torstai 18. lokakuuta 2012

Germany-spesiaali Nr.1

En ole ihan kuin Liisa Ihmemaassa, mutta erinäisiä huomioita tulee tehtyä. Käväisi mielessäni sekin, että minkälainen kulttuurisokki on tulla tänne tai yhtä hyvin Suomeen jostain täysin erilaisesta maasta, osaamatta kieltä, ehkä lukutaidottomana?
Juuri maahanmuuttajista/pakolaisista osa on näitä ihmisiä, jotka todellakin ovat liisoja ihmemaassa. Muistan, että joskus 1980- luvulla vielä ja sitä aikaisemmin, itäblogin maista saapuville ihmisille Suomi marketteineen oli jotain aivan tavatonta. Itselläni menee pää pyörälle, kun prisma laittaa tavarat uuteen järjestykseen, olen aivan sekaisin. Täällä on sama juttu, oudot marketit, outoja tuotteita, järjestyksestä ei ole tajua, mistä mitäkin löytää. Täkäläisessä Lidlissä ihmettelin mm. sitä, että margariinit, myös Becel, oli ihan tavallisessa hyllyssä eikä kylmähyllyssä, kuten Suomessa. Voi ja voimariinit löytyivät kyllä sieltä, mistä pitikin eli kylmästä. Mutta nuo margariinit?
Joissakin marketeissa kysyi kassaneiti, haluanko kuitin. Kuulemma kysyvät tätä siksi, että jos joku ei kuittia halua, niin sitä ei printata ja niin säästyy paperia.

Ovet
Huoneistojen ulko-ovet avautuvat sisäänpäin eikä porraskäytävän suuntaan, kuten Suomessa on totuttu. Varsinaista syytä en tiedä, netistä löytyy monia oletuksia ja kysellessäni täkäläisiltä, samoin. Yksi syy olisi kuulemma, että ovea ei voi ulkopuolelta nostaa jengoilta, kun saranat ovat sisäpuolella. Suomen ovista olen kuullut sen version, että kukaan ei voi tulla rynnäköllä sisään ja asukas itse pääsee nopeammin pakenemaan asunnostaan, jos tarvis. Joku järkisyy on varmaan olemassa kumpaankin ovenavautumisversioon?




Kuivauskaapit
Lähes tuntematon asia täällä. Muistelen vuosia sitten ihmetelleeni sitä, että Saksassa tiskataan astiat astianpesuainevedessä (tietenkin), mutta ei huuhdella, vaan laitetaan sellaisenaan valumaan tiskipöydälle ja kuivataan pyyhkeellä. Nykyistä käytäntöä en tiedä ja onhan valtaosalla perheitä astianpesukoneet, joten moista ei tarvitsekaan pohtia.



Suojatiet
Tämä on ihana asia! Olen itse suorittanut aikoinani ajokortin Saksassa ja silloin jo opin sen, että jos jalankulkija on edes hiukan sen näköinen, että haluaisi ehkä mahdollisesti ylittää kadun suojatien kohdalla, niin autoilijan tulee pysähtyä. Voi, kuinka vaikeaa se oli minulle! En millään osannut tulkita jalankukijan mahdollisia kadunylityssuunnitelmia, vaan minun mielestäni jalankulkijan tuli seistä kadun reunalla jo toinen jalka ajotiellä.
Täällä saa jalankulkija todellakin ylittää kadun suojatietä pitkin aina aivan rauhassa, autoilijat pysähtyvät takuuvarmasti ja se on mielestäni aivan ihana ja turvallinen asia. Kotosuomessa tilanne on toisin: jalankulkijat odottavat suojatien reunassa, jotta arvon autoilijat ajavat ohi ja sitten vilkuillen vasemmalle ja varmuuden vuoksi oikeallekin, jalankulkija juoksee mahdollisimman äkkiä kadun toiselle puolelle, ettei vaan ole häiriöksi autoilijoille ja että selviää hengissä. Näin ainakin Turussa on aina ollut ja viimeaikoina onkin lehdissä ollut uutisia suojatiellä tapahtuneista onnettomuuksista, joten kai koko Suomessa on sama tapa.




