Sivut

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pikku-uutisia

Vilistä.
Tämän blogin  päätähdestä. Vili  on joutunut  taantumuksen valtaan!  Vili on nyt 2 vuotta ja 3 kk vanha. Koskaan ei ole ollut ongelmia jättää Viliä yksin kotiin. Ei edes pikkupentuna. Vilihän ei tosiaan joudu usein jäämään yksin, ehkä kerran kaksi viikossa muutamaksi tunniksi. Nyt tänä vuonna Vili on alkanut asettumaan ulko-oven eteen pitkin pituuttaan, kun olemme lähdössä "kauppaan". Me lähdemme nimittäin aina "kauppaan", kun jätämme Vilin yksin. Kun ovi sulkeutuu, aloittaa Vili haukkumisen.
Onneksi Vili on pieni koira eikä hänen haukkunsa ole pahimmasta päästä, mutta kyllä se kuuluu naapuriinkin. Kylmäverisesti ollaan vain poistuttu kiireenvilkkaa paikalta ja toivottu, että hiljenee pian. Vielä ei olla ehditty jäädä kuuntelemaan, kauanko Vili metelöi.

Harmittavaa käytöstä! En ymmärrä, kuinka se nyt yhtäkkiä on alkanut reagoimaan noin. Vili ei siis pode eroahdistusta, vaan tulkitsen sen haukkumisen Vilin mielipiteen ilmaisuksi, protestiksi.

Katselin tuota Viliä ja totesin, että kylläpä on pitkä poika, väärään suuntaan kylläkin. Mallia rekka. Vävyni, joka näkee Viliä vain harvoin, sanoi tuossa jokin aika sitten, että "onpa Vili kasvanut paljon pituutta". Se oli hyvin ja osuvasti sanottu. Toivottavasti Vilille ei tule vaivoja tuon pitkän selän takia, varsinkin, kun kortisoni on varmaan surkastuttanut lihaksia.

Happovaivoista.
Tänään soittelin eläinlääkärille ja kerroin, kuinka hienosti Vili on toipunut vatsavaivoistaan. Pitkin talvea aika ajoin Vili valvotti öiseen aikaan ja ilmeisesti se on aina johtunut tästä närästyksestä. Minä onneton vaan en tajunnut sitä. Onneksi nyt olen valistuneempi.
Jatkohoidosta ell sanoi, että jos tulee viitteitä happohyökkäyksistä, niin Antepsin on hyvä lääke annettavaksi. Samalla annostuksella eli 2 ml ja ehkä vain yöksi, jos tilanne ei ole päässyt pahaksi ja siihen puututaan heti. Antepsin suojaa mahan limakalvoja mekaanisesti muodostamalla suojakalvon ja jos tilanne tulee oikein pahaksi, niin sitten minun pitää soittaa ja pyytää Vilille happosalpaajaa.

Kortisonista.
Kortisonin vähentäminen on alkanut. Olen koko ajan varuillani. Kuin haukka vahdin Viliä, että muuttuuko käytös, alkaako kutina, heilutteleeko korviaan liian tiuhaan, hankaako kuonoa maahan, raapiiko mattoja, nuoleeko tassuja...
Taidan tulla sekopäiseksi pelkästä pelosta, että minä hetkenä hyvänsä kaikki, koko homma räjähtää käsiin. Taas.
Täältä löytyy päivittäistä seurantaa

Rypsiöljystä.
Satuin lukaisemaan mielipiteitä rypsiöljystä, jota kovasti suositellaan ja yritetään saada suomalaisten suosikkiöljyksi myös ruokapöydässä.
"Kasvisrasvat kuten soija-, auringonkukka ja rypsiöljy ovat mainioita traktorin polttoaineita mutta ihmisravinnoksi kelpaamattomia rasvoja." Näin sanoo Antti Heikkilä blogissaan otsikolla  Miksi en käytä rypsiöljyä .

Sain selville eräistä muista lähteistä, että kasviöljyt voivat myös allergisoida, varsinkin kylmäpuristetut. Turvallisempia olisivat raffinoidut. Hohhoijaa. Taas kerran.
Onpas mukavan sekalaista tietoa, ja mitä enemmän luin, sitä sekavammaksi muuttui siitäkin huolimatta, että lukemani jutut olivat ns. luotettavien tahojen julkaisemia.

