sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Keväistä vilinää

Vihdoin on emännällä aikaa kertoa mun asioistani!

Pitkästä aikaa juttua Vilistä. On koettu taas kaikenlaisia vaiheita, hyviä ja huonompia. "Vatsa pipi"-episodi oli jokin aika sitten ja se opetti taas, ties monennenko kerran meille jästipäille, että vehnä ei välttämättä ole Vilille sitä parasta mahdollista ravintoa. Ei edes, vaikka Vili itse niin tykkäisi.
Lettuja ei enää syödä. Ihan pieniä määriä eli vehnämuruja Vili sietää ihan hyvin, vaikka ei siinäkään paljon järkeä ole antaa yhtään mitään. Vili ei reagoinut vehnään kutinalla, vaan vatsakivulla ja output muuttuui tuhrivaksi. Toisin sanoen herätteli meitä öisin, tunki sänkyyn ja joka kakkimisen jälkeen joutui pesulle tuhrittujen housukarvojensa takia. Ei yhtään kivaa, kellekään meistä.
Meillä oli vaikeuksia taas kerran tuon vehnän suhteen. Odotimme mahdollisena oireiluna kutinaa, emme osanneet yhdistää vatsakipua ollenkaan siihen vehnään, vaan pidimme sitä aina vaan gastriittina. Luin sitten jostain, että allergisoiva ruoka-aine ärsyttää vatsan limakalvoja ja sitten jossain vaiheessa ymmärsimme asiayhteyden. Kun jätimme vehnän pois, Vilin kaikki oireet hävisivät ja se viimeistään sai meidät tajuamaan. Seuraavaa virhearviointia odotellen...





Huomasimme myös, että Vili voi jotenkin oudosti (= oksensi), jos söi kypsennettyä jauhelihaa tai muuta lihaa. Aikaisemmin ei oireillut, mutta kun aloitimme ns. raakaruokakokeilun Vilille, niin ei enää sietänytkään samalla tavalla kypsää lihaa.
"Barffaus" ei meillä siis ole saanut tuulta purjeisiin. Vili ei nakertele luita, kanansiivet yms. kelpaavat aniharvoin (= päätyvät siis usein roskikseen...), ruokavalio on siis sangen yksinkertainen: raakaa naudan jauhelihaa, joka sisältää etiketin mukaan max. 20% rasvaa + keitettyä, survottua perunaa. Silloin tällöin kananmuna ja muuta pientä, esim. juustoa.
Nyt olemme taas oikealla tiellä, joka tosiaan on aika kapea tie, toivottavasti emme kohta taas suistu ojaan...Vili on taas iloinen ja reipas, kävelee ihan mahdottoman pitkiä lenkkejä, ristiin rastiin omaa reviiriään. Muista koirista ei oikein tykkää, ei ole kiinnostunut niistä ja jos lähelle tuppaavat, niin vastaanotto on Vilin taholta aika töykeää. Ventovieraistakin lapsista ja aikuisista sen sijaan tykkää kovasti paljon.


Koiramaili eli Hundemeile
Tästä meidän talon yhdeltä kulmalta lähtee polku, jota ihmiset nimittävät koiramailiksi. Se on talvella aika synkkä tie kävellä, kurainen ja pelottavan tuntuinen. Sen alussa on vain yksi kerrostalo eikä sen varrella ole sen lisäksi muuta kuin yksi koulu. Pimeään vuodenaikaan siellä ei liiku muut kuin koiranomistajat. Nyt kevään tullen se on oikein kaunis paikka kävellä, kuten kuvasta voi aavistaa. Nyt on se aika vuodesta, jolloin puut kukkivat. Aivan ihanaa!

Mahoniaa kasvaa myös monissa paikoissa.

Pelarkuunit parvekkeelle on ostettu ja kapusiinikrassin siemenet istutettu. Parveketuolit odottavat istujiaan. Lämpötila nousee päivittäin noin +20 asteeseen, tuuli on aika koleaa, jos kohdalle sattuu, mutta auringossa tarkenee.


Pennisetum alopecuroides eli Lampenputzergras 

Juu, tällaisen haluaisin...


14 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Vehnä on pahasta, meinaan vilja-allergisena en siedä sitä ollenkaan. Muutenkin Vilillä ja mulla näyttäis olevan nää ruuat samiksia. :D

Keltakukkainen on mahonia, joita juuri siirtelin omalla pihalla. Aivan hurmaava tuo Koiramaili. Kyllä kelpaa Vilin tepsutella emäntänsä kanssa.

Marja-Leena kirjoitti...

Vehnä on huonoa lähestulkoon kaikille koirille, ei vain allergisille koirille. Tosi hieno tuo Lampenputzengras. Voiko sillä putsata lamppuja? Ymmärsinköhän nimen oikein... Terveisii Hampuriin, M-L ja Ossi

Liftari kirjoitti...

Essi saa joskus muruset gluteenittomista lätyistä. Silloin harvoin kun niitä laita. Meillä on myös ravinto ollut pitemmän aikaa samaa päivästä toiseen. Ja tuntuu siltä, että se on paras tae pitää massu kunnossa.

Ihana video Vilistä. Ja aivan upea kävelytie. Tuollaisia lämpötiloja oottelen myös ja tuota kukkaloistoa. Kukkapenkissäni on vasta yksi piskuinen narsissi kukkinut, kaikki muu on vasta tulossa.

