Kuinka tyhmä olenkaan ollut!
Vili on aina ollut koira, jolle tulee aika ajoin päiviä, jolloin ruoka ei maistu. Sitten maistuu taas. Olen pitänyt sitä pelkkänä nirsoutena, minulle ei ole hevin tullut mieleeni, että sen syynä voi olla närästys. Vili on myös oikeastaan ihan pennusta lähtien maiskutellut, olen pitänyt sitä vain rotuominaisuutena tai Vilin persoonallisena tapana.
Närästys tarkoittaa mahahappojen nousemista ruokatorveen. Se aiheuttaa kipua, poltteen tunnetta ja ärsytystä ruokatorvessa ja nielussa. Syynä yleensä liikahappoisuus, myös vähähappoisuus voi aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Gastriitti eli mahakatarri on mahahaavataudin lievempi muoto, mahalaukun seinämän limakalvon tulehdus.
Närästystä ja gastriittia voivat aiheuttaa mm.
* suun kautta annettavat, pitkäkestoiset lääkekuurit, esim. kortisoni, kipulääkkeet
* liian kuivat ruuat, kuivamuona
* huonosti sulavat ruuat, esim. possunkorvat
* liian maustetut ruuat, ihmisten ruuat
* paistetut ruuat
* muut sopimattomat ruuat, esim. runsas puruluitten syöminen
* mahalaukkuun "pesiytyneet" vierasesineet, kivet, kävyt ym. usein jo pentuaikana syödyt
* stressi, esim. eroahdistus
* immuniteetin heikkous (allergiat)
Närästyksen oireita mm.
* maiskutus
* huulten lipominen
* nieleskely
* ruokahaluttomuus
* oksentelu
* runsas juominen, lumen syöminen
* yletön ruohon syöminen
* syömäkelvottoman syöminen (keppejä, käpyjä)
* köyry asento
* vatsanalueen aristelu
* suoliston kurina ja murina
* levottomuus tai päinvastoin "äkillinen joutilaisuus"
Edellämainitut oireet voivat johtua monista muistakin syistä.
Kannattaa kuitenkin ihan ensimmäiseksi miettiä, voisiko olla kyse närästyksestä tai jopa gastriitista.
Kumpaakin on kohtuullisen helppo hoitaa. Koiran ruokavalio kannattaa muuttaa sopivammaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ensin on tuo liikahappoisuus hoidettava pois ja gastriitin vioittama vatsalaukun limakalvo saatava terveeksi.
Närästyksen ja gastriitin hoito lääkkeillä, esim.
* käsikauppavalmisteita ovat mm. Antepsin ja Pepcid
* eläinlääkäriltä saa reseptivalmisteita sekä koirakohtaiset annosteluohjeet
ja/tai luonnonmenetelmillä, esim.
* maustamaton jugurtti, kermaviili, piimä
* maitohappobakteerit
* Silicea geeli, joka vahvistaa vatsan limakalvoja
* lakritsi, (sisältää vehnäjauhoa, vaihtoehtona gluteeniton lakritsi, joka sisältää riisijauhoa)
Närästyksen lääkehoito tuo yleensä välittömästi apua tilanteeseen. Jos kaivattua helpotusta ei ilmene, kannattaa pohtia muita syitä koiran huonovointisuuteen, ehkä kyse ei olekaan närästyksestä.
Lähes kaikki edellä kirjoitettu on netistä löydettyä tietoa ja osa omaa kokemusta. Tiedot eivät ole tietenkään täydellisiä eivätkä myöskään mitenkään asiantuntevasti listattuja, maallikko kun olen...
perjantai 25. maaliskuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
Kuulumisia
Taas tuli soiteltua eläinlääkärille.
Vilillä oli taas syömätön-vetämätön-päivä ja se pelkoni Addisonin taudista nosti taas päätään. Siis mittaamaan ensi Vilin lämpö, joka oli "vain" 37,5 ja se, että Vili vieläpä oksenteli aamulla, sai taas sydämen tykyttämään turhan tiuhaan.
