Sivut

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Koiria, koiria, koiria...

Prosessin eteneminen on työlästä. Jos olisin vielä töitä tekeväinen, en ehtisi lukea nettiä niin paljon kuin nyt. Onneksi tuo ukkokulta hoitaa tuon keittiöpuolen huushollissamme melko suvereenisti, niin saan aikaa surffailuun. Näitä eläinsuojelun puitteissa katu- sekä muita kodittomia koiria välittäviä yhdistyksiä on vaikka kuinka paljon. Ihan hirveän paljon. Uskomattoman paljon.

Moniin kyselyihini ei vastata lainkaan, toisiin taas tulee vastaus jo heti seuraavana päivänä. Nuo, jotka eivät vastaa ollenkaan, lienevät "kuolleita" yhdistyksiä, joiden sivuja ei enää päivitetä koskaan tai harvoin. Uusien kotien löytyminen koirille on kyllä niin tärkeä tehtävä, että nettisivujen pitää olla ajantasalla ja kyselyihin on nopeasti vastattava, muutenhan koko homma ei toimi.

Asialliset yhdstykset vaativat koiraa haluavilta ihmisiltä tietolomakkeen täyttämistä omista olosuhteista, asunto, koirakokemus, koiran päivittäinen yksinolo, toivotut koiran ominaisuudet, koko jne. Sen jälkeen joku luotettava, paikkakunnalla asuva eläinsuojelutyötä tekevä henkilö tekee "tupatarkastuksen", että millainen koti olisi tarjolla ja koiran tultua taloon, tehdään vielä yksi tarkastus. Minun mielestäni ihan hyvä, että ei pelkästään luoteta ihmisten itse antamiin tietoihin, vaan niiden paikkansapitävyys tarkastetaan. Onhan kyseessä kovia kokeneiden koirien sijoitus.

Koirista maksetaan suojamaksu, sitten kun on koira valittu. Summa näyttää vaihtelevan 250-380 e, riippuen, onko koira kastroitu, rotukoira vai ei, vanha vai nuori, sairas vai terve tms. Eräät koirat ovat väliaikaisessa perhehoidossa Saksassa, toiset tulevat suoraan kotimaastaan.

Espanjan Ibizalla toimii ainoa löytämäni Barffaava löytökoirayhdistys.

Paikallisissa löytökoirakodeissa on yleensä useita samaa koiraa havittelevia, joten joutuu usein pettymään, kun koira menee jollekin muulle. Meillä ei esim. ole tarjota pihaa, joten se rajoittaa jonkin verran. Olemme päätyneet nyt erään Keski-Saksassa sijaitsevaan koiravälittäjään, joka tuo pienkoiria Unkarista ja kuulemma kuski ajaa myös halutun koiran meille tänne Hampuriin. Kunhan olemme läpäisseet lomakkeen täytön ja tupatarkastuksen, niin meille ehdotetaan koiria, jotka heidän mielestään vastaavat meidän toiveitamme. Niistä voimme sitten valita mieleisemme ja sen myös saamme. Suuri helpotus, ettei tarvitse olla jonossa ties kuinkamones ehdokas ja sitten pettyä. Me olemme saaneet jo muutamat "rukkaset"...

Koirien immuunisysteemin heikkoudesta mainitsevat kaikki, jotka työskentelevät katukoirien kanssa. Ala-arvoinen ravinto on se syyllinen ja nämä pelastetut koirat tarvitsevat ikänsä keskivertoa terveellisempää ruokaa kuin terveistä olosuhteista tulevat koirat.

Mitä enemmän selaan nettiä tämän teeman puitteissa, sitä enemmän löydän ihmetyksen aihetta. Se, että Unkari on koirien kohtelussa samaa luokkaa kuin nuo, jo surullisella tavalla tutuksi tulleet Espanja, Romania jne. Olen pitänyt unkarilaisia fiksuna kansana, ehkä koska ovat meidän veljeskansamme, tosin eihän tuo toinenkaan veljeskansa kovin korkeaa arvostusta nauti koiriensa kohtelun suhteen.
Lisäksi löytyi eläinsuojeluorganisaatioita, jotka "pelastavat" koiria ja samalla huijaavat ihmisiä. Ja niitä eläimiä myös.

Kuinka raadollista tämä kaikki onkaan! Osa ihmisistä uhrautuu pelastaakseen hädässä olevia koiria, joka tehtävänä on loputon, toiset käyttävät näitä onnettomia koirariepuja huijaukseen. Hyvissä olosuhteissa elävät koirat puolestaan saavat ihmiset pyörittämään suurta bisnestä siinä ohessa. Koiratarvikekaupat monine turhine tavaroineen ovat vain pieni osa sitä. 

