Vilinää

Vilin kuulumisia

2012-02-15T15:17:00.000+02:00

Bigbay®

Vili sai marraskuussa täyttäessään 3 vuotta lahjaksi pedin, jota ei oppinut hyväksymään ollenkaan. Ei auttanut muu, kuin myydä vanha peti pois, ostaja löytyikin heti yhdessä päivässä. Toivottavasti uudet omistajat, mopsi ja kaverinsa belgianpaimenkoira, ilahtuvat siitä ja oppivat käyttämään sitä. Se peti oli kyllä ihan hyvä, ja sopiva myös parvekkeelle ja terassille lämpöeristyksensä takia.
Eihän Vili ilman petiä voi olla, eihän? Sopivasti ystävänpäiväksi saapui uusi hieno peti, valmistaja tai maahantuoja Flamingo. Siihen Vili on asettautunut vapaaehtoisesti jo yllättävän monasti eli eiköhän hyväksy sen. Uusi peti on pehmoinen ja vartalon malliin mukautuva, päällinen konepesun kestävää 100% puuvillaa ja kätevästi vetoketjulla avattava.

Vilin "makuuhuoneessa" on peili...

Onhan Vilillä vielä olemassa pentupeti, johon mahtuu edelleenkin ihan hyvin. Se oli halpa peti, maksoi 3e Mustissa ja Mirrissä. Harmi vaan, että sen peseminen on erittäin hankalaa.
Vili on lattialla viihtyvä, nukkuu usein koko yön ihan paljaalla lattialla tai sitten pedissään. Sohvalla, nojatuolissa tai sängyssä ei nuku milloinkaan öitään, päiväsaikaan voi käydä oleilemassa niissä, mutta ei nuku. Aamulla voi tulla sänkyyn viereen, muuten ei.

taas tyhjä kuppi...

Vilin ruokailu on ajautunut tietyille raiteille. Vain kana/broileri, kananmuna ja possu eri muodoissaan. Mielellään syöttäisin mm. kalaa ja kalkkunaa, mutta sälli ei vilkaise päinkään. Olen yrittänyt tarjota em. erittäin harvoin, mutta silti yäk.
Vilillä on kiva tapa ilmoittaa, että ruokaa oli liian vähän, saiskos kiitos lisää. Jää makaamaan kuppinsa viereen ja kolistelee sitä. Jos toivottua vaikutusta ei tule, niin poika laittaa päänsä kuppiin ja makaa mielenosoitukseksi pää siinä tyhjässä ruokakupissaan. Jos vieläkään ei mitään tapahdu palvelusväen taholta, silloin Vili örisee/haukkuu tai naukuu ihan hiljaa, juuri ja juuri kuuluvasti. Tämä viimeistään tehoaa, mutta jos jo kolmatta kupillista kerjää, niin silloin taikasana "loppu" lopettaa todellakin ruinaamisen.
Voi meidän poikaa. ♥

♥ Hyvää Ystävänpäivää ♥

2012-02-14T00:25:00.000+02:00

Historia

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisen Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Ystävänpäivä Suomessa

Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Suomen kalenteriin ystävänpäivä on merkitty vuonna 1987. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän.

Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä

lähde

Käymme yhdessä ain
käymme aina rinnakkain
vaikka esteitä on
joskus tiellä kohtalon
voimme kaikki ne voittaa
kun kuljemme vain
tiemme yhdessä näin rinnakkain.

(Pertti Reponen)

Jokisen eväitä

2012-02-10T16:34:00.000+02:00

Niinpä, tämä postaus on kuin Jokisen eväät. Urbaani sanakirja kertoo tämän sanonnan tarkoituksen näin: levällään, sekaisin, hajallaan, hujan hajan olevat asiat tai esineet. Siis juuri kuin tämän päivän aiheet.

Kutina
Minulla itselläni on juuri nyt kovasti kutiava ihottuma. Sitä samaa toivon kaikille kutiavan koiran omistajille! Ihan totta. Vain omakohtaisen kokemuksen kautta voi yrittää edes vähän paneutua kutisevan koiran asemaan ja ymmärtää, millainen sellaisen koiran elämänlaatu on. Onko elämänlaatua enää ollenkaan?
Oma kutiseva ihottumani on väliaikaista, se on hoidettavissa ja todennäköisesti on parissa viikossa parantunut. Se kutinakaan ei vaivaa 24h, vaan silloin tällöin. Kutina on silti suoraan sanoen helvetillistä. Jos minulla nyt olisi vielä kauluri estämässä raapimista, tulisin varmaan hulluksi. Toisaalta taas raapiminen lisää kutinaa eli noidankehä on valmis. Kovaa kutinaa voi todellakin verrata kipuun, sen elämänlaatua laskeva arvo on yhtä suuri.

Kutinamittari

Hei, kaikki kutisevien koirien omistajat!
Älkää antako koirienne kärsiä jatkuvasta, kovasta kutinasta. Tehkää kaikkenne koirienne hyväksi, että sen olotila kohenee. Pyytäkää siihen lääkettä eläinlääkäriltä, saneeratkaa ruokaa, etsikää syytä kutinaan, mutta älkää missään tapauksessa vähätelkö koiranne kutisemista.
(kaikki em. koskee tietenkin kaikkia kutinasta kärsiviä eläimiä)

Koiran lääkitseminen
Tähän jatkoksi sopiikin aihe koirien lääkitsemisestä. Siitä on tullut trendi. Jos koiraa vaivaa ihan mikä tahansa, niin nykyään tartutaan liian helposti lääkepurkkiin.
Siinä sinänsä ei ole mitään moittimista, koiran kipua, kutinaa ja muuta akuuttia vaivaa tulee hoitaa heti eli parhaitenhan se käy lääkkeen avulla. Mutta se ei saa olla kaikki, mitä koiran hyväksi tehdään. Se nimittäin ei riitä.
Täytyy selvittää, mistä koiran vaiva johtuu, mikä sen on aiheuttanut, jotta tilanteen voi korjata. Tarkoittaa, että se syy täytyy poistaa tai ainakin minimoida. Mahdollisesti tarvitaan ruuan saneeraamista, koirakoulua, koiraterapeutin palveluja, hierontaa, oman ajankäytön muuttamista, koirapäiväkodin palveluja, lista on loputon, riippuen koiran vaivasta.

Huom. Seuraavan tekstin laitan kokonaisuudessaan, koska se hävisi netistä juuri kun sain sen tallennettua, saattaa toki ilmestyä takaisin.

Sari Penttinen: "Mielialalääkkeet ovat uusi eläinrääkkäyksen muoto."
Yliopistollisen eläinsairaalan farmakologian professori ennustaa, että koirien mielialalääkitys tulee lisääntymään. Voi tätä julmaa ja hullua maailmaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä tajutakseen koirien mielialalääkkeiden olevan suosittuja etenkin Yhdysvalloissa. Tällaisia uutisia suurin osa ihmisistä kommentoi aina epäuskon vallassa ja ihmetellen suureen ääneen. Valitettavasti tällaisen vaihtoehdon esilläpito madaltaa joidenkin ihmisten kynnystä kiinnostua asiasta. Jospa pillerit rauhoittaisivat meidänkin Murren?
Pilleri piristää ja rauhoittaa. Mielialalääkkeitä määrätään etenkin koirille, jotka ovat alakuloisia ja pelokkaita. Miksi koira on alakuloinen ja miten koiran alakulo määritellään? Aivan absurdia pohdintaa. Koira on eläin ja se on onnellinen, kun se saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Uskallan väittää, että yksikään koira ei ole alakuloinen tai onneton, jos se muun muassa pääsee ulkoilemaan runsaasti, sen kanssa seurustellaan, se saa pieniä aivojumppatehtäviä ja luvallista jyrsittävää. Eläinrääkkäystä on monenlaista ja mielialalääkkeiden käyttö on sen yksi uusimmista muodoista.
Pilleri pitää vihan kurissa, vai pitääkö? Eläinlääkärin mukaan mielialalääke poistaa vihaiselta koiralta pelon tunteen. Mielialalääkkeitä määrätään vihaisille koirille kuulemma harkiten, juurikin tämän pelottomuuden takia. Eikä niitä määrätä ilman käytösterapiaa. No heti tuli parempi olo. Olen seurannut useampia koiria, jotka ovat käyneet omistajan kanssa tai ilman omistajaa koulutuksessa, jonka tavoitteena on ollut koiran hallittavuuden paraneminen. Valitettavasti ihmisen kyky muuttaa omaa käytöstään on rajallinen, ellei jopa olematon. Lääkkeet ja käytösterapia ovat suuren luokan itsepetosta ja vieläpä erittäin vaarallista sellaista. Koiran vihaisuudella on syynsä, vain murto-osassa tapauksia kyse on sairaudesta tai todellisesta luonneviasta. Vihaisia koiria kasvatetaan osaamattomissa ja välinpitämättömissä kodeissa.
”Nyt se repi tapetit seiniltä.” Koirien eroahdistus tulee yleensä kalliiksi omistajalle ja aiheuttaa äänihäiriöitä taloyhtiöissä. Kun yksinolo ei maistu, aloittaa moni koira irtaimiston hajottamisen ja ääntelee. Osalle koirista repiminen ja pureminen ovat lähinnä ajankulua, jotkut koirista todella stressaantuvat ja ahdistuvat yksinolosta. Mutta kyllä minäkin ahdistuisin, jos joutuisin elämään elämää, jota iso osa lemmikkikoirista elää. Ne pääsevät kymmeneksi minuutiksi tarpeilleen aamulla, omistajien työpäivän ajan ne ovat neljän seinän sisällä, kun omistaja lyhimmillään noin 9 tunnin kuluttua tulee kotiin, koira saattaa päästä hetkeksi ulos, kunnes omistajan on aika lähteä omiin harrastuksiin. Kohta onkin jo yö ja nukkumaanmenoaika.
Itsekäs mikä itsekäs. Sitä ihminen ennen kaikkea on. Huonokuntoisia, vanhoja ja kipeitä koiria ei lopeteta, vaan niiden laadutonta elämää venytetään, jotta ihmisen ei tarvitsisi luopua. Koirasta ei haluta myöskään luopua, vaikka sille ei ole aikaa tai halua tarjota laadukasta rodunomaista elämää. Koirakiertolaisiakin on liikaa, koiran lopettaminen olisikin monesti armollisempaa, kuin epävakaan ja stressaavan elämän jatkaminen.
Mielialalääkkeet on uusi eläinrääkkäyksen muoto

Madotus
Aivan järjetöntä on myös joidenkin koirien madotustiheys. Lääkefirmat mainostavat vieläpä samansuuntaisesti ja sitähän tavallinen koiranomistaja pitää suosituksena. Kyseessä tosin on enemmän lääkefirman myynnin edistäminen kuin koirien hyvinvointi...
Eräissä muissa Euroopan maissa koirien matolääkkeet ovat reseptilääkkeitä eli vain eläinlääkäri voi niitä määrätä.
Hyväkuntoinen aikuinen koira saa harvoin matoja. Pentujen madotus taas on asia erikseen, siinä on noudatettava vakiintuneita ohjeita, mutta sen jälkeen voi kyllä jo ottaa järjen käteen.
Uudet tuulet matolääkityksissä!

Antin blogi - Kaviokuume (otsikostaan huolimatta koskee pääasiassa eläinten ruokaa ja ns. hyvinvointia)

Yllytyshullu, minäkö?

No, en suinkaan, otan vain vinkeistä vaarin... Minulle tapahtuu usein, että otan noita vaareja, katunut en ole vielä koskaan, kuten en tälläkään kertaa.
Annamari nimittäin suositteli moista vempelettä irtoavan pohjavillan kampaamiseen. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun sellainen tilattiin ja eilen kotiinkannettiin. Toki se oli aika arvokas, mutta eiköhän ole hintansa väärtti. Uskon sen olevan niin laadukas, että se kestää koko koiran elämän ja jää jopa perinnöksi seuraaville. Suosittelen. Furminator

*******

Betsi

Betsi, tämä koiratyttö Pietarista, on nyt ollut Suomessa uudessa kodissaan lähes kuukauden. Koira on oikea helmi, älykäs ja hyvin kiltti. Kotiin jää yksin ilman ongelmia, tulee kissojen kanssa toimeen ja pitää lapsista. Kotonaan on jo reipas ja leikkisä, kuten alle 2 vuotiaan koiran tuleekin olla. Pelkää edelleenkin uusia tilanteita, liikkuvia autoja ja aristelee vieraita ihmisiä. Tarvitsee paljon aikaa tottuakseen kaikkeen outoon. Pietarissa oli opetettu käytöstapojakin, mutta ei ollut paljon maailmaa nähnyt, kaikesta päätellen. Nyt pitää sitten antaa sosiaalista siedätyshoitoa.

Lapsuusmuistoja osa I

2012-02-07T22:43:00.000+02:00

Tältä näytti kotitaloni ympäristö syntymäni aikoihin. Kotitaloni oli siis tuo taustalla näkyvä kerrostalo ja kotimme ikkunat näkyvät tuossa kuvassakin. Sen 5. eli ylimpään kerrokseen minut tuotiin uunituoreena kansalaisena tunnetulta von Heidekenin synnytyslaitokselta. Vain tuossa sairaalassa syntyminen on aina ollut aidon turkulaisuuden tavaramerkki ®, mutta se oli ennen se, sillä synnytyssairaalassa toimii nykyään Perhetalo Heideken.

Elämäni ensimmäiset 11 vuotta asuin tuossa talossa ja sitä aikaa pidän varsinaisena lapsuutenani. Äitini kävi töissä, mikä silloin ei ollut ihan niin yleistä kuin nykyisin. Vietin siis paljon aikaa päivisin yksin kotona. Vaikka olin kiltti ja rauhallinen lapsi, niin uskallusta ja kekseliäisyyttä piisasi. Kerran alle kouluikäisenä istuskelin kotini ikkunalaudalla niin, että heiluttelin jalkoja ulos ikkunasta, ei vaivannut silloin vielä korkean paikan kammo. Muistan vieläkin kadulla bussipysäkillä seisovien ihmisten kauhistuneet katseet, kun näkivät minun istuvan ylimmän kerroksen ikkunassa, siitä innostuneena heiluttelin jalkojani vieläkin enemmän. Tieto tästä kiiri ilmeisesti vanhempieni korviin, sillä ikkunoihin ilmestyivät tuota pikaa Abloy-lukot. Seuraavat Abloy-lukot ilmestyivät samoihin aikoihin ruokakaapin oveen, sillä olin ottanut tavakseni syödä Sirkku-palasokerit suoraan pakkauksesta, kaikki tyhjäksi siis.
Oy Abloy Ab:n menestyminen lukkomarkkinoilla oli siis ainakin osaksi minun ansiotani.

Kotitaloni lähellä sijaitsi puisto, kirkko, rautatie eikä Kakolakaan kovin kaukana ollut. Kävin katolisten nunnien lastentarhaa puolipäiväisesti, sekin sijaitsi siinä parin korttelin päässä. Lastentarha oli katolisen kirkon piharakennuksessa. Lisäksi nämä hollantilaiset nunnat pitivät myös lastenkotia. Nykyään niissä tiloissa toimii Turun birgittalaisluostari.

Minä 3v istun takana oikealla, pojan ja rusettipäisen tytön välissä,
valkonappinen villatakki päälläni

Silloin pikkulapsena pyysin nunnilta lupaa päästä tutustumaan siihen katoliseen kirkkoon, kun huomasin muutaman lapsen lähtevän sinne. Minua ei kuitenkaan päästetty sinne, koska en ollut uskoltani katolinen. Koin tuon kiellon jo silloin epäoikeudenmukaiseksi, ensi kertaa taisin huomata, etten ole jonnekin tervetullut, vaan pitäisi olla jotain muuta, mitä en ollut. Lastentarhani oli hyvin edistyksellinen, lelut ja välineet olivat ns. kehittäviä ja me lapset saimme ihan itse aina vapaasti valita, minkä lukuisista askartelutavaroista kulloinkin halusimme ottaa. Olin hiljainen, syrjäänvetäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä vakava lapsi ja eräs sisar (= nunna) sanoikin äidilleni, että "tästä tytöstä tulee isona nunna". Ihan nyt ei kuitenkaan mennyt nappiin tämä ennustus...

Ekaluokkalaiset koulun talonmiehen asunnon portailla

Kotikatuni varrella sijaitsi myös ensimmäinen kouluni, Snellmanin kansakoulu. "Huippuvuonna 1953 koulussa oli 1088 oppilasta. Kun koulu oli oikein täynnä, koulua käytiin kahdessa vuorossa: aamu- ja iltavuorossa." Minulla oli onni saada käydä kaikki neljä luokkaa aamuvuorossa. Tuo kansakouluaika oli parasta kouluaikaa koko elämässäni (ehkä autokoulua lukuunottamatta). Silloin vielä pidin itseäni osaavana ja erinomaisena kaikessa. Sain osakseni vain hyvää ja palkitsevaa kohtelua, kaikki olivat kilttejä, maailma oli ruusuinen. Vuosien varrella on moni luulo karissut ja elämän karu todellisuus paljastunut. Ruusuista löytyi piikkejäkin.

Nurmis-luistimet

"Nurmis oli siis tuotemerkki, jota valmisti Porin Konepaja. Luistinten patentti oli tiettävästi saksalainen. Nurmekset ruuvattiin suoraan kenkään. Kengän anturaan, kannan kohdalle, kiinnitettiin metallipala, jossa oli reikä. Terässä oli vastanuppi, joka sopi kenkään. Näin luistin pysyi jalassa. Sivuruuvilla nurmes kiristettiin vielä paikoilleen."

Voi kuinka kadehdin lapsena kaikkia leikkikavereitani, sillä heillä kaikilla oli joko nurmikset tai sitten ei luistimia ollenkaan! Minulla oli hienot, ulkomailta tuodut valkoiset luistimet, varsi oli lyhyt kuin hokkareissa, mutta terä kuin taitoluistimissa. Olisin niin mielelläni halunnut ruuvata teriä monoihin sillä mielenkiintoisella ruuviavaimella ja olla samanlainen kuin muut. En ikinä oppinut nauttimaan siitä, että minulla oli hienompia tavaroita ja leluja, kuin muilla lapsilla. Samaistumisen tarve oli suuri, olla osa muuta lapsilaumaa, sitä olisin halunnut.

Olin ihan pienestä pitäen ahkera sanomalehden lukija. Alkuun katselin kuvia ja sitten myöhemmin opin ihan yhtäkkiä lukemaan lehden Nalle-sarjakuvaa "lukiessani". Ymmärsin sanan vene siitä tekstistä ja siitä se lähti lukeminen etenemään.

Seurasin myös sarjakuvaa nimeltä "Juliet Jonesin sydän", mutta huolimattomasti olin lukenut, että Juliet Jones syödään. Luin joka päivä ihan innostuksissani sarjakuvaa ja odotin sitä kohokohtaa, että Juliet Jones syödään ja petyin päivästä toiseen. Eräänä päivänä sitten hoksasin, että eihän sitä Juliet Jonesia syödäkään...

Siihen aikaan oli sanomalehdissä ilmoituksia kuten esim. Maaliskuussa syntyvä lapsi annetaan omaksi hyvään perheeseen. Vast.pyyd. nimimerkillä "Nuori äiti" tai jopa Terve 3-vuotias poika annetaan kasvatiksi tai ottolapseksi hyvään perheeseen. Vast.pyyd. nimim. "Äiti vaikeuksissa" Ahkerasti leikkasin näitä ilmoituksia lehdestä ja vein äidilleni työpaikalle, sillä olisin niin mielelläni halunnut pikkusisarta tai - veljeä perheeseemme. Turhaan niitä leikkelin...

Sisu-pastillit

Kotiani lähellä sijaitsi moni mielenkiintoinen paikka, mutta kaikkein lähimpänä oli Sisu-pastillien tehdas. Tavallisen kerrostalon kellarikerroksessa niitä tehtiin. Taloa kutsuttiin Sereksen taloksi, sillä tehtaan nimi oli Seres. Siellä pidettiin aina ikkunoita auki ja koko lähitienoo tuoksui Sisupastilleilta, mikä helpotti lasten makeannälkää. Makeisia syötiin silloin sangen harvoin.
Nykyään samoissa tiloissa toimii kaupungineläinlääkärin vastaanotto.

*******

Silloin kun olin lapsi, ei ollut mm. televisiota, pussilakanoita, sukkahousuja, teippiä eikä edes värifilmiä kameroissa. Koulua käytiin myös lauantaisin ja kesälomaa oli täydet kolme kuukautta. Työviikko oli myös 6-päiväinen, tosin lauantaisin oli lyhyempi työaika. Palkka maksettiin suoraan käteen ns. palkkapussissa eli kirjekuoressa. Postia kannettiin kotiin kaksi kertaa päivässä. Kaupat olivat auki arkisin klo 17 ja lauantaisin klo 13 asti. Turussa oli vielä silloin raitiovaunu ja Nokia valmisti vain kumisaappaita ja pyöränrenkaita. Talvella oli aina lunta ja kesällä paistoi aina aurinko.

Närästää

2012-02-05T12:39:00.001+02:00

Ei ole kauan siitä, kun kirjoitin "Jatkuvasti olen kuitenkin jännittynyt siitä, mitä tuleman pitää ja pelkään pahinta.". No, esimakua tuli, kun sitä tuossa oikein vonkasin.

En edes muista, milloin viimeksi Vili olisi häirinnyt eli herätellyt yöllä, mutta nytpä sekin tuli taas koettua. Tuskin ollaan lomalta palattu, kun jo ihan oikeasti alkoi arki!
Kaikki alkoi muutamilla oksennuksilla ja sitten seurasikin erittäin nirso syömisvaihe. Silloin osasin jo odottaa jotain epämiellyttävää. Sitten Vili piti meitä hereillä lähes koko yön, ei ollut mitenkään kovin ahdistunut, mutta levoton. Annoin ensiavuksi keskellä yötä Rimadyliä 10 mg, ajattelin, jos on kipua, niin se auttaa. Ei auttanut eli kyse ei ollut kivusta.
Sitten Vili ei syönyt enää oikeastaan yhtään mitään. Ei tarvinnut minunkaan paljon enää miettiä, mistä on kyse. Sen verran on kokemusta kertynyt, että tässä vaiheessa jo tiesin, että närästys vaivaa. Olen tullut siihen tulokseen, että närästyslääke ei ole heti eikä aina se oikea apu. Pilleripurkkiin on liian helppo tarttua. Tarkoitan, että närästyksen syy pitää yrittää poistaa eikä lääkitä pelkästään seurausta. Tietenkin on olemassa tilanteita, joissa närästyslääke on paikallaan, mutta silti se syy närästykseen pitää yrittää selvittää ja poistaa. Käytännössä se tarkoittaa yleensä koiran ruokavalion muuttamista tavalla tai toisella.

Viittaan tässä Jagsterin juttuihin närästyslääkkeen vaaroista.
Närästyslääkkeistä ongelmia?
Vatsahappolääkitys lisää ruoka-allergioita
Uskon Jagsterin kirjoittelevan ihan viisaita, vaikka onkin mies...☺

Olin juuri ehtinyt postata tämänkin lauseen " Olen vähentänyt perunan antamista Vilille". En tiedä, oliko tällä asialla mitään tekemistä Vilin närästyksen kanssa, mutta nyt lisäsin taas perunan määrää. Juuri perunan otin nyt ensiavuksi Vilille. Tarjosin sitä ensin sellaisenaan, mutta ei kelvannut. Sitten tein keitetystä, haarukalla muussatusta perunasta sormien välissä pikkupalleroita ja syötin "väkisin" kuten olisin lääkepillerin antanut. Iltapäivän aikana meni tällä tavalla kolme pientä perunaa. Ja kas kummaa, illan koittaessa poika suorastaan syöksyi ruokakupille ja lisääkin kolisteli ja nukkui koko yön ja vaikuttaa nyt olevan ihan ok.

*******

Hienot tossunteko-ohjeet vaihe vaiheelta !

Sheriffit: Ommellaan tossut

*******

Pari viikkoa sitten menehtyneen, lähes 16 vuotiaan Pippo-koiran muistoksi tehty video.

Loma ohi - arki alkaa

2012-01-31T21:13:00.000+02:00

Lomaltapaluun tunnelmat jatkuvat edelleenkin. Tulee muisteltua niitä kahdeksaa päivää siellä jylhässä metsässä. Vili oli niin onnellinen siellä, että oikein pahaa teki palata tänne kerrostaloon vilkkaan risteyksen vierelle. Vili on niin aito ulkokoira, että mielellään soisin hänelle sellaiset olosuhteet, että meillä molemmilla, siis Vilillä ja minulla, olisi hyvä mieli.

Kuten lomalla on tapana, monet asiat tehdään toisin kuin normaalissa arjessa. Vilin ruokailu oli juuri sitä "toisin tekemistä". Mukaan otettiin kyllä pakastettua possun kieltä, sydäntä, kanan ja broilerin lihasuikaleita ja perunoita. Lomahuumassa Vili sitten sai Frolicia, nappulaa, ns. lihatikkua (joka tuskin on lihaa nähnytkään), Ziwipeak'ia, spagettia, leipää, kakkua, kermavaahtoa jne. Mukana reissussa oli purkillinen kortisonitabletteja, kaiken varalta. Onneksi ei tarvittu! Koko tammikuu on sujunut hienosti, ei ainuttakaan kortisonitablettia, vaikka ruokavalio on ollut aika riskaabelia.
Pakkasessa odottaa vielä lintuNEU, jota en ole vielä uskaltanut antaa, koska siitä edellisestä perusNEU:sta seurasi aikamoinen hepuli poloiselle pojalle. Olen vähentänyt perunan antamista Vilille, nykyään annan ainoastaan pienen nokareen joka aterialla (syö 4x päivässä), olen ollut huomaavinani, että korvat töhnäävät vähemmän, tai ehkä vain kuvittelen.

Ihmettelen edelleenkin kauhiast tuota Vilin kehitystä allergisuuden tai oikeammin kutiavaisuuden suhteen.

* Olisi mielenkiintoista kuulla edes joku teoria, miksi asiat ovat muuttuneet näin positiiviseen suuntaan.

Jatkuvasti olen kuitenkin jännittynyt siitä, mitä tuleman pitää ja pelkään pahinta. Tosin välillä onnistun unohtamaan totaalisesti Vilin mahdollisen kutinan. Aivan ihanaa huomata unohtaneensa, useinhan unohtaminen on negatiivista, tässä tapauksessa se on lepoa sielulle.

Kipulääkettä (Rimadyl) Vili ei ole saanut enää moneen viikkoon. Minulla on ollut joka kuukaudelle lista pakastekaapin ovessa, johon olen merkannut kaikki ruuat ja lääkkeet ja huomiot. Tämä kuukausi on ollut merkkausten puolesta aika tyhjä, joten aion nyt olla ottamatta helmikuulle uutta listaa, katsotaan, pärjätäänkö ilman.

*******

Lopuksi pari ikävän harmaata videonpätkää, sää oli pilvinen ja kameran asetukset päin prinkkalaa, enkä osannut näitä videoita jälkeenpäin mitenkään korjata...

Vahtikoira Vili haukkuu outoja ääniä ( = pilkkiaukon poraamista) kesto 140 sek.

Pippo ulkoilee Vilin kanssa, kesto 35sek.

Lomaterveiset

2012-01-28T14:47:00.003+02:00

Talviloma takana, kevät edessä!

Vietimme reilun viikon komeiden metsien uumenissa Etelä-Savossa, Huuhanaholla, Mikkelin seudulla. Meitä oli me kaksi ja Vili sekä kuopus puolisonsa kera sekä heidän snautserivanhuksensa Pippo. Automatka oli Vilille koettelemus. Lahteen saakka piti menomatkalla ajaa ja vasta silloin Vili rauhottui siedettävään olotilaan. Paluumatka oli samanmoinen eli ei taida meitin Vilistä ja autoista tulla ikinä sydänystäviä...
Maisemat lomametsässämme olivat huikeat. Ja se totaalinen hiljaisuus! Ei edes linnunlaulua, näimme kolme kertaa linnun lentävän ja nekin eri päivinä. Ei nähty kettua, ei sutta. Autotie oli tosin lähellä, mutta se tie oli autio ja rauhallinen. Järvi oli jäässä, puut komeita, eikä pakkasessakaan ollut valittamista. Alimmillaan se oli -6 ja enimmillään -27 astetta, vaan eipä paleltanut, toisin kuin täällä kotona rannikolla, jossa puhaltaa usein raaka merituuli.
Koirat olivat onnessaan siellä puhtaassa luonnossa, varsinkin Vili oli elementissään. Innokkaasti hän hoiti vahtikoiran tehtäväänsä ja kärsivällisesti jaksoi odottaa jotain tapahtuvaksi. Hiljaista oli, jää ja pakkanen sentään paukkuivat Vilin mieliksi. Ulkona Vili olisi viettänyt vuorokaudet ympäriinsä, tassuja ei paleltanut missään vaiheessa ja virtaa riitti tuossa pienessä koirasessa. Pidimme Viliä pitkän 15-metrisen narun päässä. Pelkäsimme sen juoksevan jäälle, putoavan pahimmassa tapauksessa avantoon tai että kettu nappaa tai jopa susilauma...

Kyllä oli ankeaa palata tänne kotiseudulle arjen keskelle, vaikka toki kotiinpaluu aina on mukavaa. Jäimme kaipaamaan sitä luonnon rauhaa ja jylhyyttä, puhtautta ja maaseudun verkkaista elämää, suomalaista lintukotoa...

Saarijärvi

Hiljainen on metsätie...

Tarkkana kuin porkkana...

*******

R.I.P.

Suru saapui lomamökkiimme.

Koiravanhus Pippo, 15v 8kk joutui yllättäen lähtemään keskuudestamme.

Kaverukset Pippo & Vili

♥ Jätit tassunjälkiä sydämiimme ♥

Sitä sun tätä

2012-01-15T21:48:00.001+02:00

Kiirettä on pitänyt. Tietokone ja sen ongelmat työllistävät edelleenkin, mutta mitäpä niistä sen enempiä. Taitaa olla koneessa joku vakavampikin vaiva, mille ei paljon mitään voi ja joka johtaa jonain rahakkaana päivänä uuden koneen hankintaan.

*******

Tervetuloa Suomeen ♥

Betsin tassua paleltaa...

Muistattehan Sindi-hoitokoiran? Sindihän menehtyi marraskuussa vanhuuden vaivoihin ja nyt Sindin viitoittamalle tielle on löytynyt uusi tallaaja. Betsi tulee Pietarista Elämä koirille - järjestön kautta. Betsi on perinteinen peruskoira, vajaa 2 vuotias. On viettänyt tähän astisen elämänsä sijoituskodeissa eli ei ole joutunut elämään lainkaan koiratarhalla, mutta varmaankin vaihtamaan kotia useamman kerran. Betsin tarina lyhykäisyydessään on seuraavanlainen: koko pentue löytyi pahvilaatikosta joltain öljyteollisuusalueelta, ressukat lienevät jo sangen varhain erotettu emostaan. Vilin ja Betsin ensitapaaminen järjestettiin ulos, jotta Betsi omaksuu uuden kotinsa omaksi ennen kuin vierailee muiden kodeissa. Molemmat koirat olivat varautuneita, mutta kiinnostuneita toisistaan.

*******

"Toimittaja Jenni Toivoniemi syö vain kasviksia ja kalaa, mutta haluaisi tarjota kissoilleen ja koirilleen niille lajityypillistä ruokaa, siis lihaa. Mieluiten mahdollisimman eettisesti, mutta myös ekologisesti tuotettua. Pitääkö hänen hankkia metsästyskortti, perustaa hiirifarmi vai löytyykö muita vaihtoehtoja?"

Koiranruokaa... eli mitä?
Mitä syöttäisin kissalleni ja koiralleni?

*******

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Vilin kuulumiset.

Vili voi oikeastaan ihan hyvin. Huolestumista on aiheuttanut se, että Vili syö huonosti aikaisempaan verrattuna. Niinhän sanotaan, että koira ei vaihtelua kaipaa, voi syödä ikänsä samaa ruokaa. Vili on siinä tapauksessa se kuuluisa poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jo pennusta alkaen Vili on tarvinnut vaihtelua vai onko se nirsoilua? Eikö se ole sama asia? Nyt ei meinaa kana, kala, broileri, possunsuikale & k:nit maistua. Tölkkiruokaa ei suostu edes nuuskaisemaankaan.

