Onni yksillä, kesä kaikilla

Otsake ei kohdistu mihinkään konkreettiseen, se tuntui vaan niin sopivalta. Päivä paistaa, kookosöljy on taas juoksevassa muodossa. Suomen suvea kauneimmillaan.

Vilin ruoka-asioita.
Minä tunnollisena koiranomistajana ostin hänelle laktoositonta kermaviiliä, mutta Vili ei sitä syö. Tavallinen kermaviili sen sijaan maistuu. Sitä syötän, kun olen siinä uskossa, että hapan on hyvää gastriitille. Toivottavasti on näin. Toivon myös, että Vilin innostus ei lopahda tähän kermaviiliin, kuten piimän kanssa kävi.
Siitä lähtien, kun Vili saa osaksi myös tölkkiruokaa, Vili ei suostu syömään enää ollenkaan raakaa lihaa. Aikaisemmin söi sitä aina jonkin verran, mutta nyt se on loppu. Kaikki liha kypsennetään kevyesti. Vilin luontaishoitaja varmaan näkee punaista, kun lukee tästä, että tölkkiruokaa eikä enää lainkaan raakaa... Tölkkiruualle perusteluni ovat omasta mielestäni riittävät eli se varmistaa Vilille sopivan ruuan siltä varalta, että tulee syystä tai toisesta katkos tähän oman keittiön tuotantoon.

Gastriittia hoidan nyt pelkällä Antepsin-tabletilla, ainakin toistaiseksi. Annan iltaisin puolikkaan ja ainakin nyt se tuntuu riittävän, viime yönäkin Vili nukkui peräti aamukahdeksaan asti. Pari päivää sitten kokeilin Pepsid-tabletilla ja taas sattui niin, että noin 5 tuntia ruokailun jälkeen Vili oksensi ruuat täysin sulamattomina pois. Nettitieto on kertonut, että varsinkin liharuoka tarvitsee (runsaasti?) vatsahappoja ruuansulattamiseen. Maalaisjärjellä päättelin, että jos Pepsid vähentää liian roimasti niitä happoja, niin vatsa ei kykene sulattamaan ruokaa ja siksi se palautuu matolle täysin koskemattoman näköisenä. Voi olla, että maalaisjärki vie metsään, mutta näin päättelin kuitenkin. Oletan ja toivon, että Antepsin suojaa vatsan limakalvoja ja ne siten ehkä voivat parantua ja jopa vahvistua?
Olisi kivaa olla oikein viisas. Kaikki hoito tuntuu totaaliselta hakuammunnalta, toivottavasti edes muutama luoti osuu maaliin! Vilin vatsa ei ainakaan viime aikoina ole enää pitänyt sitä kovaäänistä konserttia, kuten yleensä, sitä pidän hyvänä merkkinä, kuten myös hyvin nukuttuja öitä. Kaikki voi hetkessä kuitenkin muuttua, siihen on tässä ehtinyt jo tottua...

Kutinoista sen verran, että niiden taso vaihtelee päivästä toiseen. Joskus raapii ja lutkuttaa oikeinkin kovasti, sitten tulee aivan rauhallisia päiviä ja sitten ehkä päiviä näiden ääripäiden välistä. Ei aavistustakaan, mikä milloinkin mitäkin aiheuttaa. Ruokavalio on jotakuinkin sama koko ajan. Oikein rajun kutinapäivän pelastan  kortisonilla (2,5 mg), onneksi niitä päiviä on ollut harvassa. Listaan ne oman vajavaisen muistini tueksi tuonne Yhteenveto-sivulle, jos jotakuta kiinnostaa.

 

Allerginen koira on ikänsä allerginen, allergia ei parane eikä häviä, se saadaan korkeintaan hallintaan. Joten kuten.

Armas arki

Seuraavat pyhät ovatkin sitten kai vasta joulun aikaan, vai unohdinko jonkun siitä välistä? Kaupunkijuhannus ei ollut ollenkaan hassumpi, liikenteen melua ei ollut juuri lainkaan ja muutenkin oli hyvin rauhaisaa. No, jussit on juhlittu ja nyt tuttu harmaa? arki on taas elettävänä.



