Nyt on kulunut kolmisen viikkoa siitä, kun Vili sai viimeisen kortisoniannoksensa. Ajatella, Vili on ollut jo kolme viikkoa "clean"! Tämä aika on sujunut ihan hyvin. Vili on ollut lähes 100% rapsuttelematta. Harvakseltaan rapsuttelee ja nuolee tassujaan, tänään jopa kirputti anturaansa. Siitä kylläkin hiukan hermostuin, mutta yritän luottaa siihen, että meidän "onnen päivät" yhä jatkuvat.
Viikonloppuna annoin Vilille kiitospalaksi pitkästä aikaa naudan paistisuikaleita ihan koemielellä. Aikaisemmilla naudansyöntikerroilla Vili on saanut vielä kortisonia, sehän vääristää tuloksia eli jos silloin ei ollut erityisemmin paljon kutinaa, niin se on ollut ainoastaan kortisonin vaikutusta.
Naudanliha on ollut mielestäni sopivaa Vilille, mutta pieni epäily on silti ollut. Tarkkailin nämä päivät Viliä oikein haukankatseella ja tuntui, että rapsutteli vähän enemmän kuin edellisinä päivinä (jolloin ei rapsutellut ollenkaan). Nautaa sai nyt vain kolmena päivänä ja nyt ollaan palattu taas niihin hevospaistisuikaleisiin. Jos nyt rapsutus loppuu taas kokonaan, niin sitten ei naudanliha enää kuulu valikoimiin. Saas kattoo nyt...
Kortisonilääkityksen ollessa päällä onkin vaikeaa tietää, mikä aiheuttaa kutinaa, mikä ruoka sopii koiralle jne. Se peittää kutinaoireet niin hyvin, että vain pahimmat kutinanaiheuttajat huomataan. Onkin ihan silkkaa onnenkauppaa, jos kortisonin ohella löytyy "syylliset ja syyttömät".
Kortisonin lopettamisen jälkeen Vilistä on tullut eläväisempi, virkeämpi. Leikkii paljon enemmän kuin ennen. Vahtii ja reagoi kaikkeen outoon myös herkemmin tuhahtelemalla, murinalla, joskus jopa hiljaisella haukunnalla. Nukkuu päivällä vähemmän ja yöt sujuvat rauhallisesti. Vili on kaiken kaikkiaan hyväntuulinen koira.
Mielenkiinnolla odotan, että tuuheutuuko Vilin turkki. Vilin kyljet ovat tosi ohutkarvaisia eikä turkki muutenkaan ole mitenkään komea. Ainoastaan kaulan ympärillä oleva kaulus sekä selän päällä oleva tummempi mantteli ovat vahvakarvaisia ja tiuhoja.
Närästys on pysynyt aisoissa. Vili syö 3 - 4 kertaa päivässä, ei ole oksennellut ollenkaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kaikki Vilin nirsoilupäivät ovat johtuneet närästyksestä. Niin, ja minä onneton en ole sitä tajunnut ennen kuin vasta nyt! Voi miksi koirat eivät osaa kertoa, mikä on vialla? Tai oikeammin; miksi me ihmiset emme ymmärrä koiriemme kertomaa paremmin? Vieläkin tarkemmin sanottuna; miksi minä en ymmärrä omaa koiraani paremmin?
Tassuja pestään näinä kelirikkoaikoina oikein urakalla! Yleensä neljä kertaa päivässä. Saisi kevät jo tulla...
tiistai 29. maaliskuuta 2011
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Kiva-Team
Kiva-Team on mielenkiintoinen yhdistys, joka pitää valitettavan vähän ääntä itsestään.
Joskus kymmenisen vuotta sitten, taisi olla vuonna 2000, kävin tuon yhdistyksen järjestämällä 2-päiväisellä kurssilla, jolla oli kiva nimikin, "Piskipäivät". Siellä oli luennoitsijoina useita nimekkäitä koiraihmisiä, mm. Karen Pryor sekä kansainvälisestikin tunnettu norjalainen Turiid Rugaas, joka silloin piti meille harjoituksia kirjoittamansa kirjan aiheesta "Rauhoittavat signaalit".