Kovin hanakasti näköjään ei Viliä pyydetä sinne veritesteihin, liekö hyvän merkki? Lääkäri epäili enemmänkin, että Vili kärsii närästyksestä ja vatsavaivoista. Sanoi, että kortisoni voi pitkäaikaiskäytössä vahingoittaa vatsan limakalvoja ja vatsahappojen tasapainoa pahastikin. Jopa niin, että koira joutuu syömään jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa koko ikänsä vatsalääkkeitä.
Tässä Vilin tapauksessa lääkäri kuitenkin suositteli Antepsin + Pepcid (Famotidin'in käsikauppaversio) lääkitystä "vain" kolmen viikon hoitojaksona maksimiannoksin..
Nyt annan Vilille kuitenkin piivalmistetta Original Silicea-geeliä, joka on 100% luonnontuote ja sillä on vatsan limakalvoja suojaava ominaisuus ja lisäksi se sitoo suoliston haitallisia bakteereita. Täytyy muistaa, että lääkkeitä ja muita vaikuttavia aineita ei pidä antaa samanaikaisesti kuin tuota piivalmistetta, sillä se vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen estävästi. Sopiva aika on pari tuntia ennen tai jälkeen.
Lisäksi Vili saa päivän mittaan kerran maitohappobakteeritabletin, luin jostain, että se on hyväksi happohäiriöissä... Kaapista löytyy myös lakritsijuurta, joka myös suojaa vatsan limakalvoja, sitä annan sitten myöhemmin eli en kaikkia yhtä aikaa.
Tilasin Vilille myös Gastro™ - yrttivalmistetta, sen pitäisi olla, kuten nimestäkin voi päätellä, vatsan ja suoliston limakalvoja hoitavaa.
Uskon pitkälti luonnontuotteisiin. Ihan jo omasta sekä muiden kokemuksesta. Ripuliin mustikkasoppaa, senhän jokainen tietää? Luumua ummetukseen, tuttu juttu kaikille?
Homeopatian kanssa en ole päässyt sinuiksi. Päivän mittaisen eläinhomeopatiakurssin oikein Helsingissä "pääkallonpaikalla" olen kyllä suorittanut, mutta silti se ei jotenkin tunnu vaihtoehdolta. Olen kuullut paljon positiivista homeopatiasta ja ihan luotettavalta taholta, mutta silti...
Vilin vointi muuten on ollut oikein hyvä, kutinoita ei ole ilmaantunut, ei rapsuttele eikä nuole tassuja. Hyvä!
Vilillä oli taas syömätön-vetämätön-päivä ja se pelkoni Addisonin taudista nosti taas päätään. Siis mittaamaan ensi Vilin lämpö, joka oli "vain" 37,5 ja se, että Vili vieläpä oksenteli aamulla, sai taas sydämen tykyttämään turhan tiuhaan.
Kovin hanakasti näköjään ei Viliä pyydetä sinne veritesteihin, liekö hyvän merkki? Lääkäri epäili enemmänkin, että Vili kärsii närästyksestä ja vatsavaivoista. Sanoi, että kortisoni voi pitkäaikaiskäytössä vahingoittaa vatsan limakalvoja ja vatsahappojen tasapainoa pahastikin. Jopa niin, että koira joutuu syömään jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa koko ikänsä vatsalääkkeitä.
Tässä Vilin tapauksessa lääkäri kuitenkin suositteli Antepsin + Pepcid (Famotidin'in käsikauppaversio) lääkitystä "vain" kolmen viikon hoitojaksona maksimiannoksin..
Nyt annan Vilille kuitenkin piivalmistetta Original Silicea-geeliä, joka on 100% luonnontuote ja sillä on vatsan limakalvoja suojaava ominaisuus ja lisäksi se sitoo suoliston haitallisia bakteereita. Täytyy muistaa, että lääkkeitä ja muita vaikuttavia aineita ei pidä antaa samanaikaisesti kuin tuota piivalmistetta, sillä se vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen estävästi. Sopiva aika on pari tuntia ennen tai jälkeen.
