Adventin aikaa

Vili viettää rauhaisaa adventin aikaa, joulun odotusta. Tässä vähän tilannetiedoitusta.

Ruokahalu pojalla on erinomainen. Kukkakaalimössö on noista kasvissoseista ehdoton ykkönen, eihän sitäkään paljon mene, mutta Vili ei sentään nirsoile sen suhteen.
Lihoista herkuinta on hevosen liha, kakkosena tulee lammas ja nuo kaksi ovatkin tällä hetkellä se ruokalistan perusta, johon sitä ympätään kaikkea muuta, mitä saatavilla on ja mikä Vilille sopii.

Tähän sopiikin mainiosti kerrottavaksi tällä viikolla tekemäni iso moka. Ikinä aikaisemmin en ole moista tehnyt, vaikka olen monet kinkut jo ehtinyt tässä elämässä paistaa...
Vili kun syö ruokansa pääasiallisesti kypsennettynä, niin olin lammaslihaseosta pannulla kypsentänyt ja siitähän irtoaa erittäin runsaasti rasvaa, tietenkin. Kaadoin koko seoksen siivilään, kuten olen jo useasti tehnyt. Sitten laitan siivilän alle astian, jotta rasva valuu siihen.
No, juuri sillä hetkellä soi puhelin ja koska odotin tärkeää puhelua, syöksyin puhelimeen ja unohdin koko lammaspaistokseni. Tyystin ja kokonaan.
Kun seuraavan kerran menin keittiöön, niin voi kauhistuksen kauhistus! Siivilän alla ei ollutkaan astiaa ja kaikki rasva oli valunut viemäriin! Ei auttanut itku näillä markkinoilla eikä kuuma vesi eikä fairy. Pelastavan enkelin roolin sai talonmies, joka puuhasteli viemärin kimpussa pitkään, miesparka, joutui avaamaan kaikki irtoavat osat ja antoi minulle pestäväksi kaikki hajulukon putket. Yök-yök, onneksi olen nähnyt aikaisemminkin jotain yököttävää... Putkia ei meinannut pelastava enkelinikään saada auki, oli todella työn ja tuskan takana, mutta nyt on taas kaikki hyvin.

Mitä opimme tästä? Ei koskaan, ei milloinkaan, jähmettyviä rasvoja viemäriin!

Kortisonia menee jotakuinkin taas joka 3. päivä. Muutaman kerran olen joutunut antamaan annostuksella joka 2. päivä, mutta heti siitä on taas jatkettu tuolla pidemmällä antovälillä.
Kutinoita on lievästi, ei mitään erityisen mainittavaa.

Kortisonin lisäksi Vili saa ylläpitoannoksena Xie Tang™-yrttitablettia 600 mg päivässä. Olen kokenut sen antamisen hyväksi, se todellakin tuntuu rauhoittavan Vilin kutinoita, vaikka juuri nyt Vili ei olekaan vielä täysin kutinaton.

Jatkan tätä kiinalaista yrttilinjaa Vilin kohdalla. Koululääketieteellä ei ole keinoja auttaa Viliä, joten otetaan luonto avuksi, tueksi. En toki ole niin sinisilmäinen (enää), että kuvittelisin Vilin jotenkin parantuvan immuniteettinsa heikkoudesta, mutta haluan Vilin olevan mahdollisimman vastustuskykyinen ja terve koirapoika. Kaikesta huolimatta.

Olen tilannut Vilille Resilium™-yrttitabletteja, jotka on tarkoitettu ruoka-aineallergisen eläimen immuunisysteemin tueksi ja oireiden vähentämiseksi. Lisäksi vielä Immunkomplex™-tippoja, joita on tarkoitus antaa yhtä aikaa tuon Xie Tangin kanssa. Ne tipat sisältävät runsaasti vitamiineja, entsyymejä, aminohappoja, hivenaineita sekä mineraaleja.

Kaiken lisäksi kokeilen vielä matokuurina Wormfree™- yrttipohjaista loishäätöä.
Yritän näillä konsteilla varjella Vilin elimistöä kaikelta kemialliselta painolastilta, riittää jo, että joutuu tuota kortisonia syömään. Olen yrittänyt ystävystyä sen kanssa, ja eihän se oikein onnistu, mutta parempi laiha sopu kuin lihava riita, joten eiköhän me opita elämään yhdessä. Vili, minä ja kortisoni.