Korvia täytyy putsata joka viikko, se on harmillista, mutta sittenkin vähäistä verrattuna kaikkeen aikaisemmin kokemaamme. Pitäisi keksiä perunan tilalle jotain tai vähentää radikaalisti perunan määrää ruokavaliossa. Niin mielelläni lisäisin kuivamuonaa Vilin kuppiin, vaan en uskalla ja toisaalta pidän kuivamuonaa huonona ruokana, mutta se helppous houkuttaa...

Perinteisesti tammikuussa Vilillä on pohjavillan vaihtumisviikot, joten karvaa riittää! Kuinka se vaihtuukin juuri kylmimmän talven aikaan, johtuuko se lämpimästä sisäilmasta? No, uskomaton määrä sitä ainakin on, noinkin pienessä koirassa.

Vilillä on edelleen tallella leikkimieli, joka päivä tarjoaa lelujaan heitettäväksi ja siitä päätellen Vilillä ei ole mitään ongelmanpoikastakaan, vaikka syöminen nyt takkuaakin.

Ajantappoase

2012-01-09T16:04:00.000+02:00

Jos mitkä, niin tietokoneen ongelmat vaativat aikaa. Niiden kanssa tuhertaessa saa aikansa kyllä kulumaan, miksei myös hermonsa. Varsinkin, kun ei ole paljon ymmärrystä koko asiasta.

Jo marraskuun lopulta lähtien olen painiskellut jonkun sortin tietokoneongelmien kanssa ja väliaikaisen elpymisen jälkeen tuli lopullinen romahdus nyt vuodenvaihteen jälkeen. Kiireessä lähdin hankkimaan isoa muistitikkua, jotta saisin omat tiedostot talteen, mutta se oli liian myöhäistä, kone ei antanut enää mahdollisuutta tallentaa mitään. Jokusen tiedoston olin aikaisemmin onneksi ehtinyt tallentaa Dropboxiin (jota käytän kuvien jakamiseen ystävien kesken), mutta harmikseni sinne ei paljon mahtunut.

Lykkäsin koneeseen Windowsin asennuslevyn ja toivoin parasta. Ikinä ennen en ollut sellaista tehnyt, mutta kun kone jo oli ns.kuollut, niin ei paljon pahemmaksikaan voinut enää mennä. Homma sujui oikein hyvin, mutta sitten tuottikin ongelmia internetyhteyden aikaansaaminen. Kaikki kotikonstit otin käyttööni, mutta sitten oli pakko jo soitella apua ja onneksi selvisin eteenpäin pelkillä puhelinkonsultaatioilla. Kas kummaa, laatikon pohjalta löytyi kuin löytyikin CD, jota en tiennyt omistavanikaan, sen avulla sain ajurin asennettua ja sitten ilmestyi jo se kaivattu nettiyhteyskin.

Vaan eihän se nyt tietenkään vieläkään ollut niin kuin piti, kuinkas muuten. Grafiikkakortti aiheutti hankaluuksia ja sitten muutaman päivän ja ahkeran tiedonhaun päätteeksi sain sen päivitettyä niin, että nyt toimii kuin unelma.
Aika jännä tunne, kun oma tietokone on ihan kokonaan kuin uudesti syntynyt, neitseellisessä tilassa, tyhjä, mitään siellä ei ole, vaan kaikki ohjelmat piti ladata, päivityksiä Windowsiin tuli lähes 300, eri päivinä tosin, mm. virusohjelma, palomuuri, Messenger, Skype, Word, näppäimistön + printterin asetukset, add-onsit + laajennukset sekä kaikki osoitteet oli haettava uudestaan ja tallennettava.
Osan valokuvista sain takaisin siirtämällä niitä miehen koneelta, mutta kovin on tyhjää edelleenkin. Jotta tämä sama ei tule toistumaan, talletan kaikki omat jutut jatkossa ulkoiselle kovalevylle, suosittelen kaikkia tekemään niin. Kenen tahansa tietokone voi heittää henkensä milloin vain, jopa ilman ennakkovaroitusta.

Startti uuteen vuoteen

2012-01-02T21:14:00.002+02:00

Vuosi 2012 on nyt sitten korkattu ja meillä kaikilla on lupa ja oikeus maistella sen anteja. Lunta ei ole uusi vuosikaan kyennyt vielä taikomaan, mutta eiköhän sitäkin vielä tänä talvena nähdä. Kiire tulee kylläkin, kohta alkaa kevättalvi. Päivät ovat jo pidentyneet molemmista päistä!

Uudenvuoden yöstä selvisimme jotenkuten. Viliä ei saanut lenkille enää klo 17 jälkeen, seuraava ulkoilu olikin sitten vasta aamulla klo 3. Sillä välin olimme täällä kotona visusti suljettujen sälekaihtimien takana, ettei vaan ainoakaan ilotulite näy. Olisihan niitä ollut kiva katsella ikkunoista, nyt piti tyytyä television tarjontaan, onneksi Helsingin Senaatintorin ilotulitus oli kyllä ihan hyvä korvike.
Uudenvuodenpäivän aamulenkillä Vili marssi koko kaupunginosan kaikki tiet läpi rinta rottingilla, poika oli kuin miliisi tarkistuskierroksella, halusi nähdä kaikki öisen mekkalan jäljet. Vielä tänäänkin Vili oli vahtivuorossa ja epäileväinen, vähäisetkin äänet porraskäytävästä kommentoi pienellä murahduksella. Valpas vahti.

Vilin vointi oli viikko sitten hiukan kiikun kaakun. Oksenteli tiuhaan eikä ruoka oikein maistunut. Kauhistuen ajattelin taas närästysrumban alkavan. Pelontunne heräili tuolla jossain sielun uumenissa ja juuri silloin oli sovittu soittoaika Vilin lääkärille. Hän sanoi, että se on aina ongelma, kipulääkitys ja herkkä vatsa. Erittäin huono yhdistelmä. Sovittiin, että jatkossa Vilille täytyy löytyä kipulääkkeestä se pienin auttava annostus ja se on sitten minun tehtäväni selvittää, mikä se on.
Nyt Rimadyliä on mennyt 6 viikkoa aamuin illoin 10 mg ja tällä hetkellä saa vain yöksi 10 mg. Viikon päästä on tarkoitus lopettaa kokonaan ja toivoa, että pärjää ilman. Eläinlääkäri painotti sitä, että kipuilevan koiran kipua ei saa jättää hoitamatta, vaikka vatsa olisi herkkä, kivun lievitys on ensisijaisen tärkeää. Hän muistutti myös siitä, että vatsan saa parhaiten tutkittua gastroskopialla ja selkärangen magneettikuvauksella. Juuri nyt en pidä kumpaakaan ajankohtaisena enkä tarpeellisena, mutta ehkä joskus.

Vilin onneksi tuo oksenteluvaihe hävisi parissa päivässä ja nyt vointi on taas ihan hyvä. Salaa toivon, että perunan kuuluminen ruokavalioon hoitaisi Vilin vatsan terveeksi eikä jatkossa olisi enää ikinä mitään närästyksiä. Hiukan Vili rapsuttelee, mutta kai kunnon koiran kuuluukin rapsuttaa. Ainakin vähän. Ehkä perunan syytä, että Vilin korvia täytyy nykyään putsailla noin kahden viikon välein, kun aikaisemmin niitä ei tarvinnut puhdistaa juuri lainkaan. Putsaan niitä ruokaöljyyn kostutetulla vanupuikolla pyyhkien vain korvalehtiä, sen syvemmältä en koskaan kronki.

Vili on hyväntuulinen, iloinen, kantaa lelujaan joka päivä, joskin peuhaamiset ovat aina olleet vähäisiä. Tuo lelujen hakeminen on yksi varma mittapuu arvioimaan Vilin vointia. Jos leikki jää, on jotain huonosti.
Nyt ovat asiat kuitenkin hyvin, Vili, reipas koirapoikani.

Hyvää uutta vuotta!

2011-12-31T23:27:00.000+02:00

Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen (Lounais-Suomen/Laitilan murteella)

Katse taaksepäin!

2011-12-29T20:09:00.000+02:00

Vuosi 2011 lähenee loppuaan, on aika katsahtaa taakseen, ennen kuin astutaan uuteen vuoteen 2012. Haastattelenpa tässä itseäni.

No, minkälainen on kulunut vuosi ollut?
- En voi valittaa. Kulunut vuosi on ollut kaikenkaikkiaan hyvä vuosi, tähänastisista vuosista Vilin kanssa se kaikkein paras. Toki on ollut nousua ja laskua, ahdistavia aikoja ja toisaalta myös niitä pilviä hipovia tunnetiloja. Ihan laidasta laitaan.

Voitko mainita vuoden kohokohdat?
- Absoluuttinen kohokohta oli Vilin pääseminen eroon kortisonilääkityksestä Olin yrittänyt sitä jo kaksi kertaa aikaisemmin onnistumatta ja kuten sananparressakin sanotaan: kolmas kerta toden sanoo. Tuo kortisoni oli kuin kahle jalassani, sen antaminen ja riippuvuus siitä oli jokapäiväinen vastenmielisyys.
- Toiseksi kohokohdaksi voisin mainita Vilin allergiatestien tuloksen. Sen myötä huoleni kotipölyistä sai jäädä enkä enää stressaa, jos en imuroi tai tuuleta "tarpeeksi usein". Mukavaa oli myös saada tietää, että varastopunkit ja siitepöly eivät ole uhkana.
- Kolmas kohokohta oli, kun aloitin kokeilemaan allergisiksi oletettuja ruoka-aineita Vilille. Vilihän on voinut syödä lähes mitä tahansa ilman, että kutinat vaivaavat! Vilin ruokavalio on monipuolistunut ja se helpottaa taas puolestaan minua.
- Neljäs mainitsemisen arvoinen asia on Vilin mahtavan hyvä vointi siitä lähtien, kun Vili alkoi saamaan kipulääkitystä. Olemme eläneet Vilin kanssa kuherruskuukauteen verrattavissa tunnelmissa. Pojalle on ruoka maistunut, samoin leikki, yöt on nukkunut niin hyvin kuin pentuaikoina viimeksi. Vilin parasta aikaa ikinä.

Entä mitä ikävää on jäänyt mieleen?
- Koko vuoden kurjin ajanjakso oli nyt syksyllä Vilin oireillessa "närästyksellä", josta en tiedä vieläkään, mitä se oikeasti olikaan. Monen viikon yöt olivat rikkonaisia, joitakin valvottiin kokonaan, molempien voimat alkoivat olla vähissä ja lisäksi suuri murhe: mikä Vilillä on?
- Ikäviä olivat myös sattuneet pienemmät takapakit. Oma syöksykierre maanmatoseksi tuskailemaan taas kerran, eikö tästä kaikesta pääse ikinä eroon? Murhetta aiheuttivat myös anaalirauhasen tulehdus ja selkäkivun löytyminen.
- Surullista on ollut pienen blogikaverikoiran traaginen menehtyminen. Kuinka onkaan mahdollista kiintyä pieneen blogikoiraan, jota ei koskaan ole tavannut oikeasti?

Mitä tämä kulunut vuosi on sinulle opettanut?
- Olen oppinut sen, että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. On mahdollista, että allerginen koira voi syödä melkein mitä vaan, että jatkuvat kutinat häipyvät kuin tuhka tuuleen, että loppuiän lääkkeeksi mainitusta kortisonistakin voi päästä eroon, että omaa koiraa katsoessani sydän pakahtuu rakkaudesta eikä murheesta ja säälistä. Ihmeitten aika ei ole ohi.
- Olen oppinut tykkäämään kortisonista. Nyt kun olemme saaneet tarpeeksi etäisyyttä toisiimme, siis kortisoni ja minä, tulemme paremmin toimeen toistemme kanssa kuin ikinä aikaisemmin. Aikaisemmin kortisoni oli isäntä ja me Vilin kanssa orjia, nyt on osat toisin päin ja arvostan sitä suuresti. Yllättävän kutinakohtauksen saa hallintaan yhdellä ainoalla pienellä kortisoninpuolikkaalla!
- Olen oppinut myös sen, että aina huonojen jaksojen jälkeen tulee paremmat ajat. Mikään ei jatku ikuisesti samanlaisena. Tulee päivä, jolloin pilvet väistyvät ja risukasaankin paistaa päivä. Valitettavasti tämä toimii myös toisin päin. Aurinkoisten päivien jälkeen saattaa tulla pilvipäiviä...
- Olen oppinut arvostamaan blogikavereitani entistäkin enemmän. Vertaistuki on niin suuri apu, silloin kun maailma on musta. Yhdessä iloitseminenkin on huippujuttu!

Millä mietteillä astut uuteen vuoteen?
- Hyvillä mielin uuteen vuoteen. Katse eteenpäin, mars!

Joululahja

2011-12-26T00:32:00.000+02:00

Vili sai ensimmäistä kertaa elämässään nakin. Joulupukki toi. Se oli pakattu ihan tavalliseen ruskeaan paperipussiin ja innokkaasti Vili repi paketin auki. Siihen se into sitten lopahtikin. Vilin hämmästyksen määrää ei voinut olla huomaamatta.
Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä kului 15 minuuttia. Kuvien laatu on heikko, otettu hämärässä vain salamaan turvautuen. En halunnut häiritä Viliä lisäämällä valaistusta.

Aprillipäiväkö tänään?

Anna mun kaikki kestää...

Haiseekohan se?

Piilottaisinko sen luolaani, ei...

parempi sittenkin hypätä sängyn päälle!

Mitähän tekisin, äiti, auta?

Aika kivan näköinen, linjakas...

Pakko fundeerata vielä hetki...

Ja nyt kimppuun kuin sika limppuun!

Ihan syötävän makuista.

Huh, selvisinhän sentään tästä ongelmasta!

Ja kuin piste iin päälle: tähän mennessä ei ole ilmaantunut mitään reaktioita! Nyt on jo yli 30 tuntia kulunut, luulisi, että siinä ajassa alkaisi kutina, jos on alkaakseen. Toivottavasti on näin.

Rauhallista joulua!

2011-12-24T00:01:00.000+02:00

Jouluevankeljumi Turu murttel

1. Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse.

2. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias.

3. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.
4. Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku.

5. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti.

6. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises.

7. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

8. Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas.

9. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä,

10. mut enkeli sanos heil: "Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal.
11. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

12. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

13. Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
14. "Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".
15. Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".

16. Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes.

17. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu.

18. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
19. Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä.

20. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20
käännös Harri Raitis

Joulumuistoja

2011-12-23T16:14:00.000+02:00

Näin pari päivää ennen joulua tulvahtavat vanhat joulumuistotkin mieleen. Sitä on ehtinyt viettää joulua jos toisenkin kerran ja kovinkin erilaisissa olosuhteissa.

Lapsuuden joulut olivat elämäni kohokohtia. Olin aivan vauhko aina jouluaaton koittaessa. Odotin iltaa ja joulupukkia niin hartaasti, että sain kuumeenkin nousemaan pelkästä jännityksestä. Muistan elävästi vieläkin hehkuvat poskeni ja kuumeen aiheuttaman epätodellisen ylivilkkauden olotilan. Vanhin veljistäni ei osallistunut koskaan aattoillan viettoon, muistan kuinka hänen lahjansa aina laitettiin sivuun avaamattomina. Minulle kerrottiin, että hän on teatterissa, hän kun teki niitä hommia silloin nuorena. Tosiasiassa hän tienasi taskurahaa joulupukin apulaistonttuna muissa lapsiperheissä.

Eräänä jouluaattona, lienen ollut noin 5-6 vuotias, paras ystäväni Marja, joka asui pari kerrosta alempana, tuli meille soittamaan ovikelloa, että ”joulupukki kävi jo” ja esitteli uutta nukkeaan ja muita lahjojaan. Meillä pukki ei vielä ollut käynyt, koska hänet oli tilattu vasta myöhemmin illalla tulevaksi. Jouduin aivan paniikkiin, koska ajattelin, että se joulupukki käy kaikkien samassa rapussa asuvien luona järjestyksessä ja nyt pukki oli unohtanut meidät ja jatkanut matkaa. Olin aivan hysteerinen ja huusin, kuumekin nousi. Silloin ei auttanut muu kuin että isäni lähti kadulle katselemaan, jos näkyisi jossain ohikulkevia joulupukkeja. Sellaisen hän sitten pyysikin tulemaan meille ja jakamaan lahjat. Sinä jouluna isäpappani joutui maksamaan kaksi pukkia, myös sen meille tilatun, tietenkin.

Uskoin joulupukkiin todella kauan ja syvästi. Kirjoitin kirjeitä aina jouluna pukille ja vein täkäläisen joulukadun eli Yliopistonkadun varrella olevaan Korvatunturin postilaatikkoon. En osannut edes vielä oikeasti kirjoittaa, sivukaupalla väsäsin leikkikirjoitusta paperille ja äitini lupasi, että kyllä joulupukki osaa lukea kaiken. Lastentarhassa opin hollanninkielisiä lauluja ja niitä sitten esitin joulupukille. (Enpä vaan enää osaa niitä vieraskielisiä lauluja...)

Olin 8 vuotias, kun olin kävelyllä isäni kanssa. Hän tapasi kadulla tutun miehen ja jäi keskustelemaan. Minä pidin isääni kädestä kiinni ja seisoin siinä vierellä. Silmieni korkeudella olivat sen tuttavamiehen kädet ja aikani kuluksi tutkiskelin niitä katseellani. Ja minkä havainnon teinkään! Joulupukin kädet! Heti kun pääsimme jatkamaan matkaa, sanoin isälleni, että "tuolla sedällä oli meidän joulupukin kädet". Niinpä vanhempani päättivät kertoa minulle, että joulupukki on aikuisten keksintöä ja se setä todellakin oli meidän joulupukkimme.

Olin todella pettynyt. En siksi, että joulupukkia ei oikeasti olekaan, vaan että minulle on valehdeltu, että vanhempani ovat huijanneet minua. Perusluottamus vanhempiini särkyi silloin, otin tämän "luottamusrikkomuksen" tosi raskaasti. Taisi olla ensimmäinen kerta siihen astisessa elämässäni, että minulle valehdeltiin.

Vieläkin minulla on epämiellyttävä tunne, jos näen jossain joulupukin, en halua mennä lähellekään. Omille lapsilleni en halunnut valehdella ja kerroin heille, että se on sellainen aikuisten keksimä leikki, että mukamas on joulupukki olemassa. Meille ei lapsia varten tilattu koskaan joulupukkia, koska en halunnut sellaista kotiini. Meille "joulupukki" jätti lahjat aina sillä aikaa kuusen alle, kun lapset olivat aattona koiran kanssa lenkillä. He purnasivat tästä joulupukkiasiasta, sanoivat, että minä narraan tai olen ainakin väärässä, sillä muut lapset olivat kertoneet, että joulupukki on oikeasti olemassa ja hän asustelee Korvatunturilla. He tiedustelivat asiaa myös kavereittensa vanhemmilta ja hekin sanoivat joulupukin olevan totta. Eli ei ollut hyvä tämäkään tapa suhtautua joulupukkimyyttiin!

Vilin sapuskajuttuja (edit)

2011-12-22T22:26:00.000+02:00

Vili on nyt näillä näkymillä voinut syödä mitä tahansa koiranruokaa. Siis ei tietenkään mitään ihmisten ruokia, kuten leikkeleitä, nakkeja, vaan koiran tuoreruokia. Nyt on mennyt nautaa, possua, kananmunia, kanaa, broileria, kalaa, eikä mitään kutinoita.
Nyt kokeilen uudestaan NEU:n peruspakastepötköä, siinä ei tuoteselosteen mukaan ole mitään epäilyttävää sisältöä (sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä) ja sen maistuvuus on huippuluokkaa. Viimeksi kun syötin sitä Vilille, niin Vili sai hepulin. Muistiinpanoni ovat siltä päivältä sen verran sekavia, että kai olen antanut NEU:ta sekä sitä lintuNEU:ta, molempia. Nyt annan siis sitä perusNEU:ta ainoastaan. Jännityksellä odotan reaktiota. Toivon, että ei tule mitään ja odotan turhaan. Tuo NEU olisi niin kätevä lisä Vilin ruokavalioon, että toivon sen sopivan.

Pitäkää peukkuja!
Seuraavaksi kokeilen sitten sen lintuNEU:n, jos tämä ei aiheuta mitään ongelmia.

Jatkan edelleenkin pohdiskeluani Vilin sairaskertomuksesta. En tajua edelleenkään sitä, että Vili nyt sietääkin kaikenmoista ruokaa. Mieleni tekee taas ottaa esille rokotukset. Valitettavasti se on aihe, joka saa ihmiset aggressivoitumaan ja hyökkäämään. Oletetaan, että Vilin emä on jo ollut huonossa kunnossa, olihan se kennel hyvin kyseenalainen. Vili tietenkin on ollut huono-osainen pentu, vaikka ei se pikkupennulla mitenkään päälle päin näkynyt. Noin 2 kk ikäisenä Vili on saanut kasvattajansa hankkiman Ivomec-matolääkityksen, joka tunnetusti on aika raju lääke. Sitten 3 kk ikäisenä on aloitettu normaalit rokotukset. Toinen rokotuskerta oli huhtikuussa ja kutinat alkoivat elokuussa. Sitä jatkuikin sitten kaksi vuotta.
Yksi mahdollisuus on, että Vilin immuunisysteemi ei ole tätä kaikkea kestänyt, vaan alkanut reagoimaan poikkeavalla tavalla. Nyt on viimeisestä rokotuksesta kulunut 1½ vuotta ja Vilin yleiskuntoa on paranneltu koko ajan mahdollisimman terveellä ravinnolla ja vitamiinein ja vältetty kaikkea teollista ja pitkälle käsiteltyä ruokaa, sekä annettu yrttejä, joiden tarkoitus on ollut poistaa myrkky- ja kuona-aineita elimistöstä.
Voisin olettaa, että Vilin kroppa on nyt vahva ja terve ja immuunisysteemi vapaa kaikesta kuonasta. Kuulostaa oikein hyvältä, eikös vain?

*******

Jatko-osa 23.12.

No niin. Aamulla varhain alkoi se Vilin hepuli. Sinkoili päättömästi paikasta toiseen, pudisteli välillä itseään kuin märkä koira ja taas lensi kuin ammus pitkin huushollia välittämättä siitä, minne hyppää ja loukkaako itseään. Ihmepilleri suuhun eli 2,5 mg kortisonia ja sitten pitelin Viliä hellässä holding-otteessa silitellen päälakea ja hieroen korvalehtiä ne 45 minuuttia, kunnes lääkkeen rauhoittava vaikutus oli riittävä. Vapaaksi päästyään Vili meni oitis pehkuihinsa jatkamaan uniaan.

Tämä NEU ei sitten jostain syystä sovi Vilille lainkaan. Mikä noista raaka-aineista voi olla se sopimaton? Vili ehti saada ainoastaan kolme annosta NEU:ta ja nyt se sitten on loppu, meillä ei tarjoilla enää NEU-pötköjä. Harmi! Merkillistä on myös sen aiheuttama hepuli, sisäinen kutina, kihelmöinti, kenties? Tuon tyyppisestä oireilusta en ole aikaisemmin kuullutkaan, vaikka on tullut nettiä selailtua enemmän kuin tarpeeksi.

NEUfrau Oy:n tuotteet

2011-12-22T14:09:00.000+02:00

NEU koiran täysravinto, pakaste, säilyvyys –18C 9kk
Ainekset:
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä
Analyysi:
kuiva-aine 30,9%, josta valkuainen 33.1%, rasva 14,6%, kuidut 2,5%, hehkutusjäännös 3,0%,
Kalsium(Ca):Fosfori(P) 1,6:1,0
HeviNEU (rasvaprosentti suurempi kuin NEUssa)
Ainekset: kuten NEU
Analyysi:
kuiva-aine 34,2%, josta valkuainen 22,9%, rasva 30,4%, kuidut 1,4%, hehkutusjäännös 3,1%
(KTTK 25.11., 29.11., 30.11.2005)
PentuNEU
Ainekset:
sianliha, naudan maha, sian ja naudan elimiä (kieltä, sydäntä, maksaa, munuaista) kananmuna, silakka, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, hedelmä, AB-piimä
Analyysi:
kuiva-aine 32,4%, josta valkuainen 32,1%, rasva 24,7%, kuidut 5,9%, hehkutusjäännös 3,4%, Ca:P 1.4:1,0
Vogel (lintuNEU)
Ainekset:
kanan lihamassa, broilerin maksa, sydän, kivipiira, kananmuna, riisi, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, omena/luumu
Analyysi:
kuiva-aine 32,7%, josta valkuainen 24,4%, rasva 26,9%, kuidut 1,4%, hehkutusjäännös 2,3%
KevytNEU
rasvaprosentti pienempi kuin NEUssa
PensionNEU "ei niin nuorille leijonille"
pentuNEUn pohjalta kehitetty vanhojen koirien muona, jonka inkivääri- ja paprikalisä parantavat nivelvaivoista kärsivän koiran elämän laatua
TattariNEU
tattaripohjainen NEU, ei ohraa
ALT
barfNEU jossa lihat raakana
NEUP
perunapohjainen NEU ilman nautaa, kananmunaa ja ohraa
NEUPO
NEUP ilman porkkana/herne
VOGEL
lintuNEU jossa liha/elimet ovat kanaa, ei ohraa
VOGELperuna
perunapohjainen lintuNEU, jossa liha/elimet ovat kanaa
RIISIKANA JA RIISILOHI
lihan osuus 30%
BALANCE
peruna+lohi, valkosipuli, Progut, sokerijuurikaskuitu, inkivääri, paprika, pellava, kumina, nokkonen, piimä
AK peruna+kana, valkosipuli, Progut
(kanaa väh. 65%)
AP peruna+possu, valkosipuli, Progut
(possua väh. 65%)
AM peruna+naudan maha, valkosipuli, Progut
(mahaa väh. 65%)
Kennel Reikon - NEUfrau Oy

Joulu tulla jolkuttelee...

2011-12-17T16:16:00.000+02:00

Vili jouluna 2010

Niinpä, enää vain viikko jouluun. Mustalta näyttää, mutta jouluhan se silti on, oli sitten lunta tai ei. Kunhan ei sataisi.

Meillä on useampi viikko touhuttu tietokoneongelmien kanssa, ne ovat näitä itseä suurempia asioita, ei meinaa ymmärrys pysyä mukana. Nyt pitäisi taas kaiken toimia, osan sain itse tehtyä, osan teki vävy. Kyllä nyky-yhteiskunta on (liian) riippuvainen sähköstä ja internetistä, kaiketi julistettaisiin hätätila koko maahan tai maailmaan, jos jompikumpi lakkaisi toimimasta.

Vilin elopaino on noussut hurjasti. Ihan käsissä tuntuu raskaalta. Vakiopaino oli 8,2 kg, sitten syksyllä laihtumisen seurauksena painoi 7,6 kg ja nyt 8,6 kg. Paksu poika, ei kuitenkaan liian paksu. Vili syö nykyään maltillisemmin, joten eiköhän paino pysy nyt tuossa.

Edelleenkin jaksan ihmetellä sitä, että aikaisemmin kaksi vuotta Vili kutisi ja kutisi, lääkityksestä huolimatta. Syntipukiksi asetin milloin minkin ruoka-aineen, jota sattui pahimpien kutinoitten aikana syömään. Ja nyt ei tunnu mikään aiheuttavan mitään oiretta. Nytkin Vili on popsinut kaksi possunkieltä ja pari possunluuta (niistä Vili tykkää kovin), eikä ole tapahtunut ingenting kutinarintamalla. Kanaa menee muodossa jos toisessakin. Perunaakin sietää yllättävän hyvin. En ymmärrä. Ei ollut eläinlääkärilläkään vastausta antaa.

Mieleen tulee sekin harvinainen mahdollisuus, että itse kortisoni olisi aiheuttanut tai ainakin lisännyt kutinaa. Pakkausselosteessa mainitaan mm. " Älä käytä Prednisonia, jos olet allerginen (yliherkkä) prednisonille tai Prednisonin jollekin muulle aineelle sekä Harvinaiset haittavaikutukset (harvemmalla kuin yhdellä 1 000:sta): allergiset reaktiot "

Ja missä on närästys? Ei, en todellakaan kaipaa sitä, mutta silti ihmettelen. Vilin kipulääkekuuri on raskas vatsalle, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään merkkejä ollut närästyksestä.

Pikku-uutisia Vililästä

2011-12-13T20:15:00.000+02:00

Vili sai toisenkin uuden talutushihnan. Tällä on pituutta peräti max. 3 metriä, se on hyvin kevyt, vain 90 grammaa. Se onkin tarkoitettu pienille koirille ja Vilin kokoiselle se on juuri sopiva. Tilasin sen eBay:stä, hintaa tuli postikuluineen 11,90e ja perille saapui viikossa. Tämä uusin hihna on nyt nimetty kesähihnaksi, sillä siinä ei ole heijastimia, toisin kuin se HurttaPro-talutin (paino 220 grammaa!), jonka Vili sai muutama viikko sitten. Eli nyt on sitten kesä- ja talvitalutin erikseen. Ollaan me hienoja, eikö ollakin!
eBay
pfote-und-huf

*******

tyhjä mikä tyhjä

Luulenpa Vilin nyt saavuttaneen taas normaalipainonsa. Ruokahalu on edelleenkin hyvä, mutta hiukan tasaantunut syöppövaiheesta, harvemmin pyytelee lisää sapuskaa. Silakasta Vili ei tykkää, lohi maistuu, mutta ei niinkään seiti. Eli ihan selkeästi gourmetkoira. Kalkkuna ei, kana ja broileri kyllä.
Aikaisemmin pidin perunaa aika peikkona tassujen nuolemisen takia, nyt ei sellaista ole ilmennyt lainkaan, vaikka syö perunaa aika paljon. On se vaan niin merkillistä. Kaikki, minkä olen aikaisemmin tulkinnut kutinoita aiheuttavaksi, on nyt osoittautunut vaarattomaksi. Siis ihan päälaellaan kaikki teoriat! Vili voi tällä hetkellä taas loistavan hyvin (älä kehu älä kehu...).

Rimadyl-kipulääkereseptin sain kotiin. Lääkärin kanssa oli puhetta, että kirjoittaa niitä tavallisia tabletteja eikä makupurutabletteja sen sianmaksajauheen takia. Reseptissä ei ollut mainintaa purutabletista, mutta apteekista sain silti sellaisia. Huomasin vasta kotona. Antoikohan apteekki väärin vai oliko resepti puutteellinen, ainakin apteekissa olisivat voineet kysyä, jos sillä reseptillä oli mahdollisuus saada molempia tabletteja, niinkuin luulen asian olleen. Tosin ei mitään hätää, koska Vilillä ei näytä olevan mitään oireilua tähänkään mennessä.
Siksi ostinkin kaupasta possunkieliä yhden paketin, ajattelin keittää Vilille sellaisen kokeeksi. Aikaisemmat koirani söivät aina silloin tällöin kieliä, jospa Vilillekin kelpaisi ja sopisi.

Uusi Kamu-lehti on ilmestynyt.

*******

♥♥♥ R.I.P Mini ♥♥♥

Oon tosi kiva blogikamu!

2011-12-12T19:42:00.001+02:00

Myrskyn pihapiiri

Tällaisen löysin tiibettiläisen? mäyräkoiran Myrskyn blogista ja heti nappasin itselleni! Myrsky on vielä melkein lapsenkengissä oleva piiitkä ja vähäkarvainen koiruus. Kun tarkemmin ajattelen, niin ei se taidakaan olla tiibettiläinen, noin lyhyellä turkilla paleltuisi kuoliaaksi siellä minun kotikulmillani.

Me ollaan kuitenkin tosi kivoja blogikamuja Myrskyn kanssa. Viime aikoina Myrsky onkin käynyt useasti riehumassa täällä meillä päin, se on vähän vallaton vielä, kun on niin nuorikin. Myrskyn äippä ei varmaan tiedä, missä kaikkialla se nakkipoika luuhaa...

Tällaisia kysymyksiä se Myrsky esitti:

1. Mitä toivot Joulupukilta?
- mikä Joulupukki? En ole ikinä nähnytkään... Minä en huoli mitään vierailta, minulle on sanottu, että ei saa ottaa mitään, voisi olla vaikka myrkkyä!

