Vili viettää syntymäpäivää

♥ Vili täyttää tänään 4 vuotta ♥

"Onko tämä teidän koiranne?"

"Ei, minä olen hänen ihmisensä."

(Voitto Viro: Toni, veljeni (1980) - kertomus koiran ja ihmisen ystävyydestä)

Nuo kaksi lausetta sisältävät ns. pähkinänkuoressa Vilin ja minun välisen suhteen laadun kokonaisuudessaan. Juuri noin, eikä toisin päin.

Vilin lahjapaketti oli jätkämäisesti yksinkertainen ruskea paperipussi, sisältä löytynyt tiikeri ei saanut mitään ihmeempää ihastusta aikaiseksi, Vili piti sitä kai vain pussintäytteenä, iloisempi asia oli pussista löytynyt suupala.

Viikonvierähtäviä

Otsikko on tällä kertaa varsin merkillinen. En edes tiedä, mitä se voisi tarkoittaa, se vaan pulpahti jostain alitajunnasta. Sen verran se on kivalta kuulostava, että annan olla. Ihmetelkää rauhassa.

Tämä koirapoika Vili voi tätänykyä ihan hyvin (kop kop, toivottavasti ei tule takapakkia, kuten aina, kun kehuu). Miten se vanhakansa sanoikaan, kell onni on, se onnen kätkeköön. Pitäisi vissiin kuunnella vanhaakansaa... Nappulat ja kaupan purutikut on poistettu totaalisesti ruokalistalta, ei enää edes herkkuina ja hyvin pyyhkii. Ruokahalu hyvä.

Kurjan kurja juttu on sen sijaan se, että Viliä ei uskalla enää ollenkaan laskea haistelemaan muita koiria. Aikaisemmin (Suomessa) Vili oli hyvin sopuisa kaikkia koiria kohtaan. Nyt Vili käy kimppuun heti, kun on puremaetäisyydellä. Muutama itseään pienempikokoinen kastraattiuros on saanut Vilin suosion, mutta muita näykkäisee heti kuonoon. Ei edes haistele ja ota selvää, millainen koira on kyseessä. Itsensä kokoisista nartuista on myös tykännyt. Eikä edes välttele koirien kohtaamista, vaan hakeutuu mielellään lähikontaktiin ja sitten kuonoon kiinni! Haistaako koirat jo kaukaa, onko kyseessä uros, narttu tai kastraatti? Tämä aggressiivinen käytös on alkanut täällä uudessa omassa kodissa, väliaikaisessa majoituksessa ollessamme se kohdistui ainoastaan siihen yhteen koiraan, jonka kanssa tuli tappelu. Nyt on kaikki urokset maalitauluina. Onneksi täällä ei ole niin paljon koiria kuin siellä majapaikan seudulla.

Taasko minusta puhutaan pahaa? Minäkö muka Kulmakunnan Kauhistus?

Olen pohtinut tuota käyttäytymisen muutosta. Onko syynä se, että Vili koki todellisen seksuaalisen heräämisensä juuri täällä, heti saapumisemme jälkeen, siellä majapaikassa? Siellä oli sen Vilin kaverikoiran "ystävätär" juuri juoksussa ja se haju kulkeutui ilmeisesti sen pystykorvan mukana Vilin nenään. Sellaista nylkytystä Vili ei ollut ikinä aikaisemmin pitänyt! Muutenkin Vili heräsi miehuuteensa vasta vuosi sitten, mutta se oli lievää esipuberteettia kai, nyt oli tosi kysymyksessä. Kylmään suihkuunkin Vili joutui pari kertaa, kun liikkumiskyky hävisi, tietystä syystä... Toiko tuo jakso urosmaisuuden nyt pinnalle?

Asiasta kolmanteen...

Vilin sohvanvaltaus ei rajoitukaan enää siihen yhteen nurkkaan, vaan Vili makoilee missä sattuu. On kokeillut nyt koko sohvan läpi ja hyväksi havainnut. Usein istuu meidän kanssamme töllöttämässä teeveetä ja ilman muuta on joka päivä mukana päiväkahvilla.

Oma soffa on edelleenkin kuitenkin se mieluisin paikka. Aikaisemmin Vilillä oli kaunis talonpoikaispeili soffansa yläpuolella, nyt sen sijaan parvekkeenoven ikkuna. Taso siis säilyy, eikö tuo näköalaikkuna nyt sentään ole ainakin 3*** tähteä? Näköalasta voidaan kyllä olla montaa mieltä...

Oma peti, kullan kallis.

Eipä tässä muuta, kylmä vuodenaika on tullut sinne ja tänne. Ikkunoista ja ovista vetää, siihen tuo lievitystä tämä komea mäykky, Mr. Vedon Estäjä.

Vedonestäjä.

Marraskuuko jo?

Jos olisin kirjoitellut tätä edellispäivänä, olisin vain hehkuttanut, kuinka kiva viikko meillä on ollut. Vili on harvoin ollut niin reipas, iloinen ja leikkisä, kuin menneellä viikolla. Ruoka on maistunut hyvin ja yöt nukkunut eli auvoista koiranelämää.

Mutta kun en kirjoittanut mitään edellispäivänä, oli siihen syynsä. Sinä päivänä Vili valvotti meitä aamuyöstä alkaen, oli levoton, ruoka ei maistunut. Ulkoili silti lenkkinsä reippaanlaisesti. Ajattelin, että taasko mennään alamäkeen? Iloisuus oli kokonaan poissa niin Vililtä kuin minultakin. Tunsin, kuinka mielialani laski nollalukemille, ei huvittanut kirjoittaa riviäkään.