Saimme myös havaintoesityksiä Naksutinkoulutuksesta, sillä jouduimme kukin vuorollaan olemaan koira, ja yrittää ymmärtää, mitä tuo ihminen oikein haluaa minusta.Eipä se ollut kovinkaan helppoa koirana ymmärtää ihmistä ja se kokemus antoi eväitä tajuta hieman paremmin koiran ajatusmaailmaa ja niitä virheitä, joita klikkaaja itse tekee.
Vilin kanssa en ole harrastanut naksuttimen käyttöä ollenkaan, vaikka sellainen tuolla laatikonpohjalla lojuukin. Ihan tuliterä ja käyttämätön.
Yhdistys järjestää mm. pidettyjä "Kiva koirakansalainen" - kursseja, joissa testataan koiran yhteiskuntakelpoisuutta. Omat koirani eivät olisi ikinä läpäisseet niitä testejä...
Kaikkea muutakin löytyy Kiva-Teamin sivuilta, kuten esim. "Kampanja kuristavia kaulapantoja vastaan".
Joskus kymmenisen vuotta sitten, taisi olla vuonna 2000, kävin tuon yhdistyksen järjestämällä 2-päiväisellä kurssilla, jolla oli kiva nimikin, "Piskipäivät". Siellä oli luennoitsijoina useita nimekkäitä koiraihmisiä, mm. Karen Pryor sekä kansainvälisestikin tunnettu norjalainen Turiid Rugaas, joka silloin piti meille harjoituksia kirjoittamansa kirjan aiheesta "Rauhoittavat signaalit".
Saimme myös havaintoesityksiä Naksutinkoulutuksesta, sillä jouduimme kukin vuorollaan olemaan koira, ja yrittää ymmärtää, mitä tuo ihminen oikein haluaa minusta.Eipä se ollut kovinkaan helppoa koirana ymmärtää ihmistä ja se kokemus antoi eväitä tajuta hieman paremmin koiran ajatusmaailmaa ja niitä virheitä, joita klikkaaja itse tekee.
Vilin kanssa en ole harrastanut naksuttimen käyttöä ollenkaan, vaikka sellainen tuolla laatikonpohjalla lojuukin. Ihan tuliterä ja käyttämätön.
Yhdistys järjestää mm. pidettyjä "Kiva koirakansalainen" - kursseja, joissa testataan koiran yhteiskuntakelpoisuutta. Omat koirani eivät olisi ikinä läpäisseet niitä testejä...
Kaikkea muutakin löytyy Kiva-Teamin sivuilta, kuten esim. "Kampanja kuristavia kaulapantoja vastaan".
Närästys & gastriitti
Kuinka tyhmä olenkaan ollut!
Vili on aina ollut koira, jolle tulee aika ajoin päiviä, jolloin ruoka ei maistu. Sitten maistuu taas. Olen pitänyt sitä pelkkänä nirsoutena, minulle ei ole hevin tullut mieleeni, että sen syynä voi olla närästys. Vili on myös oikeastaan ihan pennusta lähtien maiskutellut, olen pitänyt sitä vain rotuominaisuutena tai Vilin persoonallisena tapana.
Närästys tarkoittaa mahahappojen nousemista ruokatorveen. Se aiheuttaa kipua, poltteen tunnetta ja ärsytystä ruokatorvessa ja nielussa. Syynä yleensä liikahappoisuus, myös vähähappoisuus voi aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Gastriitti eli mahakatarri on mahahaavataudin lievempi muoto, mahalaukun seinämän limakalvon tulehdus.
Närästystä ja gastriittia voivat aiheuttaa mm.
* suun kautta annettavat, pitkäkestoiset lääkekuurit, esim. kortisoni, kipulääkkeet
* liian kuivat ruuat, kuivamuona
* huonosti sulavat ruuat, esim. possunkorvat
* liian maustetut ruuat, ihmisten ruuat
* paistetut ruuat
* muut sopimattomat ruuat, esim. runsas puruluitten syöminen
* mahalaukkuun "pesiytyneet" vierasesineet, kivet, kävyt ym. usein jo pentuaikana syödyt
* stressi, esim. eroahdistus
* immuniteetin heikkous (allergiat)
Närästyksen oireita mm.
