Vanha kiinalainen tarina

On vanha kiinalainen tarina maanviljelijästä, joka käytti vanhaa hevostaan pelloillaan. Eräänä päivänä hevonen karkasi vuorille, ja kun maanviljelijän naapurit osoittivat myötätuntoa vanhaa miestä kohtaan hänen huonon onnensa vuoksi, maanviljelijä vastasi: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Viikkoa myöhemmin hevonen palasi vuorilta mukanaan hevoslauma, ja nyt naapurit onnittelivat maanviljelijää hänen hyvästä onnestaan. Hänen vastauksensa kuului: "Hyvä onni? Huono onni? Kuka tietää?"

Sitten maanviljelijän poika yrittäessään kesyttää yhtä villeistä hevosista putosi ja taittoi jalkansa. Jokainen piti tätä hyvin huonona onnena. Mutta maanviljelijän ainoa reaktio oli: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Joidenkin viikkojen kuluttua armeija marssi kylään ja otti mukaansa jokaisen löytämänsä terveen nuorukaisen. Nähdessään maanviljelijän pojan jalan olevan poikki he jättivät hänet. Oliko tämä hyvää vai huonoa onnea? Kuka tietää?

- Anthony de Mello

Tilannetiedote

Vili on nyt seitsemättä (7) päivää ilman kortisonia. Ihme ja kumma, olemme pärjänneet sangen hyvin. Eilen Vili tosin rapsutteli tavallista enemmän (mikä on tavallista enemmän?) ja kirputteli kylkiään.
Jääkaapissa on kylläkin kaiken varalle 2,5 mg kortisonia voinokareen sisällä odottamassa, jos tulisi yllättäen tarve, vaikkapa yöllä.
Toivottavasti olen sen ihan turhaan sinne laittanut...

Kevät tulla jolkottelee ja sen mukana siitepölyt. Niiden vaikutusta Viliin en tunne. Viime kesä oli niin kutinarikasta aikaa, että siitepölyjen osuus siihen jäi epäselväksi.
Eiköhän sekin selviä tänä vuonna...

Vähennys

Kortisonin vähentäminen!
Se ainakin on onnistunut, jihhuu! Kortisonin lopettaminen on vielä suuri kysymysmerkki?

Olen todella äimistynyt, että Vili on pärjännyt puolta vähemmällä kortisoniannoksella loistavasti. Se on myös suurena lohtuna siinä tapauksessa, että se lopettaminen ei sittenkään onnistu. Tiedän nyt ainakin sen, että Vili voi pärjätä puolta vähemmällä eikä edes rapsuttele. WAU.

Viimeisen ? kortisoniannoksensa 1,25 mg Vili on saanut maanantaina, 7. maaliskuuta. Nyt on menossa vasta 4. päivä ilman. Olen itse täydessä paniikissa, jännittää ihan kauhean paljon, miten tästä eteenpäin. Yhteenveto

Ollapa mies, niin en pohtisi ja pelkäisi ihan kaikkea. Miehillä asiat sujuvat jotenkin ihailtavan suoraan (putkiaivot?) ja ongelmitta, yksinkertaisesti. Mokomat pääsevät todella helpolla verrattuna meihin naisiin (tippaleipäaivot?). Meillä jää aina ajatusten ja tunnetilojen rippeitä joihinkin aivojen "tippaleipäkiemuroihin", joissa ne elävät ihan omaa elämäänsä. Vitsit vitsinä, en siltikään haluaisi olla mies...

Vili raapii ja kirputtaa itseään satunnaisesti. Tänään enemmän kuin eilen. Sydän melkein pysähtyy, jos satun sellaista näkemään! Tilanne on kuitenkin toistaiseksi täysin hallinnassa, mutta jo huomenna voi kaikki olla toisin. Se on niin usein jo nähty, että mikään ei ole epävarmempaa kuin varma ja sama toisinpäin.
Toivoa täytyy myös, että Vilin lisämunuainen ei ole surkastunut ( = Addisonin tauti ), vaan toimii normaalisti.

Vili nukkuu yönsä hyvin, vatsavaivoja ei ilmeisesti enää ole. Ruokahalu on kadoksissa, ollut jo useamman viikon. Taas kerran tulee todistetuksi, että kokkitaitoni ovat olemattomat, kun ei edes koiralle kelpaa. Gourmet-keittokirjassani ei nyt vaan ole valitettavasti mitään muuta kuin lammas-heppareseptejä. Hengissä Vili kyllä on, edes sen verran käy närppimässä ruokakupilla.

Kuinka paljon rapsuttelee normaali, terve koira? Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä. Toki ovat aikaisemmat koirani joskus itseään rapsutelleet, mutta mitään ei ole mieleeni jäänyt. Nyt rapsuttelu on saanut sellaisen erityisaseman, että se laukaisee minussa välittömästi paniikinomaisen hätätilan, heti herää se valtava kauhukuva sietämättömistä kutinoista ja kärsivästä koirasta (ja emännästä).

Kevät on tulossa, ainakin kalenterin ja sään mukaan. Kurakeliä piisaa ja Vilin tassuja ja vatsanalustaa saa olla suihkuttamassa joka ulkoilun jälkeen. En käytä siinä mitään pesuaineita, pelkkää vettä vain.
Tulisi nyt vaan pian kuivat kelit...

