lauantai 5. lokakuuta 2013

Ehkä sittenkin...?

Kysymys on, että ehkä sittenkin meille tulee vielä joskus koira. Siis ehkä. Kysyin meitin isännältä eräänä päivänä, miten se olisi tuo koiranhankinta, hän vastasi, että ei enää ikinä. Meni viikko tai pari ja koiratarhalla oli kotia etsivä suloinen chihuahua-koira, käväisin kysymässä tietokoneensa äärellä istuvalta ukkokullalta, että miten olisi pieni chihuahua? Nyt olikin heti eri ääni kellossa ja siitä lähtien on hänkin aktiivisesti etsinyt koiraa. Tuo chihuahuakoira löysi uuden kodin tunnin sisällä, mutta valitettavasti muualta...

Aiheeseen sopien kävimme kahdella löytökoiratarhalla.

Ensimmäinen tarha oli pienehkö, vapaaehtoistyöllä eli ilman kaupungin rahoitusta toimeentuleva, Franziskus Tierheim, joka aktiivisesti toimii myös eläinten suojelemiseksi isommallakin saralla, eläinten kaltoinkohtelua yms. vastaan. Siellä on koirille ainoastaan 30, kissoille 50 ja pieneläimille 40 paikkaa. Tämä löytöeläinkoti sijaitsee Hagenbeckin eläintarhan kupeessa, tiedoksi teille Hampurissa vieraileville.
Lähdin käymään siellä yksikseni ja arvatenkin aloin heti parkumaan, kun perille pääsin. Siellä oli mm. tämä suloinen mäyräkoira, joka sai ihmiset liikkeelle. Siitä oli tullut kuulemma tuhansia kyselyjä, koira meni ns. kaupaksi kuin kuuma sämpylä, kuten täällä bruukataan sanoa. Se olikin kiva koira, rauhallinen ja itsevarma. Kodittomaksi se oli tullut isäntänsä kuoltua yllättäen.
Lisäksi siellä oli 8 koiraa, jotka olivat peräisin ns. Compulsive Hoarding-huushollista. Koiria siellä oli ollut peräti 60, pienikokoisia rotukoiria, jotka olivat lisääntyneet miten sattuu. Nämä koirat eivät tunteneet talutushihnoja eikä muita ihmisiä, olivat ulkoilleet ikänsä vain omalla pihalla, turkit hoitamatta, koirilla ikää pennusta 5 vuoteen. Näitä huostaanotettuja koiria oli nyt sijoitettu useille löytöeläintarhoille. Tähän koiratarhaan oli lisäksi tulossa seuraavana päivänä 8 koiraa Romaniasta.

Herr Lehmann
Se toinen tarha on edellistä suurempi, tällä hetkellä koiria 117, kissoja 407 ja lisäksi muita eläimiä 978 yksilöä! Se on kaupungin ylläpitämä tarha, hieno paikka todella. Siellä kävimme yhdessä eikä tällä kertaa tarvinnut edes kyyneliä vuodattaa. Niin nopeasti sitä karaistuu.
Tarha sijaitsee lähellä satama-aluetta. Tarhalla oli mm. myös pieni lampi, jossa koirat voivat lenkillänsä poiketa kahlaamaan tai leikkimään vesileikkejä. Koiria käyvät taluttamassa lukuisat vapaaehtoiset lenkittäjät.


Ulkotiloja

Sisätiloja


Erikokoiset ulkotarhat ovat hiekkapohjaisia, se oli minusta positiivinen asia. Hyvin keskenään toimeentulevat koirat olivat samalla ulkoilualueella pienissä porukoissa, Pienkoirien "menekki" on nopeatahtista, isoja koiria joutuvat pitämään huomattavasti kauemmin. Ns. suojamaksu koirista on sekarotuiset 160 € ja rotukoirat alkaen 230 €.


Täällä on sangen yleistä hankkia "käytetty" koira, lähes kaikki Vilin kanssa tapaamani koirat olivat jostain "pelastettuja", eläinlääkärimmekin koira oli tarhalta kotoisin. Julkkiksilla sama juttu.


