maanantai 25. lokakuuta 2010

Koiranpoika sairastaa

Tämä päivä alkoi vauhdikkaasti ja rajusti.
Herätys ja suoraan sängystä eläinlääkärille! Vili alkoi aamulla yhtäkkiä huohottamaan kivuliaan oloisena ja kun nostin hänet syliini, Vili oli aivan vetelä, kuin räsynukke, mollamaija. Pusut antoi poskelleni, mutta muuten poika oli täysin vetämätön. Silmät olivat kiiluvat ja ahdistuneen oloiset ja tulkitsi tilan kovaksi kivuksi. Siitä sitten äkkiä vaatteet päälle ja eläinlääkärille.

Luulin Vilini kuolevan! Olin aivan paniikissa!

Minulla oli tällä kertaa suuri onni saada lääkäriksi vähän vanhempi eläinlääkäri, jolle on ehtinyt kertyä paljon kokemusta koirista. Hän tutki Vilin kaikin puolin, mitään vikaa ei löytynyt, lämpö oli kylläkin lievästi koholla eli 39,3 astetta. Vilin nuhan syynä saattaa olla myös nenäpunkki tai sitten on kysymys flunssasta tai jopa selkänikamista, Vili kun on tuollainen pitkä rekkakoira.
Onneksi lääkäri ei laittanut Viliin mitään "myrkkyjä", vaan antoi kipulääkkeitä ja nenäpunkkilääkkeen kotiin mukaan ja jos tarve tulee ilmeiseksi, niin vasta sitten annetaan  niitä. Hänellä tuntui olevan ymmärrystä tuohon Vilin allergiaan/atopiaan ja keskustelimmekin siitä tovin. Lääkärillä oli myös aikaa meille eikä ollut kiirettä lykätä meitä ovesta ulos. Positiivinen eläinlääkärikäynti. Hyvä! Perusluottamukseni siihen ammattikuntaan on nääs aikaisemmin ollut koetuksella...

Tarkoitus on nyt seurata Vilin tilaa. Kotiin palattua Vili nukkuikin heti 7 tuntia ihan raatoriepuna tuossa lattialla, sitten virkosi, venytteli ja lähti lenkille yllättävän reippaana ja söi jopa ruokaa, katseli lelujen peräänkin ja nyt on taas nukkunut jo monen monta tuntia.

En kyllä yhtään ymmärrä, mikä Viliä vaivasi aamulla. Tuntuu olevan edelleenkin vetämätön. Eilen ei ollut mitään erikoista, yö sujui myös ihan normaalisti. Nuhakin on ollut hyvin lievää, ei ole aivastellut kuin viikolla yhtenä ainoana päivänä. Flunssa? Mahakipu?

Keskustelussa lääkärin kanssa tuli muutamia itselleni vielä epäselviä asioita käsiteltyä. Koiran hiilihydraateista oli puhe, ja kysyin, tarvitseeko koira välttämättä niitä. Kuulemma tarvitsee. Ei paljoa, mutta tarvitsee kuitenkin. Pelkillä proteiineilla koira ei voi hyvin.
Kortisonin lopettamisesta juteltiin myös. Ei ole mitään lääketieteellistä estettä lopettaa kortisonikuuria, jos antoväli on tämä kuin meillä eli joka 3. päivä. Sen voi lopettaa siis kertaheitolla. Jos tuntuu siltä, että koira ei pärjääkään ilman lääkettä, niin sen voi aloittaa uudestaan samoilla tai hiukan isommilla annoksilla, tarpeen mukaisesti siis.

Vilillä on nyt yrtit tauolla, kunnes on taas tiptop-kunnossa.

5 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Voi Vili <3 <3 Olipa kamala herätys. Toivottavasti tuo kohtaus ei toistu. Pelottavaa.
Voiko hiilihydraattien puutteesta tulla tuollainen heikotus?? Ehkäpä sitten olisikin hyvä pikkuisen puuroa myös Vilille, tulee niitä hiilihydraatteja.
Mielenkiintoista tuo kortisonijuttu. Tosi hyvä tietää. Jospa sitä sitten uskaltaisi talven mittaan kokeilla ihan ilman olemista. Jos ei onnistu niin täytyy sitten jatkaa ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Tilasin Essille niitä samoja yrttikapseleita, mutta puhdistukseen täytyy ottaa homeopatiasta apua, kun levät ei käy hänelle. Vaikka nyt kyllä pikkuisen mietityttää nuo kapselit, vaan ei kait niissä mitään huonoa voi olla. Täytyy silti varmaan aloittaa vähän varoen.
Viliä saatoi tietysti vaivata sama tauti kuin Essiäkin, ilman ripulia. Kerroithan aiemmin siitä vatsan löysyydestä. Ehkä sitä vastustuskykyä riitti tänne asti, mutta nyt sitten iski.
On tää niin tätä. Vuoristorataa ja sitä yrittää niin hirveästi pysyä kyydissä mukana ja oivaltaa kurvit etukäteen ettei putoaisi kyydistä. Elämä on. Aivan kaikkea.
Voimistumista Vilille ja terveiset Essiltä.

HooPee kirjoitti...

Maija,
Vilille ja mulle kyllä jo riittäisi tämä vuoristorata-ajelu, olisi kivaa saada taas tukevaa maata jalkojen alle.
Nyt on fiilis kuitenkin aikamoisen hyvä, sillä Vilihän on taas elävien kirjoissa, siitä on syytä olla iloinen.

villispojanelämää kirjoitti...

Hui kamala miten pelottava päivä sekä sinulle että Vili poloiselle, mutta ihanaa että tänään Vili on ollut taas oma itsensä. Hyvä että sait keskusteltua myös Vilin allergioista/yliherkkyyksistä ja sait uusia mielipiteitä/ajatuksia. Itsekkin mietin saako Eikka nyt tarpeeksi hiilareita, mutta hyvin on jaksanut juosta ja kulkea joten kaippa sitten saa, tosin uni kyllä aina maittaa.

Maija kirjoitti...

Oon niiiin samaa mieltä, että vuoristorata riittäisi jo. Täälläkin. Kun pääsisi sellaiseen stabiiliin tilaan noitten kaikkien asioiden kanssa, että vois elää elämää koiran kanssa ihan vaan koiramaisesti. Mutta jaksan vielä uskoa , että siihen päästään jossain mutkassa. Jossain kohtaa loksahtaa asiat paikalleen ja polkua voi sitten jatkaa eteenpäin helpottunein mielin. Sitä odotellessa. Voimia

HooPee kirjoitti...

luin, että koiran ruokamäärä vuorokaudessa on noin 3% koiran painosta ja siitä ruuan kokonaismäärästä hiilihydraatteja eli lähinnä viljatuotteita tai/ja kasviksia saa olla ainoastaan 10-20%, loput 80-90% on sitten lihaa ja muita proteiineja, munaa, kalaa, raejuustoa jne. Eipä koira näytä hiilareita paljon tarvitsevan.
Monasti koirat kyllä saavat ruokia juuri ihan päinvastaisessa suhteessa, joten ei ihme, mitä kaikkea koirat sairastavat, käytöshäiriöistä alkaen...
Juu, yritetään jaksaa, riittääpä elämäntehtävää pitkäksi aikaa!