Saksalainen siesta
Vaikka ei etelässä ollakaan, niin saksalaiset viettävät siestaa iltapäivisin. Meillä se tarkoittaa, että klo 13.00 - 15.00 välisenä aikana eletään rauhallisesti eikä metelöidä ollenkaan. Pikkupaikkakunnilla saattavat kaupat olla silloin suljettuina, täällä Hampurissa eivät, vaan ovat auki ihan normaalisti. Tuo siesta-aika on kuitenkin lakisääteinen, se on talojen järjestyssäännöissä mainittu. Silloin ei saa tehdä mitään häiritsevää ääntä tuottavaa touhua, ei porata, ei laittaa pesukonetta pyörimään, lapset eivät saa mekastaa eikä leikkiä puistoissa tai pelata jalkapalloa ulkona, ei saa soittaa instrumentteja, ei leikata ruohoa jne.
Lakisääteisiä rajoituksia on enemmänkin, sunnuntaina ja juhlapyhinä ei pidetä soveliaana muuttaa (asia pitäisi sopia kaikkien eli koko talon sekä tulevien että nykyisten naapurien kanssa!) eikä saa yli 7,5 tonnin autoa ajaa. Siis rekkoja ei näy viikonlopulla autobaanoilla, paitsi erityisluvalla ajavat, kuten joku kaukaa tuleva pakasteauto tai eläviä eläimiä kuljettava.
En ole kovin hyvin näihin rajoituksiin perehtynyt, paitsi tuohon järjestyssääntöpykälään. Sekin on tuntunut vaikealta sisäistää.




Sentit
Kukkaro on pullollaan senttejä. Valitettavasti ei siksi, että setelirahaa olisi lompakko monen sentin paksuisena  pullollaan, vaan siksi, että pikkusenttejä, joita Suomessa ei käytetä, saa täällä joka maksutilanteessa rahasta takaisin. Harmittavaista pikkuroinaa kukkarossa.
Kuulemma Saksa suunnittelee luopuvansa noista pikkusenteistä ja toimivan niin kuin Suomessa ja Hollannissa jo on tapana eli pyöristää hintoja alas tai ylös.




Mikrosiru
Tämä tapaus oli harmillinen. Vilillä on eläinlääkäriasemalta saatu/ostettu EU-lemmikkipassi ja siinä kaikki olennaiset tiedot Vilistä, mm. rokotukset ja mikrosirun numero. Nyt tehdessäni Vilistä ilmoitusta Hampurin koirarekisteriin, niin mikrosirun numeroa ei hyväksytty. Ja minä ihmeissäni. Onneksi en ollut pelkän passin varassa henkilökohtaisesti ilmoitusta tekemässä, vaan tein sitä netin kautta. Ensin otin selvää, mikä on vikana ja siinä oli netistä suuri apu. Sitten etsin käsiini Vilin rekisteripaperit ja eläinlääkärilaput. Niissä numero oli oikein, joten pieneläinhoitaja tms. oli kirjoittanut numeron väärin, jättänyt yhden numeron välistä pois. Onneksi oli tarvittavia dokumentteja käden ulottuvilla, muuten olisi asian selvittäminen ollutkin hankalaa ja minä olisin ollut ihan oikeasti erittäin kiukkuinen tuollaiselle huolimattomuudelle näinkin tärkeässä asiakirjassa.




Postilaatikko
Lopuksi kiva asia. Viime viikolla etsimme täältä postilaatikkoa. Ei löytynyt mistään. Kyselimme muutamilta ihmisiltä eivätkä hekään tienneet. Sitten netistä googlettamaan. Lähimmät postilaatikot löytyivät todella etäältä meidän kodistamme, mutta ei muu auttanut, kuin lähteä etsikkomatkalle.
Ja nyt se kiva: muutama päivä edellisen tapahtuman jälkeen ilmestyi postilaitoksen auto tuohon talomme eteen ja arvatkaa mitä! Ne laittoivat postilaatikon tuohon melkein meidän ikkunamme alle. Lukivat ilmeisesti meidän ajatuksemme ja toteuttivat sen samantien. Hyvä!


8 kommenttia:

Aikku ja Olli kirjoitti...

Kaupat:
Olisi hienoa, että saisi valita "ei kuittia, kiitos" -vaihtoehdon.

Suojatiet:
Hienoa, että jalankulkijaa kunnioitetaan.

Sentit:
Huononäköiselle sentit ovat harmillisia. Meillä on sellainen kolikkopankki ja laitan sinne kaikki ylimääräiset kolikot mukaan luettuna sentin ja kahden sentin kolikot. Noilla meidän kolikoilla ei taideta kovin pitkää reissua tehdä...

