Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Jylinä ja jyske

 kello käy...

Niinpä, jylinää ja jyskettä. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin sai luvallisesti ostaa uudenvuoden räjähteitä. Siis vain ostaa. Ihan samat lait ovat täällä kuin Suomessakin, mutta kuka niitä kykenee näin suuressa kaupungissa valvomaan? Säännöistä huolimatta paukkuu aika ajoin kuin olisi sotatila. Mitään raketteja ei ole taivaalla näkynyt, vain noita paukkupommeja. Jo heti jouluaaton jälkeen paukkuivat ensimmäiset paukut, mistä lie ne saaneetkaan. Tätä jatkuu sitten varmaan koko loppuvuoden ja alun uuttakin, mutta eiköhän viimeisetkin paukut ole keskiviikkoon mennessä saatu kulutettua.
Meillä kotona vallitsee vilinä ja vilske, kun Vili häipyy toiseen huoneeseen turvaan, kun paukkupommi räjähtää. Sen sijaan lenkkeillessä kävelee tomerasti eteenpäin eikä pyri kääntymään kotia kohti, vaikka paukku yllättää. Tästä on herännyt harras toive, että Vili tottuisi vähitellen noihin paukauksiin, kun niitä nyt joutuu pakostakin päivätolkulla kuulemaan. Onkohan se edes mahdollista siedättäytyä pamahduksiin? Toivottavasti on!

Vilin gastriitti-mikälie on hieman parempi nyt. Aivan entisellään Vili ei vielä ole. Osan päivästä on apaattinen, häntä roikkuu alhaalla eikä oikein innostu mistään. Syö kohtalaisesti, ei oksentele, ei rapsuta, vatsa toimii ok. Viime yönä piipahti sängyssä noin klo 5, jolloin annoin heti jääkaapista perunasurvospallukan. Vili jatkoi uniaan?, ei ainakaan enää ilmestynyt näköpiiriin, johonkin puoli seitsemään saakka. Toivottavasti tämä tilanne menee pian ohi, mieluiten heti. 




Niin, ja sitten on taas tämä aika vuodesta, jolloin tulee tarve uusiutua jollain tavalla. Taas tekee mieli vaihtaa blogin olemusta. Se on aina hankala ja monimutkainen prosessi, ainakin minulle. Ehkä joku osaa  tehdä sen helpollakin, mutta minä teen sen aina kaiketi vaikeimman kautta. Ainakin tuntuu siltä. Mieleeni on tullut myös se vaihtoehto, että aloitan uuden blogin eli osion numero kaksi ja vanhan tietenkin säästän.
Uudistautumiseen kuuluu se, että kokeeksi laitoin blogiini Live Traffic Feed - kävijäseurannan. Oikeastaan halusin kokeilla sitä, osaanko laittaa sen, vaikka koko ohjeistus on englanninkielinen, ja sitähän minä en ymmärrä kuin ihan hiukan. Luulen, että osa lukijoista/kävijöistä ei tykkää tuollaisesta seurannasta ja siksi laitoin sen ihan blogini loppuun. Haluaisin kuulla siitä mielipiteitä, varsinkin jos siitä ei tykätä. Minua itseäni ei tuollaiset ole koskaan häirinneet, jos olen jollain sivulla sellaisen nähnyt. Päinvastoin, minusta oli ihan kivaa huomata itseni siinä listassa. Eikä siinä mitään nimiä ja osoitteita mainita. Luulen, että kukin voi estää itsensä ilmestymästä listalle, mutta en ole varma. Toisaalta onhan joka blogissa automaattisesti tilastot blogin kirjoittajan luettavaksi ja joillakin on jopa Google Analytics-seuranta asennettuna.


4 kommenttia:

Laura ja Mauri kirjoitti...

Täällä Espoossa kuului myös tänään jo pauketta, tosin ei noin suuressa mittakaavassa kuin siellä teillä - kyllä tollainen maailmanlopun meteli kävisi jo omillekin hermoille, eikä vain koiran sellaisille. Toivotaan että mitään isompia pelästymisiä ei tapahdu, vaan että Vili tarpoo jatkossakin ulkona yhtä reippaana poikana! T. Laura ja Mauri

Jalo kirjoitti...

Voihan paukuttelu! Vaikka täällä ei paukkuja pelätäkään, ei ymmärrystä ylenmääräiselle paukuttelulle silti löydy... Isot ilotulitukset on hienoja, mutta yksittäisten ihmisten taivaalle ampumat yksittäiset raketit... no jaa, taivaan tuuliin heitettyä rahaa ja turhia vaaratilanteita, sanomme me!

Marja-Leena kirjoitti...

Täälläkin on muutama paukku kuulunut ja se on jo sen verran harvinaista, että piti mieheltä oikein kysyä, että olikos tuo joku uudenvuoden raketti:)

Hyvä, että Vilin vatsa on parempi. Toedätkä, mitkä ruoka-aineet niitä ärsytyksiä aiheuttavat? Vältä ihmeessä sitten juuri niitä ruokia. Ei Ossikaan ole saanut kuin kerran peuraa, sen jälkeen kuin se allergia todettiin. Sekin oli eläinlääkärikeikka ja olin niin hitsin vihainen miehelleni ja apelleni.

Minusta tuollainen "Live traffic feed" on vain lähinnä viihdyttävä. Jossain blogissa olen sellaisen huomannut ja ajatellut, että on tämä netti ihmeellinen. Tuolla joku tietää, että minä olen täällä:) Terveisiä M-L ja Ossi.

Merja kirjoitti...

Ikävää kun eläinystävä ei ole kunnossa. Meillä oli Akulla torstaina kai jonkinlainen rytmihäiriökohtaus. Meni kuitenkin ohi. Se oli kai ensimmäinen. Ehkä pientä sydämen laajentumista tullut, mutta vain todella pientä. Kävimme pe-illalla lääkärillä tarkistamassa tilanteen. Luonnonmukaista rauhoittavaa saatiin, koska syyllinen tähän hässäkkään on naapurin juoksussa oleva narttukoira.

Herkkä on Akukin ollut koko ikänsä, vatsa reagoi todella voimakkaasti aina välillä - milloin mihinkin. Mitään allergiaa ei ole todettu, mutta epäily on kyllä esitetty.
Nyt on mennyt paremmin, kun aloin syöttää ruuan mukana Stomaxia.

Aku ei pelkää paukkuja, mutta toinen koira Caro sitten senkin edestä.