2. Paljonko painat? Tämä on hyvä tietää näin ennen joulua…
- toivon saaneeni painoni taas ennalleen eli luulen painavani taas 8,2 kg ja olen lisäksi aika pitkä, vaikken luultavasti olekaan mäyräkoira...

3. Mukavin lelusi?

- lapsuudenkodistani sain mukaani lelun, joka on edelleenkin se kaikista rakkain
- se on ollut pesukoneessakin ainakin jo 20 kertaa ja se on vieläkin ihan ehjä
- sitä on helppo heittää ja se lentää kauas

4. Paras herkkusi?
- olen haistanut sellaista olevan, jota ihmiset sanovat nakiksi. Se voisi olla herkullista, ainakin siitä päätellen, että ihmiset eivät raaski antaa minulle edes maistiaisiksi sellaista nakkia. Olen kuullut muitten koirien syövän myös nappuloita. Se kuulostaa oudolta, syödä nyt nappuloita. Hissin nappuloita? Ne olisivat varmaan myös oikein maittavia.

Jouluisin terveisin
Vili - se pitkä tiibettiläinen

Nostalgiaa: Hiussuka

2011-12-11T00:47:00.000+02:00

Hiussuka

Muistan lapsuudestani tällaisen vempeleen. Hiussuka löytyi siihen aikaan joka kodin saunasta tai kylpyhuoneesta ammeen reunalta. Olin jo unohtanut kokonaan sellaisen olemassaolon, kunnes näin Vapaa Valinnassa moisen tervehdyksen lapsuudestani. Nostalgia nosti päätään ja pakkohan se oli ostaa, hintakaan ei ollut paha, 0,70e ja lisäksi kotimainen tuote. Valmistaja Punkki-Tuote Oy (tuo punkki-sana ei tässä yhteydessä tarkoita punkkeja, vaan on firman perustajan sukunimi).
Enkä olisi voinut paremmin senttejäni sijoittaa kuin tähän ostokseen! Koekäytin sen hiustenpesussa, mikä sen tarkoituskin on ja kyllä oli ihanaa. Shampoota hiuksiin ja suka käteen ja sitten päänahkaa hieromaan. En kyllä muistanut, että se näin mukava pesukaveri on. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Tilannetietoja

2011-12-09T23:13:00.000+02:00

Arvoisa Herra Koira on kyllästynyt keittiössä luuhaamiseen ja on palannut normaliuteen eli makoilee siellä sun täällä, mutta kuitenkin ns.ihmistenilmoilla. Tulipa tuota keittiörotan elämää vietettyäkin jo parisen viikkoa. Merkillinen koira,
Eläinlääkärin kanssa tuli keskusteltua ja sovittiin, että kipulääkekuuria jatketaan vielä kolme viikkoa samalla annoksella aamuin illoin. Vilin vointi on hyvä, kutitukset ja rapsuilut ym. ei-toivotut asiat ovat kaikki kuin poispuhallettuja. Olen oikein tyytyväinen, että sitä hepulointia ja sinkoilua ei ole enää esiintynyt. Selvittiin vain muutamalla kortisonitabletilla, kun pelkäsin jo pitkää kuuria. Ruoka maistuu eriomaisesti, hiukan lienee lihonutkin ja ottanut painonmenetyksen takaisin.
Koskaan ei kylläkään pitäisi kehua, koska se yleensä kostautuu. Kell' onni on, se onnen kätkeköön vai miten se meni.

Koiran rukous

2011-12-08T19:32:00.001+02:00

Koskettava runo koiranelämästä.

Koiran rukous

Herra,
minä valvon!
Jos minua ei olisi,
kuka vartioisi heidän taloaan?
Kuka paimentaisi heidän lampaitaan?
Kuka olisi heille uskollinen?
Ei ole muita kuin sinä ja minä
joka ymmärtää
mitä on uskollisuus.
He sanovat minulle: hyvä koira! kunnon koira!
Sanoja...
Otan vastaan heidän hyväilynsä
ja ne vanhat luut, joita he minulle heittävät,
ja näytän tyytyväiseltä.
He uskovat todella tekevänsä minulle hyvää!
Otan vastaan myös potkut
kun on niiden vuoro.
Ei sillä ole väliä.
Minä, minä valvon ja vartioin!
Herra,
älä salli minun kuolla
ennen kuin kaikki vaara
on väistynyt heidän tieltään!

Tapahtukoon niin!

- Carmen Bernos de Gasztold, kirjasta Ääniä Nooan arkista

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T00:38:00.000+02:00

*************

Itsenäisyyspäivän muistoja vuodelta 1998

Joka vuosi tänä päivänä muistuu mieleeni, että samainen päivä vuonna 1998 olisi voinut olla elämäni viimeinen itsenäisyyspäivä. Nyt on niin paljon aikaa kulunut tapahtuneesta, että sitä on jo helppo muistella.
Lähdin autolla koirieni kanssa sovitulle koirayhdistyksen metsälenkille Lemlahden kartanon maille ja ajoimme letkassa kaikki osallistujat. Sää oli vaikea, tuiskua ja tuulta. Eräässä kaarteessa menetin autoni hallinnan ja lensin tieltä suoraan merelle päin. Aika, jonka autoni oli ilmassa, tuntui pitkältä, vaikka kysymyksessä olivat vain pari sekuntia. Sen ilmalennon aikana ehdin nähdä tarkkaan vastarannalla olevan maalaistalon ja ehdin ajatella, että tämä on menoa nyt. Pisteenä iin päälle vielä pelkoni merta ja vettä kohtaan, joka puolestaan juontaa lapsuuden kokemuksista.
Kuin ihmeen kautta osasin kääntää rattia vasemmalle juuri oikealla hetkellä pyörien koskettaessa maata ja auto kaartui kaislikkoon. Rantaa sen paremmin tuntematta, en tiennyt, olinko rannalla vai vedesssä, kestääkö jää, vai vajoanko autoineen päivineen, uskallanko astua ulos... Vaihtoehdot olivat vähissä ja niin kömmin koirineni jäälle tai ehkä se oli jo rantaa, koska se kesti ja pääsimme takaisin tielle. Kaikki kolme olimme säilyneet rytäkästä ehjinä. Muutamat perässä ajaneet autot pysähtyivät, tie oli kapea eikä tilaa ollut monelle. Joku soitti hinausauton paikalle, joka tulikin hyvin nopeasti, koska tiesi auton olevan vajoamisvaarassa. Sitä ennen ehti paikalle vastarannan maanviljelijä traktoreineen, mutta tilanne oli liian vaikea hänelle. Ainuttakaan auttajaa en ymmärtänyt kiittää, sen verran lienen ollut shokissa.
Autolle ei käynyt kuinkaan. Heti kun selvisin takaisin kotiin, lähdin ajelemaan, vaikka sää oli tullut vieläkin kurjemmaksi. Ajattelin, että jos nyt en lähde heti ajamaan ja nollaamaan tilannetta, niin en uskalla ehkä ikinä enää ajaa autoa.
Autoni syöksyi tieltä kahden puun välistä ja toisella puolen tietä oli kallio. Se oli yksi useista uusista syntymäpäivistäni.

sama paikka

Rakas Riesani ♥

2011-12-04T12:02:00.000+02:00

Me ollaan Vilin kanssa nyt pohjamudissa, verrattuna siihen, kuinka vähäisiä, jopa olemattomia Vilin kutinat ovat viime aikoina olleet. Ollaan pudottu sudenkuoppaan ja syvälle. Syy epäselvä. Sekin on merkillistä, että tähän tilanteeseen kuuluu Vilin oireilussa tuo pakkosyöksyminen ohjuksen tavoin paikasta toiseen eikä niinkään raapiminen eikä ollenkaan tassujen kaluaminen. Korvatkin ovat ihan siistit. Itse tulkitsen sen sisäiseksi kutinaksi, kihelmöinniksi, jota ei voi muuta kuin yrittää paeta.
Luojan kiitos, ihan sananmukaisesti, kortisoni auttaa Viliä. On se vaan taivaan lahja tuo toisaalta kirottu kortisoni. Noudatan kortisonin suhteen nyt sen erään eläinlääkärin neuvoa "anna vain tarvittaessa, älä päivittäin tai minkään kaavan mukaan". Niin tulee annettua pienin mahdollinen määrä lääkettä ja on helpompi seurata, missä mennään.

Nyt kun olen saanut kiehnata siellä sudenkuopan pohjamudissa itsesäälissä sitä, että Vilin emäntänä en ole osannut varoa tätäkään tilannetta, vaan olen saattanut koiraparkani tahtomattani, ehkä tyhmyyttäni, taas kerran kärsimään, niin voin taas ruveta vähitellen ryhdistäytymään.
Minä en kestä sitä lainkaan, että joku minulle läheinen, oli se sitten eläin tai ihminen, kärsii. Menen tietynlaiseen paniikkiin ja toimintatasoni laskee niin, ettei meinaa järki juosta. Hädin tuskin osaan käyttää kännykkää sellaisessa tilanteessa. Omassa ammatissani taas olen aina osannut toimia vastaavissa tilanteissa selkeästi ja rivakasti, mutta sitten kun tulevat tunteet peliin, niin hommasta ei meinaa tulla mitään.

Vilistä, tuosta rakkaasta riesastani, on tullut kyökkikoira. Majailee nykyään keittiössä suurimman osan ajasta, joko nurkassa omalla matollaan lämpöpatterin vieressä tai sitten makaa letkeästi selällään ihan keskellä lattiaa. Usein makaa myös tyhjän ruokakuppinsa vieressä. Liittykö tämä mieltymys keittiöön Vilin kasvaneesta ruokahalusta? Vili syö nimittäin kuin hevonen. Peräti neljä kertaa päivässä ja aika runsaita annoksia. Perunaakin saa keittää hänelle kuin isolle miehelle. Se on Vilin herkkua, syö usein pelkän kokonaisen perunan. Riisistä Vili ei tykkää ollenkaan, vaikka kuinka olisi lihan kanssa keitetty. Erottelee jokaisen riisinjyvän ruuastaan ja sylkee niitä pitkin keittiön lattiaa... Luulisi Kiinan rajoilta Tiibetistä tulevan koiran ymmärtävän riisin päälle jotain, mutta ei.

Olen miettinyt sitäkin, että onko se minulta ollenkaan viisasta kirjoittaa tänne Vilin jokainen kutina ja pillerin antaminen. Onko se turhaa vääntää rautalangasta nippelitietoa, kuka siitä on kiinnostunut, saiko Vili kortisonia tai kipulääkkeen silloinjasilloin ja annostuksella sejase? Hyödyttääkö se ketään, että olen Vilin suhteen kuin avoin kirja? Pitäisikö olla ylimalkaisempi ja sivuuttaa nuo seikat sivulauseella? Kirjoitella hauskempia juttuja?
En ole nimittäin törmännyt moneenkaan blogiin (onnekseni sentään muutamaan), jossa olisi jotain tarkkaa selontekoa asioista, vaikka kyseessä on sairasteleva koira. Korkeintaan mainitaan, että kutiaa tai tulipa käytyä eläinlääkärillä.

Vilin hepuli

2011-12-02T16:51:00.000+02:00

Palasin Vilin kipulääkityksessä annosteluun aamuin illoin. Nyt ei ole oksennellut ja hyppää taas sänkyynkin kuten aina, jakkaran kautta. Kokeilen vähentämistä uudestaan joskus myöhemmin.
Eilinen päivä yllätti ikävästi. Vähäisessä viisaudessani päätin ostaa Vilille NEU:n Vogelia kokeeksi. Se sisältää "liha/elimet kanaa, kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä", maistuvuus huippuluokkaa. Annoin sitä joka aterialla sekoitettuna entiseen ruokaan noin puoliksi.
Seuraavana päivänä Vili sai hepulin. Samankaltaisen kuin tammikuussa 2010, mutta ei ihan niin pahan. Hämmästynyt ilme kasvoillaan sinkoili ja ravasi ympäri huushollia. Välillä pysähtyi rapsuttamaan. Peittojen alle raapimaan ja taas sieltä kuin ohjus jonnekin pois. Näin jo sieluni silmissä sen vimevuotisen kauhuskenaarion ja ahdistus iski. Puristi kuin pihdeissä enkä osaa sitä muilla sanoin kuvata, kuin sisäisesti nujertava ote.
Eläinlääkärin neuvon mukaisesti "älkää antako kutinan saada ylivaltaa, nujertakaa se heti antamalla kyytabletti, sillä raapiminen lisää kutinaa" annoin heti yhden Ampikyy-tabletin eli hydrokortisonia. Nytkin kun tätä kirjoitan, nousee ahdistus...
Vilin ruokahalu on pysynyt hyvänä. Nukkui koko yön ja koko aamupäivän tänään. Ihmeellisesti on nukkunut kuin kissa keittön lämpöpatterin vieressä koko ajan. Nukkuu siellä joskus kyllä muutenkin, mutta ei koko yötä ja päivää sentään. Saa nähdä, alkaako hepuliruljanssi uudestaan, kun lääkkeen vaikutus lakkaa.

Oletan, että syyllinen tähän hepulointiin saattaa olla tuo uusi pakasteruoka. Toisaalta sen ei pitäisi sisältää mitään, mille Vili reagoisi. Kanaa on voinut syödä, ihmeellistä kyllä, ihan ilman mitään oireilua.
Aina enemmän ja enemmän olen siitä vakuuttunut, että meidän Vili on aikapommi, mitä tuohon terveyteen tulee. Jatkuvasti jotain uutta ja outoa, jonain päivänä räjähtää sitten ihan oikeasti ja lopullisesti...

Vili sai uuden ruskean taluttimen. Muuten hyvä, mutta yllättävän painava lukko.

Hurtta Pro 200/250cm *8mm.

Pyöreät harjoitustaluttimet sopivat sekä treenitaluttimiksi että päivittäiseen ulkoiluun. Ne ovat pehmeitä ja mukavantuntuisia, mutta erittäin kestäviä. Taluttimet voidaan säätää useaan eri mittaan käyttötarkoituksesta riippuen. Saatavana kahta eri paksuutta ja pituutta.Tehokkaat 3M-heijastimet lisäävät turvallisuutta pimeinä vuodenaikoina.

Arkeen paluuta

2011-11-29T15:13:00.000+02:00

Juhlat on juhlittu ja nyt Vili voi hetkisen hengähtää ja totutella uuteen petiinsä. Kiitokset onnittelijoille!

Nyt on kaksi päivää eletty niin, että Vili saa kipulääkkeen vain yöksi ja tätä annostusta olisi tarkoitus jatkaa kaikenkaikkiaan 10 päivää. Edelliset 10 päivää Vili sai aamuin illoin kipulääkkeen. Eläinlääkärin kanssa oli puhetta siitä, että jos se yksi kipulääkeannos ei tunnu riittävän, voin antaa edelleenkin 2x vrk.
Edellisten 10 päivän aikana Vili ei oksentanut kertaakaan ja ruoka maistui paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Söi kuin hevonen. Nyt tänään on oksentanut sulamatonta ruokaa jo kaksi kertaa, kahden tunnin välein, neljä ja kuusi tuntia ruokailun jälkeen. Aamuruuan jälkeen ei ole syönyt enää mitään, mikä on ok tässä tilanteessa. Muuten on ihan virkeä ja leikkisä ja kaikki yöt on nukkunut hyvin.
Tosin tänään on möyrinyt sängynpeittojen alla, mikä on Vilin kohdalla aina merkki jostain huonosta. Huomasin myös Vilin aivan selvästi välttelevän kylvyn jälkeen sänkyyn hyppäämistä, jossa yleensä kiehnaa itsensä kuivaksi.

Kysymys kuuluu: onko tällä kipulääkevähennyksellä jotain tekemistä tuon oksentelun kanssa? Mistä tiedän, pärjääkö yhdellä tabletilla? Vili kun ei kerro mitään...

Hiukan rapsutustakin on ilmennyt. Ei mitään hälyttävää, vaikka kaikki kutina saa kyllä meikäläisen hälytyskellot soimaan. Kipulääkkeessä on makuaineena sianmaksajauhe, se voi olla syy. Muuta en nyt keksikkään. Ensi kerralla on kai paras ostaa niitä ei-maustettuja tabletteja. Perunaa Vili syö aika paljon, sekin voi aiheuttaa kutinoita... Muuta hiilihydraattia Vili ei perunan lisäksi saakaan.

* Yhteenveto-sivulta löytyy nippelitietoa Vilin asioista.

Uuden elinvuoden Vili aloitti kylpemällä. Edellisestä kerrasta on kulunut 3 kk ja se tuntuu olevan Vilille sopiva pesuväli. Toki tassuja ja vatsanalustaa huuhdellaan aina tarvittaessa. Eläinlääkärin kanssa oli juttua kylvetyksestä. Ohjeeksi hän sanoi "niin harvoin kuin mahdollista ja niin usein kuin tarpeellista". Kerroin peseväni Vilin neljännesvuosittain liikenteen likaistaman ympäristön takia, siihen lääkäri huomautti, että "muistakaa sitten käyttää mahdollisimman hellävaraista shampoota, jos noinkin usein joutuu pesemään".

Vili 3v

2011-11-27T00:04:00.000+02:00

Vili täyttää 3 vuotta

"Onko tämä teidän koiranne?"

"Ei, minä olen hänen ihmisensä."

(Voitto Viro: Toni, veljeni (1980)

- kertomus koiran ja ihmisen ystävyydestä)

Synttärilahja

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Näin on aikaisempia vuosipäiviä vietetty:

Vili 6 kk

Vili 1v

Vili 2v

Kyttääjä

2011-11-24T10:02:00.000+02:00

Kerrostalokyttääjä

Vilin mielipuuhaa on aina ollut ympäristön tapahtumien seuraaminen. Jos pysäkille saapuu bussi ja siitä nousee matkustajia, Vilin täytyy nähdä jokaisen menevän jonnekin. Vasta kun kaikki ihmiset ovat hävinneet näköpiiristä, voidaan jatkaa matkaa. On käynyt niinkin, että satumme bussipysäkille, jossa on ihmisiä odottamassa linja-autoa. Eikös Vilin pidä jäädä siihen viereen makaamaan ja odottamaan myös sen bussin tuloa ja varmistamaan, että kaikki varmasti pääsevät kyytiin.
Toisinaan Vili jää makaamaan risteykseen seuraamaan autojen ohiajoa. Pihalla Vilin lempitehtävä on olla kerrostalokyttääjä. Vili haluaa nähdä, kuka tulee naapuritalon ulko-ovesta ulos, entä kuka menee omaan taloon, sekin täytyy noteerata.

Vilin vointi on edelleenkin hyvä, ei mitään valittamista. Ruokaa saa neljä kertaa päivässä ja kuppi tyhjenee joka kerta pohjia myöden. Eipä ole ikinä tätäkään koettu, että Vili syö innolla kaiken, mitä kuppiin laitetaan ja vieläpä joka aterialla. Toivon, että tilanne säilyy jatkossakin näin ja että niistä neljästä ruokailukerrasta tulisi myös tapa. Vatsavaivat ovat tipotiessään, Vili ei ole oksentanut kertaakaan sitten eläinlääkärillä käynnin. Liekö Vilillä ollutkaan närästystä/gastriittia, vaikka siltä se oireilu on vaikuttanut? On se aikamoista, jos Vilillä ei ollut kyse liikahappoisuudesta ja siitä huolimatta sai happosalpaajia...

Nyt on palannut se vanha Vili takaisin. Ei enää maukumista eikä mouruamista, yletön riehakkuus on ollutta ja mennyttä. Voiko koiralle käydä kuten ihmisille? Hankalan, ehkä kivuliaan elämänjakson mentyä ohi, ihminen voi muuttua joksikin aikaa eufooriseksi. Kipu ja tuska (+ mielihyvää tuottavat asiat) aiheuttavat ainakin ihmisen elimistössä reaktion, joka vapauttaa endorfiineja (ns.ihmiselimistön omia opiaatteja) ja siitä seuraa voimakas hyvänolontunne. Miksei näin voisi tapahtua koirallekin? Se ainakin selittäisi Vilin oudon vauhdikkuuden kipulääkkeen alettua vaikuttamaan.
Minustakin tuli hyväntuulinen ja eufoorinen, kun Vilin vointi muuttui hyväksi. Tähän olotilaan voisin vaikka tottua.

Testitulokset

2011-11-21T21:08:00.000+02:00

Vilin haima todettiin terveeksi, mikään labratuloksissa ei viitannut haiman sairauteen. Vakavammin suhtaudutaan nyt eläinlääkärin epäilemään selkärangan aristukseen, jonka totesi jo yleistutkimuksessa, mutta röntgenin mukaan mitään ei kuitenkaan näkynyt. Röntgentutkimus ei välttämättä kerro koko totuutta, ainoastaan magneettikuvaus tai TT-tutkimus olisi tarpeeksi tarkka löytämään kaikki poikkeamat.
Muistelin entisen eläinlääkärin myös sanoneen jotain rintarangasta ja kaivoin vanhat paperit esille ja niinhän siellä luki "voi olla pientä aristusta rintarangan alueella, mutta ei selvästi (25.10.2010 )".

Kuulemma 60 päivän tulehduskipulääkekuuri olisi sopiva hoitojakso tälle vaivalle. Nyt edetään kuitenkin seuraavasti:
10 päivää Rimadyl 10 mg aamuin illoin + 10 päivää Rimadyliä 10 mg iltaisin, sitten soittopyyntö lääkärille ja suunnitellaan jatko. Lisäksi vältettävä rasitusta sekä hyppyjä, varsinkin ylhäältä alaspäin.

Täytyy mainita, että tämä samainen eläinlääkäri aikoinaan pelasti Vilin edeltäjäkoiran Hessun elämälle. Hessun ollessa 3 vuotias, se alkoi ontumaan toista etutassuaan eikä ontuminen ottanut loppuakseen. Vein Hessun lääkärille, otettiin rtg-kuvat ja tutkittiin kaikin puolin. Lääkäri ei löytänyt parantavaa hoitoa Hessun ontumaan, vaan sanoi, että minun kannattaa vähitellen totutella ajatukseen, että Hessu ei tule olemaan pitkäikäinen koira. Ontuma tulee pahenemaan ja lisäksi Hessulla on erittäin huonot lonkat, joten lopetus tulee viimeistään lähivuosina ajankohtaiseksi.
En voinut hyväksyä tuota lopputulosta siltä istumalta ja kyselin puskaradion välityksellä, voisiko joku suositella minulle jotain hyvää eläinlääkäriä. Niin päädyin Hessun kanssa tälle samalle lääkärille, jossa nyt käyn Vilin kanssa. Hän katseli Hessun röntgenkuvia ja tutki ja käski minunkin kokeilla sormilla tiettyjä kohtia Hessun "olkapäässä". Siellä oli herneenkokoinen kivikova pallukka lihaksessa ja hoidoksi määrättiin kuukauden tulehduskipulääkekuuri ja samanpituinen vuodelepo. Hessun kohdalla se tarkoitti vain pissalla käyntiä eikä mitään sen pidempiä ulkoiluja. Hessu parani täydellisesti eikä ontunut ikinä enää. Lonkkien takia Hessulle suositeltiin paljon vapaata liikuntaa maastossa, jotta lihakset vahvistuvat ja siten tukevat huonoja lonkkia. Hessu eli 11 vuotiaaksi.

Vili on tänään ollut rauhallisempi, eikä niin riehakas kuin edelliset päivät. Tänään ruokahalukin on pysynyt aisoissa eikä ole mourunnut lisää. Nyt Vili syö neljä kertaa päivässä eli jokaisen lenkin jälkeen. Yöt on nukkunut läpi ja minäkin tietysti. Jo neljä perättäistä yötä! Vähitellen tulevat univelat maksettua...

Vaihturi?

2011-11-19T20:05:00.000+02:00

Takana toinen perättäinen kokonaan nukuttu yö! Wau!
Vili on elämänsä kunnossa. Varsinkin, jos haluaa unohtaa, että on lääkityksen alaisena. Poika syö hyvin, vähän liiankin hyvin, ei noin pienellä koiralla voi olla noin isoa nälkää! Kauralimat ym. luonnonmukaiset ruuat on toistaiseksi viskattu syrjään ja nyt Vilin arkiaterioihin kuuluu keitettyä kanaa tai broileria, lohta tai lampaanpaistia + keitettyä perunaa. Lisäöljyjä en anna enkä mitään muutakaan ylimääräistä. Olen heikkouttani sortunut antamaan tälle kerjäävälle kiljukaulalle muutaman koirankeksin (joihin hullaantui totaalisesti), Vili sai pussillisen sellaisia synttärilahjansa kylkiäisenä. Nyt jännätään, tuleeko jotain oireilua niistä tai perunasta, jota Vili syö aika runsaasti.

Vaihturi? Niin, jo epäilemme, että Vili on vaihtunut jossain vaiheessa. Ehkä klinikalla oli kaksi tiibetinspanielia ja me saimme sen väärän ja nyt meidän Vili on jossain vieraassa perheessä. Ei kai nyt kuitenkaan...

Vili on niin erilainen kuin aikaisemmin. Äänekäs ja vaativa. Komentelee jatkuvasti antamaan kaapista jotain ja pyytää päästä pöydille tutkimaan, mitähän hyvää siellä on. Haukkua, murinaa sekä monia muita vaikeasti nimettäviä äänilajeja riittää.
Löysin kaapin perukoilta yllätyksekseni muovipussin, jossa oli Vilin pentuna hylkäämiä puruluita. Vili ei ole tähän mennessä huolinut ainuttakaan puruluuta, kaikki ovat olleet vikaostoksia ja kahteen vuoteen en ole mitään sellaista enää Vilille tarjonnutkaan. Nyt näytin Vilille niitä luita ja hän osoitti heti kiinnostusta ja alkoi innolla pureskelemaan. Pitkän tovin ahersi kivikovan pururullan kimpussa ja sai jotain irtikin. En ollut aikaisemmin nähnyt Vilin koskaan pureskelevan sellaista! Jos Vili on sittenkin vaihtunut? Vili on niin ihmeellisen aktiivinen ja vauhdikas. Hyväntuulinen. Kuinka se voi olla niin erilainen? Sittenkin ehkä vaihturi...

Kauanko annan Vilille Rimadyliä, sitä en tiedä. Annos on melko pieni, mutta silti pelko jäytää, että se voi aiheuttaa vatsavaivoja tai muuta haittaa. Ehkä kysynkin eläinlääkärin mielipidettä asiasta, sitten kun soittaa niistä labravastauksista.

Välil vähä valosamppa

2011-11-18T16:34:00.000+02:00

Näin on. Välil vähä valosamppa eli suomeksi välillä vähän valoisampaa.
Ei kuitenkaan päivä vaan meitin olotila. Tuhkasta nousemme entistäkin voimakkaimpina kuin feenikslintu! Ei Viliä ja minua niin vaan nujerreta, vaikka välillä painummekin maanrakoseen ihmettelemään tätä maailmanmenoa. Pieni ihminen (174cm) ja vielä pienempi koira kun eivät aina jaksa ymmärtää. Ja voimatkin loppuvat aina välillä. Tekohengitystä saamme onneksemme niin blogi- kuin oikean elämän ystäviltämme.

Olen antanut nyt Vilille Rimadyl-kipulääkettä 10 mg aamuin illoin eli 12 tunnin välein. Yön poika nukkui hyvin ja on tänään jotakuinkin oma itsensä. Syö hyvin, kävelee reippaasti häntä komiasti selän päällä. On kuitenkin yllättävän äänekäs ja vaativainen. Mouruaa kuin kissa halutessaan jotain jääkaapista, päästelee ihan outoja ääniä, haukahtaa, tuhahtelee, kurnuttaa, melkein naukuukin, asiaa tuntuu olevan paljon. Tuollaisena en Viliä tunne, normaalisti on hiljainen ja maltillinen koirapoika. Eilinen ripuli on tipotiessään, tilalla puheripulia. Hyvä niin!

Siis kaikesta päätellen Vilillä ei ole ollut ongelmia närästyksen kanssa, koska kipulääke rauhoittaa hänet. Yritän perehtyä nyt vähärasvaiseen ja -proteiiniseen muonaan, luin, että se on hyväksi niin gastriitissa kuin haimasairauksienkin hoidossa ja ehkäisyssä.
Itsellä olo on kuin uudestisyntyneellä, nukuttu yö takana ja juuri tällä hetkellä ei huolta Vilin kipuilusta. On äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa seurata kipeää koiraa osaamatta auttaa. Lähin ajatus silloin on ottaa koira kainaloon ja hypätä yhdessä alas parvekkeelta. Ihan totta.

Vili lääkärillä

2011-11-17T09:01:00.000+02:00

Eilen kävimme Vilin kanssa eläinlääkärillä. Vilille sattui tavallaan harmillisesti ns. hyvä päivä, olisi ollut lääkärin kannalta parempi nähdä Vili sellaisena kipuilevana kuin Vili useimmiten on. Edellisen yönkin Vili nukkui hyvin. Vilin vointi on ollut sahaavaa, oikeata vuoristorataa. Useita huonoja öitä ja levottomia päiviä, sitten silloin tällöin hyvin nukuttu yö ja mukavahko päivä.
Vastaanottotiloissa Vili oli rauhallinen, asettui lattialle makaamaan ja seurailemaan ihmisten toimia. Edellisellä käynnillä Vili oli todella stressaantunut ja levoton. Ilmeisesti nyt tultiin Vilille jo tuttuun paikkaan eikä pojan tarvinnut enää panikoida.

Vili joutui rauhoituksen saatuaan röntgeniin, kuvattiin selkäranka mahdollisena kivunaiheuttajana lääkärin löydettyä sieltä lievän kipukohdan ja siinä samalla saatiin kuvat vatsastakin. Ranka oli ok, ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta vatsassa oli runsaasti kaasuja aina ohutsuolen alkuosaan asti. Tämän johdosta Vililtä otettiin haimatulehdusepäilyn takia vielä verinäyte. Vastaus siitä saadaan joskus viikon kuluttua. Vilin paino oli edellisestä punnituksesta (8 viikkoa sitten) pudonnut, silloin painoi 8,2 ja nyt 7,6 kg. Ensimmäinen kerta, että Vili aikuisiällä painaa alle 8 kiloa. Sillälailla.
Kotihoidoksi tarvittaessa kipulääkettä, Rimadyl /max.30 mg /vrk.

Nyt on siis haima tapetilla. En ole tähän mennessä uhrannut ajatustakaan haimasairauksille, ei ole tullut mieleeni edes epäillä mitään sellaista. Niin rajallinen on näköjään tavallinen maallikkokoiranomistaja. Nyt toivon, että Vilillä ei ole mitään vakavaa haimasairautta, mutta toisaalta toivon hartaasti, että Vilin vaivojen syy selviää.
Tuntuu jo siltä, että Vili on kuin eläinsairauksien kurssikirja, kaikki vaivat, joita Vili on läpikäynyt, ovat olleet minulle entuudestaan tuntemattomia. Toki olen kuullut niistä mainintoja, mutta yhdelläkään aikaisemmalla koirallani ei ole ollut ainuttakaan Vilin sairaskertomuksen sisällöstä. Oppia ikä kaikki.

Rauhoituksen takia Vili oli aivan raato kotiin tullessa, mies oli paniikissa, että nyt se kuolee. Vili tokeni kotona kuitenkin melko pian, nousi syömään noin 5 tuntia kotiinpaluun jälkeen ja vaihtoi illan mittaan useasti nukkumapaikkaansa. Kun vertasin Vilin edellistä rauhoitusta anaalirauhastulehduksen hoidossa, niin silloin Vili ei meinannut herätä lainkaan, vasta seuraavana aamuna oli jotenkuten jaloillaan. Olisiko rauhoittavan aineen määrässä tai valmisteessa ollut eroja vai onko herääminen koirilla eri kerroilla erilaista?

Viime yönä Vili oli jalkeilla klo 4 lähtien, melko levoton, kerran oksentanut. Pääsi aamupissalle jo klo 5 ja tuntia myöhemmin annoin kipulääkettä. Tuntuu siltä nyt, ettei se auta tai annos on liian alhainen tai sitten Vili on pahoinvoipa. Vaeltaa ympäriinsä, läähättää...
Syy selvisi hiukan myöhemmin - Vilillä vatsa sekaisin. Eipä ole aikoihin ollutkaan, toivottavasti on nyt vain joku eilisestä rauhoituksesta johtuva häiriö.
Mitähän tästäkin tulee?

