Sivut

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Pikavisiitti ellillä

Eilen Vili kävi pikavisiitillä eläinlääkärillä. Se on niin mukavaa, että kyseinen elli on tuossa ihan kulman takana ja vastaanotolle pääsee helposti. Vilin vaiva oli taas kerran anaalirauhasen täyttyminen. Tälläkin kertaa se oli vasen rauhanen, joka oli tukkeessa. Edellisestä käynnistä oli kulunut 5 viikkoa, joten ehkä jatkossa se on se aikaväli, jolloin pitää lähteä elliä tervehtimään. Pepa oli hiukan ärtynyt ja hoidoksi saatiin luonnonmukaista voidetta nimeltä VulnoPlant 10 g, vaikuttavina aineina kamomilla, calendula, hamamelis, hunaja sekä kalanmaksaöljy.
Hintaa käynnille tuli vähän alle 17 euroa, voiteen osuus oli noin 7e.




Nyt olen alkanut ajattelemaan Vilin vaihtelevia vaivoja, nirsoilua, yövalvomista, levottomuutta yms. pientä epämääräistä, että jos ne johtuvatkin aina tuosta anaalirauhasen täyttymisestä, kuten joku muistaakseni kerran kommentoikin. Vili oli elliltä palattuaan kuin uusi koira, iloinen kuin mikä ja leikkisä. Niin tapahtui viimeksikin, vietiin haluton ja tarmoton Vili ellille ja saatiin mukaamme vilkas ja iloinen koira.


*******

Jokin aika sitten ehdin hehkuttaa ihania kevätpäiviä ja sepä kostautuikin heti. Tänne tuli talvi. Lunta satoi 20 senttiä, raaka itätuuli puhalsi, koko maa oli osittain lamatilassa, teillä kaaos, lentokentillä samoin, lukuisia onnettomuuksia. Koko talven aikana ei lunta ollut kuin muutaman kerran tomusokerimainen kerrostuma aamutuimaan, siinä kaikki. Sitten oli se kaunis, lämpöinen kevätviikko ja nyt sitten vietetään talvea.




Ja voi sitä suolan ja "murusepelin" määrää! Vili kulkee anturat vaseliinissa, kunnes ihan oikeasti koittaa kevät. Turun talvessa oli sepeliä, sitä terävää kiveä, jota oli talviset kadut täynnä, mukavaksi ei sitä voinut sanoa, kun kulkeutuivat sisätiloihin ja ulkona sattuivat koiran tassuihin.
Täällä ei käytetä terävää sepeliä, vaan pyöreää granulaattia, kuin pieniä pippureita, joista osa murskana. Ne eivät satu eläimen tassuun, mutta kotona ne ovatkin hassunhauskoja palleroita, joita vierii ihan joka paikkaan, mattojen allekin. Niitä imuroidaan varmaan vielä juhannuksenakin...
Vili on yksi granulaattikuski tassuinensa ja isäntä toinen, kun ei ymmärrä jättää kenkiänsä heti eteiseen, vaan pitää ensin marssia lukaalin halki.



Meidän Nallu


Vanha, elämää nähnyt Nallukkamme.


Meidän Nallu. Ensin se oli pelkkänä makuuhuoneen koristeena, sitten vuosikausia kaikkien kolmen lapsenlapsen "potilaana". Nallu sai "insuliinipiikkejä", joutui "leikkauksiin", se sai siteitä, laastareita, "lääkkeitä" ja hoidettiin aina terveeksi. Seuraavat 10 vuotta Nallu oli lapinkoiramme Hessun ulkoilukaveri. Ilman Nallua Hessu ei milloinkaan lähtenyt ulos, aina oli ensin haettava Nallu ja Nallu hampaissa sitten kirmaistiin pihalle.



Nallu ja Hessu


Toiseen suuntaan homma ei toiminutkaan, vaan iltasella jouduimme etsimään Nallua pihalta, joskus ei löydetty ja Nallu joutui yöpymään yksin ulkona. Hessu saattoi kuljettaa Nallun kauaksikin eikä Hessusta ollut apua etsimisessä.
Nallu-ressukka on kestänyt ainakin 10-15 konepesuakin. Nyt Nallu on ilonamme täällä ja taas vanhoilla päivillään alkuperäisessä tehtävässään makuuhuoneen "koristeena".



Parivaljakko


Kaverukset



10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen blogiasi lukiessani miettinyt tuota Vilin käyttäytymisen muuttumista ja itselläni pääepäilyksi nousi mainitsemasi Vilin anaaliongelmat, jotka sitten näkyvät koiran käyttäytymisen muuttumisena. Ehkä pitäisi minimoida anaalien liian täyteen täyttyminen ja seurata Vilin käyttäytymistä? Aika pitkälti koerien terveysongelmien selvittäminen on salapoliisityötä, ku eihä ne koerat tunnetusti puhu samalla tavalla kuin myö ihmiset..

