Sivut

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Onnellinen löytö!

Spanielirouva Cosmita kadoksissa neljä vuotta!

Cosmita löytökodinhoitajan hellässä huomassa.

Tämä Epagneul Breton-rotuinen spanieli eleli kokonaiset neljä vuotta Hampurin satama- ja teollisuusalueella. Kukaan ei tänä aikana nähnyt koiraa. Nyt saivat eläinsuojelijat koiran kiinni, koska siitä oli tehty yksi näköhavainto. Löytötalon vapaaehtoistyöntekijä näki vilauksen hoitamattoman näköisestä koirasta ja paikalle tuotiin loukku, johon spanieli meni.
Nyt koira on Hampurin löytökoirakodissa. Koiran vointi on yllättävän hyvä, se on jopa hieman ylipainoinen, syönyt ilmeisesti kulkukissoille jaettua ruokaa liikkuessaan yöaikaan satamassa. Cosmita-koiralla on täitä ja kirppuja, mutta muuten terveydentila on todettu hyväksi.

Kulkukoiria on Espanjassa, Romaniassa, mutta ei toki Hampurissa! Siksi Cosmita onkin aivan ainutlaatuinen. Se, että Cosmita on elänyt neljä vuotta kadulla, on tosiasia. Koiralla on siru ja se ilmoitettiin kadonneeksi vuonna 2009. Siitä ei tullut ainuttakaan näköhavaintoa, kuin vasta nyt.


Cosmita, 9 vuotias, hellyydenkipeä koiraneiti.

Koiran omistajiin otettiin yhteyttä ja siihen alkoi Happy End sitten tyssäämään. Perhe oli tällä välin ottanut kaksi uutta koiraa eikä ollut kiinnostunut enää Cosmita-koirastaan. Perhe sai kuitenkin miettimisaikaa ja jos päätyvät hylkäämään tämän koiran, niin sille pyritään etsimään uusi koti. Cosmitan entiset omistajat ovat eläkeläisikää lähestyviä ja nyt jo kahden muun koiran omistajia. Heille saattaa olla vaikeaa ottaa käytännön syistä koiraansa takaisin. He kertoivat surustaan, kun Cosmita 4 vuotta sitten hävisi ja nyt järkytyksestään, kun Cosmita yllättäen löytyi.
Perheeltä saatiin myös tietoa Cosmitan taustasta. Se oli jo Espanjassa elänyt katukoirana ja pelastettu sieltä tänne Hampuriin. Tuo tausta auttoi ymmärtämään Cosmitan älykästä selviytymistä Hampurin kaduilla, öistä liikkumista ja päivisin nukkumista, ihmisiä kartellen.

Kommentit, joita tähän  lehtijuttuun oli kirjoitettu, olivat mielestäni kummallisia. Kylläkin ajatuksia herättäviä, mutta silti...
Useampi kommentoija kirjoitti, että koira pitäisi päästää uudestaan vapaaksi, että se on villi eikä enää "koira", koiralta on nyt viety vapaus jne.

Hamburger Tierschutzverein
Morgenpost


8 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Jännä tuo Cosmitan tapaus. Toisaalta ihanaa että koira löytyi, mutta toisaalta.. niin.. vaikea sanoa. Kulttuurierotkin on selvästi huomattavissa kommenteista, uskoisin nimittäin että suomalaiset olisivat avosylin ottamassa koiraa vastaan jos alkuperäinen koti ei pysty, ja noista "villi ja vapaa" -mietteistä voidaan olla kyllä montaa (eri) mieltä.. :)

Hyvää juhannusta!

Marja-Leena kirjoitti...

Hmmm. Happy endillä ei siis ollutkaan ihan happy endiä... Toisaalta ymmärrän perhettä ja toisaalta en ymmärrä lainkaan. Aika vekkulia, ettei koirasta ole ollut mitään havaintoja aikaisemmin. Olen kyllä kerran lukenut täällä Suomessa tuollaisesta rescue-koirasta, joka kanssa otti ritolat perheensä omakoti/rivitalosta ja jäi viettämään sellaista puolivillin koiran eloa siihen talon läheisyyteen. Eikä sitä koiraa meinattu saada kiinni millään.

Se on totta, että koira tietyllä tavalla "villintyy", kun sillä ei ole pitkään aikaan ihmiskontaktia, mutta eihän sitä voi uudelleen vapaaksi päästää. Hassuja kommentoijia. Toki outoja kommentoijia uutisiin löytyy täältä Suomestakin.

Huomaat varmaan HooPee, etteivät kaikki vietä juhannusta täällä koto-Suomessakaan:) Huomenna olisi tarkoitus mennä äitiäni katsomaan ja sunnuntaina meille tulee yksi mieheni vanha luokkakaveri, joka on puoliksi saksalainen ja asunutkin Saksassa reilut 35 vuotta. Syntyi täällä Suomessa, kävi koulut ja lähti YO-kirjoitusten jälkeen isänsä kotimaahan ja on siellä visusti pysynytkin. Käy miestäni moikkaamassa aina kun on Suomessa käymässä.

Hyvää juhannusta, vaikka ette sitä erityisesti vietäkään:), M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Tuo löytökoirahoitola on hyvin tarkka siitä, mihin koira sijoittuu ja varsinkin tällaisen ongelmakoiran kohdalla. Luulenpa, että ottajia on jonoksi asti. Kommentoijat ovat tietenkin vain pieni otos lukijoista ja usein nuo aggressiivisesti suhtautuvat kirjoittelevat kärkkäästi/tyhmästi.

Hanne kirjoitti...