Vili nukkui monen monta yötä normaalisti ihan aamuun asti ja nyt koettiin taas puoliksi valvottu yö. Muistelen, että ensi kertaa alkoi näitä huonosti nukuttuja öitä esiintymään joulukuussa viime vuonna. Sittemmin selvisi, että syynä on gastriitti. Yöt tuntuvat olevan niin kovin erilaisia, onko se sitten niin, että vatsa välillä vaivaa ja välillä taas ei?
En tajua, mikä se seikka on, joka saa Vilin nimenomaan aamuyöstä levottomaksi, päivät kun sujuvat aina ihan tavalliseen tahtiin.
Nyt siirryin taas antamaan Vilille Pepsid'iä ja se, jota kutsun mineraalihiekaksi, jätettiin tauolle. Eräät suosittelevatkin sitä vain kuuriluontoisesti annettavaksi ja jos aikoo antaa jatkuvasti, niin annosta olisi hyvä pienentää.
Pohdin, pitäisikö kokeilla Vilille omeprazolia (Losec) tuohon vatsakatarriin, se on joissain maissa virallisesti rekisteröity eläinlääkkeeksi (ei Suomessa). Tosin sillä on kuulemma yleisenä sivuvaikutuksena ripuli, ja sitä taas en kyllä Vilille halua, mutta sitä ei tarvitsisi antaa kuin kerran päivässä. Antepsin'in parantavaa vaikutusta en osaa arvioida, suojaako se vain mahalaukun seinämiä, vai tapahtuuko sen avulla myös jotain edistystä? Ehkä soittelen eläinlääkärille ja kyselen...
Sen gluteenittoman lakritsan jätin myös pois Vilin herkkulistalta, vaikka lakua suositellaan vatsavaivaisen herkuksi. Pysytellään nyt edelleen vain lakritsanjuurivalmisteessa, siinä ei ainakaan ole mitään lisäaineita.

Gastriitin paraneminen on kuulemma aikaa vievää touhua, joten työsarkaa on. Kermaviili, josta älysin vasta nyt ostaa laktoositonta vaihtoehtoa, pysyy jokapäiväisenä ruuanlisänä niin kauan, kuin Vili sitä suostuu syömään. Nyt näyttää ainakin maistuvan hyvin. Kaura- tai pellavalimaa ujutan myös jatkuvasti joka ruokaan, sellaisenaan Vili ei niitä halua syödä.
Eikä ole sanottua, että Vilin gastriitti paranee koskaan. Luin, että ruoka-aineallergisen koiran mahalaukun limakalvot joutuvat jatkuvasti allergeenien vaikutuksen piiriin, sillä ihan kaikkea allergisoivaa on lähes mahdotonta poistaa ruokavaliosta, kaikkia ei tiedetä, aina jää joku pieni joukko vaivaamaan ja uusia syntyy. Vili pärjää kuitenkin kohtalaisesti ja se on hyvä niin.

Jussin juhlaa!

Innostuksen eräästä blogista saaneena värkkäsin Vilille ns. viilennysloimen. Tarkoitus on kastaa loimi märäksi ja sen avulla helteellä viilentää koiran oloa. Vanha froteepyyheliina sai toimia kankaana, hiukan saksien käyttöä, vinonauhaa reunaan ja loimi oli valmis!
Vilin innostus tosin pysyi rajallisena...
Siitä tulikin yllätyksekseni monikäyttövaate, sillä se sopii yhtä hyvin ruokalapuksi (eihän sitä koskaan tiedä...) kuin hartioita suojaamaan hiustenleikkuussa tai -värjäyksessä tai lapselle askarteluessuksi. 

