännän tehtäväksi, minusta ei siihen ole. Jos Betsi saa jalat alleen, niin se on menoa se. Jo Betsin normaali kävelyvauhti on reippaan menevää, ikkunasta olen seurannut isännän ja Betsin ulkoilua: Betsi marssii edellä ja isäntä perässä kuin kävelyn Euroopanennätystä tekemässä.
Ihan hyvä, että meillä on Vili, tuo rauhallinen viilipytty, joka ymmärtää lepohetkien ja penkkien arvon.





6 kommenttia:

Myrsky kirjoitti...

Ooh, Vili, kun oletkin saanut hienon leidivieraan. Osaatpa käyttäytyä tyylikkäästi ja herrasmiesmäisesti.

HooPee kirjoitti...

Hiukan on tuo tyttö enemmän Iso-Iita kuin Leidi, mutta kiltti ja hyväsydäminen. Sisäiset arvot kunniaan.
Ja tottakai olen herrasmies, olisit sinäkin noin ison tytön rinnalla...

Marja-Leena kirjoitti...

Onpa Betsi kaunis. Ainakin näen Betsissä hiukan saksan paimenkoiraa. Terveisin M-L ja Ossi

HooPee kirjoitti...

Betsi on tyypillinen sekarotuinen, ties kuinka monennessa polvessa jo. Betsin muut pentuesisarukset ovat kaikki valkoisia, Betsillä on vain pieni läntti valkoista niskassa. Sukujuurista ei ole tietoja olemassa.
Luin jostain, että jos koiria ei lainkaan jalostettaisi, vaan saisivat vapaasti lisääntyä, niin aika nopeaan olisivat kaikki koirat maailmassa Betsin tapaisia ja kokoisia. Peruskoiria. Pienet koirat häviäisivät, koska eivät luonnossa pystyisi puolustautumaan eikä puolustamaan omia jälkeläisiään petojen suuhun joutumasta.

Anonyymi kirjoitti...

Oi ihana Betsi! Terveisiä murulle!

HooPee kirjoitti...

Muru voi hyvin ja terveiset kerrottu.