Tänään näin

2011-11-15T19:48:00.001+02:00

Viime yö alkoi lupaavasti, mutta päättyi siihen, kun Vili tuli herättelemään klo 3.30. Tunti siitä ja annoin Rimadyliä 10mg. Loppuyö sujui jotenkuten.
Aamulla Vili söi halukkaasti ruokansa, mutta muuten oli sangen vaisu. Koko päivä on sujunut alakuloisissa merkeissä, ei edes kylässä käynyt Vilille rakas henkilö saanut Viliin minkäänlaista virtaa.

Kolme ymmällystä (= olla ymmällään).
- mikä aiheutti Vilille 2 vuoden kutinat?
- mikä aiheutti Vilille kutinoitten äkillisen loppumisen?
- mikä mättää juuri nyt Vilin voinnissa?

En rohkene lukea tätä blogia vanhoista postauksista uusiin. Epäilen, että yhtenä päivänä olen kirjoittanut yhtä ja toisena ihan muuta. Epäloogisesti ja ilman johdonmukaisuuden häivääkään. Yhtenä päivänä olen varmaan hehkuttanut jotain uutta ja ihmeellistä, josta jatkossa en kerro enää mitään. Yhtä epäjohdonmukaisia ovat myös omat tunteet. Yhtenä päivänä onnenpekkana, toisena murheen murjomana.

On tämä ihmeellistä elämää.

Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi...

2011-11-14T12:58:00.000+02:00

Näin kirjoitti aikoinaan runoilija Runeberg. Se onkin sopiva aasinsilta tämän päiväiseen elämäämme.

Koko kulunut viikonloppu oli stressaavan kauhea. Eilen illalla päätin vielä kokeilla kipulääkettä Vilille, onneksi löytyi Vilille määrättyjä, käyttämättömiä Rimadyl 20 mg purutabletteja, joista Vili sai yhden puolikkaan. Yö sujui luojankiitos rauhallisissa merkeissä. Aamuvarhaisella kuulin Vilin kolistelevan ruokakipolla ja menevän takaisin nukkumaan.
Aamulla oli unenpöpperöistä minua vastaanottamassa terhakka koirapoika tomerana häntä asianmukaisesti selän päällä. Niin sitä pitää! Aamulenkki sujui reippaasti, kuten normaalistikin ja sen jälkeen löytyi innostusta aamuaskartelupaketin avaamiseenkin. Mielelläni uskoisin ihmeisiin, mutta käytäntö opettaa usein ihan muuta. Kuitenkin viikonlopun painajainen on väistynyt hetkeksi. Mietin, mitä jatkossa?
Ensinnäkin haluaisin kokeilla tuota kipulääkkeen vaikutusta Vilin vointiin vielä ainakin kerran. Se olisi eläinlääkärillekin tärkeä tieto jatkotoimien kannalta. Ällistyttävää on joka tapauksessa, että närästyslääkkeet Pepsid ja Antepsin eivät tunnu auttavan ollenkaan, päinvastoin niistä tulee Vilille vieläkin huonompi olo.
Lääkäriaika on varattuna keskiviikolle.

Päivä jatkui rauhallisissa merkeissä. Tosin pitkille lenkeille Vili ei ollut innokas lähtemään. Ruoka maistui kuitenkin todella erinomaisesti. Lähes koko päivän ja illan Vili on makoillut, aina välillä asentoa vaihdellen. Paljon mahdollista, että rankka viikonloppu tuntuu Vilinkin jaksamisessa. Vointi näyttää hyvältä, aivan uskomaton muutos viikonloppuun verrattuna, todellinen täyskäännös. Kipulääkettä en anna yöksikään, jos Vili ei sitä näytä tarvitsevan, mieluummin sitten vaikka yön aikana, jos nukkumisesta ei tule mitään.

Olen yrittänyt nauttia tästä päivästä pohtimatta tulevaisuutta. Carpe diem.

*******

Sindi vuonna 2003

♥ Sindi ♥
1998 - 99 ? - 2011

Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen.
Vedin uutimet alas,
surun laskin valloilleen.
(Kaarlo Sarkia)

Tänään saapui suruviesti. Tyttäreni koira ja meidän hoitokoiramme Sindi, Tallinnan tyttö, lähti viimeiselle matkalleen. Suuri suru, mutta vanhan tytön oli aika lähteä sinne, missä me kaikki joskus toisemme tapaamme.

Kirous?

2011-11-13T10:13:00.000+02:00

Nyt ei enää mieleeni tule muuta kuin että meidät on Vilin kanssa kirottu. Joku on varmaan pistellyt neuloja VooDoo-nukkeen...

Kuin suuri ihme hävisivät Vilin kutinat aivan kertaheitolla noin 6 viikkoa sitten ja se on edelleenkin täysin käsittämätöntä. Olen siitä niin totaalisen onnellinen! Joku ei tätä onnea ilmeisestikään ole meille (=Vilille) suonut. Vilin närästysvaivat ovat nimittäin nykyään sitä luokkaa, että vetävät jo vertoja aikaisemmalle kutinalle ja sen vaikutuksesta elämänlaadun tasoon..

Kaksi autuaallisesti nukuttua yötä + Vili oli peräti yhden päivän oikein leikkisä ja iloinen kaveri, siinä nämä positiiviset uutiset ovatkin. Sitten valvottiin (taas) koko yö. En enää uskaltanut antaa Pepsidiä eikä siitä ole viime aikoina apua ollutkaan, päinvastoin. Syötin yöllä kauralimaa Vilille sillä seurauksella, että aamun koitteessa oksensi koko satsin matolle. Päivällä poika makasi taas jo onnesta soikeena selällään.

Miksi nuo vatsavaivat ovat pahimmillaan juuri yöllä? Miksi ei joka yö, vaikka ruoka on samaa?

Kauraliman syöttämistä jatkan joka tapauksessa. Sen verran olen muuttanut systeemejä, että en siivilöi sitä ollenkaan, vaan annan sen olla kauravellinä, jota ujutan Vilille ruuan mukana, ensin ihan vähän ja sitten annosta lisäämällä. Ei siitä nyt ainakaan haittaa pitäisi oleman, paitsi jos kaura alkaa aiheuttamaan oireilua. Tähän mennessä ei perunakaan ole saanut aikaiseksi korvien töhnimistä eikä tassujen jyrsimistä, ainakaan vielä...

Vilin makoilu onnellisen oloisena rajoittuu valitettavasti vain harvoihin hetkiin vuorokaudessa. Valtaosan ajasta Vili vaeltaa levottomana, ruoka maistuu tänään huononlaisesti. Hädissäni annoin Vilille jopa puolikkaan Antepsin-tabletin, mutta ei sekään mitään onnea tuonut. Vilin häntä roikkuu alhaalla, se on huonon merkki. Mies oli sitä mieltä, että Vili tarvitsee kipulääkkeen?
Itse olen kyllästynyt tähän ikuiseen huoleen, väsynyt unen puutteesta, pettynyt, ahdistunut, neuvoton, ymmällä. En kestä katsella kipeää Viliä, ahdistaa, kun en osaa auttaa millään tavalla. Päivystykseen en Viliä halua viedä ellei ihan pakko ole. Pelkään, että oma lääkärikään ei keksi, millä tavalla Viliä pitäisi auttaa...

Jos ymmärsin oikein, eläinlääkäri ei vaikuttanut kovin innostuneelta kokeilemaan Vilille uusia närästyslääkkeitä, sanoi famotidiinin olevan vaikuttavana aineena ehdottomasti suositeltavin. Tutkiskelin Pepsidin ja Famotidin HEXALin eroja, vaikuttava aine niissä on molemmissa sama, mutta apuaineet ovat osittain toisistaan poikkeavia. Jos Vili on herkistynyt vain Pepsidin apuaineille, niin siinä tapauksessa voisi Famotidin HEXAL olla sopiva lääke vieläkin. Kaipa taas täytyy soitella sinne lekuriin...

*******

Välitän Sheriffeiltä saamaani infoa eteenpäin, eli alla olevassa englanninkielisessä linkissä on tietoa mm. SPOT-allergiatestistä, joka kertoo myös ruoka-aineallergiat. Ne tosin ovat vähän niin kuin "hatusta vedettyjä" eli ne kaikki pitää kuitenkin kokeilla ruokinnan kautta. Useat eläinlääkärit eivät suosittele tätä testiä juuri sen epävarmojen tulosten takia, toiset taas katsovat asiakkaan hyötyvän myös suuntaa antavista vastauksista.
Spectrum Labs

*******

Hyvää Isienpäivää!

Jatkoa edelliseen

2011-11-09T22:07:00.001+02:00

Vilin vatsavaivojen hoidossa päädyttiin eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen toistaiseksi ehdottamiini luontaishoitoihin eli kotikonsteihin. Varsinaisia vatsahappolääkkeitä löytyy markkinoilta pilvin pimein ja niitä olisi kokeiltava, kunnes löytyy sopiva. Pepsid eli famotidiini on kuulemma ns. parhaasta päästä ja muut tulevat perässä. Moni valmiste kuuluu samaan lääkeryhmään kuin famotidiini, joten niitä ei sen vuoksi kannata kokeillakaan.
Gastriitin syistä puhuttaessa tuli ilmi, että kortisoni ei välttämättä ole se aiheuttaja, mutta ehkä myötävaikuttaja? Vilin saamat määrät ovat olleet vähäisiä ja oikein pahaa gastriittia hoidetaan jopa kortisonilla, jos muut keinot eivät auta. Gastriitin syitä ovat usein koiralle sopimattomat, vieraat valkuaisaineet, esim. viljat (kuivamuona!), punaiset lihat tai mikä tahansa muu valkuaisaine. Ne saavat elimistön erittämään enemmän vatsahappoja kuin hyvä olisi. Tuosta tuli oitis mieleeni kuivamuonien suuri viljaosuus. Viljahan ei ole koiran luontaista ravintoa varsinkaan siinä määrin kuin kuivamuonat niitä usein sisältävät. Ehkä kuivamuonalla ruokkiminen on yksi niistä syistä, että koirat nykyään sairastavat sankoin joukoin närästystä ja muita vatsavaivoja.

Päivän annos

Kotihoitona Vilille on nyt sitten kauralima. Neljänneslitraan (2,5 dl) vettä lisätään 2 rkl kaurahiutaleita, keitetään pehmeän samettiseksi, siivilöidään (tai ei), ja syötetään koiralle päivän mittaan joko sellaisenaan tai ruokaan sekoitettuna. Vili saa sitä nyt sitten lusikalla suuhun pitkin päivää. Nyt on meidän välit kovalla koetuksella, Vili ei tykkää ollenkaan moisesta toimenpiteestä...

Ravinnon pitää olla vähärasvaista sekä -viljaista. Toivotaan parasta. Gastriittikoiran vointia voi päätellä mm. koiran makuuasennoista, letkeästi selällään makaava musti ei pode vatsavaivoja. Satunnaista oksentelua eläinlääkäri ei pitänyt kovin pahana asiana, tärkeämpää oli, että koiralla säilyy ruokahalu.
Mahdollisena jatkotoimenpiteenä olisi sitten tähystys nukutuksineen ja koepaloineen. Toistaiseksi en suunnittele sellaista.
On tämäkin taas aikamoinen projekti! Kuinka olisikaan ihan kaikki hyvin, jos ei nyt tuo vatsa vaivaisi. Katkonaisia, jopa valvottuja öitä, uskonpuutetta, väsymystä, ahdistusta. Viliä käy sääliksi. Ehkä me selätetään tämäkin riesa ja pidetään peukkuja, että kutina pysyy poissa.

*******

Turkuseura on ottanut uuden painoksen tästä nostalgisesta pikkukirjasesta. Seura keräsi v. 2001 kirjoituskilpailun avulla Turun kaupunkimaisemaan liittyviä lapsuusmuistoja. Tämä julkaisu sisältää kirjoituskilpailun satoa. Lisäksi mukana on Allan T. Koskimiehen postuumi kertomus viime vuosisadan alusta. Professori Harri Andersson on kirjoittanut artikkelin lapsuuden kaupunkiympäristöistä.
Tervetuloa muistojen seikkailumatkalle entisaikojen turkulaisille pihoille ja kaduille, kotiportaille ja puistoihin!

Kuulemma aivan uusikin kirja lapsuusmuistoista on ilmestymässä tai jo ilmestynyt...

Unta, unelmaa ja painajaista

2011-11-07T15:25:00.000+02:00

On tämä elämä merkillistä.
Vili on edelleenkin täysin rapsuton, ei raavi edes sen vertaa, mitä kuvittelen tavallisen mustin rapsuttelevan. En saata ymmärtää, kuinka tämä voi olla totta. Ensin kutistaan 2 vuotta putkeen ja sitten kertaheitolla ruvetaan kutinattomaksi. Kaikki ruokakin maistuu (jos maistuu) eikä aiheuta mitään reaktioita.
Tuntuu niin epätodelliselta, ihan kuin kaikki aikaisemmin koettu olisikin ollut vain unta ja painajaista. Ehkä se onkin toisin päin? Aikaisempi oli totista totta ja nyt elämme Vilin kanssa unta, unelmaa, satua?
Unesta puheenollen, elämme Vilin kanssa toisaalta aivan satumaisen ihanaa olotilaa, ei kutinaa, ei tassujen järsimistä, ei niin mitään. Jopa karvojen punertavuus nilkoissa ja ranteissa on häipynyt itsekseen ja turkki on niillä kohdin taas kaunis ja vaalea.

Toisaalta elämme painajaista.

Vilin gastriitti eli mahakatarri on ryöstäytynyt kokonaan. Onhan se aina välillä vaivannut, mutta nyt on kärsitty ainakin kuukausi. Eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan Vili sai parin viikon kuurin Pepsidiä, se tuntui auttavan. Muutama päivä sujui hyvin, sitten se riesa alkoi uudestaan. Eipä auttanut enää Pepsid, vaan Vilille tuli siitä todella paha olo. Ensimmäisellä kerralla luulin sitä Vilin huonovointisuutta sattumaksi enkä niinkään Pepsidin aiheuttamaksi. Eikä suomalainen usko ennenkuin kokeilee uudestaan.

Vili oksenteli, huohotti, läähätti ja oli levoton kokonaiset 4 tuntia annetun Pepsidin puolikkaan (5mg) jälkeen. Vasta sitten löytyi rauha. Tämä tuli koettua nyt sitten peräti kahteen kertaan, joten Pepsidiä eikä muutakaan famotidiniä lykätä enää ikinä Vilin suuhun!
Keksin sitten kokeilla Tehobaktia ja se tuntui antavan ainakin kahdeksi yöksi rauhaisan unen. Pitkän päälle sekään ei näytä ihmeitä tekevän. Nyt odotellaan eläinlääkärin yhteydenottoa jatkosta. Oma-aloitteisesti en taida rohjeta ryhtyä mihinkään lääkitykseen.

Pepsidin jälkeisestä oireilusta otin pätkän videota, televisio huutaa taustalla ja puoliyökin on jo ohi. Ahdistavaa, ahdistavaa... Viliressu

Kun yksi vaiva helpottaa, tulee uusi riesa! Ei lopu haasteet, ei. Kauhun tasapaino?
Ja minulla on ikävä sitä iloista Viliä.

Uutisia

2011-11-02T10:31:00.001+02:00

Kiitos!
Kaikki elämäni koirat-blogia on kiittäminen tästä kauniista huomionosoituksesta, joka osuu oikeaan siinä, että tämä Vilin blogi on alusta alkaen sisältänyt fantastisen projektin. Oikeastaan tämän blogin nimi voisi olla juuri tuo Fantastinen Projekti. Tosin se kuulostaa ehkä aavistuksen liian pramealta meille tavallisille tallaajille, niin Vilille kuin minullekin. Ei kai kuitenkaan kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä tämä meitin blogin fantastinen projekti on ollut?

*******

Vili on kärvistellyt vatsansa kanssa päivän ja yön toisensa perään. Ruokahalu on välillä ollut kateissa, oksentelut ovat onneksi jääneet pois. Närästyslääkkeistäkään ei tunnu apua tulevan, sorruin taas pahan paikan tullessa kokeilemaan niitäkin. Nyt siirryin antamaan Vilille Tehobaktia ja kas kummaa, ensimmäinen läpinukuttu yö miesmuistiin! Sattumaako?

No, joka tapauksessa mennään nyt eteenpäin Tehobaktin kanssa ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Kotikonsteja ei sitten olekaan enempää jemmassa. Perunan syöttö jätetään taas vähemmälle, olen huomannut Vilin tuijottavan anturoitaan sen tapaisesti, että kohta aletaan nuoleskelemaan. Mietin sitä taaron antamistakin. Ehkä se on oikeasti vatsaystävällisempää kuin peruna, mutta samalla tavalla se kuitenkin voi alkaa kutittamaan, koska sisältää pitkälti samoja hiilareita ja tärkkelystä kuin tuo pottukin.

Vili on nyt sitten saanut syödäkseen yhtä jos toistakin eikä mitään kutinoita ole ilmennyt. Ihmettelen suuresti. Broileria, kalkkunaa, seitiä, lohta ja luomukananmunan keltuaista. Kala ja kalkkuna ovat jo ehtineet kokea inflaation Vilin lempiruokalistassa, ehdoton huippusuosikki on raaka munankeltuainen. Lammasta en ole nyt toistaiseksi tohtinut antaa, jos se vaikka vaikuttaa epäedullisesti Vilin vatsavaivoihin. Minua kiehtoo kovasti kokeilla Vilille NEU-pakasteruokaa...

Vilin ruokakuppiin uskaltauduin eilen rohkeasti laittamaan jopa uutta tölkkiruokaa, Chicken-Paté with pasta, melon and cress, joka sisältää nuudeleita onneksi vain 4%. Nämä tölkit voitin siinä yhdessä valokuvakilvassa ja lahjoitin ne oikeastaan täkäläiselle eläinsuojeluyhdistykselle, mutta lupauksesta ja jo sovitusta ajankohdasta huolimatta ovat jääneet noutamatta. Avoimien ovien päivänä kuukausi sitten eläinyhdistys saikin niin valtavasti ruokalahjoituksia, että päätin ottaa nuo tölkit omaan käyttöön. Tämän ruuan kutinavaikutuksista en vielä tiedä mitään, Vilille maistui kuitenkin hyvin.

*******

Kurinpitolautakunta (huh, kuinka ruma nimi) on kerrankin toiminut eläinsuojeluksen puolesta ja jopa avoimesti nimillä! Kerroin tästä tapauksesta alkuvuonna. Edelleenkin ihmettelen sitä, että ansioituneelta kasvattajalta karkaa mopo niin käsistä, että unohtaa ajatella koiransa parasta. Hämärtyykö eläinrakkaus maineen ja kunnian kasvaessa?

Nyt Kennelliiton kurinpitolautakunta on kokouksessaan määrännyt Anne Johanssonille näyttely- koe ja rekisteröintikiellon, joka päättyy 31.12.2012. Kiellon aikana Johansson mm. ei saa osallistua koiranäyttelyihin eikä rekisteröidä pentuja Kennelliittoon.
Koiramme-lehti 10/2011

Taustatietoa
Uutinen koiragaalasta.
" Nartun synnytys alkoi eikä sitä voinut jättää yksin kotiin, joten kokenut ja arvostettu kasvattaja ja hänen seuralaisensa päättivät ottaa synnyttävän nartun mukaansa koiranäyttelyyn. Siellä narttu joutui sitten synnyttämään pentunsa kaiken hälinän keskellä ja ylpeä kasvattaja esitteli ensimmäisenä syntynyttä pentua ympäri salia."
Tiibetinspanieli synnytti näyttelyssä

Onnen hetkiä

2011-10-28T00:00:00.000+03:00

Kun katselen lattialla makoilevaa, täysin kutinatonta Viliäni, voin sanoa olevani onnellinen. Voiko tästä kenties tulla pysyvä tilanne? On aivan uskomatonta, että Vili ei kutise. Miten se on mahdollista? Kutinat ovat kuin pois pyyhittyjä, simsalabim! Ihme? En ymmärrä.
Vaikka noita kysymyksiä ilmassa leijuukin, niin onneksi osaan nauttia tästä hetkestä. "Mamman rakas koira" - sitä Vili saa kuulla monen monta kertaa joka päivä...
Harmia aiheuttaa ainoastaan Vilin maha eli gastriitti, närästys, mikä lie. Jotenkin muistelen menneisyydestä, että kun yksi vaiva katoaa, tulee toinen tilalle. Kunpa nyt saisi tuon vatsan terveemmäksi.

*******

Paikallinen ilmaisjakelulehti Kulmakunta kertoi niin mielenkiintoisesta paikallisesta rakennushankkeesta, että hetken piti miettiä, onko nyt aprillipäivä. Ei ole, joten ihan totta on, että syrjäytyneille alkoholisteille on rakennettu oma Metsäpubi.

Klikkaamalla kuva isommaksi

Ilonaiheita ja harminpaikkoja

2011-10-26T14:20:00.000+03:00

Ilon aiheita on riittämiin. Tämä kuukausi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tasan kuukausi sitten olimme Vilin kanssa eläinlääkärillä ja sen jälkeen jostain kumman syystä kaikki on jotenkin eri lailla. Ensinnäkin Vilin kutinattomuus. Aivan ihmeellistä. Sitten allergiatestien tulos, ulkoisiin allergeeneihin negatiivinen, mikä on ihan huippujuttu. Seuraavana jostain saatu rohkeus testata allergiseksi olettamiani ruoka-aineita ja niistä saatu yllättävä tulos.

Tähän mennessä Vili on saanut syödäkseen kananmunia ja kalaa, eikä kummastakaan ole tullut mitään reaktiota. Kananmunasta annan nyt vain keltuaisen (raakana) ja kaloista olen kokeillut pakastelohta ja -seitä, (valtameriltä pyydettyjä, ei kasvatettuja). Vili ei pidä seitikalasta ollenkaan, jää syömättä.
Naudan luomusuikaleista Vili alkoi rapsuttamaan häiritsevän paljon, Vilin piti kesken ulkoilunkin istahtaa vähän väliä raapimaan. Annoin Vilille eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti heti yhden kyytabletin (20.10) ja niin päästiin niistä rapsuista eroon. Naudanliha saa nyt jäädä pois Vilin ruokalistalta, se onkin kuulemma yleisin allergiaa/yliherkkyyttä aiheuttava lihalaji. Nyt juuri kokeilen kalkkunan lihaa Vilille, mielellään syö eikä ainakaan vielä ole mitään valittamista meillä kummallakaan.

Vaikka toisaalta aurinko paistaa, niin on niitä pilviäkin ollut. Harmin paikka on, että jo nelisen viikkoa Viliä on närästänyt. Öitä on nukuttu katkonaisesti ja lääkärin määräämä Pepsid-kuuri syöty. Sitten näytti jo hyvältä, kunnes samoihin aikoihin, kun Vili sai naudanlihaa, alkoi oksentelut. Vili ei ole aiemmin oksennellut kuin harvoin ja satunnaisesti, nyt usean kerran päivässä ja lähes joka päivä. Aikaisemmin ne oksentelut ovat olleet sulamatonta ruokaa, nyt ensi kertaa jotain tyhjän vatsan oksennusta. Taas Pepcidiä. Hädissäni annoin jopa Antepsiniä, josta Vili ei pidä ollenkaan, on jotenkin huonovointinen siitä. Mahdollisina yleisinä haittavaikutuksina sen pakkausselosteessa mainitaankin pahoinvointi. Nyt päätin olla antaamatta enää ikinä Antepsiniä. Piste.

Sitten lukaisin Jagsterin sivuilta artikkelin Närästyslääkkeistä ongelmia?

Pepsid ei myöskään tuntunut paljon auttavan tällä kertaa, joten otin käyttöön kaikki tietämäni (= muistamani) luonnolliset tukitoimet eli pellava- ja kauralima, hunaja (nyt ei pitäisi olla siitepölyistä vaaraa), kamomillateetä veden joukossa, "mineraalihiekka", lakritsijuuri sekä keitetty peruna. No, Vili ei suostu syömään mitään, missä on noita limoja joukossa eikä juomaan kamomillalla terästettyä juomavettä. Peruna menee sutjakkaasti, mutta se on ainakin tähän mennessä aina aiheuttanut tassujen nuolemista. Nyt ajattelin kokeilla riisiä, eikö sen pitäisi olla myös vatsaystävällistä? Vili testien mukaan ei ole varastopunkille allerginen eikä riisissä ole gluteenia, joten suurta vaaraa ei pitäisi olla. Kai sille sentään voi olla allerginen? Nyt minua askarruttaa, mitä riisiä koirille keitetään, puuroriisiä vai? Miten saa koiran syömään riisiä lihan ohella? Vili nimittäin ei ymmärrä riisin päälle mitään, poimii vain lihat lautaselta ja jättää riisit.

Nyt Vili on siis luonnonmenetelmillä närästyksensä suhteen ja vointi on nyt parempi, pari viime yötäkin on nukkunut lähes aamuun asti asti ja jo kolmas päivä ilman oksentelua. Olen ymmärtänyt, että kalkkuna ja kana olisivat lihoista vatsaystävällisimpiä, entä kala? Ovatko naudan- ja lampaanliha sitten vaikeammin sulavia?
Olen Vilin närästyksen suhteen ihan ymmällä. Se tuntuu olevan krooninen vaiva, joka pulpahtaa riesaksi aina silloin tällöin. Pienessä päässäni olen miettinyt, että Vilin koko ruokavalio pitäisi saada mahdollisimman vatsaystävälliseksi, helposti sulavaksi. Jättämällä lammas ja heppa pois? Äh, kuinka sitä onkaan taas niin avuton olo.

Lyhyet kuulumiset

2011-10-19T10:15:00.000+03:00

Vilin allergiatestitulokset saatiin paperiversiona, ihme ja kumma, mutta kyllä nyt on ihan mustaa valkoisella, että jokainen testattu allergeeni on antanut tulokseksi negatiivinen. Voisiko paremmin ollakaan?
Vilin kutinatilanne on edelleen horroksessa eli ei mitään mainittavampaa ole tapahtunut. Olen niin onnellinen tästä tilanteesta, ja siitä, että kortisonista on eroon päästy. Nyt kokeilen Vilille erilaisia ruokia, ehkä vähän liian tiuhaan tahtiin, mutta en millään malta odotella montaa viikkoa jotain reaktiota. Oletan, että jos joku ruoka aiheuttaa allergiaa, niin eiköhän se näy viimeistään muutaman päivän kuluttua. Toivon ainakin niin.
Olen jännityksestä kankea ja sydän syrjällään, kun koko ajan pelkään kutinan yllättäen yltyvän. Järkeä käyttäen yritän selittää itselleni, että se on vain tietoa mahdollisesta allergiasta eli ei ollenkaan paha juttu, mutta sellainen hurja kutina herättää kaikki vanhatkin pelot henkiin. Kunhan olen testejäni tehnyt, teen niistä sitten yhteenvedon.

Käväisin Lemmikkiasemalla ja tuli pitkän ajan jälkeen katseltua myös kuivamuonahyllyjä. Toinen toistaan parempia, olevinaan. Vilistä ei niiden vakiokäyttäjää tule milloinkaan, jos se minusta on kiinni, mutta vaihtoehtona makupalalle voisin jotain ostaakin. Nyt sain sieltä erilaisia näytepussukoita, niissä lienee kaikissa viljaa, joten menevät naapurin mustille. Onneksi sain myös yhden pussin Ziwipeak'iä, sitä aion antaa joskus kokeeksi.
Tässä lopuksi vielä hiukan luettavaa, ns. päivän artikkeli. Koirat syövät koiraa

Lisään lopuksi yhden videon aamu-uutisista. En olisi ikinä uskonut uroskarhua noin suureksi ja massakkaaksi, kuin nyt tässä filminpätkässä. Toki tiesin sen painon noin suurinpiirtein, mutta tuo koko... On se silti vaan niin söötti eläin. ♥

Miten saada karhu puntarin päälle?

Ylen aamu-uutiset

Blogioskari eli Blogitunnustus

2011-10-17T23:33:00.000+03:00

Kiittäen vastaanotan kunnianosoitukset eli blogien Messinen & liftari sekä Kaikki elämäni koirat myöntämät + mahdolliset myöhemmin saapuvat pokaalit...

Tunnustuksen saaneen tehtävät:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Annan huomionosoituksen eteenpäin seuraaville blogeille

* Messinen & liftari on blogi, joka on kulkenut rinnalla siitä lähtien, kun aloitin tämän Vilinää-blogini. Liftari oli muistaakseni juuri päättänyt lopettaa bloginsa päivittämisen, kun minä astuin blogini kanssa areenalle. Liftari innostui uudestaan kirjoittamaan, onneksi, sillä hänen tekstinsä suorastaan pursuvat hersyvää huumoria. Luonnonlahjakkuus, näin on.

* Kaikki elämäni koirat -blogi puolestaan edelliseen verrattuna on melko uusi tuttavuus, mutta sitäkin tiiviimpi. Mielenkiintoinen sekoitus elämää, koirista ja kaikesta siinä ohessa.

* Mäyräkoira Myrskyn pihapiiri on jokapäiväinen positiivarini. Sieltä löydän aina takuuvarmasti hyvän mielen, vaikka kuinka olisin noussut väärällä jalalla ylös. Myrsky-koiran äippä on näitä armoitettuja lahjakkuuksia, niin sanankäyttäjänä kuin valokuvaajana.

* Dilbertin, Wilman, Sennin ja Trillianin blogia kirjoittaa neljän täysin erilaisen, mutta niin ihanan koiran omistava perheenäiti. Jokaisen koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti jotain lajia ja nautin suuresti niistä lukuisista laadukkaista kuvista, joita on blogi pullollaan.

* MiniPommi on blogina vielä nuori, mutta olen seurannut tämän urhean pikkukoiran taivalta netissä jo niin kauan, kuin olen omaa blogiani pitänyt. Kirjoittaja on nuori nainen, joka on ensimmäisen koiransa kanssa joutunut kokemaan todella paljon kaikenlaista.

* Eikka-Yellowmellow Åsterix-blogin kirjoittaja, nuori nainen ihkuihanan aprikoosin värisen Eikka-puudelin omistaja, on ollut apuna ja tukena aloittaessani oman Vilini tarinan kertomista. Eikka harrastaa mm.tokoa ja on silmiähivelevän kaunis koira.

* Isoäidin reseptillä on keittokirja vuodelta 1909, se kiehtoo minua kaukaisena viestinä menneisyydestä. Sieltä löytyy monia aivan outojakin ruokia, ja on mielenkiintoista todeta, kuinka vähäisistä tarvikkeista on osattu loihtia pöytäänpantavaa. Moni resepti on tuttu myös nykypolvellekin, sellaisia ikivihreitä, kuten esim. Hannatädin kakut.

Tykkään kaikista blogeista, jotka olen listannut tämän oman blogini blogilistaan. Edellä mainitut halusin kuitenkin nostaa esiin, niissä kaikissa on sitä jotakin.

Turku joitakin vuosia sitten...

Satunnaisia asioita itsestäni.
* Olen todellinen nurkkapatriootti, rakastan kotikaupunkiani, enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin Turun murre, se on musiikkkia korvilleni. Tosin sukuni juuret löytyvät itärajan kahta puolta, tunnen vetoa myös siihen suuntaan, karjalaisuuteen.

* Rakastan luontoa ja luonnollisuutta sekä eläimiä, erityisesti koiria. Pikkutyttönä ulkoilutin naapuruston koiria ja kun se ei riittänyt tyydyttämään koirankaipuutani, keksin uuden idean. Vein naapuritalon vapaana kulkevan pystykorvan poliisilaitokselle monen monta kertaa siinä toivossa, että jos omistaja ei hae koiraansa, niin minä saisin sen. Vesiperä. Vasta 9-10 vuotiaana sain ensimmäisen ihkaoman koiran.

* Minulla on kirjeenvaihtokaveri. Aloitimme kirjeenvaihdon ollessamme 11-12 vuotiaita ja olemme edelleenkin kirjekavereita. Emme ole milloinkaan tavanneet toisiamme ja se on ehkä hyvä niin, sillä kirjekaveri on eräänlainen päiväkirja, hänelle voi kertoa kaikki salaisimmatkin asiat. Olemme keskenämme myös Facebook-kavereita ja kirjeitä ei enää kuljeta polkeva Kusti vaan sähköposti.