Viilennysloimi

Vilin alkeiskoulu ei etene kovinkaan loistokkaasti. Klikkerin Vili oivalsi oitis kutsuääneksi, klikkaamalla sitä Vili tulee kuin salama luo, melkein lentäen. Sehän ei ollut klikkerikoulun idea, että se olisi kutsuväline, mutta hyvä niin, ties vaikka joskus tulisi tarpeeseen tositilanteessa. Istahtaminen kehoituksesta sujuu erinomaisen hyvin, mutta tassun antamisesta ei tule mitään. Vili ei ole kuuna päivänä antanut tassua oma-aloitteisesti, joten Vilin on vaikeaa tajuta jutun juju.

Vatsaa hoidetaan toistaiseksi luontaismenetelmillä. Kaura- tai pellavalimaa joka aterialla, kermaviiliä + "mineraalihiekkaa" kuurina aamuin illoin, gluteeniton lakritsinpala ja pieni keitetty peruna kerran päivässä. Yöt ovat taas sujuneet hyvin ja mikä parasta, kylkeen/mahaan näykkiminen on hieman vähentynyt!
Koulutan itseäni ahkerasti, jotta opin pitämään kohtuudenrajoissa pysytteleviä rapsutteluja ja tassujen jyrsimisiä koirien normaalikäytöksenä. Edistystä kaiketi tapahtuu, sillä en näe heti kortisonipurkkia silmissäni, vaikka Vili vähän rapsuaa.

Linkkejä "mineraalihiekasta":
Vihreä savi
Argital vihreä savi
Yleistietoa täsmäravinnoista
Heilerde (saks.)
Medicinal clay (engl.)

Muumipeikon juhannusrunon myötä juhannuksen viettoon!

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
                                                                                                                            

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Nuuskuagentti

D&C-talutin 2-lukkoinen SuperGrip lite

Ensimmäistä kertaa vuosikymmenien käyttökokekemukseni aikana flexihihna rikkoutui. Niinpä Vilille ostettiin uusi hihna, pituutta kolme metriä, kotimaista tuotantoa, melko kallis, valitettavasti. Kuten kuvasta näkyy, Vili on avainlapsi... Varalle löytyy kaapista kyllä yksi lyhyempi, viiden metrin flexi, jos joskus vielä sellaista haluamme käyttää.

Nuuskuagentti työssään

Viiden tähden loosi, vesikuppikin

Aamulenkki kulkee Vilin niin halutessa lähitavaratalon eli Prisman pihan kautta. Eikä syyttä suotta. Vili käy aamuisin tarkastamassa koiraparkin häkit. Se on kai Vilin salainen luottamustehtävä, niin tunnollisesti Vili haistelee jokaisen loosin. Itse Vili ei ole koskaan ollut kauppareissulla mukana eikä ole siis joutunut omakohtaisesti kokemaan häkkeilyä.

Kaikenlaista

Helteet ovat onneksi ohi!
Tervetuloa perinteinen, viileän vanhanaikainen suomalainen kesäsää. Rakastan sinua. 

Ostin Vilille Antepsin 1 g tabletteja, ovat aika isokokoisia, mutta onneksi niissä on jakouurre välissä. Laskin (toivottavasti oikein), että Antepsin-liuoksessa 2 ml = 400 mg sukralfaattia ja yhdessä Antepsin-tabletissa = 1 g eli 1000 mg, joten puolikas tabletti sisältäisi sen mukaan 500 mg sukralfaattia Näin ollen Vili saa hiukan suuremman annoksen tabletin muodossa kuin liuoksena. Annoin kahtena päivänä x1 puolikkaan Antepsin-tabletin, sitten kaksi päivää sujui ilman, eilen annoin taas. Yritän lukea Viliä ja hänen vointejaan, ressu kun ei osaa itse kertoa mitään tuntemuksistaan. Yöt ovat taas sujuneet oikein mallikkaasti.