* maiskutus
* huulten lipominen
* nieleskely
* ruokahaluttomuus
* oksentelu
* runsas juominen, lumen syöminen
* yletön ruohon syöminen
* syömäkelvottoman syöminen (keppejä, käpyjä)
* köyry asento
* vatsanalueen aristelu
* suoliston kurina ja murina
* levottomuus tai päinvastoin "äkillinen joutilaisuus"
Edellämainitut oireet voivat johtua monista muistakin syistä.
Kannattaa kuitenkin ihan ensimmäiseksi miettiä, voisiko olla kyse närästyksestä tai jopa gastriitista.
Kumpaakin on kohtuullisen helppo hoitaa. Koiran ruokavalio kannattaa muuttaa sopivammaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ensin on tuo liikahappoisuus hoidettava pois ja gastriitin vioittama vatsalaukun limakalvo saatava terveeksi.
Närästyksen ja gastriitin hoito lääkkeillä, esim.
* käsikauppavalmisteita ovat mm. Antepsin ja Pepcid
* eläinlääkäriltä saa reseptivalmisteita sekä koirakohtaiset annosteluohjeet
ja/tai luonnonmenetelmillä, esim.
* maustamaton jugurtti, kermaviili, piimä
* maitohappobakteerit
* Silicea geeli, joka vahvistaa vatsan limakalvoja
* lakritsi, (sisältää vehnäjauhoa, vaihtoehtona gluteeniton lakritsi, joka sisältää riisijauhoa)
Närästyksen lääkehoito tuo yleensä välittömästi apua tilanteeseen. Jos kaivattua helpotusta ei ilmene, kannattaa pohtia muita syitä koiran huonovointisuuteen, ehkä kyse ei olekaan närästyksestä.
Lähes kaikki edellä kirjoitettu on netistä löydettyä tietoa ja osa omaa kokemusta. Tiedot eivät ole tietenkään täydellisiä eivätkä myöskään mitenkään asiantuntevasti listattuja, maallikko kun olen...
Vili on aina ollut koira, jolle tulee aika ajoin päiviä, jolloin ruoka ei maistu. Sitten maistuu taas. Olen pitänyt sitä pelkkänä nirsoutena, minulle ei ole hevin tullut mieleeni, että sen syynä voi olla närästys. Vili on myös oikeastaan ihan pennusta lähtien maiskutellut, olen pitänyt sitä vain rotuominaisuutena tai Vilin persoonallisena tapana.
Närästys tarkoittaa mahahappojen nousemista ruokatorveen. Se aiheuttaa kipua, poltteen tunnetta ja ärsytystä ruokatorvessa ja nielussa. Syynä yleensä liikahappoisuus, myös vähähappoisuus voi aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Gastriitti eli mahakatarri on mahahaavataudin lievempi muoto, mahalaukun seinämän limakalvon tulehdus.
Närästystä ja gastriittia voivat aiheuttaa mm.
* suun kautta annettavat, pitkäkestoiset lääkekuurit, esim. kortisoni, kipulääkkeet
* liian kuivat ruuat, kuivamuona
* huonosti sulavat ruuat, esim. possunkorvat
* liian maustetut ruuat, ihmisten ruuat
* paistetut ruuat
* muut sopimattomat ruuat, esim. runsas puruluitten syöminen
* mahalaukkuun "pesiytyneet" vierasesineet, kivet, kävyt ym. usein jo pentuaikana syödyt
* stressi, esim. eroahdistus
* immuniteetin heikkous (allergiat)
Närästyksen oireita mm.
* maiskutus
* huulten lipominen
* nieleskely
* ruokahaluttomuus
* oksentelu
* runsas juominen, lumen syöminen
* yletön ruohon syöminen
* syömäkelvottoman syöminen (keppejä, käpyjä)
* köyry asento
* vatsanalueen aristelu
* suoliston kurina ja murina
* levottomuus tai päinvastoin "äkillinen joutilaisuus"
Edellämainitut oireet voivat johtua monista muistakin syistä.
Kannattaa kuitenkin ihan ensimmäiseksi miettiä, voisiko olla kyse närästyksestä tai jopa gastriitista.
