perjantai 11. helmikuuta 2011

Haaveita vai aaveita...

"Ihmettelen aina tätä, että luetellaan mitä koira tällä hetkellä syö ja mitkä tuo oireita, mitkä ei. Mutta silti tämän ohella syötetään kortisonia, miksi?
Käsittääkseni kortisonia ei tarvittais ollenkaan, jos koira ei kerran saa mitään allergisoivaa?
Mutta ilmeisesti näissä tapauksissa kortisonia syötetään allergiaan, jolle ei voi mitään? -esim. huonepöly?
Yleisesti siis vaan ihmettelen tuota kun sanotaan ettei koira oo esim. kanalle allerginen, silti laitetaan kuppiin kortisonia."


Tämä eräältä foorumilta lainattu teksti, jonka on kirjoittanut eräs, joka kommentoi myös tätä blogia, oli se sysäys, joka sai minut ajattelemaan.

Olinhan jo monasti epäonnistuneen kortisonin vähennysyrityksen jälkeen vannonut olevani lopun ikääni tyytyväinen, jos Vili pärjää kortisoniannoksella 2,5 mg joka 3. päivä. Syyttelin itseäni, että vaadin kuuta taivaalta, etten osaa olla onnellinen vähemmästä, josta sitten seurasi vannottelu, etten ikinä enää yritäkään saada Viliä lääkkeettömään olotilaan.

Nyt kuitenkin kilahti joku pieni kello tuolla pääkopan sisällä, ehkä peräti aivostossa? Vai syttyikö jossain lamppu?

Vilillä näyttää nyt menevän hyvin.
On kaksi vaihtoehtoa: joko tyydyn tähän tai sitten yritän kortisonin lopetusta.
Jos valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon, jää jäljelle kaksi mahdollisuutta: joko se onnistuu tai sitten ei.
Jos se ei onnistu, niin syynä ovat todennäköisesti nuo ulkoiset allergeenit eikä ruokavalio.

Ja koska kello on kilahtanut, niin tietenkin tulen valitsemaan kortisonin lopettamisen, vielä tämän yhden kerran!

Olen saanut kaksi erilaista ohjetta eläinlääkäreiltä. Toinen sanoi, että tällä Vilin nykyisellä annostuksella kortisonin voi lopettaa heti. Toinen neuvo on lopettaa pienentämällä annostusta kuukauden ajaksi ja sen perusteella sitten mahdollinen lopetus. Noudatan jälkimmäistä.

Takapakin pelko on suuri. Ei pelkästään pelko, vaan se takapakki on valitettavasti myös todennäköinen. Toisaalta jos en nyt yritä, niin milloin sitten?

 
Pitäkää peukkuja!

6 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Pidän peukut ylhäällä, nukun pottuvarpaat pystyssä. Teen kaikki osaamani loitsut ja mantrat, että onnistut. Ja ihan itsekkäistäkin syistä, jos Vilille se onnistuu, se voi onnistua Essillekin.
Lycka till ja kaikkee semmosta.

Jemima kirjoitti...

Täälläkin pidetään peukut pystyssä. Ymmärrän kyllä hyvin että vielä kerran haluat kokeilla miten käy. Jos käy huonosti niin tiedättepähän ainakin että tähän tämänhetkiseen hyvinvoivaan tilanteeseen on mahdollista palata. En tiedä sitten onko nyt jo jotain siitepölyjä liikenteessä mitkä voivat tehdä hallaa kokeilulle.

villispojanelämää kirjoitti...

Kyllä nyt kandee kokeilla ennen lumien sulamista (tiepölyt sun muut pölyt odottavat jo oven takana..). Pidetään täälläkin peukut pystyssä ja Eikka häntä pystyssä :) Eikka kun söi silloin aikoinaan vähän aikaa kortisoonia (ehkä alle kuukauden), sen antaminen lopetettiin 2 viikon sisällä porrastetusti eli koko ajan vähentäen.
Voi kun tämä nyt onnistuisi, te ootte sen ansainneet kaiken kovan työn jälkeen!

Maria kirjoitti...

Peukut on pystyssä täälläkin. Tsemiä!

creek kirjoitti...

Tsemppiä täältä myös! :)

Kannattaahan se kokeilla lopettaa, ainahan voit alottaa sitten uudestaan kortisonin, jos pahalta näyttää.

Siitepölyjä tuskin on vielä liikkeellä? Aika kuolleen näköstä vielä ulkona, mutta hyvähän se on kokeilla lopettaa ennen ku ne tulee.

HooPee kirjoitti...

Ajattelinkin, että siitepölyt uinuvat vielä, nyt on vain tuo ympärivuotinen huonepöly mahdollisena riesana.
Sekin jo olisi saavutus, jos joutuisi vain puolet vuodesta tarttumaan kortisonipurkkiin.
Kiitokset peukuista!