Kutinatilanne on erittäin vaihteleva. Muutamia päiviä jo ehdin olla onnellinen vähäisistä kutinoista, kunnes tänä aamuna yllättäen Vili jyrsi tassuja sellaisella innolla, ettei auttanut huomion siirtäminen eikä edes kieltäminen. Aikani sitä seurattuani annoin pojalle kortisonitabletin (2,5 mg) ja kuinka siinä kävikään: heti tabletin nielaistuaan Vili asettui rauhallisesti nukkumaan. Murr. Olisin voinut purra itseäni vaikka minne, että miksi ehdinkään antaa sen vietävän kortisonin...
Minulle on käynyt aikaisemminkin monasti niin, että kun olen antanut Vilille jonkin lääkkeen (närästykseen tai kutinaan), se on heti oitis asettautunut rauhallisesti lepäilemään, ennen kuin se lääke on voinut edes auttaa. Pitäisikö Vilille antaa lumelääkettä, plaseboa? Ehkä kokeilen sitä ensi kerralla, kun tuntuu siltä, että Vili tarvitsee jotain, niin annankin vaikkapa maitohappotabletin....

Antepsiniä ei suositella ihmisille kauempaa kuin korkeintaan 8 viikkoa, joten ei se kai ole hyväksi koirallekaan kovin pitkään annettuna. Nyt yritän antaa Vilille kaikkea mahdollista vatsaa hellivää, kaura- tai pellavalimaa, naudanmahaa, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta, lakritsaa, mineraalivalmistetta. Tuo naudanmaha on ollut kysymysmerkki tähän asti, en ole varma, onko nauta allergisoiva, aina on vähän siltä vaikuttanut ja nyt kun annoin yhden satsin naudanmahaa, niin nyt 4 päivää myöhemmin iski tassujen jyrsintä. Tai sitten se on poro, jota Vili sai kolmena päivänä tölkistä? On tämä vaikeaa... Kai se nauta on nyt sitten poistettava listoilta tai sitten kokeilen vielä yhden kerran, ilman poron samanaikaista antamista.

Kaivoin kätköistäni esille klikkerin. Vilin ollessa vielä pentu, ei klikkerille ollut mitään käyttöä. Vili oli kuuro kaikelle, mikä viittasi vähän oppimiseen päinkin, kuin olisi kissalle yrittänyt jotain opettaa. Nyt vanhempana Vili jaksaa paremmin keskittyä tähän elämän vakavampaan puoleen ja heti parin yrityksen jälkeen poika osasi jo kehoituksesta istua. Seuraavaksi ehkä harjoitellaan tassun antamista, se onkin haasteellista, sillä Vili ei omaehtoisesti tarjoa milloinkaan tassuaan.
Käytän Vilin kanssa jutellessa paljon samoja sanoja, peruja jo entisiltä koiriltani. Suppean sanavaraston oppii koira kuin koira kuin itsestään. Käytän usein myös käsimerkkejä samanaikaisesti.

Ihmeellisellä tavalla Vili osaa tulkita puheluitani. Jostain tietystä sanasta Vili tekee sen johtopäätöksen, että juttukaveri on tulossa meille ja asettuu ulko-ovelle odottamaan. Vili on hyvin kärsivällinen ja sitkeä odottaja ja on tulkinnoissaan 99% osunut oikeaan. En tiedä vielä, mikä se sana on, jonka perusteella Vili tietää tulevan vierailun.
Vili on myös itseoppinut ilmoittamaan murinalla ja haukunnalla, jos kännykkä soi enkä itse ole kuuloetäisyydellä. Viisas Vili.

Asiaan mitenkään littymättä liitän tähän runon, johon tykästyin ihan valtavasti.
Opetellaan elämään kiireettä.

"On nopsasti puettu, lehti puoliksi luettu.
Juoksuennätys lyöty, lounas hetkessä syöty.
Aika kiireisen retken - lento kestää vain hetken.
Sitten aivojen työ ja uneton yö.
Ja kun kaikki on loppu tämä hirveä hoppu
ja kaamea luisto,
elämästä on jäljellä hailakka muisto."
- Virginia Brasier: Time of the Mad Atom