Tässä yksi linkki, jos joku kiinnostui "tietämään" enemmän rypsiöljyn "hyvistä" ominaisuuksista:
www.rypsiöljy.fi

Uutinen koiragaalasta.
" Nartun synnytys alkoi eikä sitä voinut jättää yksin kotiin, joten kokenut ja arvostettu kasvattaja ja hänen seuralaisensa päättivät ottaa synnyttävän nartun mukaansa koiranäyttelyyn. Siellä narttu joutui sitten synnyttämään pentunsa kaiken hälinän keskellä ja ylpeä kasvattaja esitteli ensimmäisenä syntynyttä pentua ympäri salia."
Tiibetinspanieli synnytti näyttelyssä                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      

4 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Toi oli kyllä kaamea uutinen, vai että joku tipsukasvattaja siellä sitten... :(

Ja se on kyllä ihan totta, että mitä enemmän tietoa etsii kaikista eri asioista, sitä sekavammaksi sitä vaan muuttuu. Toivottavasti löydätte jonkun hyvän linjan seurattavaksi :)

Liftari kirjoitti...

Murrrkele tuollaisia "kasvattajia". En ymmärrä ollenkaan. Ihan oikein tehdä ilmoitus tuollaisesta tyypistä. Järkyttävää, että joku voi olla noin itsekäs ja sokea.
Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Pitänee paikkansa tuo vanha sanonta. Toinen yhtä hyvä tässä allergia-hetteikössä mielestäni on "suo siellä, vetelä täällä". Mutta ehkä sieltä kaikesta sitten omalla vaistolla löytää ne helmet poimittaviksi.

Babystepsit taitaa olla paras systeemi kaikessa. Tepsutella varoen ettei pääse kaatumaan.
Paniikki pois, HooPee, sillä siihenkin voi herkkävaistoinen Vili reagoida stressillä ja missäs sen masun kanssa sitten ollaan.
Vilillä taitaa olla nyt tuo jokakoiran (ja lapsen) uhmis ja "mä-en-taho-olla-yksin"-ikä. Koettu, nähty ja eletty. Tiuku ei ole jättänyt sitä tuohon kahden vuoden ikään vaan hänellä se tuntuu olevan joka kevät sama homma. Kevään tullen koetellaan samat rajat kuin aina. Jos pysyy itse ihan viileänä eikä noteeraa, saa halveksuvia katseita osakseen ja neiti vetäytyy selkänsä kääntäen johonkin nurkkaan mykkäkoulua pitämään. Essillä ei juurikaan ole muuta ollut, kuin tuo mä-en-taho-olla-yksin-hali-paijaa-mua-kuka-sanoi-että-saa-lopettaa-syndrooma. Ja se jatkuu yhä. Jonkinasteista eroahdistusta kärsii typy, mikä ei tietenkään ole hyvä allergian suhteen. Mutta eiköhän se tästä.
Ja kuules Vili, kun mamma sanoo ettei haukuta niin silloin ei haukuta :)

Danny ja Eikka kirjoitti...

Meilläkin oltaisiin nyt jatkuvasti lähdössä mukaan ulos, "kauppaan" ja "töihin". Välillä jäänyt raapimaan ovea ja vähän haukkumaan perään. Tähän on vaan yksi selitys: narttujen juoksut :D jatkuvasti olisi myös parvekkeella tarkkailemassa ulos, lenkillä kaikki pisut haistellaan tarkaan. Jee jee näitä uroskoirien ihania puolia :D

Ihan järkky tuo kasvattajan toiminta, ei voi ymmärtää :(

Hanne kirjoitti...

Eräillä (useilla?) kasvattajilla hämärtyy aikaisempi koiran paikka lemmikkinä, perheenjäsenenä. Koirista tulee pelkkä väline kasvattajan oman kunnian, maineen ja rahankin kerryttämiseksi. Surullista.

Vili haukkuu nykyään myös, jos minä lähden asioille eikä edes jää yksin. Jos isäntä lähtee, niin ei hauku, olen oikein imarreltu...
Viliä ei narttujen juoksut juurikaan häiritse, taitaa poika olla ihan sukupuoleton olio, vaikka on munat pussissa. Ihan hyvä niin.

Vähän väliä haukutaan milloin mikäkin tuote pahaksi, ensin tietenkin kehutaan ja suositellaan, sitten kääntyy kelkka, ja ohoh, kaikki olikin erehdystä. Näin on tapahtunut kautta aikojen.
Odotan, milloin D-vitamiinista tulee se paha peikko, nyt kun sitä niin kovasti markkinoidaan aikuisillekin.
Markkinointikikkoja kaikki. Ärsyttävää.