keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Germany-spesiaali Nr.3



Olen hiukan pohtinut niitä asioita, joista täällä tykkään ja myös niitä, mistä en. 
Toisesta listasta tuli pidempi ja toisesta ei.

Plussia:

* Elintarvikkeet eli ruoka on reilusti halvempaa, toki saa suuretkin summat tuhlatuksi, jos nyt ihan välttämättä niin haluaa.
* Sunnuntait ja pyhäpäivät on lepopäivän tuntuisia, kaupat eivät yleensä ole auki joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Markkinahumu puuttuu, päivät ovat selkeästi rauhallisempia, perheet ovat lapsineen kävelyllä jne.
* Ihmiset ovat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä toisilleen, ventovieraatkin kaikki, nuoret ja vanhat. Toki Suomessakin oli ainakin omasta kokemuksesta myös hiukan samoin, mutta kyllä täkäläinen ystävällisyys on jotenkin syvemmältä kumpuavaa, lapsuudesta jo opittua, kasvatukseen kuuluvaa, perinteistä. Tämän seikan oivalsin jo ihan ensimmäisellä Saksanmatkallani silloin joskus 17 vuotiaana. Suomalainen ystävällisyys on aivan erilaista.
* Ulkomaalaiset maahanmuuttajataustaiset ihmiset ainakin täällä meidän kaupunginosassamme ovat myös hyvin miellyttäviä. Monet perheet ovat asuneet jo vuosikymmeniä Saksassa ja heidän aikuistuneet lapsensa ovat hyvin integroituneet uuteen kotimaahan. Vanhempi väki heistä, varsinkin naiset, jotka eivät ole olleet työelämässä, eivät niinkään hallitse saksankieltä ja ovat mielestäni jotenkin surkuteltavassa asemassa. Vanhat äidit ja mummut tarvitsevat aina perheenjäsenen tulkiksi, jos asioivat vaikkapa lääkärillä.
* Ilmasto on enempi mieleeni kuin Suomen etelärannikon vastaava. Täällä on talvi lyhyempi ja kaikki muut vuodenajat sitten vastapainoksi pidempiä. Valoisia öitä en kaipaa, minulle on ok, että yö on pimeä.
* Lääkäripalveluista olin aluksi epävarma, mitä niistä olla mieltä. Aluksi tuli jopa ikävä omaa entistä terveyskeskusta ja sen lääkäriä. Nyt montaa kokemusta rikkaampana olen pääsääntöisesti tyytyväinen täkäläiseen terveydenhuoltoon. Ainoa, jota kritisoin, on erikoislääkärien tiukka aikataulu. Kutakin potilasta kohtaan varattu aika on todella niukka. Tuskin on tervehditty kun jo hyvästellään. Sen sijaan ns. omalääkäri/perhelääkäri (Hausarzt) varaa enemmän aikaa potilaalleen, vaikka kova kiire näyttää sielläkin olevan ja usein joutuu kauan odottamaan omaa vuoroaan.
Omalääkärini on nainen, yleislääketieteeseen erikoistunut ja lisäksi homeopaatti. Ihan selvästi toimii kutsumusammatissaan. Vaikka minulla oli hyvä tk-lääkäri aikaisemmin, niin kyllä hänen toimenkuvansa kalpenee tämän täkäläisen omalääkärin rinnalla. Olen perusluonteeltani sangen kriittinen, mitä lääkäreihin tulee ja tarvitsen lääkärin, johon luotan ja jota arvostan. Olen siis aika vaativa (hankala?) potilas. Täällä reseptilääkkeet tulevat myös huomattavasti halvemmiksi kuin Kelan korvaamina. Homeopaattiset lääkkeet pitää kaikki maksaa itse.

Siihen toiseen listaan en nyt keksi mitään. Ehkäpä sen, että en haluaisi asua miljoonakaupungissa. Elämä kuitenkin pyörii tässä kaupunginosassa, jossa on vain noin 25000 asukasta eli tavallisen pikkukaupungin verran. Helsingin Kalliossa asuu saman verran ihmisiä, täällä on asukastiheys 50% pienempi ja pinta-ala samanverran suurempi kuin Kalliossa. Me tykkäämme kaupunginosastamme kovin, vaikka ei tämä mikään eliittialue ole. Ehkä juuri siksi tämä onkin niin mukava paikka asua.


*******


♥ Sokeri pohjalla ♥



Uusin suvun jäsen, lapsenlapsi Liam Hugo, ilmestyi elämäämme viikko sitten.
Kaveri Vilille.



4 kommenttia:

Tuulia kirjoitti...

Olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa. Kiva lukea miltä Saksa vaikuttaa suomalaisesta näkökulmasta. Vilin kuulumisia on myös mukava lukea. Miten siellä suhtaudutaan koiraan, tulevatko ventovieraat kyselemään/rapsuttamaan? osaako Vili saksaa? Puhutteko kotona saksa vai suomea? Täällä etelä-Suomessa sataa nyt rankasti, toivottavasti siellä tulvat kuivuvat pian.

HooPee kirjoitti...

Niin, nämä kertomukseni Saksan oloista ovat siis ihan omia vaikutelmiani, joku muu suomalainen voi olla vaikka kaikesta eri mieltä. :)
Koiriin suhtaudutaan yllättävän neutraalisti, yleensä ihmiset eivät sano eikä kysy mitään, koiraihmiset saattavat kyllä kysyä jotain. Lapset kysyvät aina, saako silittää, eivätkä ryntää ilman lupaa koiran "kimppuun", monet lapset menevät vain ohi.
Vili on kaksikielinen, kotona puhumme saksaa, Vilille sattumanvaraisesti jompaa kumpaa kieltä.
Kiva, että olet löytänyt blogiimme, Vili ja minä iloitsemme siitä!

Marja-Leena kirjoitti...

Onnea vielä kerran HooPee lapsenlapsesta.

Täällä on uutisissa aika paljon näkynyt kuvia Keski-Euroopan tulvista. Surullisen näköistä ja paljon menee pilalle. No onhan meilläkin Pohjanmaan tulvat. Hampurin tienoilla ei vissiin ole enää tulvavaaraa, mikäli minä mistään mitään ymmärrän. Ei kait ne joet enää tulvi siinä vaiheessa kun ne laskevat mereen? Terveisii M-L ja Ossi.

HooPee kirjoitti...

Kiitos onnitteluista!
Ymmärtääkseni tulvavaaraa ei ole täällä, jos jotain Elbestä vielä Hampurissa yli valuu, niin se jäänee keskustan kaduille, ei sen kummempaa.