Kumpaakin on kohtuullisen helppo hoitaa. Koiran ruokavalio kannattaa muuttaa sopivammaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ensin on tuo liikahappoisuus hoidettava pois ja gastriitin vioittama vatsalaukun limakalvo saatava terveeksi.
Närästyksen ja gastriitin hoito lääkkeillä, esim.
* käsikauppavalmisteita ovat mm. Antepsin ja Pepcid
* eläinlääkäriltä saa reseptivalmisteita sekä koirakohtaiset annosteluohjeet
ja/tai luonnonmenetelmillä, esim.
* maustamaton jugurtti, kermaviili, piimä
* maitohappobakteerit
* Silicea geeli, joka vahvistaa vatsan limakalvoja
* lakritsi, (sisältää vehnäjauhoa, vaihtoehtona gluteeniton lakritsi, joka sisältää riisijauhoa)
Närästyksen lääkehoito tuo yleensä välittömästi apua tilanteeseen. Jos kaivattua helpotusta ei ilmene, kannattaa pohtia muita syitä koiran huonovointisuuteen, ehkä kyse ei olekaan närästyksestä.
Lähes kaikki edellä kirjoitettu on netistä löydettyä tietoa ja osa omaa kokemusta. Tiedot eivät ole tietenkään täydellisiä eivätkä myöskään mitenkään asiantuntevasti listattuja, maallikko kun olen...
torstai 24. maaliskuuta 2011
Kuulumisia
Taas tuli soiteltua eläinlääkärille.
Vilillä oli taas syömätön-vetämätön-päivä ja se pelkoni Addisonin taudista nosti taas päätään. Siis mittaamaan ensi Vilin lämpö, joka oli "vain" 37,5 ja se, että Vili vieläpä oksenteli aamulla, sai taas sydämen tykyttämään turhan tiuhaan.
Kovin hanakasti näköjään ei Viliä pyydetä sinne veritesteihin, liekö hyvän merkki? Lääkäri epäili enemmänkin, että Vili kärsii närästyksestä ja vatsavaivoista. Sanoi, että kortisoni voi pitkäaikaiskäytössä vahingoittaa vatsan limakalvoja ja vatsahappojen tasapainoa pahastikin. Jopa niin, että koira joutuu syömään jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa koko ikänsä vatsalääkkeitä.
Tässä Vilin tapauksessa lääkäri kuitenkin suositteli Antepsin + Pepcid (Famotidin'in käsikauppaversio) lääkitystä "vain" kolmen viikon hoitojaksona maksimiannoksin..
Nyt annan Vilille kuitenkin piivalmistetta Original Silicea-geeliä, joka on 100% luonnontuote ja sillä on vatsan limakalvoja suojaava ominaisuus ja lisäksi se sitoo suoliston haitallisia bakteereita. Täytyy muistaa, että lääkkeitä ja muita vaikuttavia aineita ei pidä antaa samanaikaisesti kuin tuota piivalmistetta, sillä se vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen estävästi. Sopiva aika on pari tuntia ennen tai jälkeen.
Lisäksi Vili saa päivän mittaan kerran maitohappobakteeritabletin, luin jostain, että se on hyväksi happohäiriöissä... Kaapista löytyy myös lakritsijuurta, joka myös suojaa vatsan limakalvoja, sitä annan sitten myöhemmin eli en kaikkia yhtä aikaa.
Tilasin Vilille myös Gastro™ - yrttivalmistetta, sen pitäisi olla, kuten nimestäkin voi päätellä, vatsan ja suoliston limakalvoja hoitavaa.
Uskon pitkälti luonnontuotteisiin. Ihan jo omasta sekä muiden kokemuksesta. Ripuliin mustikkasoppaa, senhän jokainen tietää? Luumua ummetukseen, tuttu juttu kaikille?
Homeopatian kanssa en ole päässyt sinuiksi. Päivän mittaisen eläinhomeopatiakurssin oikein Helsingissä "pääkallonpaikalla" olen kyllä suorittanut, mutta silti se ei jotenkin tunnu vaihtoehdolta. Olen kuullut paljon positiivista homeopatiasta ja ihan luotettavalta taholta, mutta silti...