Lisäksi Vili saa päivän mittaan kerran maitohappobakteeritabletin, luin jostain, että se on hyväksi happohäiriöissä... Kaapista löytyy myös lakritsijuurta, joka myös suojaa vatsan limakalvoja, sitä annan sitten myöhemmin eli en kaikkia yhtä aikaa.
Tilasin Vilille myös Gastro™ - yrttivalmistetta, sen pitäisi olla, kuten nimestäkin voi päätellä, vatsan ja suoliston limakalvoja hoitavaa.
Uskon pitkälti luonnontuotteisiin. Ihan jo omasta sekä muiden kokemuksesta. Ripuliin mustikkasoppaa, senhän jokainen tietää? Luumua ummetukseen, tuttu juttu kaikille?
Homeopatian kanssa en ole päässyt sinuiksi. Päivän mittaisen eläinhomeopatiakurssin oikein Helsingissä "pääkallonpaikalla" olen kyllä suorittanut, mutta silti se ei jotenkin tunnu vaihtoehdolta. Olen kuullut paljon positiivista homeopatiasta ja ihan luotettavalta taholta, mutta silti...
Vilin vointi muuten on ollut oikein hyvä, kutinoita ei ole ilmaantunut, ei rapsuttele eikä nuole tassuja. Hyvä!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kortisonista eroon
Ajatuksia ja pohdintaa...
Nöyränä ja kiitollisin mielin kirjoitan tätä blogipäivitystä. Voisin sanoa, että tämä on yksi pienistä/suurista arkipäivän ihmeistä. Ei niin suuri, että koko muu maailma kohahtaisi ja uutisissa kerrottaisiin siitä. Vilin näkökulmasta katsottuna se on kuitenkin todella suuri ihme, suuri onni!
En voi kiittää itseäni tästä saavutuksesta. Omin voimin en olisi saavuttanut yhtään mitään, en edes tahdonvoimallanikaan, vaikka sitä kyllä riitti. Meille, Vilille ja minulle kävi hyvä tuuri. Se tekee nöyräksi.
Myötävaikuttajana on ehdottomasti suurimman kiitoksen ansainnut Vilin luontaishoitaja. Oman teoriani mukaan juuri hän on eniten auttanut Viliä selviämään.
Jo se, miten hänet löysin, on aika erikoinen juttu. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti netistä luontaishoitajia ja huomasin heidän kaikkien asuvan kaukana. Nykyään autottomana ihmisenä hylkäsin sitten koko ajatuksen, matkat olivat liian hankalia toteuttaa. Sitten eräänä päivänä elo-syyskuun vaihteessa "törmäsin" nettiselailussani aivan sattumalta eläinten luontaishoitajaan, joka asuu melkein naapurissa, "nurkan takana", kävelymatkan päässä! Sinne sitten mentiin Vilin kanssa.
Hänen neuvoillaan olen saanut Vilin terveyden oikeille raiteille, vaikka toisinaan uskonpuute nostikin päätään. Vilin vastustuskykyä vahvistettiin syksyn aikana mm. vitamiineilla, yrteillä, hiilihydraattien vähentämisellä sekä ruokavalion korjaamisella siirtymällä täysin kotitekoiseen ruokaan.
Vilin elimistön puhdistautuminen sinne kuulumattomista ja sitä rasittavista aineista ( = myrkyistä) on mielestäni ollut aivan käänteentekevä seikka. Näitä ovat olleet mm. rokotusten sisältämät apuaineet, loishäätöjen myrkyt ja ehkä myös pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä kertyneet jäämät. Kaikki elimistöön kuulumaton on ollut haitaksi Vilin jo valmiiksi herkälle ja vaurioituneelle immuunisysteemille. Siksi vältän edelleenkin "turhia" lääkityksiä ja lisäaineita, jos suinkin mahdollista. Tätä puhdistautumisprosessia suoritettiin siihen tarkoitukseen valmistetulla levävalmisteella.