* Omasta mielestäni olen huumorintajuinen. Olen ainoa, joka on tätä mieltä...

* Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä toiveammatissani.

* Enempää kerrottavaa ei minusta sitten olekaan, eiköhän tämä riitä.

Huom. Kuva on nettilöytö.

Ylläripylläri!

2011-10-12T21:06:00.000+03:00

Olen miettinyt, että pitäisikö muuttaa tämän blogin osoitetta, allergisenkoiranblogi --> kutiavankoiranblogi.

Tänään kuulin puhelimitse Vilin allergiatestin tulokset. Saan ne paperiversiona myöhemmin kotiin. Olen aivan sanaton.
Testin mukaan Vili ei ole allerginen millekään testatulle allergeenille, ei siitepölyille, ei homeitiöille, ei muille eläimille, ei varastopunkeille, ei huonepölyille, ei, ei, ei... Hieno tulos! (HUOM. ruoka-aineallergeenit eivät selviä testillä)

Vili on syönyt nyt kalaa ja kananmunaa ilman, että olisi saanut mitään oireita. Huoh. En tiedä, mitä ajatella. Mieleeni muistuu eräs Jagsterin kauan aikaa sitten kirjoittama kommentti "Oletko harkinnut vaihtoehtoa, että kyseessä ei edes ole allergia?", johon Jagster valitettavasti ei antanut lisäselvitystä.
Allergiatestin perusteella tehty johtopäätös on, että Vili ei ole atooppinen, siis ei allerginen ulkoapäin tuleville allergeeneille. Ruoka-aineallergia saattaa tulla kysymykseen, mutta tehtyjen kokeilujen perusteella sekään ei nyt enää tunnu kovin varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Lääkärin mukaan mahdollisesti jokin on aikoinaan suistanut Vilin immuunisysteemin pois raiteiltaan ja nyt tilanne olisi sitten selkiytynyt. Kysyin eläinlääkäriltä, voiko olla mahdollista, että rokotukset olisivat laukaisseet jonkun yliherkkyysreaktion Vilillä ja hän sanoi myös sen olevan mahdollista. Nyt viimeisestäkin rokotuskerrasta on kulunut 1½ vuotta ja elimistöstä on toivottavasti kaikki rokotejäämät poistuneet. Viime talvena Vili söikin useamman kuukauden ajan merilevätabletteja (Algenkonzentrat), joiden tarkoituksena oli puhdistaa elimistöä vieraista, haitallisista aineista.
Myös kasvattajan antamat tavallista tujummat loishäädöt ovat voineet olla liian kovia aineita pikkupennun immuunisysteemille. Varsinkin, kun voin syystä olettaa, että Vili ei kasvattajallaan ollut parhaassa mahdollisessa hoidossa.

Vilin turkkia lääkäri sanoi komeaksi ja hyvänlaatuiseksi ja Vilin ihoa niin terveen näköiseksi, että allergia niittenkin perusteella on epätodennäköinen.
Lääkärin mukaan kutina+raapiminen lisää kutinaa ja raapimista, joten kutina on parasta tyrehdyttää aina heti alkuunsa. Neuvoi antamaan mieluummin kyytabletin (hydrokortisonia) kuin kortisonia (prednisonia), jos nyt tulisi kutinakohtaus. Jatkossa, jos tarvetta on, aiotaan suunnitella antihistamiineihin perustuva hoito, jotta ei tarvitsisi turvautua kortisoniin.

Että sillälailla.

Päivitystä

2011-10-08T19:48:00.000+03:00

Vili voi edelleen hyvin. Vilin etutassujen rantaat/nilkat ovat yhä lievästi lohenpunaiset, mutta en ole huomannut Vilin niitä nuolevan.
Nyt on mieleeni tullut se, että olen ehkä haukkunut nämä kaksi vuotta väärää puuta. Saattaa olla, että Vilillä ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin ruoka-aineallergia. Oikea syyllinen on ehkä koko ajan ollut siitepölyt, varastopunkit yms. En vaan ole oivaltanut sitä, toisin sanoen, se ei ole tuntunut ollenkaan järkevältä vaihtoehdolta.
Koko ajan olen jääräpäisesti vehdannut tuon ruokajutun kanssa. Voiko kukaan enää hullumpi ollakaan? Olin jotenkin jämähtänyt väärälle raiteelle. Totta puhuen, kortisonin alaisena ei mitään selvää voi mistään aiheuttajasta saadakaan.
No, jos näin on, niin olen todella iloinen! Jännityksellä odotan, tuoko se allergiatesti mitään varteenotettavaa päivänvaloon...

Onnesta soikeena

2011-10-06T21:52:00.004+03:00

Onnesta soikeena ja samalla lähes sanaton.
Vili on ollut yllättävän seesteinen ja tyyni. Viime viikkoisesta eläinlääkärikäynnistä lähtien on Vilin arjessa jotain muuttunut. Vili ei ole sen jälkeen juurikaan nuollut enää ranteitaan/nilkkojaan eikä ole rapsutellut sen enempää kuin kuka tahansa terve koira. Huom. klinikalla Vili ei saanut mitään lääkityksiä tms, siellä otettiin vain allergiatesti.

Aloitin viime viikon tiistaina kalatestin. Vili sai kypsäksi höyrytettyä kalaa (pakasteseitä ja -merilohta) lähes viikon ajan. Mitään reaktiota ei tullut! Ei yhtään mitään.
Hätähousu kun olen ja koska Vili on ollut oireeton, pelokkuudestani huolimatta päätin kokeilla myös luomukananmunaa. Sen antaminen pelotti todella. Vilin kananmunaepisodi lähes kaksi vuotta sitten oli hurja ja ehdottomasti pahin, mitä olen Vilin kanssa kokenut. Vili sai tiistaina puolet raa'asta kananmunasta ja keskiviikkona toisen puolen. Olen ollut melkein hengittämättä ja hiljaa, ettei vaan mitään kauheaa pääse tapahtumaan, koko ajan koiraa tarkkaillen. Aivan kauhea pelko! Heti sen ensimmäisen muna-annoksen jälkeen jo kaduin, että annoin sen. Nyt on jo torstai-ilta eikä mitään reaktiota ei ole tullut! Ingenting! Olen aivan sanaton, ymmällä, onnellinen ja iloinen.

Käsittämätöntä. Kertakaikkiaan. Kaksi vuotta olen tarkkaillut kuin haukka, että Vili ei saa suuhunsa mitään kalan näköistäkään eikä munan munaa. Olen täysin erheellisesti ollut siinä käsityksessä, että ne ovat Vilin yliherkkyysreaktion aiheuttajat. En kyllä tällä nykyiselläkään tiedollani olisi osannut tehdä muuta johtopäätöstä, niin ilmiselvältä se tuntui.

Mikä on aiheuttanut Vilin kaikki kutinat näiden kahden vuoden aikana?
Ja miksi nyt taas on tällainen suhteellisen auvoinen aika?
Onko Vilin yleiskunto kohentunut näinä kahtena vuotena niin paljon, että nyt on jotenkin vastustuskykyisempi? Vili on tosiaan tänä aikana saanut syödäkseen hyvää ja terveellistä ruokaa, laadukkaita vitamiineja ja öljyjä, kuivamuonaa ei ole nähnytkään koko aikana.

Eikö Vilillä olekaan mitään ruoka-aineallergiaa?
Onko kyse vain ja ainoastaan atooppisesta yliherkkyydestä ulkoallergeeneja kohtaan, siitepölyt, pöly- ja varastopunkit yms?
Jos näin on, niin miksi ihmeessä välillä on huonoja aikoja ja sitten taas auvoisia päiviä?
Miksi nyt pärjää ilman kortisonia ja aikaisemmin ei?
Voiko vielä tulla joku reaktio tästä ruokakokeilusta?

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että huomenna tai ylihuomenna voi kaikki olla taas toisin. Allergiatestin tuloksia odotellen...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Lopuksi viisaita sanoja, jotka taaskaan eivät mitenkään liity tähän aiheeseen, vaan ovat lähinnä parisuhteessa eläville ihmisille suunnattuja.

"Sanon aina, että avioliitossa ei rakkaudella ole mitään tekemistä. Kyse on pelkästä tahdosta. Joka jumalan aamu sinun on tahdottava. On ajateltava, että tämä on se kumppani, jonka valitsin - ehkä tyhminkin perustein, mutta valitsinpa kuitenkin. Tämän kanssa haluan elää tämän päivän niin hyvin kuin mahdollista. Tiedän täsmälleen, mikä tekee sen hulluksi, ja yritän välttää sitä. Tiedän, millä sen saa iloiseksi, pyrin siihen. Ja jos on päivällä mennyt pielehen, illalla sovitaan.
Riittää, kun tahtoo päivä kerrallaan. Silloin kaikki avioliitot onnistuvat.
Ja sekin pitää tajuta, ettei toista voi ikinä muuttaa. Se on juuri niin ärsyttävä elämänsä loppuun asti."
Kirjailija Kirsti Manninen/Kodin Kuvalehti 17/2011

Eläinten viikko 2011

2011-10-04T10:19:00.003+03:00

Aamu-tv 4.10.2011

Video: Onko meillä oikeus lemmikkieläimiin?

Uudet projektit

2011-10-02T00:46:00.006+03:00

Aikaisemmin mainitsin suunnittelevani uusia ruokakokeiluja Vilille, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se on jo totista totta.
Nämä kuluneet kaksi vuotta olen ollut vakuuttunut siitä, että Vili on allerginen kalalle ja kananmunalle, enkä ole tätä seikkaa lainkaan kyseenalaistanut. Vilin reaktiot silloin aikanaan olivat melko rajuja ja ilmiselvästi liittyivät jotenkin em. ruoka-aineisiin.
Nyt olen sen verran valaistunut, että olen alkanut pohtimaan asiaa syvällisemmin. Niihin aikoihin Vili söi monenlaista ruokaa, viljoja ja nappulaa, ties mitä. Ajallisesti nuo kaksi rajua allergisoitumista tosin osuivat kalan ja kananmunan kanssa hyvin yhteen.
Jos asia kuitenkin on toisin? Jos olenkin tulkinnut väärin? Tunnen itseni aivan ääliöksi. Niin monessa asiassa olen erehtynyt, pakko myöntää oma rajallisuus.

Nyt Vili on saanut kalaa tiistaista lähtien eli 5 päivää, pieniä annoksia sekoitettuna muuhun ruokaan. Pakasteseitiä sekä -merilohta höyrytettynä. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut. Ainakaan vielä. Olen silti edelleen sydän syrjällään jännityksestä, kortisonipurkki käden ulottuvilla, valmiina antamaan ensiapua...

Mitä opimme tästä? Mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen tai siltä vaikuttava reaktio on mahdollinen, jos jotain, kuten kalaa tai kananmunaa, syö epätavallisen runsaasti pitkän aikaa. Juuri näinhän silloin Vilille kävi. Kokonainen viikko syötiin joka päivä kalaa, kukkuramitoin, Ahti oli nääs ollut antelias.

Olen alkanut tutustumaan perussuomalaiseen, ehkä nykyään aliarvostettuun juurekseen nimeltä nauris. Se sisältää perunaan verrattuna vähemmän hiilihydraattia, mikä on hyvä asia Vilille, joka saa herkästi hiilareista tassukutinoita ja korvan töhnimistä. Toivottavasti se on vatsaystävällistä (keitettynä), niin sillä olisi käyttöä lisukkeena.
Näitä ruokakokeiluja on tarkoitus jatkaa tässä pitkin syksyä. Jos Vili aikanaan osoittautuu allergiseksi naudanlihalle, niin silloin saattaa käydä niin, että myös kermaviili sekä muut maitotuotteet poistuvat Vilin ruokalistalta. Nauta on siis myös jonossa tähän kokeiluprojektiin. Samoin kananmuna, luomusellainen.

Monen monta ajatusta pörrää tuolla päässäni, aika näyttää, kehkeytyykö niistä mitään vai katoavatko tyhjyyteen...

No niin...

2011-09-27T22:01:00.008+03:00

Eläinlääkärireissu on tehty. Takaisin on tultu pää täynnä asiaa, uskomatonta, että yhä vieläkin löytyy uutta tietoa ja uutta ajatusmallia. Liekö hyvä vai huono juttu, että ihminen (=minä) huomaa olleensa vähän tyhmä. Armeliaampaa olisi, jos sitä ei itse huomaisi, mutta tulevaisuuden kannalta on parempi hoksata olleensa vähemmän fiksu.
Päivä alkoi Vilin kannalta ankeasti. Paastoa koko aamupäivä, ei poika ymmärtänyt, vaikka kuinka selitin, että nyt on pakko paastota ja paluumatkalla saat sitten jo jotain suuhunpantavaa. Reissu oli stressaava Vilille, jo automatka oli Vilin kauhistus, kun ei saanut vapaasti tutkia taksin penkkejä ja käydä haistelemassa kuskia, vaan väkisin pidettiin sylissä. Vastaanottotilat täynnä koirien tuoksuja saivat Vilin kielen venymään uusiin ulottuvuuksiin. Vaikea uskoa, että meidän fiksu Vilimme käyttäytyy niin hunsvottimaisesti tietyissä stressitilanteissa.

Allergiatestit tuli otettua ja niistäkin opin jotain aivan uutta, jäi sen verran kuitenkin epäselväksi, että en näillä tiedoin enempiä kerrokaan. Vilistä otettiin myös tassuista teippinäyte, joka oli puhdas. Nyt odotellaan testin tuloksia ja vasta sitten suunnitellaan tulevaisuutta.

Tunsin olevani Vilin kanssa hyvissä käsissä. Mukaan saatiin kirjallista tietoa, joka oli kyllin selkeästi kirjoitettua, joten sopii erinomaisesti jaettavaksi meille asiakkaille. Uusia asioita olivat mm. Borlotti- eli Pintopapu ja Taaro sekä Turnipsi/nauris.

Olen vasta sisäistämässä lääkärikäynnin antia, siitä sitten enemmän joskus toiste.

Paluu arkeen

2011-09-22T11:34:00.002+03:00

Olihan nuo muutamat päivät todella kivoja ennen tätä paluuta arkeen, ei toki kuitenkaan harmaaseen. Ulkona kylläkin sataa vähän väliä ja pimeä tulee iltaisin yllättävän varhain eikä aamuaurinkokaan enää herättele. Siitä kaikesta huolimatta arki ei tunnu harmaalta, noin niin kuin sisäisesti koettuna.
Vili näykkii taas kaikkia tassujaan, mutta ei mitenkään ihan hurjasti, pahempiakin päiviä on koettu. Nyt huomasin, että poika on nuollut tai kirputtanut takajalkojensa nilkat/ranteet lähes karvattomiksi. Sitä ei ole aikaisemmin tehnytkään. Siis jotain uutta tässä meidän arjessamme.

Arvatkaapa, mitä Vili tekee sunnuntaiaamuisin!

Vili suuntaa aina sunnuntaisin aamulenkkinsä määrätietoisesti Prismaan. Ainoastaan sunnuntaisin. Vili käy tarkistamassa koirahäkit, kiertää koko rakennuksen, nostaa koipea pääoven lähellä olevalle pylväälle. Jos Otto-automaatille on tulossa joku nostamaan rahaa, niin Vili asettautuu siihen lähistölle seuraamaan, että toimitus sujuu ongelmitta ja henkilö poistuu paikalta. Sitten jatkuu aamulenkki, tsekataan bensa-asema ja mahdolliset tankkaajat. Mistä Vili tietää olevan sunnuntain, liikenteen vähäisyydestäkö? Vai katsooko kalenterista?

Viikon kuluttua menemme Vilin kanssa eläinlääkärille. Olen valmistautunut taustatiedoin, jotta en ole hoomoilasena siellä, kuten joskus on käynyt, varsinkin puheliaan eläinlääkärin sattuessa paikalle. Toivoisin eläinlääkärin kuuntelevan enemmän ja puhuvan vähemmän. Tämä on yksi niistä lukuisista toiveista, joita kohdistan Viliä hoitaviin henkilöihin...

Eipä ole Turun Eläinsuojeluyhdistys ehtinyt hakea niitä koiranruokatölkkejä. Sen sijaan nopeasti saapuivat Vilin mittatilausvaljaat Vänttiseltä. Nyt on pari senttiä pelivaraa rinnanympäryksen säätämiseen eikä piukota enää.

Jopas jotakin

2011-09-13T14:42:00.007+03:00

Aivan pakko kirjoittaa lyhyt selonteko!
Vili ei ole sitten lauantain jälkeen enää ollenkaan nuollut ranteitaan/nilkkojaan eikä kirputtanut takajalkojaan. Uskomatonta, mutta totta ainakin vielä tänään, huomisesta en tiedä... Anturat ovat myös ihan ok-kunnossa.

Mistähän moinen johtuu? Ruokavaliossa ei mikään ole muuttunut. Syksy tosin on ehtinyt vähän pidemmälle.
- joko joku kipu on loppunut tai sitten siitepölykausi on tältä vuodelta päättynyt.
- tai sitten joku muu, tuntematon syy.

Lihapullia rakkaimmalle ( = koiralle)

250 g naudanjauhelihaa (vaihtoehtoisesti 3 purkkia tonnikalaa vedessä)
2 isoa keitettyä perunaa
2 kananmunaa
1 iso porkkana raastettuna
1 rkl laadukasta öljyä
½ kuppia juustoraastetta
1 kupillinen grahamjauhoa
½ kuppia tuoretta yrttisilppua (esim. persiljaa, salviaa)

* kuori perunat, soseuta ja sekoita taikinaksi muitten raaka-aineitten kanssa.
* pyörittele veteen kastetuin käsin halutun kokoisiksi pyöryköiksi.
* paista leivinpaperin päällä uunissa noin 180 °C kullanruskeiksi, noin 30 minuuttia, sitten jatka paistamista 60 °C lämpötilassa noin tunnin ajan, jotta pyörykät kuivahtavat.
* valmiit pyörykät saavat vielä kuivahtaa hyvin huoneenlämmössä.
* säilyvät jääkaapissa noin viikon ajan.
* käteviä ottaa mukaan reissuun tai koulutukseen!

Mikä koiralle nimeksi?

2011-09-12T20:43:00.007+03:00

Kaikki elämäni koirat -blogi oli taas kerran innoittajana ja niinpä listaan tähän joidenkin koirieni nimiä ja niiden taustoja.

Musti oli ensimmäinen oma koirani. Olin vasta noin 8-9 vuotias ja koiran nimeä ei sen enempiä mietitty. Musti oli käypä nimi koiralle kuin koiralle ja oma Mustini oli sopivasti väriltäänkin musta.
Inka sai nimensä pitkän pohdinnan jälkeen. Ajatuksena oli Etelä-Amerikan inka-kansa ja harmikseni mieleen putkahti kuitenkin useasti Inka Oy:n kanttinauha.
Pippo on italian kielellä Aku Ankan Hessu sekä Giuseppe-nimen lempinimi. Pippo-nimisiä koiria meillä on ollut kaksi kappaletta ja lisäksi poikani koira on myös Pippo. Suvussa kulkeva nimi siis.
Niilo kuulosti minun korvissani jotenkin lappalaiselta nimeltä ja tuntui siksi sopivalta lapinkoiralle. Helppo ääntää ja huudella. Tämän nimen mieheni valitsi kirjoittamastani nimilistasta, jossa oli kaikki minulle mieleiset nimet.
Hessu tuli Niilon kaveriksi ja oli tärkeää, että nimet eroavat ääniasultaan toisistaan selkeästi. Oikeastaan Hessu oli alunperin Heikki, eli se työkaverini, joka aikoinaan suositteli lapinkoiraa minulle. Äitini mielestä Heikki ei ollut kyllin kaunis nimi koiralle ja hän alkoi kutsumaan Heikkiämme Hessuksi, ja se nimi sitten vakiintui käyttöön.
Vili sai nimensä mieheni edesmenneen isoisän mukaan. Muita ehdotuksia ei ollutkaan ja mieheni ehdottaessa tätä nimeä hyväksyin sen heti. Tämä isoisä oli hyvin eläinrakas ja ihana ihminen, olisi varmaan mielissään, että koiramme on hänen kaimansa.

Jos Vili olisi ollut tyttökoira, saattaisi olla todellakin niin, että nimeksi olisi tullut Tipsu. Se oli nimittäin isäni minulle antama lempinimi ollessani vielä ihan pieni.

Vilin edeltäjiä

Jatkoa eiliselle

2011-09-10T10:30:00.010+03:00

Juuri eilen kirjoitin, että Vili ei ole pitkään aikaan oksennellut, niin tietenkin heti jo viime yönä oksensi puolisulanutta ruokaa (vinkki: kätevä väline oksennuksen siivoamiseen matolta on tukevalapainen paistinlasta tai muu samankaltainen vempele). Herätteli minut turhan aikaisin ja oitis tajusin, että se maha vaivaa taas. Heti aamuvarhaisella syötin Vilille pari lusikallista kermaviiliä ensiavuksi. Tuo lusikalla ruokkiminen sujuu erinomaisen hyvin ja siitä oli nytkin apua. Iloisena Vili lähti aamulenkille ja sen jälkeen maistui jo taas ihan oma-aloitteisesti niin ruoka kuin kermaviilikin.

Pohdiskelin sitä, että toimiiko eliminaatiodieetti silloin, kun koira saa säännöllisesti kortisonia. Mielestäni se ei voi onnistua, ainakaan tuloksista ei voi päätellä paljon mitään. Kortisoni peittää alleen kutinat tai ainakin osan niistä, joten johtopäätösten tekeminen on aikamoista arpajaispeliä.
Toisin sanoen, sinä aikana eli 4/2010 - 3/2011, jolloin Vili sai jatkuvasti kortisonia, on periaatteessa hukkaan heitettyä kaikki se tieto, mitä luulin saaneeni selville Vilin allergisuudesta niin ruokiin kuin muihinkin aiheuttajiin.

Onko se todellakin näin?

Minulla lienee pitkät piuhat, kun vasta nyt tätäkin asiaa mietin. Jos se on näin, niin kuin luulen, niin olisi ollut kivaa, jos edes eläinlääkäri olisi vinkannut siitä. Vai onko se niin, että koiranomistajan tulee ihan itse älytä tämäkin asia?

Vili tosiaan kutisi koko sen vuoden, joten turhaan en tosiaan sitä kortisonia hänelle antanut. Kertauksena vielä, että sitten Vilin määrätietoisen yleiskunnon kohentamisen jälkeen päädyin lammas-heppadieettiin ja se tuntui toimivan niin hyvin, että kortisonista päästiin eroon. Nyt se lääke on hätävarana, Vili saa sitä, jos kutina äityy pahaksi.

Vilin tilanteesta sen verran, että tuo ranteiden/nilkkojen nuoleminen saattaa johtua vaikkapa happovaivoista tai muista epämukavuutta aiheuttavista tuntemuksista, kuten myös tuo kylkien kirputtelu. Ihan perinteinen rapsuttelu on sitten luultavasti aidon kutinan aiheuttamaa.

Kaikenlaisia mietteitä

2011-09-09T16:08:00.012+03:00

Taas on aika kyllästynyt olo.
Vili kutiaa ja nilkat punoittavat. Kirputtaa myös takajalkojaan, jota ei ole tehnyt kuin viimeksi kaksi vuotta sitten. Näyttää siltä, että Vilin iho vatsan alueella olisi myös vaaleanpunaisempi kuin normaalisti, tai sitten kuvittelen vain? Ärsyttävää.
Siitepölykausi on ohi. Ruoka on hyvin yksinkertaista eli lammasta ja kermaviiliä. Mikä mättää?

Onneksi ollaan pärjätty ilman lääkityksiä, tosin mieleni tekisi antaa kortisonia, mutta sen tulevan lääkäriajan takia en haluaisi. Toki, jos tilanne äityy Vilille sietämättömäksi, niin sitten tietenkin annan, allergiatestit saavat jäädä. Vilin vointi ja elämänlaatu on se ratkaiseva. Antihistamiineista en ole huomannut olevan apua Vilin kutinoihin, kokeilin niitä muutamana päivänä.
Onkohan Vili allergisoitunut lampaalle? Sekin on mahdollista. Imuroimistiheydellä en ole huomannut mitään vaikutusta, enkä myöskään sateella. Voikukanlehtiä Vili söi sangen vastentahtoisesti ja jätin senkin homman sikseen. Puhdistavan vaikutuksen niillä varmaankin saa aikaiseksi, mutta se hoituu yhtä hyvin kausittain annettavalla persiljalla.

Vili näykkii kylkiään ja kroppansa takaosaa, mikä periaatteessa olisi merkki anaalirauhasten häiriöstä. Peppua tulee tutkiskeltua useasti enkä ole huomannut siellä mitään järin erikoista. Pari kertaa viikossa suihkutan lämpimällä vedellä ja painelen niitä oletettuja rauhasia, varmuuden vuoksi.

Mielessäni on sellainen ajatus, että joskus syksymmällä haluaisin kokeilla Vilille kalaa ja kananmunaa, juuri niitä allergisoivia ruokia. Ne reaktiot silloin aikanaan olivat niin rajuja, että en ole tohtinut tehdä mitään testejä. Nyt kuitenkin voin antaa kortisonia, jos reaktio on liian voimakas. Jatkossa kokeilisin kaikki muutkin epäilyksenalaiset ruuat.

anna mun kaikki kestää...

Vilin vatsan kunnosta eli siitä gastriitista en osaa sanoa mitään. Jotenkin tuntuu, että se olisi parempi, vatsa ei tunnu ainakaan niin pinkeältä kuin aikaisemmin. Kermaviilistä on ehkä apua tuohon gastriittiin? Vili syö välillä oikein hanakasti ja sitten taas päiväkausia huonosti. Mitä lie merkinneekään? Ei ole pitkään aikaan oksennellut ja vatsantoiminta on ihan normaalia. Joten ihan huonosti ei mene, vaikka tässä valitankin.

Niin, ja ne kokeeksi ostetut Y-valjaat olivat hukkaostos. Ärsyttää. Oikeastaan tiesin/aavistin sen jo etukäteen, että eivät ne ole minkään väärtit.

PS. Näppäränä ihmisenä korjasin noita valjaita itse. Ne ovat kankaiset, joten leikkaaminen ja ompeleminen oli helppo juttu. Lyhensin siis sitä lukon hihnaa niin paljon kuin mahdollista. Neula ja ns. karhulankaa kaksinkertaisena ja avot, nyt lukko sijaitsee ylempänä eikä nivelen kohdalla. Lankaa ei löytynyt toivotun värisenä, mutta siitä selvittiin tussikynän avulla.

Lemmikkikaupassa

2011-09-06T20:14:00.004+03:00

Tänään vihdoin sain itsestäni niin paljon irti, että käväisin kurkkaamassa tuota lähilemmikkikauppaa, joka on hiljakseen toiminut jo jonkin aikaa. Torstaina on viralliset avajaiset ja paikallisissa ilmaisjakelulehdissä on kuulemma juttua ja mainostakin.
Liike on tilava ja avara, omistajalla tuntui olevan tietoa ainakin koirista, kahvipannu on aina kuuma ja iso parkkipaikka liikkeen edessä.
Turun Lemmikkiasema - Facebook

Kaupasta lähti mukaan vaihtovaljaat Vilille. Noissa valjasasioissa olen kylläkin jo vuosien takaa vannoutunut Vänttisfani, mutta mikäpä estää kokeilemasta jotain muutakin. Vaihteeksi.
Kiva juttu, ettei aina tarvitse lähteä keskustaan saakka, vaan on lähitienoolla peräti kaksi eläintarvikeliikettä, toinen on Musti&Mirri.

Haaste
Nappasin Kaikki elämäni koirat- blogista leikkimielisen haasteen listata 10 mieleisintä koirarotua, lukuunottamatta nykyistä omaa koiraa. Listassani koirat ovat tasaveroisia, eivät siis missään paremmuusjärjestyksessä. Suurin osa koiria, joita en ole vakavasti ajatellen voinut koskaan hankkia, kuten nuo metsästysviettiset ajokoirat. Osaan toki laskea kymmeneen, mutta listani oli valmis jo 9 koiran kohdalla. Listalla olevista koirista itselläni on ollut ainoastaan suomenlapinkoira sekä sekarotuinen, muita ihailen vain kaukaa.

- suomenlapinkoira
- suomenpystykorva
- suomenajokoira
- isovillakoira
- mäyräkoira
- kettuterrieri
- sekarotuinen koira
- cockerspanieli
- englanninsetteri

Rakkaat haukut - luentoja

2011-09-04T09:20:00.004+03:00

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Koiranruokajuttuja

2011-08-31T11:42:00.007+03:00

Vili (= minä) voitti eräässä valokuvakilpailussa 12 tölkkiä extrahyvää koiranruokaa. No, kaikki osallistuneet voittivat, koska herttaisista koirankuvista ei raati osannut valita sitä parasta. Tietenkään tuo ruoka ei ole Vilille sopivaa, joten tarjosin niitä tölkkejä eläinsuojeluyhdistykselle. Kiittäen ottavat kuulemma vastaan ja lupasivat noutaa ne täältä meiltä.

Ongelmalliseksi on osoittautunut tämä heppa-lammas-ruokavalio. Hevosen lihaa ei löytynyt koko kesän aikana "mistään", koska hevoset ovat olleet ilmaisruokinnassa laitumilla. Pääsiäisen mentyä on lampaanlihakin kortilla. Prisman pakasteallas on puolityhjä ja ne loput siellä olevat lammaspaistit ovat isoja ja niihin on ystävällisesti lisätty paksunpaksu rasvakerros, joka tässä tapauksessa menee ihan hukkaan. Hintakin on noussut aika tavalla sitten pääsiäisen.
Vauhti-Raksulle on vasta nyt taas ilmestynyt lammasta sekä hevosta, joten ehkäpä talvi on muonan puolesta turvattu. Onneksi meillä on vielä pakkasessa jotain ja sitten ovat hätävarana nuo Vilin Single-Protein-tölkit.

Vilille on varattuna eläinlääkäriaika loppukuulle ja mahdollisesti silloin otetaan allergiatestit. Se tietää Vilille paastopäivää, sellaiset ohjeet saatiin. Niistä sitten enemmän, kun ollaan siellä käyty.
Vilin rapsutukset ovat sellaista keskiluokkaa määrällisesti. Ihan kohdallaan ei vointi ole, mutta menettelee. Pääasia, että ei tarvitse lääkitä, ei ainakaan kortisonilla.

Kuukausi on lopuillaan ja kaikenkaikkiaan elokuu on ollut edeltävää huomattavasti parempi. Vaikkakin Vilin ranteet on nuoltu ihoon saakka, niin kortisonia Vili on saanut yhden ainoan kerran. Heinäkuu oli siinä suhteessa paljon kurjempi kuukausi. Kortisoniorjuuden ikeen alta Vili pääsi pois noin 6 kk sitten. Puoli vuotta. Se kuulostaa jo komealta.

Päätin kokeilla tätä netistä löytynyttä karvahattuohjetta pitämään anaalirauhaset toiminnassa. Ei maksa mitään ja on terveellistä, vaikka ei auttaisikaan niihin rauhasiin... Ehkä jopa kuivatan talveksi niitä voikukanlehtiä?

Yhden päivän annos:

- hae pihalta 10-15 voikukanlehteä
- kiehauta kattilassa n. 1- 1,5 dl vettä melkein kiehuvaksi.
- kattila pois levyltä, pilko lehdet pieniksi veteen.
- anna litkun hautua kannen alla niin kauan, että vesi jäähtyy.
- lisää tätä litkua ruoan sekaan, esim. lihan sekaan pari, kolme kertaa päivässä.
- päivän, kahden päästä yleensä anaalit aukenee.
- kuuria voi jatkaa vaikka viikonkin - puhdistaa samalla mm. maksaa.
- poistaa nesteitä myös.

* Vaihdoin selaimeksi Google Chromen ja olen ylen tyytyväinen. Se on niin selkeän yksinkertainen, minäkin ymmärrän ohjeet ihan sen suurempia miettimättä. Olen ihan rakastunut siihen. ♥ Aikaisemmin kone pyöri Mozilla Firefoxilla, sekin oli hyvä, mutta alkoi viime päivityksen jälkeen tökkimään, joten sanoin ketulle hyvästit.