Vilin vointi muuten on ollut oikein hyvä, kutinoita ei ole ilmaantunut, ei rapsuttele eikä nuole tassuja. Hyvä!
Vilillä oli taas syömätön-vetämätön-päivä ja se pelkoni Addisonin taudista nosti taas päätään. Siis mittaamaan ensi Vilin lämpö, joka oli "vain" 37,5 ja se, että Vili vieläpä oksenteli aamulla, sai taas sydämen tykyttämään turhan tiuhaan.
Kovin hanakasti näköjään ei Viliä pyydetä sinne veritesteihin, liekö hyvän merkki? Lääkäri epäili enemmänkin, että Vili kärsii närästyksestä ja vatsavaivoista. Sanoi, että kortisoni voi pitkäaikaiskäytössä vahingoittaa vatsan limakalvoja ja vatsahappojen tasapainoa pahastikin. Jopa niin, että koira joutuu syömään jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa koko ikänsä vatsalääkkeitä.
Tässä Vilin tapauksessa lääkäri kuitenkin suositteli Antepsin + Pepcid (Famotidin'in käsikauppaversio) lääkitystä "vain" kolmen viikon hoitojaksona maksimiannoksin..
Nyt annan Vilille kuitenkin piivalmistetta Original Silicea-geeliä, joka on 100% luonnontuote ja sillä on vatsan limakalvoja suojaava ominaisuus ja lisäksi se sitoo suoliston haitallisia bakteereita. Täytyy muistaa, että lääkkeitä ja muita vaikuttavia aineita ei pidä antaa samanaikaisesti kuin tuota piivalmistetta, sillä se vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen estävästi. Sopiva aika on pari tuntia ennen tai jälkeen.
Lisäksi Vili saa päivän mittaan kerran maitohappobakteeritabletin, luin jostain, että se on hyväksi happohäiriöissä... Kaapista löytyy myös lakritsijuurta, joka myös suojaa vatsan limakalvoja, sitä annan sitten myöhemmin eli en kaikkia yhtä aikaa.
Tilasin Vilille myös Gastro™ - yrttivalmistetta, sen pitäisi olla, kuten nimestäkin voi päätellä, vatsan ja suoliston limakalvoja hoitavaa.
Uskon pitkälti luonnontuotteisiin. Ihan jo omasta sekä muiden kokemuksesta. Ripuliin mustikkasoppaa, senhän jokainen tietää? Luumua ummetukseen, tuttu juttu kaikille?
Homeopatian kanssa en ole päässyt sinuiksi. Päivän mittaisen eläinhomeopatiakurssin oikein Helsingissä "pääkallonpaikalla" olen kyllä suorittanut, mutta silti se ei jotenkin tunnu vaihtoehdolta. Olen kuullut paljon positiivista homeopatiasta ja ihan luotettavalta taholta, mutta silti...
Vilin vointi muuten on ollut oikein hyvä, kutinoita ei ole ilmaantunut, ei rapsuttele eikä nuole tassuja. Hyvä!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kortisonista eroon
Ajatuksia ja pohdintaa...
Nöyränä ja kiitollisin mielin kirjoitan tätä blogipäivitystä. Voisin sanoa, että tämä on yksi pienistä/suurista arkipäivän ihmeistä. Ei niin suuri, että koko muu maailma kohahtaisi ja uutisissa kerrottaisiin siitä. Vilin näkökulmasta katsottuna se on kuitenkin todella suuri ihme, suuri onni!
En voi kiittää itseäni tästä saavutuksesta. Omin voimin en olisi saavuttanut yhtään mitään, en edes tahdonvoimallanikaan, vaikka sitä kyllä riitti. Meille, Vilille ja minulle kävi hyvä tuuri. Se tekee nöyräksi.
Myötävaikuttajana on ehdottomasti suurimman kiitoksen ansainnut Vilin luontaishoitaja. Oman teoriani mukaan juuri hän on eniten auttanut Viliä selviämään.