AIHA

Törmäsin nettiselailussani minulle entuudestaan tuntemattomaan sairauteen. 

Tässä lyhyt, suoraan kopioitu tietoisku siitä.

"Mikä on AIHA (autoimmuuni hemolyyttinen anemia) ? 

Se on sairaus, jossa elimistön puolustussysteemin lymfosyyttiset valkosolut muodostavat ns. autovasta-aineita omia punasoluja kohtaan eli kohtelevat niitä ikään kuin ne olisi leimattu merkinnällä ”vieras”.  Hyökkäys omia punasoluja vastaan johtaa niiden hajoamiseen luuytimessä, maksassa ja pernassa. 

AIHAssa laukaisevana tekijänä voi olla esim. tulehdusprosessi, parasiitit, lääkeaineet, rokotteet, pahanlaatuiset kasvaimet, muut autoimmuunisairaudet. 
AIHAN esiintymistä koskevissa tutkimuksissa ei ole havaittu selviä eroja eri koirarotujen välillä, myöskään koiran iällä ei näytä olevan merkitystä. Sen sijaan sukupuolten välinen ero on selvä: nartut sairastuvat uroksia useammin.

Oireet
Primaarisen AIHAN oireet ovat pääasiassa etenevän anemian aiheuttamia. Heikkous, väsymys ja pyörtyily ovat tyypillisiä oireita, mutta myös nopeasti kehittyviä dramaattisempia oireita kuten kuume, limakalvojen keltaisuus ja pahoinvointi voi ilmetä.

Sekundaarisessa AIHA:ssa taudin kuvaan voivat kuulua myös AIHAN laukaisseen muun sairaudet oireet esim.  märkävuoto kohtutulehduksessa, nivelaristus reumassa, kasvainlöydökset elimistössä.

Koiran suun ja silmäluomien limakalvojen vaalea jopa harmahtava väri herättää aina epäilyn anemiasta. Limakalvojen tulee olla kauniin vaalenpunaiset (tummapigmenttisillä koirilla vaikea tulkita).

Ennuste  
AIHA:n ennuste riippuu sen ilmenemismuodosta. 

Viidestä eri muodosta kahden (luokka I ja II) ennuste on huono ja sairaus johtaa usein kuolemaan hoidosta huolimatta.

Sekundaarisen AIHA:n ennusteeseen vaikuttaa taustalla olevana muun sairauden vakavuus. Joissakin tapauksissa AIHA:lla on taipumus toipumisen jälkeen uusia, tämä on ennustetta huonontava ilmiö. 

Kaikenkaikkiaan AIHA, kuten muutkin autoimmuunitaudit, on erittäin ikävä ja usein salakavala sairaus, jonka edessä sekä koiranomistaja että koiraa hoitava eläinlääkäri usein tuntevat olevansa voimattomia.

(lyhennetty el.lääk.lis. Maija Räihän artikkelista)"

Sampoo

"Luonnonmukainen koirasampoo on tehty suomalaiseen kylmäpuristettuun luomurypsiöljyyn. Raaka-aine on torjunta-ainejäämistä vapaa elintarviketasoinen ja sopimusviljelty rypsinsiemen. Rypsin tyydyttymättömistä rasvahapoista syntyy pehmeä sampoo, joka liukenee helposti veteen ja antaa siksi erinomaisen pesutuloksen. Sampoo ei sisällä eläinperäisiä aineosia, keinotekoisia haju-, väri- tai muita lisäaineita. Sampoon hoitava rypsiöljy vähentää turkin sähköisyyttä ja jättää siihen hohtavan tasaisen kiillon. Sampoolla voi pestä minkä tahansa karvaisen lemmikin pelkäämättä luonnon saastumista. Se on biohajoava ja sen valmistuksessa on hyödynnetty uusiutuvia luonnonvaroja."






Läheisestä marketista käytiin hakemassa kevätkylpyä varten uusi shampoopullo Vilille.
Tällä kertaa valinta osui suomalaiseen Kotipelto Luomu Lemmikkisampoo-pulloon. Ihan totta: sampoo eikä shampoo. Kuulemma kuuluu nykyään kirjoittaa noin.

Tuote haisee öljylle, ei todellakaan mikään ihmistä kosiskeleva tuoksu, koiran mielestä se on varmaan kuin paraskin parfyymi Pariisista. Toivottavasti ainakin.

Käyttöohje: Tee pesuliuos lämpimään veteen suhteessa 1/100. Kastele ja hiero pesuliuos lemmikkisi turkkiin, kunnes se on kauttaaltaan märkä. Lisää tarvittaessa sampoota ja pesukertoja turkin likaisuudesta ja vahvuudesta riippuen. Pese sormin hirovin liikkein. Huuhtele turkki huolellisesti lämpimällä vedellä. Kuivaa lemmikkisi esim. pyyhkeellä ja pidä se lämpimänä, niin pesusta tulee teille molemmille miellyttävä kokemus.

Sisältää vettä, luomurypsisaippuaa ja luomurypsiöljyä.
500 ml ja 2,50 euroa. Parasta ennen 09/11
Valmistaja Trifol Oy