Aina perjantaisin teeveessä.

On tullut kahlattua lukematon määrä kodittomien koirien nettisivuja. Ainakin Romaniasta, Bosniasta, Unkarista, Kreikasta, Espanjasta, Puolasta, Ukrainasta ja Italiasta etsivät kodittomat koirat uusia koteja, osa on on vielä kotimaissaan ja osa Saksassa hoitoperheissä. Kaikkien tarina on surkea. Suurin osa onneksi terveitä, mutta paljon myös sokeita, kuuroja, yksisilmäisiä, kolmijalkaisia jne. Olen yrittänyt lukea niitä sen enempää syventymättä sisältöihin.
Uskomatonta, että ympäri Eurooppaa on miljoonia koiria ym. eläimiä hylättyinä. Suuri osa näistä koirista on aluksi ollut lasten leikkikavereina pikkupentuina, jotka kasvettuaan heitetään kadulle ja hankitaan uusi lelu lapsille.

Huuhaailmoituksia

Sitten on tuo "apula"-alue. Selasin paikallisia pikkuilmoituksia netissä. Arviolta ainakin puolet niistä oli ilmoituksia erirotuisten koirien pennuista, ihan ilmaiseksi, jota en ollenkaan ymmärrä, usein huonolla saksankielellä kirjoitettuja ilmoituksia. Pentutehtailua? Kyllä. Samaa ilmoitusta jaettu koko maahan, mitenkähän se toimii se hyötypuoli, kun ilmaiseksi luvataan vai kalastellaanko näissä ilmoituksissa jotain muuta arvokasta? Tuossa esimerkissä oli yhtä rotua, mutta näitä samoja on useista roduista. Pennut 8-viikkoisia ja tulevat kuulemma kaikkien kanssa hyvin toimeen...

Sokerina pohjalla? Laboratoriokoirat!!! Ja minä olen elänyt vielä siinä illuusiossa, ettei koiria paljonkaan enää käytetä koe-eläiminä laboratorioissa. Kattia kanssa. Niitä luovutetaan aika ajoin laboratorioista adoptoitaviksi joka vuosi tuhansia koiria, pääasiassa puhdasrotuisia beaglejä, ei vain Saksassa, vaan ympäri Eurooppaa.
Näitä koebeaglejä on kaksi ryhmää, ne varsinaiset laboratoriokoekoirat ja ne "synnytyskoneina" toimivat laboratoriobeaglet. Kaikki koirat ovat luovuttaessa terveitä, iältään nuoria ja vanhempia, kuulemma koe-eläinkoirat ovat terveempiä kuin ne pentuja tuottavat nartut. Maailmanmenosta eivät ressukat tiedä mitään, ovat täysin kokemattomia kaiken suhteen, laboratoriossa syntyneet ja siellä eläneet. Niitä on kuulemma käytetty lähinnä mato- ja muiden loislääkkeiden kehittelyyn ja testaukseen.




Voi kuinka surkeaa oli lukea näitä(kin) nettisivuja. Niissä on kyllä ihan asiallista tietoa niistä koirista, ei mitään kauhukuvia laboratorioista tms. vaan neuvoja, miten tuollaisen koiran sopeutumisen tulee sujua, paljon neuvoja. Eräs nettisivu tässä.
englanninkielinen + englanninkielinen

Sopivan koiran löytyminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin luulinkaan.


19 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Ny kyllä ootte ihan oikeilla tassunjälillä. Hip hurraa! Herr Lehman olis kyllä ollu aivan mahtavan sopivat teille. Vinkki vinkki.

Pyry-pappa tuli eläinsuojelun kautta, joten kyllä sieltä löytyy todella ihania koiria. Ei me silti olla Viliä unohdettu, mutta aateltiin, että sä olisit pikkasen onnelisempi...

Anniina kirjoitti...