Vili oli koko päivän hyvin levoton, kulki perässä, vaihtoi paikkaa, nousi aina vähän väliä makuulta istumaan, ruokakaan ei oikein maistunut, söi kylläkin jonkin verran. Ja minä en tiennyt, mikä Viliä vaivaa. Alkoi taas se ainainen arvaaminen.

Närästys? Sen puolesta puhui istumaan nouseminen, huulten lipominen ja huono ruokahalu. Ei kuitenkaan oksennellut, kuten yleensä närästysvaivoissa. Ruoka on koko viikon ollut ns. ohjekirjanmukaista eli ei mitään kiellettyjä hedelmiä. Vaihteluksi on saanut keitettyä kanaa lisänä aikaisempaan lihavalikoimaan.

Kipu? Sen puolesta puhui levottomuus, mutta ei mikään muu. Liikkui ihan normaalisti ja hyppi sohvalle, sänkyyn ja niistä lattioille.

Molemmat korvat olivat yllätyksekseni töhnäiset, vaikka ovat jo kauan olleet putipuhtaat. Merkillistä.

Oletettuun närästykseen annoin Vilille ensin perunaa, se on yleensä auttanut. Kun mitään ei tapahtunut, annoin uudestaan perunaa, jossa oli joukossa happoa vähentävää, ns. vihreää savea. Iltaan mennessä ei tapahtunut muuta kuin että Vili oli edelleenkin levoton ja minä neuvoton. Tuleva yö pelotti, Vilin kivuliaisuus on kauheaa kestää ja valvottu yö on pitkä, ahdistava ja masentava. Nukkumaan mentäessä annoin Vilille kokeeksi kipulääkkeen, Rimadyl 10 mg, Vili jäi heti rauhassa petilleen. Niin nopeasti ei mikään lääke auta, joten jännitti yön sujuvuus.

Kuinka ollakaan, Vili nukkui yönsä hyvin ja rauhallisesti, oli aamulla taas oma itsensä, enkä taaskaan tiedä, mikä Viliä vaivasi. Se siitä. Toivottavasti ei tule jatkoa tälle tarinaosuudelle.

*******

“Minä tulen milloin minulle sopii.

Ehkä en tule ollenkaan,

ehkä menen aivan toiselle suunnalle.”

-Nuuskamuikkunen-

Nuo Nuuskamuikkusen sanat sopivat täydellisesti Viliin, juuri tuollainen se on. 

Lyhyt ja ytimekäs luonnekuva Vilistä.

Vili on kotiutunut aivan loistavasti tänne. Meillä on sellainen olo, että se on enemmän kotonaan nyt kuin koskaan missään. Voiko se olla edes mahdollista? Joka tapauksessa meillä ei nyt ole niin hirveän lämmintä kuin oli Suomen kodissa, jossa aurinko porotti lämpimään vuodenaikaan ihan liikaa. Vilille on kehittynyt uusia tapojakin, tyyliin maassa maan tavalla. Esim. Vili ei enää mene ollenkaan kaapin alle makaamaan, vaikka se ihan sama kaappi täälläkin seisoo. Aikaisemmin Vili ei viihtynyt sohvalla kuin käväisemässä, nyt nukkuu usein siinä ja poikkeaa sinne monta kertaa päivässä, sohvalta Vili on valinnut oman paikkansakin jo. Viisaasti valitsikin, siihen puoliskoon olisimme mekin hänet tuupattu.

*******

Itse jouduin myös hakemaan apua lääkäriltä. Noin viisi vrk podin sellaista yllättävää, entuudestaan outoa vaivaa kuin patti kielen alla. Liekö ollut ajos, tukos, näppylä vai mikä, mutta päivä päivältä se tuli kipeämmäksi eikä osoittanut aikeitakaan paranemisesta. Loppujen lopuksi se säteili kipua korvaan, otsaan, nieluun, syöminen oli yhtä tuskaa eikä nukkumisestakaan tullut mitään. Netti tarjosi kauhukuvia kasvaimista ja muusta kauheasta ja niinpä menin täkäläiselle lääkäriasemalle.

Kohdalleni sattui ikänsä puolesta kokenut lääkäri, joka heti sanoi, että ei tuo ole vaarallista, joku stressireaktio todennäköisesti. Niitähän minulla on riittänytkin täällä, se kämmenihottuma kesti 11 päivää ja sen jälkeen on ollut muuta samankaltaista. Tohtorisetä kirjoitti sitten reseptiä ja sanoi sanan kamomilla, mielessäni ajattelin, että ei kai hän vaan määrää kamomillateetä, siitä kun en tykkää ollenkaan. Odotin saavani antibioottireseptin.
Ei, ei määrännyt teenjuontia eikä antibioottia, sen sijaan Kamillosan kamomillatiivistettä, jolla penslataan sitä "kasvainta" useasti päivän mittaan. Olin suoraan sanoen hieman epäileväinen sen suhteen, ajattelin, mitä lie huuhaata. Mieli muuttui tuota pikaa, sillä jo illalla hävisivät kivut ja yön sain nukuttua ja seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Olin aivan euforinen, niin hyvä olo oli monen päivän kitutuksen jälkeen. Paraneminen tapahtui huimaa vauhtia ja minä ihastuin tuohon kamomillauutteeseen totaalisesti, ajattelin käyttää sitä Vilin hoitoonkin, jos joskus on tarve. Se on hyvin monikäyttöistä, haavanhoitoon, ruuansulatusvaivoihin, höyryhengitykseen ja vaikka mihin. Käyttörajoituksena on allergisuus mykerökukkaisiin kasveihin. Lääkettä saa apteekista ja pieni 30 ml puteli maksoi noin 4 euroa. Sitä käytetään aina laimennettuna.