Marras- ja joulukuussa 2010 Vili sai kesken seesteisten ajanjaksojen täysin yllättävät, rajut kutinajaksot, joihin en kumpaankaan löytänyt syyllistä Vilin ruuasta.
Näin jälkikäteen ajateltuna ne ehkä olivatkin elimistön tavallista aggressiivisempia puhdistautumisreaktioita.
Tammikuussa 2011 alkoi sitten viimeinkin hyvä jakso, paras ikinä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. En voi kiittää tästä pelkästään lammas-hepparuokavaliota, koska sellaista Vili on saanut aikaisemminkin joitakin jaksoja ja silti tarvitsi kortisonia kutinan hillitsemiseksi.
En voi tätä teoriaani todistaa oikeaksi, mutta muuta selitystä en keksi. Jos joku tyrmää tämän täysin, niin toivoisin hänellä olevan joku muu selitys tai oletus esitettäväksi.
Tämän vuoden alussa saneerasimme kotiamme, hävitimme kaikki höyhentyynyt, pölypesät yms. ja hankimme mm. ilmanpuhdistimen. Tämän operaation vaikutusta Viliin en osaa ollenkaan arvioida, haitaksi se ei ainakaan ole ollut, se on varmaa se.
Niiaan syvään ja Vili pokkaa kiitokseksi luontaishoitaja Annalle, joka koko ajan, syyskuusta 2010 tähän asti on ollut tukenamme ja aina tavoitettavissa sähköpostin päässä.
Samoin suurensuurena tukena ovat olleet lukuisat kommentoijat niin blogitse kuin sähköpostitse.
Kiitos!
Nyt edetään Vilin kanssa kohti uusia haasteita. Allergia ja atopia ovat elämänpituisia seuralaisia eikä niistä pääse ikinä eroon. Niitä voi, jos hyvin käy, korkeintaan hallita, pitää kurissa. Se on nyt tavoitteenamme. Todennäköisesti tulee huonoja jaksoja, jolloin joudutaan ehkä turvautumaan taas kortisoniin, mutta eiköhän niistä tulevaisuuden haasteista selvitä. Selvittiinhän me tästäkin.
Nöyränä ja kiitollisin mielin kirjoitan tätä blogipäivitystä. Voisin sanoa, että tämä on yksi pienistä/suurista arkipäivän ihmeistä. Ei niin suuri, että koko muu maailma kohahtaisi ja uutisissa kerrottaisiin siitä. Vilin näkökulmasta katsottuna se on kuitenkin todella suuri ihme, suuri onni!
En voi kiittää itseäni tästä saavutuksesta. Omin voimin en olisi saavuttanut yhtään mitään, en edes tahdonvoimallanikaan, vaikka sitä kyllä riitti. Meille, Vilille ja minulle kävi hyvä tuuri. Se tekee nöyräksi.
Myötävaikuttajana on ehdottomasti suurimman kiitoksen ansainnut Vilin luontaishoitaja. Oman teoriani mukaan juuri hän on eniten auttanut Viliä selviämään.
Jo se, miten hänet löysin, on aika erikoinen juttu. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti netistä luontaishoitajia ja huomasin heidän kaikkien asuvan kaukana. Nykyään autottomana ihmisenä hylkäsin sitten koko ajatuksen, matkat olivat liian hankalia toteuttaa. Sitten eräänä päivänä elo-syyskuun vaihteessa "törmäsin" nettiselailussani aivan sattumalta eläinten luontaishoitajaan, joka asuu melkein naapurissa, "nurkan takana", kävelymatkan päässä! Sinne sitten mentiin Vilin kanssa.
Hänen neuvoillaan olen saanut Vilin terveyden oikeille raiteille, vaikka toisinaan uskonpuute nostikin päätään. Vilin vastustuskykyä vahvistettiin syksyn aikana mm. vitamiineilla, yrteillä, hiilihydraattien vähentämisellä sekä ruokavalion korjaamisella siirtymällä täysin kotitekoiseen ruokaan.