Iho-ongelmia

2011-08-21T13:22:00.013+03:00

Ostoksilla apteekissa.
Pehmeä itsekiinnittyvä joustoside lemmikeille. Ei tartu kiinni ihoon tai karvoihin, mutta pysyy kuitenkin hyvin paikallaan. Side on helppo tarvittaessa katkaista käsin. Kestävä, pestävä tukiside. Hylkii vettä ja hikeä.

Hinta noin 5 euroa. Tämä on "no chew"-teippiä eli pahanmakuista, jotta koira tai kissa ei sitä nuolisi. Tavallistakin olisi ollut. Pakkauksesta löytyi huomautus, että teippi on valmistettu luonnonlatexista, joka saattaa joillekin aiheuttaa allergisen reaktion. Tuotetta on saatavana myös latexittomana. Toivottavasti Vilille ei tule ristiallergiareaktiota tästä teipistä. Luin omaa blogiani taaksepäin ja sieltäpä löytyi tietoa ristiallergioista.
* Latex
siitepölyt: pujo, timotei
ruoka: avocado, banaani, viikuna, peruna, selleri, kiwi, tomaatti, persikka, tattari
muu: limoviikuna ( = huonekasvi)

Mikä tämä on?

elokuussa 2011

heinäkuussa 2010

Kuvasin sen jo viime kesänä, sitten se häipyi kuonosta ja unohdin koko asian. Nyt on samanlainen ilmestynyt samaan paikkaan. Se ei kai voi olla minkään elukan purema, koska sijaitsee tasan tarkkaan samassa paikassa.
Se ei ole tavallinen näppylä, se ei ole koholla muusta ihosta. Se ei kutia eikä mitenkään häiritse Viliä.

Tassut

oikea

vasen

Vili on ensimmäistä kertaa nuollut etutassujensa ranteet lähes karvattomiksi, vasemman jopa vereslihalle. Niistä oli vaikea saada kuvia, koska Vili ei tässä tilanteessa halua, että tutkiskelen niitä. Vilin asento oli sen verran kommervenkkinen, että oli pakko salamoida.
Eilen meni Vilin suuhun tämän kuukauden ensimmäinen kortisoniannos 2,5 mg. Tuohon ranteiden kaluamiseen oli pakko saada stoppi ja se todellakin onnistui. Eilen ja tänään ovat ranteet saaneet olla täysin rauhassa. No, jossitellaan nyt: onko se kortisonin ansiota vai onko tilanne rauhoittunut muusta syystä, sitä en tietenkään tiedä.

Allergiatesteistä minua alkoi eniten kiinnostamaan ihotestit. Niillä kuulemma selviää atooppiset allergeenit parhaiten. Allergiatesti ihotestinä Toivottavasti ei tule enää niin pahaa tilannetta, että olisi pakko lääkitä Viliä kortisonilla, muuten testaus siirtyy ja siirtyy...

Vuosipäivä

2011-08-19T21:06:00.001+03:00

Vilin allergisen elämän toinen vuosipäivä on käsillä. Tämän ongelman kanssa on siis eletty 2 vuotta, Vili koko tähänastisen aikuisen koiran elämänsä. Allergian alkaessa Vili oli vasta 9 kk ikäinen.
Mitä on näiden vuosien aikana tapahtunut? Ollaanko yhtään paremmassa tilanteessa kuin 2 vuotta tai vuosi sitten?

elokuu 2009
elokuu 2010

Silloin vuonna 2009 olin eksyksissä kuin Liisa Ihmemaassa. Ihan kuin minut olisi pudotettu keskellä jotain vierasta ja outoa, no niinhän se olikin. Tiedon etsimisessä en aluksi osannut käyttää mitään suodatinta, kaikki kelpasi. Niihin aikoihin kuitenkin löysin loppujen lopuksi ne perusteet, joita hyödyntäen ollaan selvitty tähän päivään.

Vuosi 2010 olikin sitten jo hyvä vuosi, huolimatta huonoista vaiheista, joita silloinkin kyllä ihan kotitarpeiksi riitti. Eläinten luontaishoitajan vastaanotolla käynti oli ehkä se uusi suunta, jota me Vilin kanssa tarvitsimme. Sain sieltä tukuttain ohjeita ja pitkäaikaisesti myös tukea Vilin peruskunnon kohentamiseen. Paljon pikkumaisilta vaikuttavia asioita, mutta niiden pikkuasioiden summa on ollut se olennainen apu Vilille. Luontaishoitajan ohjeita sisäistäessäni olin taas kuin se Liisa siellä Ihmemaassa, mutta vähitellen asiat selkenivät, yksi kerrallaan. Muistan hyvin viime tammikuun, kun Vilillä oli pitkä seesteinen vaihe, olimme molemmat kuin kuherruskuukaudella.

Kortisonista ei vielä oltu päästy eroon. Siihen sain sitten potkua kahdelta taholta heti vuodenvaihteen jälkeen. Toinen oli tuttu kommentoija, joka eräällä foorumilla kirjoitti "Ihmettelen aina tätä, että luetellaan mitä koira tällä hetkellä syö ja mitkä tuo oireita, mitkä ei. Mutta silti tämän ohella syötetään kortisonia, miksi? Käsittääkseni kortisonia ei tarvittais ollenkaan, jos koira ei kerran saa mitään allergisoivaa? Mutta ilmeisesti näissä tapauksissa kortisonia syötetään allergiaan, jolle ei voi mitään? -esim. huonepöly? Yleisesti siis vaan ihmettelen tuota kun sanotaan ettei koira oo esim. kanalle allerginen, silti laitetaan kuppiin kortisonia." Tuossa viestissä oli jotain, joka herätti minussa jotain. Sitten vähän tämän jälkeen satuin Vilin kanssa eläinlääkärille, joka neuvoi selkeästi, miten minun pitäisi yrittää päästä Vilin kortisonilääkityksestä eroon. Sain siis rautalangasta väännettyjä ohjeita.

Siitä se sitten lähti. Vuosi kortisonia ja nyt jo 5 kk ilman.

Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi. Ilman kaikkia edellisinä kahtena vuotena läpikäytyjä vaiheita emme nyt olisi tässä. Varsinainen tietopankki ja "auttava puhelin" ovat olleet kommentoijat, joita onneksemme on riittänyt.

Jatko-osa edelliseen

2011-08-17T15:40:00.001+03:00

Muutama sananen jatkoksi.

Eilinen päivä oli sateinen. Kokopäiväinen, oikea kunnon rankkasade, pitkästä aikaa. Vili oli lähes rapsuttamatta, levollisen oloinen. Tänään sama juttu, vaikka onkin poutapäivä.
Voiko se johtua eilisestä säästä? Siitepölytiedotteesta kun katsoin, niin edellispäivänä pujon ja heinien siitepölymäärä oli "runsas", tänään sateen jälkeisenä päivänä se on "matala". Teenkö oikean johtopäätöksen, että Vili on myös siitepölyallergikko? Pujolle ja heinille? Keväällä koivun kukinnan aikaan ei ollut sanottavasti oirehdintaa, joten se jäänee pois laskuista. Olisi hyvä juttu vihdoinkin saada jotain, johon tarttua.

Suunnittelen ja valmistelen sitä eläinlääkärille menoa. Olen ajatellut jo aikaa varatessani mainita, mistä on kysymys ja että toivon asiasta ymmärtävää lääkäriä sekä kyllin pitkää vastaanottoaikaa. Paperille laitan lyhyesti Vilin terveydentilan pääkohdat ja lisäksi ne asiat, jotka haluaisin selvitettävän. Kuulun siihen ikäpolveen, joka on kasvatettu kunnioittamaan auktoriteetteja ja itseään viisaampia eli kun menen lääkärin pakeille, niin olen yleensä hyvin nöyrä asiakas enkä saa välttämättä sanaa suustani enkä varsinkaan muista, mitä minun piti kysyä. Siis lunttilappu mukaan. Jatkossa sitten haluaisin käydä Vilin kanssa aina samalla lääkärillä, paitsi jos nyt jotain ihan akuuttia tulee, niin tietenkin se on eri asia, silloin kelpaa kuka tahansa.

Vilin peppu on taas kunnossa, suihkuttelin viileällä vedellä ja suojaksi vaseliinia. Se on ollut tuollainen arka paikka sen anaalirauhastukoksen jälkeen, kun lääkärin oli pakko sitä kronkkia. Sitä ennen se näyttikin ihan erilaiselta, nyt se on jotenkin vioittunut. Mitenkähän ne lääkärit pystyvät tyhjentämään jonkun kääpökoiran anaalirauhaset?

Allergiatesteistä yritän saada jotain tollkua jo ennen kuin menen vastaanotolle, että tiedän, mitä lääkäri aikoo ja tarjoaa. Netissä tuntuu pyörivän niin monenlaista tietoa noista testeistä ja vieläpä eri lääkäritkin suosivat eri testejä.

Suo siellä - vetelä täällä

2011-08-15T15:57:00.014+03:00

Pistää miettimään...

Edellinen viestini täältä meiltä oli hyvinkin positiivinen. Tietäähän sen, että pilviä tulee eikä risukasaan enää silloin paista aurinko. Juuri niin meille kävi. Taas. Taisi olla kokonaiset 10 päivää suhteellisen auvoista tämä olotila. Eihän sitä enempää kestäisikään, vai mitä?
Sitä voisi vaikka tottua.

Tätä nykyä Vili kutisee sieltä sun täältä. Kortisonia Vili ei ole joutunut ottamaan tässä kuussa vielä kertaakaan.
- Etukäpälät ovat kaluttuja ranteisiin? asti, anturat ovat onneksi melko hyvässä kunnossa.
- Kylkien/kupeitten kirputtaminen on jokapäiväistä, nappasin pari kuvaa siitä, epätarkkoja, koska liike on niin nopeaa, olisi pitänyt videoida.
- Naamaa hierotaan kaksin tassuin. Silmät eivät vuoda ja korvat ovat ihan siistit.
- Pippeliään Vili on alkanut myös nuolemaan turhan paljon. Istahtaa lenkilläkin oikein nuolemaan sitä. Mitään vuotoa tms siinä ei näy eikä Vili ole mitenkään seksuaalisesti aktiivisen oloinen ollut, paitsi mitä suvun nuorimmaista (17 kk) piti astua jatkuvasti, kun oli käymässä. Olen suihkuttanut sitä pippeliä muutaman kerran viileällä vedellä, siitä Vili on ilmiselvästi tykännyt. Luin jostain pippelin huuhtomisesta Betadinella, en osaa kuvitellakaan, miten se käytännössä onnistuisi. Enpä ole milloinkaan moiseen joutunut, vaikka suurin osa elämäni koirista ovat olleet uroksia.
- Peppuun on ilmestynyt samanlainen perineaalinen pullistuma kuin toukokuussa. Ymmärtääkseni ei tällä kertaa kuitenkaan ole kysymys anaalirauhasten tukkeutumisesta.
(peppukuva)
- Närästys muistutti myös itsestään. Vili, jolla on nykyään hyvä ruokahalu, jätti useita syöntikertoja väliin, vaikka ei ollut enää hellettä. Arvasin jo siitä, että jotain on mahassa taas mullinmallin. Sitten Vili nousi usein makuulta istumaan ja nieleskeli ja maha alkoi pitämään murinaa ja mölinää. Selvä juttu. Vili joutui (pakko)syötettäväksi, koska oletan tyhjän mahan olevan närästyksen kannalta paha juttu. Lusikalla kermaviiliä, siinä uskossa ja toivossa, että se olisi hyväksi liikahappoisuudessa. Iltasella sitten söikin jo ihan omasta aloitteestaan. Vili sai kahtena päivänä (pe-la) Pepsid 5 mg yhteensä 3 kertaa. Nyt on tilanne kaiketi taas parempi. Harmi, että jouduin jättämään perunan pois ruokavaliosta, se olisi ollut vatsaystävällistä tuollaiselle närästäväiselle.
- Kutinoihin olen antanut kahtena päivänä (su-ma) Cetimax 5 mg. Sen vaikutusta en osaa vieläkään arvioida, ei se kutina ainakaan ole yltynyt päivän mittaan.

Kylkien kirputusta

Vili ei oksentele, ei pode ummetusta eikä ripulia. Vartalon iho on siisti kauttaaltaan ja turkki on hyvässä kunnossa. Ilmeisesti allerginen koira on kaikin puolin herkkä. Onhan elimistö pois raiteiltaan ja tavallaan hälytystilassa, kun pitää reagoida kaikkiin allergeeneihin, jotka terveellä eivät aiheuttaisi mitään oireilua.
Olen miettinyt, mitä tehdä? Pitäisikö Vilin kanssa lähteä eläinlääkärille? Mitä menisin sieltä hakemaan? Päänsilitystä ja nopeasti ovesta ulos... Menisinkö toiselle eläinlääkärille? Olen huomannut, että joillakin eläinlääkäriasemilla vaihtuu henkilökunta hyvin usein ja joissakin taas on melko pysyvä miehitys. Siitäkin voi ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä. Silti saattaa olla "suo siellä, vetelä täällä" -tilanne vastassa, meni sitten kenelle lääkärille tahansa. Ihmisiä kun ovat, hekin.

Koulut alkavat...

2011-08-14T14:22:00.003+03:00

Saksankielistä kielijumppaa

Kuten kaikki tietävät, hottentottien maassa (Hottentottenland) on paljon pussirottia (Beutelratten). Niitä pidetään häkeissä (Gattern), joita kutsutaan kottereiksi (Kotter). Kotterit rakennetaan säleistä ja siksi niitä kutsutaan yleensä sälekottereiksi (Lattengitterkotter). Usein nämä sälekotterit sijaitsevat ulkona, ja siksi niitä kutsutaan nimellä ulkoilmasälekotteri (Lattengitterwetterkotter).

Jotta eläimet eivät loukkaisi itseään pohjasäleikössä, laitetaan sinne erikseen tätä tarkoitusta varten valmistettuja mattoja (Lattengitterwetterkottermatten).
Toisinaan pussirotat lisääntyvät runsaasti ja silloin niitä otetaan kiinni ja suljetaan ulkoilmasälekottereihin (Lattengitterwetterkotter). Ne istuskelevat siellä näillä matoilla ja siksi niitä alettiin kutsumaan kansanomaisesti ulkoilmasälekotterinmattopussirotiksi (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Hottentottien maassa (Hottentottenland) asui eräs höperö muori (trottelige Mutter), joka änkytti (stotterte). Muut hottentotit pilkkasivat nimittelemällä häntä änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter).
Kerran tehtiin attentaatti tätä muoriparkaa kohtaan. Attentaattoria nimitettiin änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattoriksi ( Hottentottenstottertrottelmutterattentäter). Attentaattorin kiinnisaamisesta luvattiin palkkio.

Tosiaan kävi niin, että änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) itse sai attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) kiinni ja sulki hänet ulkoilmasälekotteriin (Lattengitterwetterkotter), jossa oli jo useita kiinniotettuja ulkoilmasälekotterinmattopussirottia (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) meni poliisin puheille ja ilmoitti, että on saanut änkyttävän höperön hottentottimuorin-attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) ansaan.
Poliisi kiitteli häntä ja sanoi: "Ottakaa tämä änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattorin ulkoilmasälekotterinmattopussirottakotteriin kiinnisaantipalkkio
(Hottentottenstottertrottelmutterattentäterlattengitterwetterkottermattenbeutelrattenkotter-fangprämie) ja palatkaa rauhassa kotiinne.

Näin nyt

2011-08-06T22:21:00.005+03:00

Elokuu on alkanut oikein mukavasti. Tämän kuun saldoon ei ole kertynyt (vielä) ainuttakaan lääkepilleriä! Antihistamiinia annoin heinäkuun lopulla neljänä päivänä, sitten jätin sen pois. Sen tehosta en osaa sanoa oikeastaan yhtään mitään.
Vili on nyt pärjännyt hienosti, kiitos siitä lankeaa kaiketi perunan jättämiselle pois ruokavaliosta. Kutinat ovat siis vähäisiä, sanoisinko, normaalilla tasolla, ja korvat ovat puhdistuneet ihan yhtäkkiä. Niin, että kyllä se aurinko paistaa taas risukasaankin.

Mieleeni tuli, että alan nyt seuraamaan, miten kodin imurointi vaikuttaa Vilin kutinoihin. Helteillä kodinsiivous jäi vähän vähemmälle ja Vilin kutinat samanaikaisesti lisääntyivät. Onko niillä jokin yhteys? Luulen kylläkin, että se on ollut perunan syytä, mutta kukapa tietää?

Hui - mikä koira tuo on? Vili poistui paikalta ripeästi ja kovasti muristen...

Jellonia

2011-08-05T11:44:00.006+03:00

Leijonia on monenlaisia, on horoskooppileijonia, on viidakon leijonia, on jääkiekkoleijonia, on jellonia ja on tiibetinspanieleita...
Tässä on tarkoitus tarkastella aivan pintapuolisesti vain ensimmäisiä ja viimeisiä leijonia.

Leijona

Horoskooppileijonan aikakausi alkaa 23. heinäkuuta päättyen 23. elokuuta. Sillä aikavälillä syntyneet ovat siis Leijonia. Leijonaa hallitsee aurinko ja se antaa leijonille loistoa, valtaa ja voimaa. Leijona on luonteeltaan mahtiponteva, koreilunhaluinen, voimakas, määräilevä, vallanhaluinen, itsekeskeinen. Kaikki vähemmän mairittelevia luonteenpiirteitä.

Tässä muutama mielenkiintoinen kuvaus Leijonista:

- Leijonat ovat reviirieläimiä ja ovat vain vähän kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu heidän alueensa rajojen ulkopuolella. He haluavat, että heillä on alue, jota kutsua omaksi valtakunnakseen, joka on heidän oikeutettu paikkansa loistamiseen ja johtavana, organisoivana ja orkestroivana keskipisteenä olemiseen. Joillekin se on koti, muille harrastus tai älyllinen toiminta, joillekin laajempi ura tai poliittinen toiminta. Leijonat tuntevat suurta ylpeyttä ja mielihyvää siitä, että heitä pidetään ihmisinä, joita ihailla ja katsoa ylöspäin. Kohtele Leijonia kunnioittavasti ja he todistavat ansainneensa maineensa avaramielisinä, innostuneina ja ylevämielisinä asenteeltaan.

- Leijonan elinehto on ympäristö tai ihminen, joka uskoo häneen. Vaikka hän näyttää ulospäin itsevarmuuden perikuvalta, hän on itse asiassa hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä, rakkaudesta ja tunnustuksesta. Hyvin usein taustalla on menneisyys, jolloin Leijona ei koskaan ole kokenut olevansa tarpeeksi hyvä muiden silmissä. Niinpä hänen loppuelämänsä meneekin todistaessa itselleen ja muille, että hän on sittenkin ihan kelpo ihminen.

Itse olen Leijona, mutta en pidä itseäni kovinkaan tyypillisenä. En omista arvokkaita koruja eikä kotini ole mikään palatsi, vaikkakin "kotini on linnani".

Kuuluisia leijonia ovat mm. Madonna, Mick Jagger, Barack Obama, Fidel Castro, Napoleon Bonaparte, Mussolini

Nykyinen Tiibetin lippu

Tiibetin lippu vuosina 1920-1925

Tiibetistä leijonia ei löydy luonnosta, mutta buddhalaisuudesta kyllä. Tiibetin nykyiseen lippuun on kuvattu kaksi ns. lumileijonaa, jotka ulkonäkönsä perusteella voisivat olla vaikkapa tiibetinspanieli, kiinanpalatsikoira tai shih tzu. Vanhassa lipussa koiria eli lumileijonia oli vain yksi.
Nämä pientä leijonaa muistuttavat koirat edustivat buddhalaisuuden mystisiä leijonia, ja niitä pidettiin onnea tuottavina arvokkaina lahjoina -mitä pienempi koira, sitä arvokkaampi se oli. Ne toimivat rukousmyllyjen pyörittäjinä, öisin vuoteessa jalkojen lämmittäjinä sekä munkkien kaapujen leveissä hihoissa lämmönlähteinä.

Lumileijonapatsas

- Kaikki edellä kerrottu sekä kuvat ovat netin anteja monilta eri sivustoilta.

Jatkoa edelliseen

2011-07-30T13:22:00.009+03:00

Vähän enempi kivaa on tänään. Tuota blogissani olevaa siitepölytiedotetta kun katselin, niin huomasin Vilin kutinoitten lisääntyneen samanaikaisesti kuin kalenteri kertoi heinien kukinnan alkaneen täällä etelärannikolla. Nyt heinien siitepöly on jo vähäistä, sen sijaan pujo kukkii voimakkaasti.
Tiedä sitten, mutta nyt tuntuu homma olevan jotenkin paremmalla tolalla. Jossittelulle löytyy sijaa, kun en osaa sanoa, mikä aiheuttaa ja mikä auttaa.

Ensinnäkin, tavallinen keitetty peruna on ollut pois pelistä nyt viidettä päivää, hunaja 10 päivää. Tölkkiruokaa päätin sittenkin jonkin verran antaa lihojen lisukkeeksi. Perunaa siinä on vain 5% eli 400 gramman tölkissä 20 grammaa ja Vili saa sitä noin kukkuran ruokalusikallisen ateriaa kohden. Mitä siinä Vilin tölkkiruuassa voisi olla, mikä mahdollisesti aiheuttaisi kutinaa? Päättelin, että ei mitään. Tosin tölkkiruuat sisältävät histamiineja, jotka voivat aiheuttaa joillekin allergian kaltaisia oireita. Muitakin tölkkiruokia voisi kokeilla, jos sopivia olisi. Näillä näkymillä ei löydy. Tutkailin ZiwiPeak 'Daily-Dog' Cuisine - Kostea täysravinto-tölkkejä, muuten hyviä, mutta niissä on kaikissa viherhuuli- tai sinisimpukkaa, eikä kumpakaan suositella kala-allergikoille. Todella harmi.

Nyt on kolmas päivä, jolloin olen antanut Vilille ihmisten antihistamiinia eli allergialääkettä, Cetimax 10 mg:n tabletista puolet eli 5 mg. Vastaavia valmisteita löytyy täältä. Vaikuttava lääkeaine niissä kaikissa on setiritsiinidihydrokloridi.Tutkimusten mukaan vain 10% koirista hyötyy tämäntyyppisestä lääkityksestä.

Löysin siitä suomenkielisen annosteluohjeen koiralle, setiritsiiniä 1mg/kg x 3 eli 8 kg painavalle koiralle 8 mg peräti 3 kertaa vuorokaudessa. Siis paljon enemmän kuin ihmiselle suositellaan. Vilille olen antanut vain sen 5 mg / vrk. Kortisonia ei ole saanut kuin viimeksi 10 päivää sitten.Vili on nyt ollut vähemmän kutiava, mistä lie johtuukaan. Tulihan tuossa edellä noita eri vaihtoehtoja jo mainittua.

Voi kunpa tuo oma nuppi olisi kuin hyvin toimiva tietokone! Sen sijaan se jämähtää, kaatuu tai sivua ei löydy. Olisi hienoa, jos sieltä saisi tulostettua mieleen lukemansa artikkelit aina tarpeen vaatiessa. Olisi joku hakutoiminta, vaikkapa nuppigoogle. Sen sijaan unholaan vaipuu yksi jos toinenkin tieto, jos ei ole älynnyt tallentaa sitä asiasivua ja niin aina joutuu aloittamaan uuden haun sillä oikealla Googlella...
Koiran ruoka-aineallergia
Koiran atopia

Ei oo kivaa...

2011-07-26T14:18:00.006+03:00

Niinpä, ei ole ollut kiva heinäkuu ainakaan tähän mennessä, vielähän se ehtii muuttua suuntaan jos toiseen. Hellettä on piisannut ihan liikaa ja kutinoita on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Syy tuntematon. Siksi päätin nyt vaihteeksi asettaa syytettyjen penkille perunan. Voiko peruna olla haitallista? Allergisoivaa? Sitähän suositellaan nimenomaan allergisille koirille.
Tähän asti olen perunaa vältellyt, antanut vain silloin tällöin ja vähäisiä määriä, mutta koko ajan se on ollut hieman epäillyttävässä maineessa. Nyt aloin antamaan perunaa päivittäin, koska luin sen vaikuttavan edullisesti gastriittiin. Selkeää yhteyttä kutinalla ja perunalla ei ole havaittavissa, saahan Vili muutakin ruokaa. Ties vaikka olisi allergisoitunut lampaalle... Entä ruis? Kookosöljy?
Heinät ja pujo ovat olleet myös epäilyksen alaisina, mutta jotenkin en jaksa siitepölyihin täysin uskoa. Voivathan ne olla silti myötävaikuttajina?

Tilanne yhteenvetona:
* Tauolla ovat nyt siis peruna, hunaja, kookosöljy, tölkkiruoka, hapankorppu, juusto ja heppa, sitä kun ei kesäaikaan saa mistään. Syy: hevoset laiduntavat ulkona eivätkä siten aiheuta kuluja omistajilleen. Syksyllä sitten heppaparkoja taas lähetetään teuraaksi...
* Vili syö lammasta, laktoositonta kermaviiliä (10% rasvaa), siinä kaikki. Ei pojalle jää mitään syötävää näillä näkyvillä...
* Kutinaa on kaikkialla. Tyypillistä on, että Vili aina herättyään/noustuaan levolta aloittaa systemaattisen raapimisen. Hän käy koko kroppansa läpi, kaikki tassut ja massut ja rapsuttelee oikein olan takaa. Sitten kun kokovartalohoito on läpikäyty, on taas rauha maassa. Tassut eivät silti ole kovinkaan pahassa kunnossa enkä ole niitä mitenkään erityisesti hoitanut, koska en ole pitänyt sitä tarpeellisena, vielä.
* Vili ei oksentele ja vatsa toimii moitteettomasti ja luotettavasti. Maha ei pidä murinoita eikä ole tarvinnut antaa närästyslääkkeitä. Yöt ovat sujuneet oikein mallikkaasti. Ruokahalu on ihan hyvä. Leikkii jonkin verran, mutta ei ole muutenkaan luonteeltaan riehakas koira.
* Kortisonia olen joutunut antamaan ihan liian usein ja jotenkin olen saanut sen vaikutelman, että se ei auta yhtä paljon kuin ennen. Antihistamiineja eli allergialääkkeitä en ole edes kokeillut, vaikka kaapista niitäkin löytyy. Lakritsanjuurijauhetta annan edelleenkin sekä myös sitä "mineraalihiekkaa", mutta niitäkin vähemmän kuin aikaisemmin.

Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan?

Koirapäivät

2011-07-25T00:02:00.013+03:00

Hohhoijaa, näitä mätäkuun juttuja

Mätäkuu tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin aurinko on Leijonan horoskooppimerkissä, eli noin 23.7. - 23.8. Pohjoismaihin on mätäkuu-nimityksen tuonut tanskalaisten aikoinaan aikaansaama käännösvirhe. Heiltä meni käännöksessä sekaisin koiraa merkitsevä "rode" ja mätää tarkoittava "roden", ja näin jo muinaisessa Egyptissä koirakuuna tunnetusta ajanjaksosta tuli mätäkuu. Koira, joka Egyptissä ilmoitti koirapäivät alkaneiksi, on koko taivaan kirkkain tähti Sirius, Koirantähti, joka sijaitsee Ison Koiran tähtikuviossa..

Jaakko heittää tänään kylmän kiven järviimme. Kustaa Vilkuna kertoo siitä seuraavasti: "Miehekäs Jaakko - apostoli Jaakob Sebedeuksen poika - päättää naisten viikon. "Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan, hänen päivästään alkaa kaura kasvaa, hän sokaisee paarmat ja panee ne pussiin, jne."

Ojasta allikkoon

2011-07-19T15:55:00.006+03:00

Kolmikko

Tässä Vilin uusi lelutrio. Ne löytyivät Yliopistonkadun Pelastusarmeijan kirpputorin lelulaarista, kaikki aivan uudenveroisia, konepesunkestäviä ja ihanan pehmoisia. Keskimmäinen maksoi 50 senttiä ja reunimmaiset 20 senttiä.
Vilille voi tämmöisiä lastenleluja ostaa, Vili kun ei revi eikä riko niitä, kantelee vaan ja joskus ravistelee ne "kuoliaaksi". Eikä Vili paljon leikikään, on sellainen tosikko kuin emäntänsäkin.

Vähemmästäkin menee kieli solmuun...

Siinä ne hyvät uutiset sitten jo olivatkin. Kuten otsikointi antaa ymmärtää, niin ei meillä mitenkään loistavasti suju. Vili kutisee enemmän kuin aikoihin. Kortisoniin on jouduttu turvautumaan tässä kuussa jo peräti 5 kertaa.
Mahdollisia syitä olen pohdiskellut eli arvuutellut. Heinien ja pujon kukinta, hunajan siitepölyt? Mikä tahansa muu?
Hunaja laitettiin nyt sivuraiteelle odottelemaan aikoja parempia. Kermaviiliä menee edelleen, nyt Vili on siirtynyt siihen täysin laktoosittomaan versioon. Ruokana perunaa kyytipoikana ja muuten lammasta höyrytettynä, tölkkiruuat ovat myös tauolla.
Ruokaa olen tarjonnut Vilille 4 kertaa päivässä ja usein se on niin sujunutkin. Toisinaan, varsinkin hellepäivinä Vili jättää yhden jos toisenkin annoksen väliin, mutta se on kai luonnollista koiran itsesäätelyä.

Uusimmassa Tiibetinspanieli-lehdessä oli useamman sivun juttu koiran atopiasta, ihan asiallinen ja ymmärrettävä kirjoitus. Ei kuitenkaan mitään uutta. Yhdistyksellä on muitakin, terveyteen liittyviä artikkeleita saatavilla, laitanpa tähän linkin sinne. Artikkelit

Kesäkuvia

2011-07-13T15:26:00.000+03:00

Pieni polku metsän halki vie...

Savottahommissa

Vili ♥

Uusi tuttavuus

Uljaan ylväs tiibettiläinen

Gastriittia ja upponettiä

2011-07-11T07:55:00.020+03:00

Taas puhaltavat uudet tuulet Vilin vatsakatarrin suunnalla. Olen ollut huomaavinani, että Pepcid- ja Antepsinlääkitykset eivät tuo mitään autuutta Vilin vointiin. Vili on jollain tavalla levoton tai huonovoipa niitä saatuaan eikä yörauhakaan ole aina taattu.
Joten mitä tekee koiramamma? Syöksyy tietenkin upponettiin tietoa hakemaan! Tällä kertaa keksin ottaa kohteeksi englanninkieliset sivut. Minähän en osaa englantia, mutta ystäväni Google "osaa", joten hän ystävällisesti käänsi kaikki haluamani nopeasti ja hauskasti tälle tutulle suomenkielelle.

Tässä muutama ote teksteistä.

"Gastriitti syntyy, kun vuori mahan ärsyyntyy. Yleisin syy on ruoka-aineallergia tai syömästä jotain koiran pitäisi olla kuten ruohoa. Ongelma joko ratkaista itse 48 tunnin kuluessa tai eläinlääkäri määrää lääkkeitä suunniteltu suojaamaan vatsaa ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmä kuten Pepcid tai Tagamet."
" Anna yksi teelusikallinen hunajaa aterioiden auttaa takki vatsa ja tukea ruuansulatusta. Tämä auttaa haava parantua nopeammin ja minimoimaan ärsytys."
"Lakritsi
Kun hoidetaan koiran ihon allergiat, et käytä vain kaikenlaista lakritsi. Et voi juosta ruokakauppaan ja ostaa lempi brändi lakritsi ja ruokkia sitä koiran tai hiero sitä teennäinen. Sen sijaan lakritsi että hoidetaan koiran ihon allergiat on lakritsi root."
"Lääke mahahaava ja Hydrotherapy: lämmin märkä pakkaa kivusta. Kivun kylmä hakemuksen."

Muutaman tunnin kuluttua nuo tuntuivat jo aidolta suomenkieleltä, kielipäätä kun on, niin omaksuu nopeasti uuden "murteen"...