Koirien ympärillä pyörii jättibisnes.
Huoh.



Romania


10 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

No toivottavasti te saatte pelastettua smmoisen koiran, josta tulee mieluinen kaveri ja pitkäksi aikaa. Se immuunijärjestelmän heikkous sitten voi tietysti saada aikaan sen, että koira sairasteleekin ehkä enemmän. Toivottavasti näin ei tule käymään. Eilen luin muistaakseni ILtasanomista, nettiversiosta, että 75% maailman koirista on kodittomia. Kuinkahan monella prosentilla on asiat yhtä hyvin kuin meidän bloggaajien koirilla. ne koirat ovat saaneet koiramaailman lottovoiton, luultavasti. Terveisiä Saksaan, M-L ja Ossi.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa ettei edes tiedä mistä kohtaa sitä kaikkea pitäisi ruveta purkamaan. Hetkittäin tunnen syyllisyyttä siitä, että meillä on rekisteröityjä rotukoiria kun pelastettavia raasuja olisi maailma pullollaan. Enkä tietenkään omistani luopuisi mistään hinnasta tai kadu niiden ottamista, mutta niin valitettavaa kuin se onkin, on perheen koirakanta täysi miehen allergisoitumisen myötä :/ Adoptoisin, jos voisin.

Harmillista on se, ettei pihaton koiranetsijä ole samalla viivalla pihallisen kanssa. Nämä asiathan kun eivät välttämättä mitenkään korreloi koiran saaman liikunnan suhteen. Meilläkin on pienen pieni postimerkki pihana, eikä siellä koiria voi pitää kun sitä ei voi aidata ja silti veikkaan, että saavat ihan riittävästi liikuntaa. Mutta pihan koon mukaan me emme varmastikaan olisi mitenkään ihanteellisia koiranomistajia. Usein näkee koiranmyynti-ilmoituksissakin loppukaneettina, ettei koiraa myydä kerrostaloon. Sehän ei merkkaa yhtään mitään sinällään, että omistajaehdokkaalla on esim. omakotitalo. Se, mikä merkitsee on omistajan halukkuus liikkua koiran kanssa. Lenkitys on eri asia kuin pihassa oleilu.

Hyvä juttu, että nuo paikat josta koiran voi adoptoida myös ihan konkreettisesti käyvät katsastamassa uuden kodin sopivuuden, eivätkä luota pelkästään omistajakandidaattien sanaan.

Pidän kaikki sormet, varpaat ja silmäni ristissä, että löydätte koiran :) Ja se koira löytää teidät <3

Liftari kirjoitti...

Hieno juttu, että olette asian päättäneet näin ja joku tooosi onnellinen rekkunen saa hyvän kodin. se on rescuekoiralle oikea lottovoitto. Tuttavillani on useita rescuekoiria ja ihan hyvin on mennyt. Eivät ole olleet sen sairaampia kuin muutkaan koirat. eikä varsinkaan sen jälkeen, kun ovat hyvään hoitoon päässeet.(=hyvää ruokaa riittävästi ja suojaa). Se ilmiö lähes kaikilla on ollut, että koira osoittaa olevansa koko ajan nälkäinen kunnes sitten rauhoittuu ja uskoo ettei ruoka lopu eikä kukaan kohtele huonosti.

Sekin on hyvä asia, että näiden kovia kokeneiden koirien tulevat kodit ja ihmiset tsekataan. Koira kun ei siinä tilanteessa enää lisää järkytyksiä tarvitse. Oli yllätys kyllä minullekin, että Unkarikin on tuollainen maa. Mutta toisaalta samaa balttivyöhykettä ovat kuin nämä muutkin. ehkä sitten se tapakasvatus on siellä pepullaan ja arvokysymykset ja asenteet myös. Voih, kuinka tuo on ahdistavaa. Eläinsuojelutyötä on enemmän kuin kukaan pystyy tekemään. Ja sitten siellä seassa vaeltavat nämä hyödyntavoitelijat omine konsteineen ja metkuineen pakkaa sekoittamassa. Huokaus :(
Ihminen on maapallon pahin otus, kun huonoimmillaan on, siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ihan hirvittäviä tekoja tekee.

