Sivut

maanantai 9. tammikuuta 2012

Ajantappoase

Jos mitkä, niin tietokoneen ongelmat vaativat aikaa. Niiden kanssa tuhertaessa saa aikansa kyllä kulumaan, miksei myös hermonsa. Varsinkin, kun ei ole paljon ymmärrystä koko asiasta.


Jo marraskuun lopulta lähtien olen painiskellut jonkun sortin tietokoneongelmien kanssa ja väliaikaisen elpymisen jälkeen tuli lopullinen romahdus nyt vuodenvaihteen jälkeen. Kiireessä lähdin hankkimaan isoa muistitikkua, jotta saisin omat tiedostot talteen, mutta se oli liian myöhäistä, kone ei antanut enää mahdollisuutta tallentaa mitään. Jokusen tiedoston olin aikaisemmin onneksi ehtinyt tallentaa Dropboxiin  (jota käytän kuvien jakamiseen ystävien kesken), mutta harmikseni sinne ei paljon mahtunut.

Lykkäsin koneeseen Windowsin asennuslevyn ja toivoin parasta. Ikinä ennen en ollut sellaista tehnyt, mutta kun kone jo oli ns.kuollut, niin ei paljon pahemmaksikaan voinut enää mennä. Homma sujui oikein hyvin, mutta sitten tuottikin ongelmia internetyhteyden aikaansaaminen. Kaikki kotikonstit otin käyttööni, mutta sitten oli pakko jo soitella apua ja onneksi selvisin eteenpäin pelkillä puhelinkonsultaatioilla. Kas kummaa, laatikon pohjalta löytyi kuin löytyikin CD, jota en tiennyt omistavanikaan, sen avulla sain ajurin asennettua ja sitten ilmestyi jo se kaivattu nettiyhteyskin.

Vaan eihän se nyt tietenkään vieläkään ollut niin kuin piti, kuinkas muuten. Grafiikkakortti aiheutti hankaluuksia ja sitten muutaman päivän ja ahkeran tiedonhaun päätteeksi sain sen päivitettyä niin, että nyt toimii kuin unelma.
Aika jännä tunne, kun oma tietokone on ihan kokonaan kuin uudesti syntynyt, neitseellisessä tilassa, tyhjä, mitään siellä ei ole, vaan kaikki ohjelmat piti ladata, päivityksiä Windowsiin tuli lähes 300, eri päivinä tosin, mm. virusohjelma, palomuuri, Messenger, Skype, Word, näppäimistön + printterin asetukset, add-onsit + laajennukset sekä kaikki osoitteet oli haettava uudestaan ja tallennettava.
Osan valokuvista sain takaisin siirtämällä niitä miehen koneelta, mutta kovin on tyhjää edelleenkin. Jotta tämä sama ei tule toistumaan, talletan kaikki omat jutut jatkossa ulkoiselle kovalevylle, suosittelen kaikkia tekemään niin. Kenen tahansa tietokone voi heittää henkensä milloin vain, jopa ilman ennakkovaroitusta.

5 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Noi on kyllä inhoja... Ja mä voin antaa hyvän vinkin, mitä noihin ulkoisiin tulee: osta sellainen, missä on mahdollisimman vähän osia.

Meiltä hajos ulkoisesta muuntaja jokunen vuos takaperin, kuvat on niin hyvässä tallessa ettei sinne pääse edes käsiksi millään. Nykyinen ulkoinen ottaa virtansa usb:n kautta.

annamari kirjoitti...

Hyvä postaus, vaikka sinänsä aihe onkin tylsä ja RASITTAVA! Hienosti olet ongelmasta selvinnyt. Itse olen todella onneton kaikessa tietokoneisiin liittyvässä.. :/

Liftari kirjoitti...

Tell me about it !! Toihan oli ihan elävästä elämästä tuo postaus. Oikein näin kaiken kuvina silmissäni.
Kerta jos toinenkin on tullut istuttua samojen ongelmien kanssa koneen vieressä vannomassa, että kyllä sinut vielä selätän sinä perskuleen häkkyrä. Vieressä vasara valmiina.
Kyllähän noista selviää, mutta ei ilman verta, hikeä ja kyyneleitä.

Hyvä idea tuo ulkoinen kiintolevy juuri esim. valokuville. Ne kun kokonsa puolesta tuppaavat jumittamaan konetta.

Aploodit suoritetusta työstä. Nostan hattua kärsivällisyydellesi. En tiiä oiskos minulta löytynyt sitä noin paljon. Taidan olla pikkuisen pilalle hemmoteltu, kun täällä töissä kaikki ongelmat ratkaisee nuo meidän bittinikkarit.

Hanne kirjoitti...

Tiia,
kiitos vinkistä! Niitähän on tarjolla pilvin pimein eikä tavallinen tallaaja ymmärrä niitten eroavaisuuksia muussa kuin hinnassa, siksi juuri toisten kokemukset ovat niin arvokkaita. Sulle sattui sitten todella luotettava kassakaappi kuvillesi, pysyvät tosi varmassa tallessa, harmillisen hyvässä...

annamari,
aika harva voi sanoa olevansa mestari tietokoneasioissa, kyllä pitää olla ihan ammattilainen ja niissäkin on suuren suuria tasoeroja. Eikä edes monet miehetkään tajua mitään/paljonkaan omasta tietokoneestaan.

Maija,
jesses sentään, ei mulla sentään ollut vasara käden ulottuvilla, ois voinut kiivastuksissa käydä vaikka vahinko!
Itselleni on eduksi se, että olen kiinnostunut tietokoneista ja selvitän "mielelläni" ongelmia. Rajansa kaikella, tietty.
Olen oman lähipiirini "helpson" ikäisilleni ja minusta olisikin erittäin tärkeää kaikkien vähintään keski-ikäisten aloittaa perehtyminen nettiin, se pitää aivotoiminnan elossa ja on monella tavalla hyödyksi sitten oikeasti vanhana.

Nettimartta kirjoitti...

Minulla on 2 ulkoista asemaa,johon siirrään joka kuun eka päivä kuvat ja kirjoitukset. Saan edes osan tiedostoista palautettua. Varsinkin KUVAT. Hienosti toimit!