Jo se, miten hänet löysin, on aika erikoinen juttu. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti netistä luontaishoitajia ja huomasin heidän kaikkien asuvan kaukana. Nykyään autottomana ihmisenä hylkäsin sitten koko ajatuksen, matkat olivat liian hankalia toteuttaa. Sitten eräänä päivänä elo-syyskuun vaihteessa "törmäsin" nettiselailussani aivan sattumalta eläinten luontaishoitajaan, joka asuu melkein naapurissa, "nurkan takana", kävelymatkan päässä! Sinne sitten mentiin Vilin kanssa.
Hänen neuvoillaan olen saanut Vilin terveyden oikeille raiteille, vaikka toisinaan uskonpuute nostikin päätään. Vilin vastustuskykyä vahvistettiin syksyn aikana mm. vitamiineilla, yrteillä, hiilihydraattien vähentämisellä sekä ruokavalion korjaamisella siirtymällä täysin kotitekoiseen ruokaan.
Vilin elimistön puhdistautuminen sinne kuulumattomista ja sitä rasittavista aineista ( = myrkyistä) on mielestäni ollut aivan käänteentekevä seikka. Näitä ovat olleet mm. rokotusten sisältämät apuaineet, loishäätöjen myrkyt ja ehkä myös pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä kertyneet jäämät. Kaikki elimistöön kuulumaton on ollut haitaksi Vilin jo valmiiksi herkälle ja vaurioituneelle immuunisysteemille. Siksi vältän edelleenkin "turhia" lääkityksiä ja lisäaineita, jos suinkin mahdollista. Tätä puhdistautumisprosessia suoritettiin siihen tarkoitukseen valmistetulla levävalmisteella.
Marras- ja joulukuussa 2010 Vili sai kesken seesteisten ajanjaksojen täysin yllättävät, rajut kutinajaksot, joihin en kumpaankaan löytänyt syyllistä Vilin ruuasta.
Näin jälkikäteen ajateltuna ne ehkä olivatkin elimistön tavallista aggressiivisempia puhdistautumisreaktioita.
Tammikuussa 2011 alkoi sitten viimeinkin hyvä jakso, paras ikinä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. En voi kiittää tästä pelkästään lammas-hepparuokavaliota, koska sellaista Vili on saanut aikaisemminkin joitakin jaksoja ja silti tarvitsi kortisonia kutinan hillitsemiseksi.
En voi tätä teoriaani todistaa oikeaksi, mutta muuta selitystä en keksi. Jos joku tyrmää tämän täysin, niin toivoisin hänellä olevan joku muu selitys tai oletus esitettäväksi.
Tämän vuoden alussa saneerasimme kotiamme, hävitimme kaikki höyhentyynyt, pölypesät yms. ja hankimme mm. ilmanpuhdistimen. Tämän operaation vaikutusta Viliin en osaa ollenkaan arvioida, haitaksi se ei ainakaan ole ollut, se on varmaa se.
Niiaan syvään ja Vili pokkaa kiitokseksi luontaishoitaja Annalle, joka koko ajan, syyskuusta 2010 tähän asti on ollut tukenamme ja aina tavoitettavissa sähköpostin päässä.
Samoin suurensuurena tukena ovat olleet lukuisat kommentoijat niin blogitse kuin sähköpostitse.
Kiitos!
Nyt edetään Vilin kanssa kohti uusia haasteita. Allergia ja atopia ovat elämänpituisia seuralaisia eikä niistä pääse ikinä eroon. Niitä voi, jos hyvin käy, korkeintaan hallita, pitää kurissa. Se on nyt tavoitteenamme. Todennäköisesti tulee huonoja jaksoja, jolloin joudutaan ehkä turvautumaan taas kortisoniin, mutta eiköhän niistä tulevaisuuden haasteista selvitä. Selvittiinhän me tästäkin.
Nöyränä ja kiitollisin mielin kirjoitan tätä blogipäivitystä. Voisin sanoa, että tämä on yksi pienistä/suurista arkipäivän ihmeistä. Ei niin suuri, että koko muu maailma kohahtaisi ja uutisissa kerrottaisiin siitä. Vilin näkökulmasta katsottuna se on kuitenkin todella suuri ihme, suuri onni!
En voi kiittää itseäni tästä saavutuksesta. Omin voimin en olisi saavuttanut yhtään mitään, en edes tahdonvoimallanikaan, vaikka sitä kyllä riitti. Meille, Vilille ja minulle kävi hyvä tuuri. Se tekee nöyräksi.