Varmasti löydätte sopivan pikkuprinssin tai prinsessan itsellenne kaveriksi. Ja se pikkuinen saa hyvät vanhemmat. Sen parempaa onnea ei voi olla, kuin kaksi toistaan tarvitsevaa kohtaa.
Nyt vaan odottelen sitten uutisia ja kuvia.
Terkkuja Essilästä sinne. <3

Jalo kirjoitti...

Nyt on pakko vinkata tästä, josta meille kaveri vinkkasi: http://www.pelastetaankoirat.com/portfolio/tedi/

Jos olisin ottamassa toista koiraa, ottaisin Tedin. Mutta toistaiseksi Jaltsa saa pysyä ainokaisena, mutta sopiskos Tedi teille...? :)

Laura ja Mauri kirjoitti...

Pidämme peukkuja, että se oikea koira löytää luoksenne - niin varmasti kyllä käykin, ja voi sitä onnen koiraa! t. Laura ja Mauri

Hanne kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Jaoin sen tuonne Facebookin tiibetinspanieliryhmän - sekä omalle seinälleni. Ihastuttava Tedi, mutta se kun on suomalaisen järjestön hallussa, niin valitettavasti ei käy meille.

Hanne kirjoitti...

Saa nähdä, miten meidän käy.
Olisi kulkukoirille itselleen varmaan parempi, että kaihtaisivat ihmistä, vetäytyisivät vuorille ja saalistaisivat ravintonsa. Mutta kun ne poloiset hakeutuvat ihmisen lähelle ystävänä, niin kaltoin käy. Voi koiraparat. Ja nämä meitin koirat saavat elää onnellista koiranelämää, mutta osa näistä hyväosaisista joutuu elämään ylenpalttisessa maailmassa, mekkoineen, hattuineen, värjättyine turkkeineen ja lakattuine kynsineen. Ei käy tasan onnen lahjat koirienkaan maailmassa.

Hanne kirjoitti...

Vaikka kuinka tahtoisi, niin kaikkia ei voi pelastaa. Mielestäni riittää, jos antaa kodin yhdellekin koiralle, vaikka ostetulle rotukoiralle. Silloinhan suo hyvä kodin yhdelle, loppujen lopuksi sen ei pitäisi mitään merkitä, onko koira kadulta vai kennelistä. Pääasia, että yksi koira saa elää onnellisena.
Kyllä minullakin nostaa huono omatunto päätään, kun ajattelen muutakin vaihtoehtoa kuin löytökoiran ottamista. Minua ärsyttää se, että jokaista koiraa tavoittelee useampi ihminen ja joudun odottelemaan ja pettymään. Jos haluaisin vammaisen tai muuten sairaan koiran, niin ei olisi ongelmia, kun sellaisista koirista ei juurikaan kukaan ole kiinnostunut. Mutta en halua kolmijalkaista koiraa, en kestäisi, että päivittäin säälittelisin sitä vammaa.
Omakotitalon koira voi pahimmassa tapauksessa joutua istumaan ikänsä pihalla ilman, että kukaan lenkittää. Eli se siitä. Kerrostalokoiraa on pakko lenkittää ja jos hyvin käy, niin oikein kunnon lenkkejä.
Kiitos peukunpitämisestä. ♥

Hanne kirjoitti...

Tyttärelläni on myös ollut kaksi rescue koiraa, Tallinnasta ja Pietarista. Aivan loistavia koiria, mahtavia, ei mitään moitittavaa. Mutta noilla etelän koirilla on kyllä mahdollisuuksia ihan eri sairauksiin kuin pohjoisemman alueen koirilla.
http://www.espanjankoirat.com/index.php/koirat/koirien-terveys-ja-maahantuonti
Minäkin vain raapaisen hiukan pentutehtaiden, katukoirien ja tappoasemien suojelutyötä, en katso mitään kamalia linkkejä tai kuvia, en kestä niitä, säästän itseäni niin hyvin kuin voin. Silti tahtomattani näen vilauksen jostain kauhukuvasta, jota en millään pysty unohtamaan. Joskus dementia olisi paikallaan...
Kunnioitan noita kaikkia eläinsuojelulun työntekijöitä, ikinä en itse pystyisi moiseen.
Minäkin odottelen, toivottavasti löytyy joku kiva hurtta. :)
Essilään terveiset Vililästä, vaikka ei Viliä enää olekaan. ♥

Hanne kirjoitti...

Juu, pitäkää peukkuja, että onnistumme löytämään juuri meille sopivan koiruliinin! Kiitos peukutuksesta!