Mä muistan, kun etsin Lettua (kriteerinä oli aikuisuus ja sisäsiisteys, sillä en siihen väliin halunnut pennun kanssa sisäsiisteysrumbaa) ja kävin kanssa vaikka mitä mahdollisuuksia läpi. Teki silloin ja tekee vieläkin mieli pelastaa kaikki vastaan tulevat, vääryyttä kokeneet pienet koiraressut.

Jossain vaiheessa sitä kuitenkin turtui kamaliin koirakohtaloihin ja tajusi, ettei kaikkia raukkoja voi itse pelastaa ja että meille ainakin oli fiksuinta ottaa koira, joka oli joten kuten selväpäinen (Letullahan ainoa ongelma oli lasten kanssa toimeentuleminen), ettei joutuisi taas kiertoon, jos mekään ei pärjättäisi koiralle. Sen myötä mulle on myös herännyt ajatus, (älkää nyt kaikki vihatko mua!) että joillekin - nuorillekin - koirille se lopettaminen on varmasti paras vaihtoehto...

Toivottavasti teille kuitenkin löytyy joku mahtava otus vielä! Ollaan Myrskyn ja Tuiskun kanssa samoilla linjoilla, että joku Herra Lehmanin kaltainen voisi olla... ;)

Mai kirjoitti...

Hienoa, joku saksalaisen sijaiskodin koira tulee vielä onnelliseksi teidän luonanne :)

Merja Hannele kirjoitti...

Myötätunto-itkua täällä itken...minäkin, vaikka en paikan päällä olekaan käynyt.

Kuten varmaan tiedät, on minullakin "pelastettu" koira, tai oikeastaan entisen omistajansa hylkäämä 4-vuotias koira. En ole eläissäni ihanampaa eläintä tavannut kuin tämä meille ottamani mittelspitz. Kun tavattiin ekan kerran, tiesin jo silloin, että TÄMÄ on mun. Ihan kuin eläin osaisi tavallaan kiittää, että me otimme kotiimme, niin hyvin on poika käyttäytynyt ja on ollut halukas oppimaan uutta, vaikka varmasti tilanne oli alkuun hyvin stressaava, meillä kun on tuo Akukin vielä.

Toivon, että sinullekin löytyy vastaava, sellainen ihana pikku pallero. Ja se kaveri on sitten todella onnekas, kun teille pääsee. Siitä olen aivan varma.

Marja-Leena kirjoitti...

Kun aika on kypsä, niin te löydätte varmaan toisenne ja joku onnekas pieni koira saa teiltä rakastavan kodin. Chihuahuat, kaksi kappaletta jotka olen tavannut, ovat varsin metkoja. Herra Lehman on varsin soma ja sillä on vielä monta vuotta edessään. Terveisii M-L ja Ossi.

Anne kirjoitti...

Tuo juttu noista laboratorio-koirista hämmästytti, mutta kai se niillekkin koirapoloisille on mukava päästä edes loppuelämäksi kotioloihin (?). Harmi ettei saksantaitoa ole, olisi ollut mielenkiintoista perehtyä nettisivuihin.

Koiran hankkiminen on yllättävän hankalaa, vaihtoehtoja on täällä Suomessakin vaikkapa millä mitalla (tai siltä minusta ainakin tuntuu). Itsekkin olen unelmoinut jonkin sortin rescuekoirasta vaikkapa ulkomailta, kun kodittomia on niin paljon. Ehkä sitten joskus..

Iloa ja onnea uuden perheenjäsenen etsintään!

Liftari kirjoitti...