Tarkoitukseni on auttaa Vilin oireilua ruuan avulla. Tässä saalistuksen tuloksia.
* hunaja hoitaa haavoja, on antibakteerinen, teelusikallinen päivässä
* aloe vera, juomaveden joukkoon lusikallinen
* peruna, sopii vatsakatarripotilaalle, ei tuota histamiinia
* lakritsi eli esim. Solgar deglycyrrhised Licorice root extract, hoitaa vatsan limakalvoja ja stimuloi elimistön omaa kortisonintuotantoa, ½ kapselia/tbl päivässä
* lääkemalva, "Marshmallow" (Althaea officinalis), limakalvoärsytystä lieventävä ominaisuus sekä aloe veran ja lakritsiuutteen paranemisprosessia tukeva vaikutus, valitettavasti en löytänyt tästä tarpeeksi tietoa...
* histamiinit, lisäävät vatsahappojen erittymistä vahingoittaen limakalvoja. Ruokia-aineita, jotka sisältävät histamiinia, tulisi välttää!
* ruuat on hyvä antaa pieninä annoksina pitkin päivää

Kaikki edellä mainitut ovat tukitoimia vatsakatarriin. Jos katarri on lievä, niin ne yksistään voivat parantaa vaivan. Vilin gastriitista en tiedä, mitä laatua se on, onko liikahappoisuutta vai peräti päinvastoin, liekö edes gastriittia... Vähähappoisuus oirehtii kuulemma lähes samoin kuin liikahappoisuus. Vilin vatsan mörinät ja kurinat ovat joka tapauksessa lähes kokonaan häipyneet pois. Vatsa-alueen näykkimistä ilmenee edelleenkin, milloin enemmän, milloin taas vähemmän.

Histamiineista olen aikaisemmin kirjoittanutkin jotain. Nyt jää Vilin rakastama iltajuusto kokonaan pois histamiinivaaran vuoksi. Perunaa annan joka aterialla, toivottavasti se ei aiheuta mitään kutinoita. Ruokailukertoja olen lisännyt, annoskokoa pienentänyt.
Kermaviilin joukossa annan lakritsanjuurta. Laktoositon kermaviili ei ottanut tuulta purjeisiin Vilille, mutta nyt keksin sekoittaa sitä tavallisen kermaviilin kanssa ja kas kummaa, poika syö sitä ihan mielellään. Vähennän normikermaviilin osuutta ja toivon, että parin päivän kuluttua Vili syö sitä laktoositonta pelkästään.

Lääkkeet ovat nyt tauolla, otan taas käyttöön, jos tilanne karkaa käsistä. Saa nähdä, kuinka meitin käy. Eläinlääkäri kyllä voisi antaa ohjeita myös ruokavalioon gastriitin ollessa kysymyksessä eikä pelkästään lääkehoitoa. Vai mitä?

Elämän kivet

2011-07-09T06:31:00.003+03:00

Kerran iäkästä professoria pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä ryhmälle suurten yritysten johtajia. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti aikaa käytettävänään.

Seisoen tuon eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin". Hän otti pöydän alta suuren lasipurkin ja asetti sen eteensä pöydälle. Sitten hän otti esiin tennispallon kokoisia kiviä, jotka laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä eikä sinne olisi enää voinut lisätä yhtään kiveä, professori katsoi oppilaitaan ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!"

Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko aivan varmoja?"

Sen sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän ruukun, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aivan purkin pohjalle asti. Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynnä?" Hänen kuulijansa alkoivat ymmärtää leikin juonen ja yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei."

"Hyvä!" sanoi professori kumartuen taas. Hän otti pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Kun hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, se valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Nyt kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!"
"Hyvä!" sanoi professori ottaen kannullisen vettä, jolla täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijakuntaa ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?" Yksi kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden kokouksen."

"Ei!" sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan." Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mitä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain muuta?

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä purkkiin. Jos laitamme ensimmäiseksi soran ja hiekan, täytämme elämämme pelkillä pikkuseikoilla, eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. Älkää siis unohtako kysyä itseltänne, mitkä ovat elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne ensin purkkiin."
lähde: tuntematon

Heleä heinäkuu

2011-07-05T20:42:00.005+03:00

Wikipedia

Äkkiäpä tämä kesä hupenee, jo ollaan heinäkuussa! Täytyypä pitää varansa, ettei syksy yllätä, vaan ennen sitä ehtii nauttia tästä kauniista vuodenajasta täysin siemauksin. Lämpötilakin kun on nyt pohjoisen ihmiselle tutuissa lukemissa eli kookosöljy on taas jähmeää. Siinä onkin kesälämpömittaria kerrakseen, jos öljy on jähmeää, on korkeintaan +25 astetta, jos juoksevaa, niin lämpöä on vähintään +26. Enempää ei ihmisen tarvitse tietää, tuohan riittää mainiosti...
Vili vietti nuo "juoksevanöljynpäivät" maaten ja syömättä, mitä nyt vähän henkensä pitimiksi närppi. Kermaviiliä lähinnä. Ehdin jo hieman huolestumaan tuosta syömättömyydestä, mutta nyt maistuu ruoka taas senkin edestä. Stoppi tuli kylläkin kauralimalle, Vili ei suostu sitä enää syömään. Olen yrittänyt eri versioita ja määriä, mutta ei syö. Siispä en anna toistaiseksi ainakaan. Kermaviili maistuu onneksi vielä.

Gastriitin hoitoon on myös jo taas tullut muutos. Tuskin olin edellisen postauksen kirjoittanut, niin jo heti seuraavana päivänä Vili vaikutti jotenkin hyvin poissaolevalta, pahoinvoiva ehkä, en tiedä. Liitin sen kuitenkin Antepsin-tablettiin, koska siitä on aikaisemminkin tullut outoja olotiloja. En ole varma, osaanko lukea Viliä tarpeeksi hyvin, mutta päättelin, että en nyt sitten toistaiseksi anna sitä Antepsiniäkään enää. Nyt olen antanut Vilille jo 6 päivän ajan Pepcid 5 mg eli vain ½ tablettia, ensin 2 kertaa päivässä ja nyt kokeilen antamista vain yöksi. Yöt ovatkin sujuneet hyvin. Joka ilta silti jännitän tulevaa yötä, koska se olisi taas takapakkia, jos se sujuisi huonosti. Oksentelua ei ole ilmennyt, hyvä niin. Aikamoista arvuuttelua tämä hoito on.
Vilin gastraattia ei ole sen enempiä tutkittu eikä sen tilaa tarkkaan määritelty. Onko se lievä vatsakatarri vai peräti mahahaava? Jos siitä jatkossakin tulee olemaan riesaa, niin kai se täytyy tutkituttaa oikein perinpohjin.

Merkillinen juttu on, että Vilin oikea korva, joka on tähän asti aina ollut neitseellisen puhdas, on alkanut likastumaan. Sen sijaan vasen korva, joka aikaisemmin oli se töhnivä, on ollut jo kauan täysin siisti. Mikä sitä oikeaa korvaa likastaa? Se ei ole tulehtuneen oloinen, Vili ei raavi eikä ravistele sitä.
Kutina on taas ollut runsasta, mikä lie sitäkin taas aiheuttaa. Peruna? Hellepäivinä söi kermaviilin lisäksi vain keitettyä perunaa, jota isäntä jalomielisesti Vilille pilkkoi. Nyt on sitten perunansyöttökielto voimassa

Hassu juttu, mutta juuri siksi pakko kertoa. Televisiossa pyörii se Saunalahden (typerä) laamamainos, jonka jokainen on varmaan nähnyt. Kun se esitetään, Vili havahtuu haukkumaan, vaikka ei edes näe televisiota. Siinä ei koirat hauku eikä siinä ole mielestäni mitään erikoisia ääniä. Olen testannut Vilin reagointia tuohon mainokseen ja joka kerta sama juttu. Vili ei juokse television luo, katsoo kuitenkin siihen suuntaan ja samalla vilkuilee ulko-ovelle päin. Täytyyhän minullakin haasteita olla, joten aion vielä selvittää, mikä ääni tai tietty sana saa Vilin reagoimaan tuolla tavalla...

Ihminen saa ilonsa pienistä asioista, niin minäkin, kun eilen tipahti postiluukusta eläinlääkärilehti! Ihan ilmainen. Lehdestä ilmestyy tänä vuonna vielä toinenkin numero ja sen lukeminen sujuu hyvin netissäkin. Lähettäjänä eläinlääkäriasema, jossa olen käynyt aikaisempien koirieni ym. eläinten kanssa. Pitäisiköhän siirtyä heidän asiakkaakseen taas, jospa tämä oli vinkkivitonen...

Kamu-lehti

Onni yksillä, kesä kaikilla

2011-06-29T14:12:00.008+03:00

Otsake ei kohdistu mihinkään konkreettiseen, se tuntui vaan niin sopivalta. Päivä paistaa, kookosöljy on taas juoksevassa muodossa. Suomen suvea kauneimmillaan.

Vilin ruoka-asioita.
Minä tunnollisena koiranomistajana ostin hänelle laktoositonta kermaviiliä, mutta Vili ei sitä syö. Tavallinen kermaviili sen sijaan maistuu. Sitä syötän, kun olen siinä uskossa, että hapan on hyvää gastriitille. Toivottavasti on näin. Toivon myös, että Vilin innostus ei lopahda tähän kermaviiliin, kuten piimän kanssa kävi.
Siitä lähtien, kun Vili saa osaksi myös tölkkiruokaa, Vili ei suostu syömään enää ollenkaan raakaa lihaa. Aikaisemmin söi sitä aina jonkin verran, mutta nyt se on loppu. Kaikki liha kypsennetään kevyesti. Vilin luontaishoitaja varmaan näkee punaista, kun lukee tästä, että tölkkiruokaa eikä enää lainkaan raakaa... Tölkkiruualle perusteluni ovat omasta mielestäni riittävät eli se varmistaa Vilille sopivan ruuan siltä varalta, että tulee syystä tai toisesta katkos tähän oman keittiön tuotantoon.

Gastriittia hoidan nyt pelkällä Antepsin-tabletilla, ainakin toistaiseksi. Annan iltaisin puolikkaan ja ainakin nyt se tuntuu riittävän, viime yönäkin Vili nukkui peräti aamukahdeksaan asti. Pari päivää sitten kokeilin Pepsid-tabletilla ja taas sattui niin, että noin 5 tuntia ruokailun jälkeen Vili oksensi ruuat täysin sulamattomina pois. Nettitieto on kertonut, että varsinkin liharuoka tarvitsee (runsaasti?) vatsahappoja ruuansulattamiseen. Maalaisjärjellä päättelin, että jos Pepsid vähentää liian roimasti niitä happoja, niin vatsa ei kykene sulattamaan ruokaa ja siksi se palautuu matolle täysin koskemattoman näköisenä. Voi olla, että maalaisjärki vie metsään, mutta näin päättelin kuitenkin. Oletan ja toivon, että Antepsin suojaa vatsan limakalvoja ja ne siten ehkä voivat parantua ja jopa vahvistua?
Olisi kivaa olla oikein viisas. Kaikki hoito tuntuu totaaliselta hakuammunnalta, toivottavasti edes muutama luoti osuu maaliin! Vilin vatsa ei ainakaan viime aikoina ole enää pitänyt sitä kovaäänistä konserttia, kuten yleensä, sitä pidän hyvänä merkkinä, kuten myös hyvin nukuttuja öitä. Kaikki voi hetkessä kuitenkin muuttua, siihen on tässä ehtinyt jo tottua...

Kutinoista sen verran, että niiden taso vaihtelee päivästä toiseen. Joskus raapii ja lutkuttaa oikeinkin kovasti, sitten tulee aivan rauhallisia päiviä ja sitten ehkä päiviä näiden ääripäiden välistä. Ei aavistustakaan, mikä milloinkin mitäkin aiheuttaa. Ruokavalio on jotakuinkin sama koko ajan. Oikein rajun kutinapäivän pelastan kortisonilla (2,5 mg), onneksi niitä päiviä on ollut harvassa. Listaan ne oman vajavaisen muistini tueksi tuonne Yhteenveto-sivulle, jos jotakuta kiinnostaa.

Allerginen koira on ikänsä allerginen, allergia ei parane eikä häviä, se saadaan korkeintaan hallintaan. Joten kuten.

Armas arki

2011-06-27T09:00:00.023+03:00

Seuraavat pyhät ovatkin sitten kai vasta joulun aikaan, vai unohdinko jonkun siitä välistä? Kaupunkijuhannus ei ollut ollenkaan hassumpi, liikenteen melua ei ollut juuri lainkaan ja muutenkin oli hyvin rauhaisaa. No, jussit on juhlittu ja nyt tuttu harmaa? arki on taas elettävänä.

Vili nukkui monen monta yötä normaalisti ihan aamuun asti ja nyt koettiin taas puoliksi valvottu yö. Muistelen, että ensi kertaa alkoi näitä huonosti nukuttuja öitä esiintymään joulukuussa viime vuonna. Sittemmin selvisi, että syynä on gastriitti. Yöt tuntuvat olevan niin kovin erilaisia, onko se sitten niin, että vatsa välillä vaivaa ja välillä taas ei?
En tajua, mikä se seikka on, joka saa Vilin nimenomaan aamuyöstä levottomaksi, päivät kun sujuvat aina ihan tavalliseen tahtiin.
Nyt siirryin taas antamaan Vilille Pepsid'iä ja se, jota kutsun mineraalihiekaksi, jätettiin tauolle. Eräät suosittelevatkin sitä vain kuuriluontoisesti annettavaksi ja jos aikoo antaa jatkuvasti, niin annosta olisi hyvä pienentää.
Pohdin, pitäisikö kokeilla Vilille omeprazolia (Losec) tuohon vatsakatarriin, se on joissain maissa virallisesti rekisteröity eläinlääkkeeksi (ei Suomessa). Tosin sillä on kuulemma yleisenä sivuvaikutuksena ripuli, ja sitä taas en kyllä Vilille halua, mutta sitä ei tarvitsisi antaa kuin kerran päivässä. Antepsin'in parantavaa vaikutusta en osaa arvioida, suojaako se vain mahalaukun seinämiä, vai tapahtuuko sen avulla myös jotain edistystä? Ehkä soittelen eläinlääkärille ja kyselen...
Sen gluteenittoman lakritsan jätin myös pois Vilin herkkulistalta, vaikka lakua suositellaan vatsavaivaisen herkuksi. Pysytellään nyt edelleen vain lakritsanjuurivalmisteessa, siinä ei ainakaan ole mitään lisäaineita.

Gastriitin paraneminen on kuulemma aikaa vievää touhua, joten työsarkaa on. Kermaviili, josta älysin vasta nyt ostaa laktoositonta vaihtoehtoa, pysyy jokapäiväisenä ruuanlisänä niin kauan, kuin Vili sitä suostuu syömään. Nyt näyttää ainakin maistuvan hyvin. Kaura- tai pellavalimaa ujutan myös jatkuvasti joka ruokaan, sellaisenaan Vili ei niitä halua syödä.
Eikä ole sanottua, että Vilin gastriitti paranee koskaan. Luin, että ruoka-aineallergisen koiran mahalaukun limakalvot joutuvat jatkuvasti allergeenien vaikutuksen piiriin, sillä ihan kaikkea allergisoivaa on lähes mahdotonta poistaa ruokavaliosta, kaikkia ei tiedetä, aina jää joku pieni joukko vaivaamaan ja uusia syntyy. Vili pärjää kuitenkin kohtalaisesti ja se on hyvä niin.

Jussin juhlaa!

2011-06-22T20:48:00.013+03:00

Innostuksen eräästä blogista saaneena värkkäsin Vilille ns. viilennysloimen. Tarkoitus on kastaa loimi märäksi ja sen avulla helteellä viilentää koiran oloa. Vanha froteepyyheliina sai toimia kankaana, hiukan saksien käyttöä, vinonauhaa reunaan ja loimi oli valmis!
Vilin innostus tosin pysyi rajallisena...
Siitä tulikin yllätyksekseni monikäyttövaate, sillä se sopii yhtä hyvin ruokalapuksi (eihän sitä koskaan tiedä...) kuin hartioita suojaamaan hiustenleikkuussa tai -värjäyksessä tai lapselle askarteluessuksi.

Viilennysloimi

Vilin alkeiskoulu ei etene kovinkaan loistokkaasti. Klikkerin Vili oivalsi oitis kutsuääneksi, klikkaamalla sitä Vili tulee kuin salama luo, melkein lentäen. Sehän ei ollut klikkerikoulun idea, että se olisi kutsuväline, mutta hyvä niin, ties vaikka joskus tulisi tarpeeseen tositilanteessa. Istahtaminen kehoituksesta sujuu erinomaisen hyvin, mutta tassun antamisesta ei tule mitään. Vili ei ole kuuna päivänä antanut tassua oma-aloitteisesti, joten Vilin on vaikeaa tajuta jutun juju.

Vatsaa hoidetaan toistaiseksi luontaismenetelmillä. Kaura- tai pellavalimaa joka aterialla, kermaviiliä + "mineraalihiekkaa" kuurina aamuin illoin, gluteeniton lakritsinpala ja pieni keitetty peruna kerran päivässä. Yöt ovat taas sujuneet hyvin ja mikä parasta, kylkeen/mahaan näykkiminen on hieman vähentynyt!
Koulutan itseäni ahkerasti, jotta opin pitämään kohtuudenrajoissa pysytteleviä rapsutteluja ja tassujen jyrsimisiä koirien normaalikäytöksenä. Edistystä kaiketi tapahtuu, sillä en näe heti kortisonipurkkia silmissäni, vaikka Vili vähän rapsuaa.

Linkkejä "mineraalihiekasta":
Vihreä savi
Argital vihreä savi
Yleistietoa täsmäravinnoista
Heilerde (saks.)
Mineralerde (saks.)
Medicinal clay (engl.)

Muumipeikon juhannusrunon myötä juhannuksen viettoon!

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Nuuskuagentti

2011-06-18T22:37:00.007+03:00

D&C-talutin 2-lukkoinen SuperGrip lite

Ensimmäistä kertaa vuosikymmenien käyttökokekemukseni aikana flexihihna rikkoutui. Niinpä Vilille ostettiin uusi hihna, pituutta kolme metriä, kotimaista tuotantoa, melko kallis, valitettavasti. Kuten kuvasta näkyy, Vili on avainlapsi... Varalle löytyy kaapista kyllä yksi lyhyempi, viiden metrin flexi, jos joskus vielä sellaista haluamme käyttää.


Nuuskuagentti työssään

Viiden tähden loosi, vesikuppikin

Aamulenkki kulkee Vilin niin halutessa lähitavaratalon eli Prisman pihan kautta. Eikä syyttä suotta. Vili käy aamuisin tarkastamassa koiraparkin häkit. Se on kai Vilin salainen luottamustehtävä, niin tunnollisesti Vili haistelee jokaisen loosin. Itse Vili ei ole koskaan ollut kauppareissulla mukana eikä ole siis joutunut omakohtaisesti kokemaan häkkeilyä.

Kaikenlaista

2011-06-15T14:55:00.003+03:00

Helteet ovat onneksi ohi!
Tervetuloa perinteinen, viileän vanhanaikainen suomalainen kesäsää. Rakastan sinua.

Ostin Vilille Antepsin 1 g tabletteja, ovat aika isokokoisia, mutta onneksi niissä on jakouurre välissä. Laskin (toivottavasti oikein), että Antepsin-liuoksessa 2 ml = 400 mg sukralfaattia ja yhdessä Antepsin-tabletissa = 1 g eli 1000 mg, joten puolikas tabletti sisältäisi sen mukaan 500 mg sukralfaattia Näin ollen Vili saa hiukan suuremman annoksen tabletin muodossa kuin liuoksena. Annoin kahtena päivänä x1 puolikkaan Antepsin-tabletin, sitten kaksi päivää sujui ilman, eilen annoin taas. Yritän lukea Viliä ja hänen vointejaan, ressu kun ei osaa itse kertoa mitään tuntemuksistaan. Yöt ovat taas sujuneet oikein mallikkaasti.

Kutinatilanne on erittäin vaihteleva. Muutamia päiviä jo ehdin olla onnellinen vähäisistä kutinoista, kunnes tänä aamuna yllättäen Vili jyrsi tassuja sellaisella innolla, ettei auttanut huomion siirtäminen eikä edes kieltäminen. Aikani sitä seurattuani annoin pojalle kortisonitabletin (2,5 mg) ja kuinka siinä kävikään: heti tabletin nielaistuaan Vili asettui rauhallisesti nukkumaan. Murr. Olisin voinut purra itseäni vaikka minne, että miksi ehdinkään antaa sen vietävän kortisonin...
Minulle on käynyt aikaisemminkin monasti niin, että kun olen antanut Vilille jonkin lääkkeen (närästykseen tai kutinaan), se on heti oitis asettautunut rauhallisesti lepäilemään, ennen kuin se lääke on voinut edes auttaa. Pitäisikö Vilille antaa lumelääkettä, plaseboa? Ehkä kokeilen sitä ensi kerralla, kun tuntuu siltä, että Vili tarvitsee jotain, niin annankin vaikkapa maitohappotabletin....

Antepsiniä ei suositella ihmisille kauempaa kuin korkeintaan 8 viikkoa, joten ei se kai ole hyväksi koirallekaan kovin pitkään annettuna. Nyt yritän antaa Vilille kaikkea mahdollista vatsaa hellivää, kaura- tai pellavalimaa, naudanmahaa, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta, lakritsaa, mineraalivalmistetta. Tuo naudanmaha on ollut kysymysmerkki tähän asti, en ole varma, onko nauta allergisoiva, aina on vähän siltä vaikuttanut ja nyt kun annoin yhden satsin naudanmahaa, niin nyt 4 päivää myöhemmin iski tassujen jyrsintä. Tai sitten se on poro, jota Vili sai kolmena päivänä tölkistä? On tämä vaikeaa... Kai se nauta on nyt sitten poistettava listoilta tai sitten kokeilen vielä yhden kerran, ilman poron samanaikaista antamista.

Kaivoin kätköistäni esille klikkerin. Vilin ollessa vielä pentu, ei klikkerille ollut mitään käyttöä. Vili oli kuuro kaikelle, mikä viittasi vähän oppimiseen päinkin, kuin olisi kissalle yrittänyt jotain opettaa. Nyt vanhempana Vili jaksaa paremmin keskittyä tähän elämän vakavampaan puoleen ja heti parin yrityksen jälkeen poika osasi jo kehoituksesta istua. Seuraavaksi ehkä harjoitellaan tassun antamista, se onkin haasteellista, sillä Vili ei omaehtoisesti tarjoa milloinkaan tassuaan.
Käytän Vilin kanssa jutellessa paljon samoja sanoja, peruja jo entisiltä koiriltani. Suppean sanavaraston oppii koira kuin koira kuin itsestään. Käytän usein myös käsimerkkejä samanaikaisesti.

Ihmeellisellä tavalla Vili osaa tulkita puheluitani. Jostain tietystä sanasta Vili tekee sen johtopäätöksen, että juttukaveri on tulossa meille ja asettuu ulko-ovelle odottamaan. Vili on hyvin kärsivällinen ja sitkeä odottaja ja on tulkinnoissaan 99% osunut oikeaan. En tiedä vielä, mikä se sana on, jonka perusteella Vili tietää tulevan vierailun.
Vili on myös itseoppinut ilmoittamaan murinalla ja haukunnalla, jos kännykkä soi enkä itse ole kuuloetäisyydellä. Viisas Vili.

Asiaan mitenkään littymättä liitän tähän runon, johon tykästyin ihan valtavasti.
Opetellaan elämään kiireettä.

"On nopsasti puettu, lehti puoliksi luettu.
Juoksuennätys lyöty, lounas hetkessä syöty.
Aika kiireisen retken - lento kestää vain hetken.
Sitten aivojen työ ja uneton yö.
Ja kun kaikki on loppu tämä hirveä hoppu
ja kaamea luisto,
elämästä on jäljellä hailakka muisto."
- Virginia Brasier: Time of the Mad Atom

Hellepäivän turinoita

2011-06-10T13:47:00.006+03:00

Huh hellettä. Sisällä lämmintä +28 astetta, sälekaihtimet kiinni, läpivetoa, kattotuuletin pyörii ja käden ulottuvilla on viuhka. Onneksi kesä on vain kerran vuodessa.
Talvea odotellessani kirjaan tähän muutamia faktoja ja sen sellaista.

Antepsin-liuoksen antaminen Vilille loppui nyt. Keskiviikkona Vili pisti niin energisesti hanttiin, että sen antamisesta ei tullut mitään. Vili ei tykännyt siitä aikaisemminkaan yhtään, mutta antamisessa ei silti ollut mitään vaikeuksia, mutta nyt Vili päätti toimia toisin. En aio enää antaa sitä liuosta, varmuuden varalle ostan Antepsin-tabletteja ja toivon, että niistä saa Vilille sopivan annoksen. Tabletit Vili ottaa usein ihan itse, kun vaan ojentaa. Nyt olen antanut Vilille ruuan ohessa kauralimaa, siitä ei ainakaan ole haittaa.

Kutinat ovat olleet tällä viikolla minimaalisia. Nyt kukkii heinät, niistä ei tunnu tulevan mitään oireita. Tuo vatsa tuntuu olevan se, joka nyt eniten vaivaa. Juuri tänään Vili ei ole aamuruokaansa huolinut ja makaa vain jossain sängyn alla. Toivottavasti johtuu vain tästä helteestä...

Rakas irvileuka

Katsastin Vilin aikani kuluksi.
Silmät
- kauniit, puhtaat, ei rähmää eikä vuotoa
Korvat
- puhtaat ja terveet, ei likaa, ei mönjää
Karvapeite
- kaunis, kiiltävä, kylkien karva kasvanut tiheämmäksi kortisonilääkityksen loputtua
Hampaat
- puhtaan valkoiset, ei hammaskiveä eikä pahaa hajua. Hampaat suussa kuin huolimattoman halot puuliiterissä, mutta kaaoksessakin on joku tolkku; ne ovat symmetrisesti kolmessa rivissä eivätkä haittaa mitenkään. Suu menee normaalisti kiinni.
Hammasrivistö on seuraus siitä, että Vili ei ole tyypillinen lyttykuonoinen tiibetinspanieli, vaan omaa pitkähkön kuonovärkin.
Ruokahalu
- pääsääntöisesti hyvä
Vatsantoiminta
- hyvä ja säännöllinen, ei ilmavaivoja, vatsa tuottaa kylläkin ajoittain kovaäänisiä kurinoita.
Tassut
- anturoitten iho on tullut sileämmäksi, kunnian annan öljyille, joita Vili on saanut jo 1½ vuoden ajan joka päivä. Aika ajoin tassunpohjia nuollaan ja jyrsitään, samoin nilkkoja. Kuitenkaan iho ei ole mistään kohtaa rikki.
Iho
- terve ja tasavärinen kaikkialta, ei näppylöitä, ei punoitusta.
Muita huomioita
- lähes päivittäin Vili puree ja näykkii kylkiä/vatsan aluetta, kipu?

Koiran kanssa puheväleissä

2011-06-09T11:45:00.003+03:00

Omasta kokemuksestani tiedän, että on toisinaan vaikea huomata näitä signaaleja, jos itse touhuaa koiransa kanssa jotakin. Sellaisessa tilanteessa on apua tarkkailijasta, joka seuraa koiran eleitä ja kertoo tilanteen jälkeen huomionsa. Lähietäisyydeltä videoiminen on myös hyödyllistä.
Olin eräällä koirakurssilla monia vuosia sitten ja siellä käytettiin tarkkailijaa. Esim. kun laitoin koiralleni valjaita, pidin itse tätä jokapäiväistä tilannetta aivan harmittomana enkä huomannut mitään erikoista koirassani. Tarkkailija sensijaan huomasi Hessu-koirani välttelevät ja rauhoittavat signaalit, se ei ilmiselvästikään pitänyt tilanteesta, jossa minä ylhäältä käsin ja yli koiran pään puin sille valjaita.

HUOM. Alla olevat tekstit on lainattu suoraan otsikkoina olevista linkeistä. Alinna lisäksi muutama linkki lisäopiskelulle...

Rauhoittavat signaalit

Koirat viestivät jatkuvasti eleillään. Harva ihminen tuntee koiran kielen merkityksiä, mutta esimerkiksi rauhoittavien signaalien tunteminen auttaa oman koiran ymmärtämistä. Jos osaisimme lukea paremmin koiran lähettämiä viestejä, pystyisimme välttämään monet koirien väliset rähinät ja rinnakkaiselo koiran kanssa olisi mukavampaa.

Koira käyttää rauhoittavia signaaleja välttääkseen ristiriitatilanteita.
Samoilla eleillä koira rauhoittelee itseään, kun se kokee olonsa stressaantuneeksi tai muuten epämukavaksi. Jos vastapuoli ei ymmärrä rauhoittavia signaaleja, koira joutuu ottamaan käyttöön uhkaavamman käytöksen. Jos sekään ei auta, viimeisenä vaihtoehtona koiran on hyökättävä. Jotkin koirat käyttävät rauhoittavia signaaleja enemmän kuin toiset. Koira voi myös jostain syystä kadottaa kielitaitonsa, mutta sen voi opettaa käyttämään sitä uudelleen.

Koiran käyttämiä rauhoittavia signaaleja tiedetään olevan kolmisenkymmentä. Niistä yleisempiä on ihmisenkin helppo matkia. Seuraavassa esitellään muutamia yleisempiä koirien käyttämiä rauhoittavia signaaleja, joita ihmisenkin on helppo jäljitellä.

Kuonon nuolaisu: Koira lipaisee kuonoaan nopeasti. Kuonoa koira voi nuolaista erityisesti toista koiraa lähestyttäessä. Kun ihminen kumartuu koiran yläpuolelle, pitää siitä liian tiukasti kiinni, tai puhuu vihaisella äänellä koira voi nuolaista kuonoaan nopeasti. Koirasta tilanne on epämiellyttävä ja se viestii haluavansa pois tilanteesta.

Haukottelu: Haukottelemalla koira yrittää rauhoittaa toista osapuolta tai haukotella tilanteessa, josta ne eivät pidä. Ihminen voi haukotella saadakseen epävarman, pelokkaan tai stressaantuneen koiran rauhoittumaan.

Pään kääntäminen: Kun kaksi koiraa lähestyy toisiaan, ne tavallisesti vilkaisevat muutaman kerran sivuille, ennekuin uskaltautuvat lähemmäksi toisiaan. Tällä koirat viestivät, että ne eivät uhkaa toisiaan. Ihminen voi samoin kääntämällä päänsä pois koirasta viestittää uhkaavalle koiralle olevansa vaaraton. Monet koirat halailevat hyväntahtoisesti koiriaan. Koirasta halaaminen voi kuitenkin tuntea uhkaavalta ja jos oma koira kääntää katseensa sivulle, kun halaat sitä, se haluaa eleillään kertoa sinulle, että tilanne on siitä epämukava.

Silmien siristäminen: Koira voi siristää silmiään, laskea luomiaan tai väistää uhkaavaa katsetta. Kaikki nämä ovat rauhoittavia signaaleja. Koira käyttää näitä eleitä etenkin tilanteissa, joissa ihminen tuo kasvonsa liian lähelle. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi näyttelyissä tai eläinlääkärin vastaanotolla. Sylissä olo voi tuntua koirasta myös siltä, että päät ovat liian lähekkäin. Jotkut koirat siristelevät silmiään myös kun niitä valokuvataan. Syy tähän löytyy siitä, että ne pitävät tilannetta epämiellyttävänä.

Jos vastapuoli ei osaa jostain syystä reagoida koiran rauhoittaviin signaaleihin oikealla tavalla, koira voi ottaa käyttöönsä järeämmät konstit, kuten murinan, hampaiden näyttämisen, haukkumisen tai jopa hyökkäämisen.

Koirat osaavat sietää ihmisen kummallista käytöstä ja rauhoittavien signaalien käyttämisen tai ymmärtämisen puutetta yllättävän hyvin, mutta siitäkin huolimatta koiran omistajilla olisi vielä paljon opeteltavaa koiran kunnioittavassa kohtelussa. Oppiihan koirakin ymmärtämään meidän kieltämme hyvin, joten miksei jokainen koiranomistajakin vaivautuisi ottamaan selvää ja opettelemaan edes alkeet koirien omasta kielestä. Ihmiset käyttäytyvät koiran mielestä usein hämmentävästi ja uhkaavasti esimerkiksi kävelemällä suoraan koiraa kohti, tuijottamalla koiraa, taputtamalla koiraa pään päälle ja näyttämällä koiralle hampaitaan (hymyilemällä).