Aurinkoista kevättä sinne meren taa. Ja terkut täältä Essilästä.

Aikku ja Olli kirjoitti...

Olli ei saa vehnää muuten kuin varastamalla paahtoleipää, patonkia tms. huolimattoman kotiväen jäljiltä. Onneksi ollaan opittu olemaan tarkkoja. Joka tapauksessa vehnästä tulee löydä vatsa ja tämän vuoksi kaikki vehnää sisältävä on EI. Peura-peruna-nappulan lisäksi Olli sietää mm. raejuustoa, juustoa ja vähäisiä määriä hapanmaitotuotteita. Tämä käsittää lähinnä jogurtti- yms. purkkien puhdistukset.

Onpas siellä ihanan kesäistä. Täällä Oulun korkeudella on ihan harmaata vielä, etupihallakin on vielä lunta.

Nauttikaa varhaisesta kesästä!

HooPee kirjoitti...

Niin taitaa tuo vehnä olla vihonviimeistä. Liekö monellakin koiralla pipi masu pelkän vehnän takia? Niin monia koiria hoidetaan liika?happoisuuden takia, ehkä se on kaikki vehnäperäistä?
Kiitos pensaan nimeämisestä, aina sitä vaan viisastuu, kun vanhettuu.
Otanpa kuvan ensi syksynä tuosta koiramailista, on ihan karsee paikka. Niin se luonto vaan osaa tehdä rumasta kauniin!

HooPee kirjoitti...

Koira on periaatteessa lihansyöjä ja ainakin moni nappularuoka on suurimmaksi osaksi vehnää. Ristiriitahan siinä on selvästi.
Eiköhän ainakin voisi kuvitella, että tuolla kasvilla voi putsata vanhanaikaisia öljylamppuja ja pullojakin. Kerron sitten, kun joskus saan tuollaisen. :) Australiassa kasvavat kuulemma luonnonvaraisena.
Paljon terveisiä koto-Suomeen!

HooPee kirjoitti...

En ole täältä vielä etsinyt gluteenittomia tuotteita, toki niitäkin on, mutta ei ole osunut silmiin. Isäntä kun niin mielellään anatisi Vilille joskus keksinkin...
Lämpötilat ovat täällä nyt jo ihan mukavia, mutta tuuli on jatkuvasti kylmä. Ihan kuin koto-Turussa, aina kylmä tuuli pilaa muuten hyvän sään. Onpa ainakin kotoisaa.
Terveiset sinne lätäkön toiselle rannalle, Essilään!

HooPee kirjoitti...

Voihan nenä, että teiltä löytyy vielä luntakin. Olin aikoinani kesäkuun alussa Kuusamossa ja sieltä löytyi kuusien juurilta myös lumikasoja, vaikka aurinko paistoi lähes yötäpäivää. On se Oulu vaan aika pohjoisessa. Kaupunkina yhtä kaunis kuin Turku. ♥
Nautin todella kevään saapumisesta, ihan hirveän pitkä ja synkkä kevättalvi oli rankka. Nyt on hyvä olla. Kukkia ja vihreää joka puolella. :)

Párek kirjoitti...

On se jännää miten monella koiralla on ihan samoja kremppoja kuin ihmisilläkin. Meidän naapuritalossa on sokeritautinen koira ja toisella puolella olevalla tipsulla on sydänlääkkeet. Herkkiä vatsoja on paljon. Minulla ei ole ollut isompia ongelmia, syön vain mäyräkoirille tarkoitettuja nappuloita, laktoositonta kermaviiliä pieni annos päivässä, herkutkin hankitaan eläinkaupasta ja niitä saan mielestäni ihan liian vähän ja harvoin.
Poronpotkan sain joku päivä sitten, sitä kalvan Palvelijattaren mieliksi silloin tällöin. Aika vähän siitä mitään irtoaa.

Marja-Leena kirjoitti...

No nyt en ole niin tarkkaan tutkinut kaikkien nappuloiden koostumusta, mutta aikalailla se menee niin, että mitä kallimmat nappulat, sen vähempi vehnää. Eikä niissä allergianappuloissa mitä meillä syödään mun mielestä pitäisi olla vehnää lainkaan. Tartteepa tarkistaa, etten puhu ihan läpiä päähäni.. M-L

HooPee kirjoitti...

On tosin koiria, jotka voivat syödä lähes mitä vaan ja viettävät iloisesti porskuttaen pitkän terveen elämän. Eli on noita koiriakin joka junaan...

HooPee kirjoitti...

Voi, ole onnellinen, että olet pysynyt terveenä. Mikäs silloin on ollessa, kaikki hyvin ja Palvelijatar passaa. :)

Merja Hannele kirjoitti...

Meillä oli yhtä aikaa kaksi koiraa, joista vain toisella oli herkkä vatsa, vaikka ruoka oli samanlaista molemmille. Sittemmin Caron vatsan sekoitti teollinen koiranruoka, josta oli luovuttava.
Akulla on ollut aina herkkä vatsa. Mutta kyllä me ollaan pärjäilty, tarkkana vaan pitää olla.

HooPee kirjoitti...

Juuri niin, ihan yksilöllisesti reagoivat koirat samaankin ruokaan. Ja tarkkana on oltava, joskus hiukan vaikeaa, tosin, ainakin eräillä ihmisillä. :)