Sivut

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kevättä

Huomaan kevään koittaneen mm. siitä, että aurinko paistaa suoraan silmiini aamuisin ja on pakko nousta. Toinen varma kevään merkki on lumen sulaminen ! ja vielä varmempi rajuna iskevä romunsiivousvimma.
En ymmärrä, kuinka se voi olla mahdollista, että vaikka joka kevät teen saman operaation eli poistan kaiken turhan, ja sitä on paljon!, niin siltikin seuraavana keväänä on taas kaikki paikat täynnä roinaa. Lisääntyykö tavara jotenkin itsestään? Lisätilaa ei ilmesty kuin hetkeksi, vaikka kuinka vien romua pois. Viime vuonna olin varhain liikkeellä eli tammikuussa, siihen ei vaikuttanut varhainen kevät, vaan henkilökohtainen saneeraamisen tarve. Tavarakaaos

Ympäristöpoliisi tarkkailee
Nyt meillä kotona näyttää siltä, kuin olisimme muuttohommissa, olen raahannut vintiltä tavaraa, josta en aikaisemmain ole raaskinut luopua. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tarvitsisi joskus... Nyt saa moni roina lähtöpassit, joko kirpputorille (toisten nurkkiin pölyttymään), keräykseen (tositarpeeseen) tai roskikseen (lopullinen poistuma).
kukas siellä?
On se epämiellyttävää, kuinka on kiintynyt tavaraan, jota ei ole edes muistanut kaivata. Kun löytää kaapin perältä tai vintiltä jotain, jota ei muista edes omistaneensa, niin tuntuu silti usein niin kovin haikealta luopua siitä, voi, en voi tätä pois heittää... Kun sitten kuitenkin raa'asti luopuu jostain, niin sitten sen jo taas pian unohtaa. Kyllä ihmismieli on kummallinen ja ne tunteet, jotka liittyvät tavaraan!

Nuuskumuikkunen nuuskii
Olen muuttanut elämäni aikana lukuisia kertoja ja varsinkin maasta toiseen muuttaessa on pakko luopua monesta ns. turhasta tavarasta. Nämä kokemukset helpottavat jonkin verran, on saanut huomata, että uutta tavaraa ilmestyy takuuvarmasti, ja vähemmälläkin pärjää. Nuoruusvuosina mukaan mahtui vain se, minkä itse jaksoi kantaa ja silloin otti kyllä monasti koville luopua niistä vähäisistäkin.


Loppujen lopuksi, mikä on elämässä oikeasti tärkeää? Ei ainakaan tavara.
Siivouspäivä


Kaappeja siivotessani löysin myös tämän iki-ihanan, mutta silti unholaan päätyneen hierontalaitteen. Mies oli ihastuksissaan ja itsekin tykkäsin ja sitten päätin kokeilla Vilille. Pienen kokonsa takia Vili ei voinut saada päähierontakäsittelyä, etteivät silmänsä vahingoitu, mutta laite oli juuri passeli Vilin vartalolle. Ja kuinka Vili tykkäsi siitä! Vili oli lähes ekstaasissa, pysyi paikoillaan ja näytti todellakin nauttivansa käsittelystä. Nyt tämä härveli saa olla jatkossa aina esillä ja sillä hoidamme niin omia kuin Vilinkin mielihyväreseptoreita.

aah...
ooh...
älä lopeta!
Joitakin vuosia sitten meillä oli työpaikassani aikamoinen villitys näitten vispilöiden kanssa. Tilasimme niitä ison laatikollisen Saksasta, koska sieltä saimme ne halvimmalla hinnalla ja sitten myimme niitä muulle henkilökunnalle. Kerran eräässä henkilökuntatapahtumassa istuimme jokainen pöydän ympärillä vispilä päässä ja yllätimme siten esimiehemme, joka luuli, että olemme kaikki joukkopsykoosin uhreja...



Lopuksi videonpätkä Vilin namipussista. Vili on hyvin kärsivällinen avaaja ja jaksaa minuuttitolkulla keksiä avaussysteemejä. 


6 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Tuommoinen laite onkin hankittava heti. Systerillä on ollut vuosikaudet kylppärin hyllyllä tuo ja aina silloin tällöin käydessä olen kokeillut sitä. Mukavalta tuntuu, vaan eipäs ole tullut mieleen kokeilla koiralle.
Taichi-pallot on myös ja yhteen aikaan niitä pyörittelin. Täytyy ottaa nekin esiin uudelleen. Josko pysyis nivelet notkeempina.

Tajuttoman kiva video Vilin touhuista. Ihan kuin ois päässy Vili luo kylään. Tuo tipsujen häntä on tosiaan maino. Komee poika olet. Turkki kiiltää ja muutenkin olet hyvävointisen näköinen. Se on äärestä mukavaa kattella.
Essi lähettää terkkuja ja keväthalin.

Jalo kirjoitti...

Meilläkin on siivousvimma, kirpparipöytä varattuna ja huusholli näyttää jokseenkin kaoottiselta. Ja vispilä löytyy täältäkin, myös herra koira on saanut siitä osansa, toimii! Pitkään olen muuten kuvista koittanut paikantaa sijaintianne Turussa, vasta nyt taisin onnistua!:)

Hanne kirjoitti...

Niinpä, kaikenlaista tulee haalittua, kun innostuu, mutta usein käy juuri niin, että tulee uusia innostuksen lähteitä ja ne vanhat unohtuvat kaapin perälle. Syynä tavaranpaljous ja -tarjonta. Jos ei saisi kuin yhden vempeleen koko elämässä, niin se ei vaipuisi unholaan.
Kovin on erilaiset turkinlaadut meitin koirilla. Ymmärtääkseni Essillä on karkeampi ja lyhyempi turkki ja Vilillä pitkä ja hienostunut. Oliko liian leuhkasti sanottu...♥

Hanne kirjoitti...

Kevätsiivous on siis valloillaan. Kai se on luonnon heräämistä pitkän kaamoksen jälkeen, ollaanhan me ihmisetkin osa luontoa. Onnea kirpparille, että tavara löytää uusille omistajille, ettei tarvi takaisin kotiin raahata.
Kyllä meitin blogissa on paljon vinkkejä sijainnistamme, kiitos näitten kuvissa näkyvien maamerkkien. Salainen asuinpaikkamme on nyt siis paljastunut...♥

Roomeo kirjoitti...

Heh voi että, munkin täytyy koittaa tota päänhierontalaitetta Roomeolle :D
Meidänkin täytyisi aloittaa kevätsiivous..

Hanne kirjoitti...

Suosittelen molempia, ihan hyvät suunnitelmat sinulla...