Koira-aapinen

Koirat ovat mukavia kavereita. On kuitenkin hyvä tietää miten vierasta koiraa lähestytään oikein.

Usein ihmiset menevät suoraan koiran luokse ja hymyilevät niin että hampaat loistavat. Ihminen luulee olevansa ystävällinen, mutta koiran kielellä suoraan edestä lähestyminen ja hampaiden näyttäminen on riidan haastamista.

* Kysy aina ensin koiran omistajalta lupa sen silittämiseen. Jos omistajalla on makupaloja mukanaan, voit kokeilla haluaako koira syödä niitä kädestäsi.
* Anna koiran lähestyä sinua. Älä tuijota koiraa, vaan käännä päätäsi kohteliaasti hieman poispäin. Jos koira on pieni, voit mennä itsekin kyykkyyn. Jos koira ei halua tulla luoksesi, anna sen olla rauhassa.
* Anna koiran ensin tutustua sinuun nuuskimalla. Silitä sitä kyljistä ja rinnasta. Pään päälle taputtaminen on koirasta pelottavaa.

Koira viihtyy seurassasi kun olet itsekin rauhallinen ja ystävällinen. Vaikka oma koirasi ehkä tykkääkin halailusta ja suukoista, ei kannata halia ja pussailla vierasta koiraa. Jotkut koirat eivät pidä edes oman emännän tai isännän pusuista.

Linkkejä:
Haukottele koira hiljaiseksi!
Vuorovaikutus
Koirien kieli ja käyttätyminen-seminaari
Rauhoittavista signaaleista
Koirien ja susien johtajuudesta

Ole oman onnesi seppä

2011-06-08T10:55:00.005+03:00

Tsempatakseni itseäni positiivisuuteen, julkaisen tässä tämän kauan sitten kirjoittamani lyhennelmän kirjasta Norman Vincent Peale: Ole oman onnesi seppä

Tarina, vaikkakin lyhennelmä, on silti pitkähkö, mutta ei sen lukemisesta ole kenellekään ainakaan haittaa, siihen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä. Olen luonteeltani positiivisesti ajatteleva ihminen, mutta kieltämättä Vilin sairastelujen myötä olen hiukan kadottanut asennettani. Nyt siis jatkossa tulen asennoitumaan Vilin ongelmiin positiivisesti. En usko sen olevan ylitsepääsemätöntä, koska oikeastaan kaikessa muussa osaan ajatella asiat aina siltä paremmalta kannalta ja olen peruselämässäni vähään tyytyväinen.

"Kuka päättää, oletko onnellinen vai et? Vastaus on: sinä itse!

Tunnetulla televisiokasvolla oli ohjelmassaan vieraana iäkäs mies, ja hyvin erikoinen mies olikin. Lähetys oli suora, eikä miestä ollut mitenkään valmennettu tilanteeseen. Vanhuksen ajatukset olivat hyvin omintakeisia, ja itse hän suorastaan säteili elämäniloa. Aina kun hän sanoi jotakin, studioyleisö räjähti nauramaan, niin lapsekkaita ja samalla osuvia miehen huomiot olivat. Yleisö oli ihastuksissaan. Haastattelijakin oli aivan myyty.

Lopuksi mieheltä kysyttiin, mikä teki hänet niin onnelliseksi. „Teillä täytyy olla tuohon iloon jokin salaisuus“, juontaja sanoi. „Ei ole“, vanha mies vastasi. „Mikäs salaisuus se nyt on. Asiahan on selvä kuin pläkki. Kun herään aamulla, minulla on kaksi vaihtoehtoa: olen joko hyvällä tai pahalla tuulella. Arvatkaas, kumman valitsen? No, hyvän tuulen tietysti. Siinä kaikki.

Tuo saattaa kuulostaa liian yksinkertaiselta. Mies voi vaikuttaa sinusta pinnalliselta, mutta mieleeni muistuvat Abraham Lincolnin sanat - häntä sentään tuskin kukaan pitää pinnallisena - joiden mukaan ihminen on niin onnellinen kuin päättää olla. Kyllä sinä onneton pystyt olemaan jos niin haluat. Mikään ei ole niin helppoa. Sen kuin vain valitset pahan tuulen. Laahustat päivästä toiseen nuristen huonoa onneasi, olet koko ajan tyytymätön kaikkeen. Onneton mieliala on taattu, Mutta sanopa itsellesi:" Hienostihan kaikki sujuu. Elämä on ihanaa. Tänään aion olla onnellinen", niin olet hyvällä tuulella, ennen kuin huomaatkaan.

Monet meistä luovat itse oman onnensa. Tietenkään kaikki ilottomuus ei johdu itsekeskeisyydestä. Elinolot voivat joskus olla todella onnettomat. Silti ajatuksemme ja asenteemme vaikuttavat yleisesti ottaen ratkaisevasti siihen, elämmekö me elämämme onnellisina vai onnettomina.

Istuin junan ravintolavaunussa vastapäätä minulle tuntematonta pariskuntaa. Rouva oli pukeutunut näyttävästi ja kalliisti turkiksiin ja timantteihin. Silti hänellä ei näyttänyt olevan yhtään hauskaa. Hän teki hyvin kuuluvalla äänellä selväksi, että vaunu oli pimeä ja vetoinen, palvelu huonoa ja ruoka mautonta. Kaikesta hänellä tuntui riittävän valittamista. Mies sen sijaan vaikutti leppoisalta ja hyväntuuliselta. Hän näytti olevan niitä ihmisiä, jotka ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Vaimon käytös varmaan nolotti häntä, ja pettynytkin hän oli, kun vaimo ei nauttinut hänen tarjoamastaan huvimatkasta.

Vaihtaakseen keskustelunaihetta mies tiedusteli minulta, minkä alan miehiä olin, Itse hän kertoi olevansa asianajaja. Sitten hän virnisti ja sanoi:" Vaimoni on tuottaja." Yllätyin sen kuullessani, rouva ei näyttänyt ollenkaan virkanaiselta. „Minkä alan tuottaja?" tiedustelin.

„Pahan tuulen", mies vastasi. „Vaimoni on erikoistunut ikävän tunnelman tuottamiseen."

Vaikka miehen hurtti huumori sai pöydässä jäätävän vastaanoton, olin kiitollinen miehen oivalluksesta. Hän kuvasi osuvasti, mitä aivan liian monet ihmiset tekevät työkseen: he pitävät huolta siitä, että onni pysyy kaukana heistä.
Se on vahinko, sillä elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi onnea verottavia ongelmia. On äärimmäisen typerää lietsoa lisää tyytymättömyyttä ja tehdä itsensä onnettomammaksi kuin on pakko.

Nyt riittää puhe siitä, millä kaikilla tavoilla ihmiset voivat karkottaa onnen luotaan. Puhutaanpa sen sijaan siitä, kuinka huonon tuulen tuottamisesta voi tehdä lopun. Aloitetaan toteamalla, että me tuotamme itsellemme pahaa mieltä ajattelemalla ikäviä ajatuksia ja omaksumalla negatiivisen asenteen. Meistä saattaa esimerkiksi tuntua, että kaikki menee päin seiniä tai että onni potkii sellaisia, jotka vähiten ansaitsisivat, tai että meitä elämä ei ikinä palkitse.

Vielä onnettomammiksi tulemme, kun haudomme katkeria ajatuksia, kannamme kaunaa ja puhkumme vihaa. Myös pelko ja huoli ovat mainiota raaka-ainetta onnettomalle ihmiselle. Jos ihminen tuntee itsensä onnettomaksi, hän on yleensä lähinnä itse syypää siihen. Millä tavalla voisimme lakata tuottamasta itsellemme pahaa tuulta? Kuinka saisimme prosessin kääntymään niin päin, että tuottaisimmekin itsellemme onnea?

Otanpa esimerkin lukuisilta junamatkoiltani. Vanhoissa Pullmanin vaunuissa oli miesten salongit, jollaiseen oli aina aamuisin ahtautunut vähintään puolikymmentä parranajajaa. Makuuvaunussa nukutun yön jälkeen ihmiset eivät yleensä ole kovin hyväntuulisia eivätkä puheliaita. Tunnelma oli sen mukainen.

Kerran sisään astui poikkeuksellisen hymyilevä mies. Hän toivotti iloisesti hyvää huomenta ja sai vastaukseksi pari innotonta murahdusta. Partaa ajaessaan mies hyräili hilpeää sävelmää, ilmeisesti aivan huomaamattaan. Toiset alkoivat ärtyä. Lopulta joku huomautti purevasti: “ Ollaanpa sitä hyvällä tuulella heti aamutuimaan! Mistä moinen riehakkuus?"

„Tuntuu vain niin hienolta", mies vastasi. Sitten hän lisäsi:" Minulla on tapana olla hyvällä tuulella." Keskustelu tyrehtyi siihen, mutta lyön vetoa, että jokainen paikalla ollut mies nousi sinä aamuna junasta nuo mielenkiintoiset sanat korvissaan kaikuen: " Minulla on tapana olla hyvällä tuulella."

Sanat sisältävät tärkeän perustotuuden. Meidän onnemme tai onnettomuutemme on kiinni siitä, millaista mielialaa olemme tottuneet ylläpitämään. Sananlaskujen kirja, joka on täynnä viisauksia, toteaa: "…hyvä mieli on kuin alituiset pidot". Pidä itsesi valoisalla mielellä. Ota tavaksesi olla onnellinen. Silloin elämäsi on yhtä juhlaa. Voit sanoa nauttivasi elämästä joka päivä. Valoisa mieli tekee elämästä onnellisen, ja koska mieli on mahdollista pitää valoisana, jos niin haluaa, on ihmisen itsensä vallassa, onko hän onnellinen vai ei.

Mieli pidetään valoisana ajattelemalla iloisia asioita. Tee hyvistä ajatuksista itsellesi luettelo, ja anna niiden virrata mielesi läpi monta kertaa päivässä. Jos mieleesi tulee ikävä ajatus, keskeytä se, häivytä se pois ja korvaa se onnellisella ajatuksella. Lepää aamulla herättyäsi rentona vuoteella ja syötä mukavia ajatuksia tajuntaasi. Anna mieleesi nousta kuvia sinä päivänä odotettavissa olevista hyvistä kokemuksista. Maistele niiden tuottamaa mielihyvää. Tällainen visualisointi auttaa asioita kehittymään suotuisaan suuntaan.

Älä koskaan ounastele ikäviä kokemuksia. Jos etukäteen uskot, että tapahtuu jotakin pahaa, niin saattaa myös käydä. Vaikutat huomaamattasi asioihin niin, että tilanne kääntyy huonoon suuntaan. Jälkeenpäin sitten ihmettelet, miksi sinulla on niin huono tuuri, miksei mikään koskaan onnistu sinulle.

Ehkäpä hyvinkin siksi, että olet aloittanut päiväsi väärällä tavalla."

Sitä sun tätä

2011-06-07T10:02:00.004+03:00

Vilin vointi on ja ei ole, (riippuu miltä kantilta asiaa ajattelee) erityisemmin kohentunut. Vatsa vaivaa edelleenkin, puree aika ajoin kylkiä/vatsan aluetta, joten tulkitsen sen jonkinsortin kivuntunteeksi. Tassut ovat saaneet olla lähes rauhassa viime päivinä. Eilen oli taas totaalinen flaattipäivä, ruokakin maistui vasta illemmalla. Niin kauan kuin Vili kantaa häntäänsä selän päällä, en huolestu ja se puoli on nyt ollut kunnossa.

Lääkepuoli on nyt 2-3x vrk Antepsin 2 ml, yhtenä aamuyönä tuuppasin Vilille Pepsid 5 mg suuhun, kun tuli herättelemään jo klo 5 aikoihin. Viime yön nukkui hyvin. Jospa se siitä. Puskaradiosta kuulemani perusteella ajattelin antaa Vilille kokeeksi ruuan mukana tai sellaisenaan pellavalimaa. Sen pitäisi olla vatsaystävällistä. Pelkoni on, että se aiheuttaa ripulointia, sitä Vili ei kaipaa. Vai olisiko kauralima parempi vaihtoehto?

Ruoka on ollut edelleenkin puoliksi tölkistä ja puolet omasta keittolasta. Hyvin on pojalle maistunut. Lammastölkin lisäksi olen antanut strutsia ja siitä Vili tykkäsi erityisesti. Nyt on odottamassa porotölkki ja kengurutölkki.
Tilasin nimittäin satsin vararuokaa Saksasta. Toimitus oli supernopeaa, tilasin 30.5. ja eilen 6.6. tuotiin paketti kotiovelle. Tällä välin ehti olla yksi viikonloppu + yksi pyhäpäivä. Haluan, että Vilillä on pieni ruokavarasto pahan päivän varalle. Lampaan- ja hevosenlihan saanti saattaa olla aika ajoin vaikeaa tai tyssätä kokonaan, me isäntäväki voimme sairastua ja kuka sitten Viliä hoitaakin, niin pääsee alkuun sillä tölkkiruualla. Myös jos lähtisimme Vilin kanssa reissuun, niin tölkki on helppo ottaa mukaan. Mielenkiintoista, että saatavilla oli poronlihatölkkejäkin, mistä lie poronlihat niihin on saatu, ei kai vaan ihan Suomesta?

Olen kovin tyytyväinen, että ne tölkit ovat sopineet Vilille ja Vili syö niitä mielellään. Lisäksi Vili sai pitkästä aikaa "puruluun", 100% kuivatettua lammasta. Siitä Vili oli mielissään, sen päällä kiehnattiin, että se lampaantuoksu oikein tarttuisi vastapestyyn turkkiin ja sitten sitä naposteltiin selällään maaten. Vili on viimeksi saanut tuon tyyppistä herkkua yli vuosi sitten, nyt ajattelin kokeilla näitä allergiselle koiralle tarkoitettuja herkkuja. Piristää Vilin arkea hiukkasen. Nyt on sitten Vililläkin karkkipäivä kerran viikossa.

Karkkipäivän viettoa

Tölkkien lisäksi tilasin myös tämän kaltaista, vastaavaa tuotetta, "mineraalihiekkaa", suomeksi kai sitä nimitetään "vihreäksi saveksi". Sitä annetaan pienelle koiralle 1 tl vrk. Sen pitäisi auttaa vatsavaivoissa. Lisäksi se sisältää luontaisia mineraaleja ja vitamiineja. Saa sitten nähdä, miten vaikuttaa, ainakin Vili nukkui viime yön paremmin kuin aikaisemmat, ja eilen sai sitä ensi kertaa. Saattaa tietenkin johtua muistakin syistä.

Tänään on kulunut 3 kuukautta siitä, kun Vili sai viimeisen, säännöllisesti annettavan kortisonitabletin! Toukouussa jouduin antamaan Vilille 4 kertaa Prednison 2,5 mg tabletin kutinan hillitsemiseen, eli noin kerran viikossa. Sitä en kokenut lainkaan pahaksi, vaan päinvastoin siitä oli suuri apu. Ihmeellistä, että olen oppinut suhtautumaan kortisoniin ystävänä, kaiken kokemamme jälkeen. Hyvä niin. Nyt kesäkuun puolella ei ole ollut onneksi ainakaan vielä tarvetta antaa kortisonia.

Puhdas poju

2011-06-06T10:00:00.001+03:00

Närkästyneet terveiset saunasta!

Kuten kuvastakin näkyy, niin Vili ei erikoisemmin pidä pesupäivästä. Taitaa olla lähes kaikilla koiruuksilla sama juttu. Onhan se tilanne aika alistava koiralle, vaikka toisaalta näin ihmisen näkökulmasta katsottuna sen pitäisi olla mukavaa, kun jynssätään ja krapsutetaan joka puolelta.
Tuohon sampooseen olen edelleenkin tyytyväinen, täytyypä kipaista Prismaan ostamaan varastoon muutama varasampoopullo, vanha kokemus kun sanoo, että moni hyvä poistuu markkinoilta...

Olen aikaisempia koiriani pessyt vain aniharvoin. Edesmennyt Niilo-lapinkoira eli 12 vuotiaaksi ja kävi elämänsä aikana vain kaksi kertaa kunnon pesulla, kerran pentuna ja kerran aikuisena. Silti koira oli hyvälle tuoksuva, puhdas, hyvinvoipa. Niilo oli sellainen itsepuhdistautuva kaikin puolin, sitä ei tarvinnut edes kammata tai harjata, tuuli vei karvanvaihdon aikaan karvatkin. Tassupesuja tehtiin kyllä useasti. Luonnonvaraiset eläimetkään eivät käy shampoopesuilla eikä niitä kukaan kampaa, ja niin vaan terve kettukin näyttää aina kauniilta ja siistiltä. Niilo oli kai sitten luomukoira. Ei oltu turkkia ehditty jalostamaan liian tiheäksi, kuten oli toisella lapinkoirallani Hessulla. Hessu olikin sitten Niilon vastakohta, mitä turkkiin tulee, ja muutenkin. Lapinkoiriemme aikana asuimme puhtaan luonnon keskellä eikä koirat siksikään erityisemmin joutuneet lialle alttiiksi.
Toista se on kaupunkikoiran elämässä. Vilkasliikenteisten katujen varrella asuva koira, kuten Vili, likastuu kyllä nopeasti. Hävettävän harvoin olen tähän mennessä pessyt Viliä, mutta nyt kun on hyvä shampoo löytynyt, niin alan pesemään Viliä tiuhempaan. Närkästyneitä saunaterveisiä on tulevaisuudessa siis odotettavissa vähän useammin...

Tunnistatko koirasi kivun?

2011-06-05T15:24:00.004+03:00

Tämä teksti on kokonaisuudessaan lainattu alla olevasta lähteestä.

"Kipu on jokaiselle meistä tuttu käsite, joka kuitenkin on täysin subjektiivinen. Jokainen kokee kivun eri tavalla. Kipu ulottuu paikallisesta fyysisestä särystä totaaliseen, koko olemuksen käsittävään kärsimykseen. Koira tuntee kipua aivan samoin kuin ihminen. Kun kerran eri ihmiset käsittävät kivun hyvin eri tavoilla, niin kuinka voimme arvioida ja ymmärtää koiran kokemaa kipua? Aiheesta kuultiin eläinlääketieteen tohtori Anna Hielm-Björkmanin pitämä esitelmä Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan lokakuussa järjestämässä luentopäivässä.

* Kipeä koira ei välttämättä näytä kipua

Akuutti kipu aiheuttaa sympaattisen hermoston aktivoitumisen, mikä voidaan nähdä fysiologisina muutoksina: sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee, hengitys tihenee ja pinnallistuu, pupillit suurenevat, verisuonet supistuvat, eläin turpoaa koska kroppaan kertyy nestettä, suu kuivuu, virtsaaminen vähenee, ja keho voi olla jännittynyt.

Eläimet ilmaisevat kipua monin tavoin. Ne väistävät vaistomaisesti asiaa, joka tuottaa kipua. Ne pakenevat. Ne huutavat kivusta, tai sitten ne jähmettyvät paikalleen vapisemaan ja hikoilemaan. Ne voivat ontua, ja ne voivat virtsata alleen. Reaktion laatu riippuu kivun merkityksestä kussakin tilanteessa. Eri koirarotuja on jalostettu käyttäytymiseltään erilaisiksi: toisten työtehtävät edellyttävät korkeaa kipukynnystä ja työskentelyn jatkumista, vaikka sattuu. Näissä tilanteissa koira kuitenkin tuntee kipua, vaikka ei näytä sitä eikä välitä siitä.

Krooniselle kivulle ei ole mitään selviä ja tyypillisiä, koirasta luettavia merkkejä. Merkit ovat hyvin pieniä muutoksia koiran käyttäytymisessä. Monet koirat eivät halua näyttää kipuaan, koska luonnossa se merkitsisi laumasta karkoittamista. Jos näet koirallasi kipukäyttäytymistä, sillä on todennäköisesti kipuja. Mutta vaikka et näkisi mitään kipuun viittaavaa, koirallasi voi silti olla kipuja.

Kipukäyttäytymiseen kuuluu myös erilaisia, sosiaalisesti määräytyviä, opittuja käyttäytymistapoja. Pikkulapsilla nähdään erilaisia taikauskoisia riimejä, ja koiralla voi alkaa esiintyä häiriökäyttäytymistä, esimerkiksi ylivilkkautta tai aggressiivisuutta.

* Krooninen kipu ei lopu itsestään

Kipu voidaan jaotella kudosvaurio- eli nosiseptiiviseen kipuun, hermovaurio- eli neuropaattiseen kipuun ja psyykkiseen eli psykogeeniseen kipuun. Lisäksi on olemassa myös idiopaattista kipua, mikä tarkoittaa, että kivun syy ei ole selvinnyt.

Kipu voidaan jaotella myös edellä mainittuihin akuuttiseen ja krooniseen kipuun. Akuutti kipu kestää vain vähän aikaa, sekunnista pariin kolmeen viikkoon, johtaen varovaisuuteen ja pyrkimiseen pois kivun aiheuttajan luota. Kun kivun kesto ylittää tavallisen kudoksen paranemisajan, kipu on kroonista. Krooninen kipu kestää kuukausia, vuosia, jopa kymmeniä vuosia ja muuttuu usein hankalammaksi hermovauriokivuksi.

Hermovauriokipu on kroonista kipua, jota on vaikea hoitaa tavallisilla kipulääkkeillä. Se voi johtua esimerkiksi vauriosta tai toimintahäiriöstä kipua välittävässä hermojärjestelmässä: selkäydinvammasta, aivoverenkiertohäiriöstä, ääreishermovammoista, esimerkiksi tassuleikkauksen yhteydessä vaurioituneesta hermosta, tai välilevyn pullistuman tai spondyloosin aiheuttamista hermojuurivaurioista. Myös esimerkiksi aavesärky on hermovauriokipua. Usein hermovauriokipu on monen eri tekijän summa.

Ihmiset kuvailevat hermovauriokipua jatkuvana, polttavana kipuna, jonka välillä keskeyttävät viiltävät, sähköshokin tapaiset kipuepisodit. Koska ihmisen ja koiran hermokudoksen fysiologia on hyvin samankaltaista, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö koira kokisi tätä kipua samantyyppisenä.

Kroonisessa kivussa myös psyykkiset tekijät, kuten masennus, pelko ja avuttomuus, toimivat altistavina tekijöinä todennäköisesti myös koirilla, ja ne voivat ylläpitää kipua sen kroonistuessa. Myös geneettiset tekijät voivat vaikuttaa kivun kroonistumiseen.

Krooninen kipu voi aiheuttaa kivuntunnon herkistymistä ja aiemmin kivuttoman ärsykkeen, kuten kosketuksen, muuttumista kivuliaaksi. Koira voi kokea esimerkiksi silittämisen sietämättömänä kipuna. Krooninen kipu ei niinkään ole merkki sairaudesta, vaan pikemminkin oma sairautensa. Se ei lopu itsestään, vaan sitä on hoidettava. On tärkeää estää kivun kroonistuminen aloittamalla kivun tehokas hoito riittävän varhain.

Esimerkkinä kroonisesta kivusta on myös nivelrikon aiheuttama kipu. Nivelrikkoa syntyy esimerkiksi ristisiteen repeytymisen, polvilumpion sijoiltaanmenon, osteokondroosin sekä kyynärnivelen tai lonkan kasvuhäiriön seurauksena. Hoitamattomana se tarkoittaa pitkäaikaista, jomottavaa, tylsää kipua, joka johtaa eläimen liikuntahaluttomuuteen. Tämä taas aiheuttaa lihaskudoksen katoamista, kramppeja, triggerpisteitä eli lihaksen sidekudoksessa olevia aristavia pisteitä, jotka saattavat aiheuttaa heijastuskipuja läheisiin lihaksiin, uudisluumuodostusta, liikapainoa ja lisää kipua. Kaikesta tästä muodostuu jatkuva noidankehä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kehän saa katkaistua, sitä parempi elämänlaatu koiralle saadaan aikaan.

* Kipua voidaan tutkia koiran käyttäytymisestä

Subjektiivisiin kivuntutkimusmenetelmiin kuuluvat eläinlääkärin tutkimus ja omistajan kertomus koiran käyttäytymisestä ja taustasta. Objektiivisia menetelmiä taas ovat fysiologisten muutosten, kuten pulssin ja stressihormonien, tutkiminen, koiran liikkumisen videointi ja liikkeiden tutkiminen askelvoimalevyn ja -maton avulla.

Eläinlääkäri näkee koiran yleensä vain muutamia kertoja vuodessa, omistaja taas seuraa koiraansa vähintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Usein omistajaa pitää kuitenkin neuvoa koiransa kivun tunnistamisessa, koska hän ei osaa lukea sitä koiran käyttäytymisestä.

Äkilliset muutokset huomataan aina helpommin kuin pikku hiljaa tulleet. Eräänä päivänä koira ei esimerkiksi enää suostu hyppäämään autoon, tai oli jokin tietty päivä, jolloin se ei enää tullut yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Hitaasti kehittyviä käyttäytymisen muutoksia tulee varsinkin vanhemmalla koiralla helposti pidettyä luonnollisena. Koira kävelee yhä vain hitaammin, sen lenkit lyhenevät, se alkaa välttää muita koiria ja murisee niille, se vetäytyy useammin omiin oloihinsa, ja se on vanha ja väsynyt, kuurokin.

Mikään yksittäinen oire ei kuvaa kipua luotettavasti. Kun kaikkia koiran käyttäytymisen muutoksia seurataan yhdessä, koiran kivun voimakkuutta ja sen muutoksia voidaan arvioida. Oireista voi olla vaikea tunnistaa useita, mutta kaksi tai kolme oiretta löytyy kipeän koiran käyttäytymisestä yleensä helposti.

Koiran kipuun liittyviä positiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Onko koira:

Virkeä ja iloinen vai apea ja masentunut?

Normaali, apaattinen tai yliaktiivinen?

Tekeekö koira seuraavia:

Hakee kontaktia perheenjäseniin, usein vai harvoin?

Heiluttaa häntäänsä, usein vai harvoin?

Leikkii mielellään, harvoin vai ei ollenkaan?

Syö normaalisti? Vai valikoiden tai ahmien?

Ravistelee itseään? Usein vai harvoin?

Venyttelee? Usein vai ei ollenkaan?

Millainen koiran ilme on? Normaali, surullinen, ylikierroksilla?

Koiran kipuun liittyviä negatiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Onko koiralla tai onko koira:

Normaali mieliala vai hermostunut, rauhaton tai pelokas?

Ystävällinen vai aggressiivinen ihmisiä tai toisia koiria kohtaan?

Tekeekö koira seuraavia:

Läähättää tai lipoo huuliaan?

Pitää itseään epänormaalissa asennossa?
Roikottaa päätään, pitää jalkoja korostetusti mahan alla?

Pitää korviaan taka-asennossa? Häntää koipien välissä?

Väristelee tai vapisee?

Nuolee etujalkojaan?

Katsoo, nuolee tai puree tiettyä paikkaa?

Ylireagoi kosketukseen?

Valittaa: huutaa, murisee, vikisee, inisee? Tai on aivan hiljaa?

Valittaa, kun niveliä taivutetaan esimerkiksi tassuja pyyhittäessä?

Raivoaa tai alistuu laumassa?

Näyttää hampaita kosketettaessa?

Alkaa purra?

Tekee enemmän vahinkoja sisälle?

Kivun arvioiminen koiran liikkumisessa tapahtuvista muutoksista:

Liikkuu kuin nuori eläin vai ei halua liikkua? Yliaktiivinen liikkuja?

Makaa paikallaan tuntikausia?

Hyppää kuten aina vai eikö hyppää enää?

Normaalit askellajit vai peitsaako?

Laukkaa ”pupulaukkaa” (molemmat takajalat samaan aikaan)?

Kulkee suoraan vai jakautuuko paino epätasaisesti? Pomppiiko pää askelien tahtiin?

Ontuu?

Liikkuu lenkillä edessäsi vai raahautuen takana?

Istahtaa tai menee makuulle kesken lenkin?

Kulkee portaita normaalisti vai eikö enää halua mennä alas tai ylös? Miten kulkee portaissa?

Istuu normaalisti tai ei ollenkaan, tai polvi ulos sivulle kääntyneenä?

Menee makuulle normaalisti tai hyvin hitaasti, hakee paikkaa pitkään, pyörii?

Nousee ylös normaalisti vai etu- tai takajalat ensin? Hitaasti?
Nousee istumisen kautta?

Nukkuu koko yön vai vaihtaa usein paikkaa (voi kivun lisäksi myös
olla merkki esim. sydämen vajaatoiminnasta)?

Vatsa- ja rintaontelon kipuja voidaan arvioida koiran asennoista:

Seisooko koira suorana pää pystyssä vai onko koiralla selkä köyryssä?

Onko koira usein ”rukousasennossa”: etupää makaa, perä ylhäällä?

Ei halua käydä makuulle ollenkaan?

Röyhtäilee, piereskelee, oksentaa, yökkäilee?

Ei pysty ulostamaan?

Jos virtsaaminen kivuliasta: katkaisee suihkun tai istuu hyvin pitkään?

Monet koiranomistajat luulevat, ettei heidän koirallaan ole kipuja, koska se ei valita. Koira ei kuitenkaan ääntele, jos sillä on kroonista kipua tai särkyä. Akuutissa kivussa se saattaa vingahtaa. Yleinen harhaluulo on myös, että jos koira leikkii, juoksee tai haluaa kilpailla, sillä ei ole kipuja. Monilla koirilla on kuitenkin niin vahva vietti toimintaan, johon niiden rotu on jalostettu, etteivät ne työskennellessään välitä kivusta. On kuitenkin ihmisen velvollisuus tarkkailla koiraansa ja lukea mahdollisia kivun merkkejä sen käyttäytymisestä.

* Harhakäsityksiä ja tulevaisuutta

Paitsi etteivät omistajat osaa tunnistaa koiransa kivuliaisuutta, heillä on usein myös harhakäsityksiä kivun hoidosta. Luullaan, että kipulääkkeen syöminen saa koiran tottumaan siihen, jolloin lääkkeen teho häviää. Myös sivuvaikutuksia pelätään. Eri kivuille on kuitenkin olemassa erilaisia kipulääkkeitä, ja samallekin kiputyypille on eri vaihtoehtoja. Jos yksi ei auta tai aiheuttaa sivuvaikutuksia, kannattaa kokeilla muita. Moneen kipuvaivaan on olemassa myös täysin sivuvaikutuksettomia vaihtoehtoja, kuten akupunktio, fysioterapia ja ravintoaineet.

Kipua lääkittäessä tulee helposti ajateltua, että jos koira ei kipulääkkeen avulla lopeta esimerkiksi kyynärnivelen nivelrikosta johtuvaa ontumista, kipulääkitys ei toimi. Ontuminen voi kuitenkin jäädä tavaksi, jos se on saanut jatkua pitkään. Siitä on jäänyt aivojälki, tai nivel voi olla liikuntarajoitteinen liikaluun ja ruston takia.

Luennon lopuksi Hielm-Björkman esitti, että kipukyselyn tulisi olla osa normaalia eläinlääkärikäyntien anamneesia, varsinkin koiran saavuttaessa kuuden, seitsemän vuoden iän, tai jopa vielä aikaisemmin. Näin omistaja oppisi arvioimaan kipua jo ennen kiputilan kehittymistä. Omistaja voisi myös säännöllisesti arvioida koiran liikkumista tarkkailukortin avulla. Vanhenevan koiran nivelet voitaisiin tutkia rutiinisti röntgenillä, vaikka mitään suurta kremppaa ei koirasta olisikaan havaittavissa.

Jalostuksen osalta Hielm-Björkman kehoitti vähentämään piirteitä, jotka tuottavat akuuttia, kroonista tai neuropaattista kipua. Myös ”pelkkää” epämukavuutta aiheuttavat piirteet, kuten silmiä hankaavat silmäripset tai liian ahtaat hengitystiet ja sen aiheuttamat sierain-, nielu- ja henkitorviahtaumat ovat kammottavia, jos niiden kanssa joutuu elämään koko ikänsä. Emme tiedä miten paljon kipua tai kärsimystä ne tukehtumisen tunteen kautta aiheuttavat, mutta voimme kaikki varmasti kuvitella miltä tuntuisi elää tällaisten ongelmien kanssa päivittäin."

lähde: Katariina Mäki ja Anna Hielm-Björkman 2009 Tunnistatko koiran kivun?