Vilin elimistön puhdistautuminen sinne kuulumattomista ja sitä rasittavista aineista ( = myrkyistä) on mielestäni ollut aivan käänteentekevä seikka. Näitä ovat olleet mm. rokotusten sisältämät apuaineet, loishäätöjen myrkyt ja ehkä myös pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä kertyneet jäämät. Kaikki elimistöön kuulumaton on ollut haitaksi Vilin jo valmiiksi herkälle ja vaurioituneelle immuunisysteemille. Siksi vältän edelleenkin "turhia" lääkityksiä ja lisäaineita, jos suinkin mahdollista. Tätä puhdistautumisprosessia suoritettiin siihen tarkoitukseen valmistetulla levävalmisteella.
Marras- ja joulukuussa 2010 Vili sai kesken seesteisten ajanjaksojen täysin yllättävät, rajut kutinajaksot, joihin en kumpaankaan löytänyt syyllistä Vilin ruuasta.
Näin jälkikäteen ajateltuna ne ehkä olivatkin elimistön tavallista aggressiivisempia puhdistautumisreaktioita.
Tammikuussa 2011 alkoi sitten viimeinkin hyvä jakso, paras ikinä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. En voi kiittää tästä pelkästään lammas-hepparuokavaliota, koska sellaista Vili on saanut aikaisemminkin joitakin jaksoja ja silti tarvitsi kortisonia kutinan hillitsemiseksi.
En voi tätä teoriaani todistaa oikeaksi, mutta muuta selitystä en keksi. Jos joku tyrmää tämän täysin, niin toivoisin hänellä olevan joku muu selitys tai oletus esitettäväksi.
Tämän vuoden alussa saneerasimme kotiamme, hävitimme kaikki höyhentyynyt, pölypesät yms. ja hankimme mm. ilmanpuhdistimen. Tämän operaation vaikutusta Viliin en osaa ollenkaan arvioida, haitaksi se ei ainakaan ole ollut, se on varmaa se.
Niiaan syvään ja Vili pokkaa kiitokseksi luontaishoitaja Annalle, joka koko ajan, syyskuusta 2010 tähän asti on ollut tukenamme ja aina tavoitettavissa sähköpostin päässä.
Samoin suurensuurena tukena ovat olleet lukuisat kommentoijat niin blogitse kuin sähköpostitse.
Kiitos!
Nyt edetään Vilin kanssa kohti uusia haasteita. Allergia ja atopia ovat elämänpituisia seuralaisia eikä niistä pääse ikinä eroon. Niitä voi, jos hyvin käy, korkeintaan hallita, pitää kurissa. Se on nyt tavoitteenamme. Todennäköisesti tulee huonoja jaksoja, jolloin joudutaan ehkä turvautumaan taas kortisoniin, mutta eiköhän niistä tulevaisuuden haasteista selvitä. Selvittiinhän me tästäkin.
Juhlapäivä
* Tänään, 19.3.2011 Vili on ihan virallisesti päässyt eroon kortisonista. Kortisonittomia päiviä on nyt takana jo 12 kpl, eiköhän se riitä toteamaan, että tämä vieroituskerta onnistui!.* Tasan vuosi sitten, 19.3.2010, Vili kävi eläinlääkärillä saamassa rokotuksen ja siitä alkoi tämä vuoden mittainen odysseia, toivottomalta tuntuva, loppumaton harharetki kortisonin talutusnuorassa.
* Toivoa ei saanut kuitenkaan missään vaiheessa menettää kokonaan, hitunen uskoa ihmeisiin tarvittiin kyllä.
Tulevaisuus?
Kortisonipurkki on nyt työnnetty kaappiin ja seurantalista poistettu pakastimen ovesta. Todennäköisesti Vili tulee vielä joskus tarvitsemaan kortisonia johonkin akuuttiin oireiluun. Päätavoite on nyt joka tapauksessa saavutettu ja jatkotavoite on, että ei enää koskaan jatkuvaa, pitkäaikaista kortisonilääkitystä.