Ihanaa !!! Olete päässeet kynnyksen yli. Ihan varmasti kulman takana on jo tulossa se karvanapero, joka etsii juuri teitä. Ja sinä ihan varmasti tunnistat hänet heti. Silmät ja sydän avoimina niin hyvä tulee.
Vili ei koskaan unohdu. Spesiaalipoju <3. Kaikki se kokemus, jonka Vilin kanssa sait, on varmasti hyödyksi seuraavan karvanaperon kanssa.
tuo laboratoriokoirat-osio teki minut kyllä tosi surulliseksi. Samassa tietämättömyydessä olen elänyt minäkin. Toivoisin todella, että se maailmanlaajuisesti tulisi laiksi joka paikassa, ettei koe-eläimiä enää käytetä. Ajatuskin siitä, että niitä vielä oikein syntyy sinne saa vatasna kääntymään ylösalaisin. Kuvottavaa toimintaa.
Jos Essi sietäisi toista koiraa kaverinaan ja suostuisi jakamaan mamin rakkautta, ottaisin romaniasta koiran. Mutta Armin tapaus on vieläkin niin kipeä, etten uskalla sitä toistamiseen koittaa. Enkä varsinkaan koiran kanssa, joka on jo kovia kokenut. Täytyy sitten arvioida tilanne uudelleen joskus paljon paljon myöhemmin.
Onnea naperon etsintään ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.
Terkkuja sinne Auran rannoilta.

Aatu Hauva kirjoitti...

Mukavia uutisia kuuluu Hampurista! Kyllä joku koira on ansainnut teidän luonanne kodin ja te karvaisen ystävän. Rotu ei varmaan ole tärkeä, vaan kemioitten kohtaaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että ainakin koirien käyttö laboratorioeläiminä pitäisi kieltää koko EU:n kattavalla lailla. Ihan ensimmäiseksi pitäisi kieltää laboratoriokoirien tarjoaminen lemmikeiksi. Ne eivät ole oppineet elämään tavallisen koiran elämää, ja on loputon määrä surullisia kertomuksia niiden joutumisesta kiertolaisiksi käytösongelmien takia. Armeliainta näille koirille olisi eutanasia - ikävä kyllä.

creek kirjoitti...

"Sopivan koiran löytyminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin luulinkaan." Allekirjoitan tämän täysin! Mulla nimittäin sama rupeama käynnissä mitä teillä, ollut jo jonkin aikaa. Paitsi että haen pentua, rescuen lisäksi enemmän kasvattajilta.
Apulan ja keltasenpörssin ilmotuksia selatessa en tunne kuin suurimmaksi osaksi vihaa ja epäilyä, niin läpinäkyviä suurinosa ilmoituksista että tekis mieli soittaa jokaiselle ja kysyä mitä siellä päässä liikkuu..

Nuo pentutehtailu ilmoitukset, missä pentu luvataan ilmaiseksi on ilmeisesti sellaisia, että kun menet ostamaan/otat yhteyttä, niin kerrotaan että esim. "tuonti" hinta peritään (jos on muka toisesta maasta tuotuja, niin lisäävät sitten passin, eltarkastus lapun yms. väärennöksinä tietty) tai pyydetään maksamaan siihen astiset koiran "elämiskulut", jotka tietty ponnahtaa niin että sitä voittoa myyjälle tulee. Ts. luvataan ilmaiseksi, jotta ostaja kiinnostuu ja lopuksi kuitenkin pentu myydään ostajalle hyvällä hinnalla.

Mut hieno homma, että koira kaipuu nostaa päätään. Nimittäin teillä on ihan varmasti tarjottavana hyvä koti jollekkin, joka ei sellaista ole vielä saanut kokea :)
Onnea etsintään!

HooPee kirjoitti...

Ootte ihan oikeassa, elämä jatkuu ja Vilikin varmaan haluaisi meidän olevan taas onnellisia ja joku koira onnellistuisi myös.

HooPee kirjoitti...

Koiran etsiminen ja löytäminen on kova urakka, koskaan ei voi olla varma, kerrotaanko koirasta kaikki tieto rehellisesti. Ja tuo koirien pelastaminen on niin kaksipiippuinen juttu. Jotenkin olen sen kannalla, että vaikeavammaiset kodittomat koirat olisi parasta armahtaa. Samoin koirakodeissa olevat purevat koirat, nehän palautuvat aina uudestaan sijoitettaviksi ja huonot ominaisuudet sen kun lisääntyvät kierrättämällä pelokasta koiraparkaa huushollista toiseen.

HooPee kirjoitti...