Myötävaikuttajana on ehdottomasti suurimman kiitoksen ansainnut Vilin luontaishoitaja. Oman teoriani mukaan juuri hän on eniten auttanut Viliä selviämään.
Jo se, miten hänet löysin, on aika erikoinen juttu. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti netistä luontaishoitajia ja huomasin heidän kaikkien asuvan kaukana. Nykyään autottomana ihmisenä hylkäsin sitten koko ajatuksen, matkat olivat liian hankalia toteuttaa. Sitten eräänä päivänä elo-syyskuun vaihteessa "törmäsin" nettiselailussani aivan sattumalta eläinten luontaishoitajaan, joka asuu melkein naapurissa, "nurkan takana", kävelymatkan päässä! Sinne sitten mentiin Vilin kanssa.
Hänen neuvoillaan olen saanut Vilin terveyden oikeille raiteille, vaikka toisinaan uskonpuute nostikin päätään. Vilin vastustuskykyä vahvistettiin syksyn aikana mm. vitamiineilla, yrteillä, hiilihydraattien vähentämisellä sekä ruokavalion korjaamisella siirtymällä täysin kotitekoiseen ruokaan.
Vilin elimistön puhdistautuminen sinne kuulumattomista ja sitä rasittavista aineista ( = myrkyistä) on mielestäni ollut aivan käänteentekevä seikka. Näitä ovat olleet mm. rokotusten sisältämät apuaineet, loishäätöjen myrkyt ja ehkä myös pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä kertyneet jäämät. Kaikki elimistöön kuulumaton on ollut haitaksi Vilin jo valmiiksi herkälle ja vaurioituneelle immuunisysteemille. Siksi vältän edelleenkin "turhia" lääkityksiä ja lisäaineita, jos suinkin mahdollista. Tätä puhdistautumisprosessia suoritettiin siihen tarkoitukseen valmistetulla levävalmisteella.
Marras- ja joulukuussa 2010 Vili sai kesken seesteisten ajanjaksojen täysin yllättävät, rajut kutinajaksot, joihin en kumpaankaan löytänyt syyllistä Vilin ruuasta.
Näin jälkikäteen ajateltuna ne ehkä olivatkin elimistön tavallista aggressiivisempia puhdistautumisreaktioita.
Tammikuussa 2011 alkoi sitten viimeinkin hyvä jakso, paras ikinä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. En voi kiittää tästä pelkästään lammas-hepparuokavaliota, koska sellaista Vili on saanut aikaisemminkin joitakin jaksoja ja silti tarvitsi kortisonia kutinan hillitsemiseksi.
En voi tätä teoriaani todistaa oikeaksi, mutta muuta selitystä en keksi. Jos joku tyrmää tämän täysin, niin toivoisin hänellä olevan joku muu selitys tai oletus esitettäväksi.
Tämän vuoden alussa saneerasimme kotiamme, hävitimme kaikki höyhentyynyt, pölypesät yms. ja hankimme mm. ilmanpuhdistimen. Tämän operaation vaikutusta Viliin en osaa ollenkaan arvioida, haitaksi se ei ainakaan ole ollut, se on varmaa se.
Niiaan syvään ja Vili pokkaa kiitokseksi luontaishoitaja Annalle, joka koko ajan, syyskuusta 2010 tähän asti on ollut tukenamme ja aina tavoitettavissa sähköpostin päässä.
Samoin suurensuurena tukena ovat olleet lukuisat kommentoijat niin blogitse kuin sähköpostitse.
Kiitos!
Nyt edetään Vilin kanssa kohti uusia haasteita. Allergia ja atopia ovat elämänpituisia seuralaisia eikä niistä pääse ikinä eroon. Niitä voi, jos hyvin käy, korkeintaan hallita, pitää kurissa. Se on nyt tavoitteenamme. Todennäköisesti tulee huonoja jaksoja, jolloin joudutaan ehkä turvautumaan taas kortisoniin, mutta eiköhän niistä tulevaisuuden haasteista selvitä. Selvittiinhän me tästäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)