Hyvää kevättä sinne Saksan maalle!

Anonyymi kirjoitti...

Auts, toivottavasti olet päässyt vaivasta, Vili! Vähän aikaa sitten sain ekan kerran fistelin. Se on joku haavauma, joka syntyy, kun anaalirauhanen tukkeutuu. Minun Palvelijattareni on tosi tarkkana meikäläisen hyvinvoinnista ja oli ihan äimänkäkenä miten salaa ja nopsaan olin vaivan kehittänyt. Elukkatohtori antoi särkylääkkeen ja antibiootit rauhasten tyhjennyksen jälkeen. Lekuri kertoi, että vaiva on tosi kivulias, joten ei ihme, jos koiran käyttäytyminen muuttuu.
Vaivattomaa ja kivuttomaa jatkoa sulle, Vili.

Liftari kirjoitti...

Voi Vili, harmituksen harmitus. Mutta onneksi ei nyt ollut mitään tavatonta sentään noiden anaalien kanssa. Minä tyhjentelen Messisen anaaleita aina silloin tällöin ja ollaan ainakin toistaiseksi säästytty tulehtumissilta. Toivottavasti jatkossakin.
Entisellä koiralla tuli myös tuo fisteli ja se sitten lopulta leikattiin. Mäykkypoikamme oli silloin jo aika iäkäs. Ei ollut ollenkaan kivaa se.
On se luonto kumma juttu, järjestää elukoille tuommoiset sinänsä ihan turhat rauhakkeet harmia tuottamaan, kuten ihmisillekin umpisuolen.Yäks ja byäks. On tosi kivaa Vili, että sulla on elli noin lähellä, ei mikään maata kaatavan kallis ja tuntuu olevan osaavakin.

Terkkuja sulle sinne täältä Essilästä. Kevättä ootellaan. Saapi nähdä ootellaanko juhannukseen asti. Huoh.

Hanne kirjoitti...

Kiitos terveisistä!
Niin, jospa nyt olen oikealla tiellä anaalien suhteen. Vili kun ei reagoi tyypillisesti eli ei laske liukua lattialla eikä tosiaan kerro, mistä sattuu. Nyt merkkasin kalenteriin 4 viikon päähän, että osuuko yksiin muun oireilun suhteen...

Hanne kirjoitti...

Vilillä oli juuri vasemmalla puolella se fisteli eli ehkä sillä puolen on joku kureuma, joka johtaa rauhasen epänormaaliin täyttymiseen.
Kipeitähän nuo peräpään vaivat ovat, arkaa aluetta kaikki ja missä tulehdus, siellä kipu.
Hyvää jatkoa sullekin!

Hanne kirjoitti...

Joo, pidetään peukkuja toisillemme, ettei pahempaa tule kuin turpeat anaalit. Uskotaan siihen, että "missä hätä, siellä apu". OIshan se aika muikeeta, jos ihmisilläkin olis tuollaiset anaalirauhaset, ties vaikka oliskin, hienotunteisesti vaan vaikenevat mokomista.
Uskotaan myös siihen, että kevät tulee, on se joka vuosi tullut ennen juhannusta. ♥

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Onpas sulla ollu taas ikävä vaiva. Onneks sulla on ell:i lähellä ja tulit taas pirteeks pojaks.

Me luettiin sun blogistas varastopunkeista. Meinaan Myrsky on kai jollekin allerginen. Nyt vaihettiin ruokaa ja sitä säilytetään pakkasessa. Kuivapapanoita.

Hanne kirjoitti...

Juu, reippaita poikia ollaan taas, toistaiseksi.
Voihan surku, allergia ei oo kiva juttu, toivottavasti selviää syyllinen!

Anonyymi kirjoitti...

Meidän tipsulla anaalirauhaset ollaan saatu olemaan vaivaamatta suihkuttelemalla joka toinen päivä. Onhan siinä oma vaivansa, mutta ennen meidän piti aina suihkun jälkeen myös föönata tassut kuiviksi, koska tassut tuntuivat ärtyvän kosteudesta. Oli kuitenkin ehkä vain yksi allergiaoireista, koska nykyisellä ruokavaliolla ja viikkosiivouksen huolehtimisella föönaamista ei ole tarvittu. Pelkkä pesu ilman föönausta tuntuu jo helpolta entiseen verrattuna.

Vilille rapsutukset, teillä on kiinnostava blogi.

Hanne kirjoitti...

Meillä on myös tiuhat peppusuihkutukset käytössä ja Vili tuntuu ihan tykkäävän siitä. Kuivataan sitten peppu pyyhkeellä ja sitten laitetaan hiukan Tummelia peppuun, olen huomannut sen auttavan, ettei tiheät pesut ärsytä herkkää ihoa. Fööniä ei käytetä koskaan, Vili inhoaa sitä sikäli paljon.
Saa nähdä, koska on seuraava anaalirauhasen tukkeutuma, toivottavasti ei enää koskaan...