Se olisi tavoite. Pidä peukkuja!

HooPee kirjoitti...

Jännä juttu tuo, että joku tietty koira saa kipinän lentämään, tulee yhtäkkiä tunne, että "tuo on se oikea", vaikka olisi kuinka monta kivantuntuista koiraa selaillut, niin se yksi on ylitse muiden.
Sinullakin oli onnea tuon Ticon ja myös Siirin kanssa, kaiken epäonnen jälkeen.

HooPee kirjoitti...

Minäkin uskon siihen, että "kohtalo" suo meille sen oikean. En kyllä halua mitään stressaavaa koiraa, vaan toivon huoletonta arkea jonkun karvaturren kanssa.

HooPee kirjoitti...

Nuo koe-eläinkoirat herättävät kyllä monenlaisia tunteita. Ei kai ulotu eläinsuojelulaki laboratorioihin asti... Itse en halua tietääkään kaikkea, mitä niissä laboratorioissa tapahtuu.
Lisäsin pari englanninkielistä linkkiä, en osaa enkkua, joten en oikein tiedä, mitä niissä lukee, toivottavasti edes aiheesta...

HooPee kirjoitti...

En minäkään asemassasi ottaisi toista koiraa Essin rinnalle, liian suuri riski olisi. Ei ne entiset koirat ikinä unohdu, Viliin jouduin uhraamaan paljon ajatuksiani, pelkoja ja vaikka mitä, siksi on varmaan niin kauhean vaikea jatkaa eteenpäin. Toivon, etten ikinä tarvi niitä tietoja ja kokemuksia, joita Vilin kanssa koin. Toivon koko sydämestäni tervettä koiraa.
Nuo laboratoriokoirat ahdistavat minuakin ihan kauheasti, ihan yhtä paljon kuin nuo kaikki kaduille potkitut koirat. Em. on lämmin "koti" ja ruokaa, mutta ei muuta lajityyppistä elämää, katukoirilla taas on jonkinverran "normaalia" koiranelämää, mutta ei ruokaa, ei omaa petipaikkaa missään. Kummallakaan ei ole sitä omaa ihmistä. Huoh.
Minäkin odotan jännityksellä, mitä tuleman pitää. Vai tuleeko mitään...

HooPee kirjoitti...

Oikeassa olet, rodulla ei ole väliä, sympatia on se, joka on tärkeintä.
Kyllä nuo laboratoriokoirat ovat onnettomia, en tajua, kuinka ihmiset voivat työskennellä niiden kanssa laboratorioissaan, koskee tietenkin muitakin koe-eläimiä, mutta "koira, ihmisen paras ystävä, ihminen, koiranko paras ystävä?"
Jotkut noista koirista selviytyvät elämään, mutta monet ovat niin vioittuneita psyykeltään, että eivät pääse uuden elämän alkuun, pelkäävät kaikkia toimenpiteitä ja jotkut kuulemma talutushihnaakin, on varmaan talutushihnalla viety testeihin. Surullista.

HooPee kirjoitti...

Kiva kuulla, että sinäkin jo etsit Minille seuraajaa! Kokemuksiesi jälkeen osaat olla sinäkin varovainen ja epäluuloinenkin, minusta on kuitenkin kurjaa, että ei voi huoletta etsiä itselleen koiraa, vaan joutuu epäilemään. Seurausta huonoista kokemuksista, miten sanotaankaan, "tieto lisää tuskaa".
Surettaa myös nuo ihmiset, jotka naiviuuttaan sortuvat noihin huijareihin ja siten lisäävät pentutehtailua. Surettaa myös niitten pikkupentujen puolesta, jotka jo varhain riistetään emoiltaan. Voi, kuinka ihmiset ovat niin monella tavalla pahoja.
Onnea sinullekin pennun etsintään, pidetään toinen toisillemme peukkuja! ♥

villispojanelämää kirjoitti...

Onnea koiran etsintään, kyllä se oikea sieltä kohdalle tulee. Täällä pidetään tassut ja peukut pystyssä!