Mukavaa viikonloppua Hampuriin!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Äippä totes lukiessaan näitä teijän juttuja, että ihan tuntuu ku me itte oltas ulkomailla. Tosi kivaa faktaa. Eihän tommosista asioista muuten tietäiskään.

Vili, sä pönötät penkillä ihan kurkona. Upeeta!

Jaltsalandia kirjoitti...

Voi mikä ihana banneri penkkeilijä-Vilistä!:) Näitä ulkomaajuttuja on kyllä hauska lukea. Emäntäihmistä kiinnostaa erityisesti paikallinen säätila: onko siellä lämpimämpää kuin Suomessa vai onko ilmasto suht samanlainen?

HooPee kirjoitti...

Säätila on täällä usein samankaltainen kuin Turussa, olen sitä jo pari vuotta seurannut netin välityksellä. Talvi tosin reilusti lyhyempi ja vähälumisempi eikä pakkasluvut yllä Suomen paukkupakkasiin. Omaa kokemustahan ei vielä ole. Jotkut puut ovat vielä ihan vihreitä, kuten meidän parvekkeen edessä oleva, oletettavasti niverävaahtera, suurin osa muista puista on alkanut kellastumaan.
Laitoin tuohon blogin etusivulle säätilainfon, kun vihdoin sellaisen löysin.
Nyt täällä on ollut "kultainen lokakuu" eli Goldener Oktober, siis viikon verran todella lämmintä päiväsaikaan. Eilenkin oli 20 astetta ja pärjäsi ilman takkia.

Laura ja Mauri kirjoitti...

Samaan huomioon tiskivedestä ja astioiden huuhtelemattajättämisestä tein aikoinaan Englannissa, monet siellä laskivat saaviin aamulla tiskiveden ja siinä samassa liemessä pestiin koko päivän astiat, eikä tosiaan huuhdeltu mitään.....yök, sanoo suomalaiseen tiskauskulttuuriin tottunut. Toi siesta kuullostaa kivalta, erityisesti se että sunnuntait (edes yksi päivä viikossa) on hiljaisempia myös liikenteen kannalta. Kiva kun kerrot kuulumisia, Vilille paljon rapsutuksia! T. Laura ja Mauri-setä

Marja-Leena kirjoitti...

Voi kauhistus, ettei astioita huuhdella tiskaamisen jälkeen. Tosin tuon asian saattoi aikanaan huomata pienissa pubeissakin ulkomailla. Tuo Mittagsruhe kerrostalossa kuulostaa upealta. Sitä vaan mietin, että miten ihmeessä ihan pienet lapset suhtautuvat siihen. Sori, nyt lakkaatte leikkimästä muutamaksi tunniksi:) Voi itku ja hammasten kiristys... Olipas hyvä, että mikrosirusekoilu selvisi. Ihanaa lukea teiän päivityksiä Hampurista. "Turistina" minulle tuttu kaupunki, kun olen käynyt niin monta kertaa. Terveisiä teille Ossilasta M-L ja Ossi

HooPee kirjoitti...

Minä en ole koskaan osannut hyväksyä tuota tiskaustekniikkaa, meillä on astiat aina huuhdeltu, vaikka on asuttu vaikka missä.
Vili kiittää rapsuista, mukavaa, kun muutenkin vähän kutittaa...Maurille tietty takas rapsuja!

HooPee kirjoitti...

Minunkin mielestäni tuo rauhallinen siesta on kiva juttu. Kuinka usein Suomessa ollessamme ajattelimme ottaa päivänokoset ja sitten naapuri alkoi poraamaan, raivostuttavaa! Pikkulapset varmaan käyvät levolle tai leikkivät hiljaisemmin, vaikka teeveetä katsellen. Ei kai lapsen tavalliselle itkulle tai huudolle mitään mahda, vaikka kuinka olisi siesta menossa. Puistoissa ja pihoilla ei kuitenkaan leikitä siestan aikana, siellä näyttää olevan kieltokyltti.
Minulle Hampuri on ainoastaan muutamasta lomamatkasta päällisinpuolin tuttu vai voiko näin isoon kaupunkiin ikinä ihan oikeasti tutustuakaan. Terveisiä Vililästä Ossilaan!