Tälläkin koiralla on varmaan huonoja kokemuksia ihmisistä jo espanjalaisen katukoiranelämää viettäessään. En yhtään ihmettele, että kartteli ihmisiä. Tuleva uusi koti valitaan varmasti hyvin tarkasti ja todennäköisesti ainoaksi koiraksi. Minusta on myös niin väärin, että ex-omistajaperhettä vastaan hyökätään vihamielisin kommentein. Kukaan ei tiedä perheen tarkkoja olosuhteita, tiloja, terveyttä yms. ja kahden koiran lisäksi ottaa kolmatta. Minusta heillä on varmaan syyt kieltäytyä ja uskon sen olevan koiran parhaaksi.
No teillä on sitten saksankielinen juhannusviikonloppu, kielikylpyä parhaimmillaan. :) Juhannus on, vaikka ei sitä mitenkään viettäisikään ja onhan kotona olo myös yksi juhannuksenviettotavoista, ainakin meillä ollut jo vuosikausia, Suomessakin, sikäli ei mitään uutta. Suomen lippu ei heilu salossa eikä aurinko paista koko yötä, ne on ne erot.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Löytökoirien kohtalo riipaisee aina sydämestä...että jotkut elävät jatkuvassa pelossa kaduilla, väistellen autoja, ihmisiä, ilman syliä ja turvaa. Sikäli Cosiman tapauksella näyttäisi olevan onnellinen loppu, että on päässyt kadulta pois ja saa varmasti kaipaamaansa hoivaa ja hellää huomiota.

Hanne kirjoitti...

Niinhän se on, että koira ei ole villieläin ollut enää moniin vuosituhansiin, joten jokainen koira kaipaa ihmisen läheisyyttä. Jos se sitä karttaa, kertoo se koiran huonoista ihmiskokemuksista.
Minusta Cosmita ei ole nyt "vangittu", vaan vapaa. Nyt sillä on turvallista, hyviä ihmisiä ympärillään ja ruokaa säännöllisesti, lämmin paikka nukkua yönsä.
Komppaan sinua täysin.

creek kirjoitti...

Olin just tulossa varottelemaan tuosta kissan ruuasta koiralle, mutta kommenteissa näkykin että tiedät ettei se ainakaan suurina määrinä ole hyväksi. Se tosiaan on rasvaisempaa ja proteiinipitosempaa mitä koirien ruuat + tietty vitskut on kissan tarpeen mukaan. Koiralle kissanruoka voi aiheuttaa mm. virtsakiviä ja munuaisvaurioita pitkään syötettynä. Makupaloina tuskin on haittaa, ehkä ripaska saattaa yllättää kovin herkkämaisen?

Meillä täällä Rovaniemellä oli ajokoiran pentu kadoksissa toukokuun puolelta asti. Havaintoja koiran liikkeistä alkoi tulemaan muistaakseni reilu viikko sitten ja koiran omistajaa haastateltiin joka päivä paikallisradiossa, kun ne yritti vuorokaudet ympäri saada koiraa kiinni. Koira oli kerennyt jo niin metsittyä, ettei tunnistanut edes omistajia, vaikka olivat ihan 10m päässäkin koirasta. Eli koira kun on aikansa ihmiskontakteista erillään niin se villiintyy, ja käyttäytyy kuin metsäneläimet. Tuo on minusta muistutus siitä, että koirat on tosiaan eläimiä.

Omistaja yritti saada koiraa kiinni yötä päivää putkeen monilla keinoilla ja radiohaastatteluissa kuuli miehen äänestä sen surun ja pettymyksen, kun yrityksistä huolimatta eivät onnistuneet.
(minäki meinasin jo soittaa mikseivät loukuta sitä) Kunnes juhannuksen aikoihin he olivat ottaneet loukun käyttöön ja viime yönä koira oli vihdoin saatu kiinni.
Aluksi oli ollut arka, mutta muutaman minuutin haistelun jälkeen oli tunnistanut omistajan ja nyt kuulemma on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Että ei se aina tarkoita sitä, että koiraa olisi kohdeltu kaltoin ihmisen toimesta jos se kerkeää villiintyä karkumatkallaan.
Mutta katukoiralla tietty on varmasti huonoja kokemuksia ihmisistä, koska ne kuitenkin yrittävät selviytyä niiden läheisyydessä, on vain hyvä että Cosmitakin saatiin pois kuleksimasta :)

Hanne kirjoitti...

Juu, tuo kissanherkku päätyi lopulta naapurin kissalle. Toki sitä olisi voinut kokeilla Vilillekin, mutta en viitsinyt avata putkiloa ja antaa sitä sellaisena eteenpäin.
Jotenkin en usko koiran kovin helposti ihan kokonaan villiintyvän, enemmänkin kissasta tulee villikissa. Koira, joka ei anna ottaa kiinni ja välttelee ihmisiä, on oman oletukseni mukaan vain pelokas ja epäluuloinen, vaikka ei huonoja kokemuksia olisikaan. Ehkä se on ihan tervettä maalaisjärkeä koiralta olla varovainen vieraita kohtaan. Paniikissa oleva pentu ei välttämättä siinä tilanteessa pysty edes omistajaansa tunnistamaan, vaan vasta rauhoittumisen jälkeen. Tiedä häntä, miten asia oikeesti on...
Tämä 9 vuotias Cosmita-koira ei nyt sitten "joudu" takaisin edelliselle omistajalleen, vaan etsii uutta ja rauhallista kotia. Entinen perhe teki ratkaisun raskain mielin, kokevat, että koiransa parasta ajatellen sen tulisi nyt päästä kotiin, jossa ei olisi muita koiria. Koiratarhan kertoman mukaan Cosmita on hyvin hellyydenkipeä ja tykkää olla ihmisen vierellä ja odottaa nyt sitä loppuiän kotia.