Kortisoni on hyvä lääke, auttaa monessa terveydellisessä ongelmatilanteessa ja parantaa elämänlaatua, kääntöpuolena ovat sitten ne lukuisat sivuvaikutukset.
Takapakkia?
Siitepöly, pienikin muutos ruokavaliossa ja lisäravinteet, kaikki ne voivat tehdä tepposet.
Tai mikä tahansa muukin yllätystekijä...kuten esimerkiksi Addisonin tauti.
Edellispäivänä jo soittelin eläinlääkärille, koska Vili oli täysin vetämätön, nukkui koko ajan, ei syönyt mitään ja ulkona käveli laiskasti eikä leikkinyt koko päivänä ollenkaan.
Eläinlääkäriltä sain kehuja siitä tavasta, miten olen Vilin kortisonia vähentänyt, hän sanoi, että juuri noin hitaasti sen pitääkin tapahtua pitkän käytön jälkeen.
Neuvoksi sain tarkkailla Viliä, mitata lämpöä ja tunnustella pulssia. Addissonin taudin oireistoon kuuluu alentunut ruumiinlämpö. Normaali lämpö on 38,5 - 39 astetta, kuulemma joillain vain 38. Vilin pulssin hitaudesta en osaa sanoa mitään, koska en tiedä Vilin normaalipulssin nopeutta. Se voi koirilla olla koosta ja rodusta riippuen 90 - 130 kertaa minuutissa. Jos Vilille tulee em. oireita sekä lisäksi mahdollisesti oksentelua, niin pitää ottaa uudestaan yhteyttä.
Nyt eilen Vili oli taas oma itsensä, reipas ja leikkisä ja ruokakin maistui taas. Ihan huoleti en voi silti vieläkään olla, sillä Addisonin taudin oireet voivat olla hiipiviä ja satunnaisia. Jos asia kovasti jatkossa mietityttää, niin ei auta muu kuin mennä otattamaan verikokeet. Jos niin ohrasesti kävisi, että Vili sairastuu Addisonin tautiin, niin sitten palataan elinikäiseen kortisoniin korvaushoidon muodossa...
Nytkin Vili nuolee etutassujensa ranteita tuossa vieressä. Ihan huolettomaksi ei tämä elämä ole sentään muuttunut....
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Kylvyssä
Tänään oli Vilin kylpypäivä.
Kovat pakkaset ovat ainakin vähäksi aikaa ohi ja sää on niin leuto, että uskalsin pestä Vilin. Tarpeen se olikin! Edellisestä kokopesusta on kulunut 2½ kk, sen kertoi kylpyveden värikin.
Nyt kokeilimme tätä uutta sampoota ja myöntää täytyy: se on mielestäni aivan erinomaista. Kastelin ensin koiran kokonaan märäksi, sitten turkkiin laimennettua sampoota (1 osa sampoota + 5 osaa vettä), se vaahtosi ihanasti, ei haissut millekään ja lisäksi se huuhtoutui hyvin pois. Turkista ei tullut sähköistä, vaan todella miellyttävän tuntuista kosketella. Suosittelen!
Kovat pakkaset ovat ainakin vähäksi aikaa ohi ja sää on niin leuto, että uskalsin pestä Vilin. Tarpeen se olikin! Edellisestä kokopesusta on kulunut 2½ kk, sen kertoi kylpyveden värikin.
Nyt kokeilimme tätä uutta sampoota ja myöntää täytyy: se on mielestäni aivan erinomaista. Kastelin ensin koiran kokonaan märäksi, sitten turkkiin laimennettua sampoota (1 osa sampoota + 5 osaa vettä), se vaahtosi ihanasti, ei haissut millekään ja lisäksi se huuhtoutui hyvin pois. Turkista ei tullut sähköistä, vaan todella miellyttävän tuntuista kosketella. Suosittelen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)