Mitä on näiden vuosien aikana tapahtunut? Ollaanko yhtään paremmassa tilanteessa kuin 2 vuotta tai vuosi sitten?
elokuu 2009
elokuu 2010
Silloin vuonna 2009 olin eksyksissä kuin Liisa Ihmemaassa. Ihan kuin minut olisi pudotettu keskellä jotain vierasta ja outoa, no niinhän se olikin. Tiedon etsimisessä en aluksi osannut käyttää mitään suodatinta, kaikki kelpasi. Niihin aikoihin kuitenkin löysin loppujen lopuksi ne perusteet, joita hyödyntäen ollaan selvitty tähän päivään.
Vuosi 2010 olikin sitten jo hyvä vuosi, huolimatta huonoista vaiheista, joita silloinkin kyllä ihan kotitarpeiksi riitti. Eläinten luontaishoitajan vastaanotolla käynti oli ehkä se uusi suunta, jota me Vilin kanssa tarvitsimme. Sain sieltä tukuttain ohjeita ja pitkäaikaisesti myös tukea Vilin peruskunnon kohentamiseen. Paljon pikkumaisilta vaikuttavia asioita, mutta niiden pikkuasioiden summa on ollut se olennainen apu Vilille. Luontaishoitajan ohjeita sisäistäessäni olin taas kuin se Liisa siellä Ihmemaassa, mutta vähitellen asiat selkenivät, yksi kerrallaan. Muistan hyvin viime tammikuun, kun Vilillä oli pitkä seesteinen vaihe, olimme molemmat kuin kuherruskuukaudella.
Kortisonista ei vielä oltu päästy eroon. Siihen sain sitten potkua kahdelta taholta heti vuodenvaihteen jälkeen. Toinen oli tuttu kommentoija, joka eräällä foorumilla kirjoitti "Ihmettelen aina tätä, että luetellaan mitä koira tällä hetkellä syö ja mitkä tuo oireita, mitkä ei. Mutta silti tämän ohella syötetään kortisonia, miksi? Käsittääkseni kortisonia ei tarvittais ollenkaan, jos koira ei kerran saa mitään allergisoivaa? Mutta ilmeisesti näissä tapauksissa kortisonia syötetään allergiaan, jolle ei voi mitään? -esim. huonepöly? Yleisesti siis vaan ihmettelen tuota kun sanotaan ettei koira oo esim. kanalle allerginen, silti laitetaan kuppiin kortisonia." Tuossa viestissä oli jotain, joka herätti minussa jotain. Sitten vähän tämän jälkeen satuin Vilin kanssa eläinlääkärille, joka neuvoi selkeästi, miten minun pitäisi yrittää päästä Vilin kortisonilääkityksestä eroon. Sain siis rautalangasta väännettyjä ohjeita.
Siitä se sitten lähti. Vuosi kortisonia ja nyt jo 5 kk ilman.
Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi. Ilman kaikkia edellisinä kahtena vuotena läpikäytyjä vaiheita emme nyt olisi tässä. Varsinainen tietopankki ja "auttava puhelin" ovat olleet kommentoijat, joita onneksemme on riittänyt.
3 kommenttia:
Hienoa Vili! Näin me pojat vaan porskutellaan ja nautitaan elämästämme ja ilostutetaan perheenjäseniämme.
Itseäni harmittaa etten ole pitänyt minkäänlaista päiväkirjaa Eikan oireiluista, muistan vaan että ne olivat pinnalla jo pentuna, silloin en vaan osannut tulkita niitä allergisen/atooppisen koiran oireksi. Paljon ollaan matkan varrella opittu..välillä kantapään kautta. Iso kiitos sinulle tästä blogista. Täältä olen saanut paljon vinkkejä ja ajattelemisen aihetta.
Ihanaa että Vili on ollut ilman kortisonia jo 5 kk!! Ihan huikeeta, onnea siitä, näin jatkukoon!
Minäkin aloitin tämän blogin jälkijunassa, vasta seuraavana vuonna. Silloin vielä muistin kaikki tapahtumat, olin sen verran merkannut niitä muistiin.
Ilman tätä blogia olisi tämä taival Vilin kanssa ollut yksinäistä ja ahdistavaa.
Vertaistuki on äärimmäisen arvokasta. KIITOS kaikille myötäeläjille! ♥
Lähetä kommentti